Ei sentään Riitti ollut. Mutta pääsin katsomaan viestikokeen oikeassa tilanteessa, ja oli hyvin opettavainen kokemus. Paikalla oli myös useita ihmisiä, ketkä harrastivat jo viestiä esimerkiksi kolmannella koirallaan. Tuli pohdittua hyvin mielenkiintoisia asioita siinä neljän tunnin sisään kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa. Niin jalostuksesta, pk-lajeista, viestillä sattuineista kommelluksista, kuin koirista ja maailmasta yleensäkin. Paras neuvo oli se, että viesti on aina epävarma laji, eikä se ole mikään helppo, vaikka näin voisi kuvitella. Voi olla että se koira ei juokse tänään, mutta huomenna taas voi juosta. Taipaleella voi olla mitä vaan mikä saa sen kääntymään. Karhuista tappeleviin toisiin koiriin. Kaikkea on mahdotonta harjoitella. Sitä ei kannata ottaa niin vakavasti. Muutenkin metsässä oli tänään ihanan rento tunnelma kokeessa olijoiden kesken.
Esimerkiksi vinkkinä saatiin sellainen tilanne viestiin, että tilanteen voi joskus kääntää nurinperin. Vieras ihminen lähtee tekemään jäljen. Odotellaan puoli tuntia-tunti, ja lähdetään koiran kanssa jäljestämään se. Sitten kun on löydetty jäljen päässä oleva ihminen, minä lähdenkin takaisin a-pisteelle, ja b-pisteeltä lähetetään koira minun luo. Tämä voisi kuvitella lisäävän koiran pysymistä viestillä ja lisäävän suoritusvarmuutta, jos on esim paluu-ongelmia.
Toisena vinkkinä pohdittiin tilannetta, kun treenataan kahdella koiralla, tehtäisiinkin niin, että ensin toinen koira lähetetään toisen luo, ja sitten molemmat perän jälkeen toisen luo (tauko tietenkin väliin). Vieläpä niin päin, että koira joutuu juoksemaan sitä kohti, mistä edellinen on tullut. Joutuu juoksemaan "väärään" suuntaan", mutta koko matkalla on silti sekä ihmisen, että koiran haju. Toisaalta myös ensimmäisenä juokseva koira joutuu vaihtamaan jossain vaiheessa takajäljen normaaliksi jäljeksi. Periaatteessa koiran tulisi suoriutua siitäkin, sehän sillä tulee tavallisellakin viestillä vastaan.
Myös ehdottomasti on treenattava ennen kokeeseen menoa sitä, että sinne b-pisteelle kävelläänkin kuin lenkillä, jonossa koirien keskellä, ilman suurempia hetsauksia. Ja sitä, että pisteillä häärää ihmisiä, ketä antaa käskyjä ja höpisee muutenkin. Samoin sitä, että taipaleella on tien ylitys. Se ei ole jäljellä epävarmalle koiralle mikään helppo tehtävä. Ja ehdottomasti myös sitä, että kaikki jonossa kävelijät eivät kävele oikeasti jonossa, vaan osa kiertää kaatuneen puunrungon oikealta puolelta, toiset vasemmalta, ja sen jälkeen jäljet taas yhdistyvät. Sitä, että B-pisteellä haju voi olla jakautunut yllättävänkin leveälle, jos ihmiset eivät pysy viestialueella. Maastonvaihdoksia vaikka kankaasta aukeaksi tai suoksi, ja siten myös seurattavan hajun muutoksia. Koiran pitäisi oppia ratkomaan ongelmia itsenäisesti siellä taipaleella. Vastaantulevia ja edellä kääntyviä koiria voisi opetella ottamalla viestille eteenmenon handlaavia, mutta ei viestiä harrastavia koiria, jotta koira joutuisi jatkamaan "takajäljellä", vaikka edellä menevä koiran haju loppuisikin.
Siinä onkin sitten hommaa miten toteutat nämä kaikki siten, että koira kuitenkin pysyy varmana, eikä epäonnistumisia tule liikaa. Missä menee raja, että harjoitus on liian helppo tai vaikea?
Moni vannoi sen nimeen, että aina pitää juoksuttaa viisi matkaa. Itse olisin ennemmin vaihtelun kannalla. Välillä yksi, välillä seitsemän, ja kaikkea siltä väliltä. Välillä pitkää ja välillä lyhyttä matkaa, välillä lyhyttä ja välillä pitkää jäljestysosuutta. Riippuen mitä milloinkin haluaa vahvistaa. Lajissa on enemmän vaihtelua jo näin yhden koekokemuksen jäljiltä, kuin olisin osannutkaan kuvitella.
Riitti oli yksinollessaan kokenut, että tyhjä kananmunakenno sisältää liikaa henkilökohtaista informaatiota, että sen voisi sellaisenaan heittää kartonkeihin, joten Rimppis oli askarrellut-paskarrellut kananmunakennosta siistiä pientä kuolaista silppua koko kämpän täyteen. Mitäs jätin kennon lattialle. Eilen kun kennon sisälle oli piilotettuna raksuja, mutta se ei ruoan jälkeen jaksanut enää kiinnostaa raksujen syömistä enempää.
