Katriina puhui mm. luonteen periytyvyydestä, ja itselleni tutusta luonnetestistä, jossa edelliset 2 koiraani olen käyttänyt. Molemmat koirat olivat avoimia ja rohkeita, joten niiden kanssa oli kiva käydä testissä. Luonnetesti olisi siis lähinnä itselleni kuvausvertailu, millainen Kide oli verrattuna kahteen edelliseen koiraani. Kurssilla puhuttiin, että luonnetestissä itseasiassa kuvataan vain koiran rohkeutta useammassa kohdassa, eikä niinkään koiran luonnetta. Luonnetestin tulosten periytyvyys oli vain (ulkomuistista luvut, ei luotettavaa tietoa) 13% ja MH kuvauksen tulosten periytyvyys oli jopa 25%, eli melkein tuplat verrattuna luonnetestiin. En ole käynyt MH kuvauksessa yhdenkään koirani kanssa, ja minua itseasiassa ei se ihan hirveästi kiinnosta, en tykkää etenkään aaveista (koska en arjen tilanteessa metsälenkillä haluaisi, että koira lähtee katsomaan jotain mikä voi olla ihminen tai pelottava), mutta varmaan se pitäisi käydä ainakin katsomassa millainen kuvaus on. No, en myöskään haluaisi koiralle kokemusta että ihminen voi olla vihainen (luonnetesti), koska Kide on tämmöinen pullamössössä kasvatettu, jolla ei varmaan ole mitään negatiivista kokemusta. Jalostustarkastuksen luonnekuvaus sen sijaan kiinnostaisi eniten, siinä on ehkä painostavia osioita, mutta ei varsinaista pelottelua. Mutta niitä on hirveän vaikea löytää.
Tämän ansiosta kiinnostuin että pitäisikö kuitenkin käydä se SmartDog testi Kiden kanssa. Siellä ei ole käynyt yhtään leijonakoiraa aiemmin nettisivujen listauksen mukaan, ja siellä ei ainakaan pelotella koiraa. Katriina puhui myös tunnollisuudesta/herkkyydestä virheille, jossa koira kieltäytyy tekemästä valintaa, kun se ei tiedä asiaa, eli vaikka tilanteeseen ei liity palkkion menetystä eikä rangaistusta. Mutta kun koiralle tulee esiin uusi asia, niin se passivoituu. Tämä oli tosi mielenkiintoinen kohta, ja tämä näkyy Kidellä kouluttamisessa. Ja tämä on iso ero vaikka bortsuun, jossa jos vaikka Käämi kohtasi uuden asian, niin se kokeili 10 eri vaihtoehtoa enkä muista että olisi ikinä passivoitunut. Tunnollisuus oli hyvä kuvaus tuosta, koska Käämi ei todellakaan ollut tunnollinen, sitä ei voinut vähempää kiinnostaa jos se teki virheen. Ja Kide taas on, Kide ei tykkää tehdä virheitä. Tämä täytyy minun huomioida paremmin kouluttamisessa jatkossa.
Samoin tykkäsin tosi paljon urheilupsykologi Emma Hietarinnan luennosta, missä puhuttiin itsesäätelystä ja kouluttajan motivaatiosta, se sopi sekä harrastamiseen, että uhmaikäisen kanssa arkeen ja miksei työelämäänkin. Eikä ihme, hän oli myös työterveyspsykologi. Tämä ehkä auttaisi itselläni tähän jo pidempään jatkuneeseen rally-masennuksen purkamiseen.
