Riitti kävi ekaa kertaa kolmen viikon tauon jälkeen agiliitelemässä. Huh huh mitä menoa. Ei mitään toivoa hallinnasta tai hiljaisuudesta. Poika ampui vaan suuntaan x, keskittymättä mihinkään.
Ratana oli rengas-putki-pituus-pöytä, ja se meni oikein hyvin, tosin minä en ehtinyt edes putken suulle asti juoksemaan kun Riitti oli jo pöydällä. Tosin jos se olis ollu vaikka radan alku, niin mullahan olisi ollut siinä monta hetkeä aikaa juosta pöydältä eteenpäin, kun Riitti olisi joutunut makoilemaan pöydällä. Rata tuli suoritettua hiljaa, hieno poika.
Toisena ratana oli _ I asennossa olevat esteet, joilla kokeiltiin hyppiä hiljaa. Alkuun meni hyvin, ja saatiin monta valssillista hiljaisuutta. Sitten Riittiä alkoi kyllästyttämään, ja se keskittyi pelkkään minulle haukkumiseen.
Yksittäisinä esteinä otettiin keinua, jossa eka kerta meni rynniessä, mutta loput hyvin. Sitten keppejä, joista ohjaaja sanoi, että mun pitäs antaa koiralle enemmän tilaa suorittaa ne itsenäisesti, sillä se niitä jo osaa. Otettiin sitten, ja kummasti meni 6 keppiä Riitiltä itsenäisesti. Hieno Rimppis! Vielä pitää vahvistaa kuitenkin sitä, että minä olen keppien väärällä puolella, sillä siinä meinaa tulla väärä aloitus.
Lauantain tokokokeita odotetaan jo jännityksellä. Harmittaa ne kohdat mitä ei ehditty hioa loppuun, mutta hyvillä mielillä mennään hakemaan fiilistä taas Pieksämäen hau hau -hallista. Ja tuomarikin vaihtui, meillä on Pehkosen Mauri. Emäntäkin jännittää huomattavasti vähemmän, kun tietää että kokeeseen on tulossa mukava tuomari. Tosin silti pelkkä mielikuvitusharjoittelu saa pahoinvoinnin käynnistymään. Kokeeseen on tulossa 60 koirakkoa. Huh huh! Ja joulukuussa sitten uusintayritystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti