Maailman paras mustavalkoinen bordercollie täytti tänään 6 vuotta!

Noh, ehkä otsikko on hieman puolueellinen, mutta silti olen sitä mieltä. Maailman paras Riitti on siksi että se on niin mahtava, sekä arjessa että harrastuksissa. Tämmöisen tumpelonkin on ilo harrastaa tuollaisen huippukoiran kanssa, joka toimii kuin automaatti, tilanteessa kuin tilanteessa. Riippumatta lajista, ohjaaja tekemistä mokista, ja olosuhteista. Agilityssä se on noussut kakkosiin, vaikka ohjaajalla on kaksi vasenta jalkaa. Vesipelastuksessa vääränrotuisena se kisaa korkeimmassa luokassa, ja on saanut ekan kiinnityksen valionarvoon. Tottelevaisuudessa se valioitui paahtavassa helteessä tehden täysillä töitä jokaisen sekunnin. Jäljellä se urhoollisesti tekee mitä on opetettu, vaikka opetus onkin mennyt miten sattuu, ja juoksee viestiä, sekä tekee etsintöjä hupiharrastuksenaan. Näyttelyissä se on varasertilläkin palkittu, kun kerrankin saatiin osaava esittäjä. Luonnetestissäkin se on fiksuksi ja filmaattiseksi todettu.

Se on loistava seurakoira niin matkoilla kuin kotona. Se on parempi automatkustaja kuin emäntänsä. Kotona se urhoollisesti kantaa kermaviilipurkit kylppäriin nuoltavaksi ja palauttaa ne keittiöön tämän haasteellisen tehtävän päätyttyä. Se pötköttää, jos mitään ei tapahdu, viihdyttää vieraita noutamalla loputtomasti mitä vaan, makaa kyljellään lasten rapsutettavana ja huolehtii ettei huoltomies pääse varastamaan ilmastointilaitteen osia. Kaiken tämän lisäksi se on ollut terve ja saanut upean, näyttelyissäkin menestyneen pojan. Voisiko parempaa mustavalkoista ihminen toivoa?

Riitti juhli 6v synttäreitään viikottaisten agilitytreenien merkeissä: Lisäksi viime sunnuntaina tehtiin vähän tokoa: Kiitos Suvi kuvista!

Pääsiäissunnuntai

Pojat pääsiäisen vietossa: Riitti poseeraa: Käämi poseeraa:
Sitten vähän rennompia pääsiäiskuvia: Käämi leikittää siskoaan Saanaa ja siskontyttöään Ekaa: Tämän kuvan numero oli 666: Käämin suhtautuminen elämään:

Kiitos Suvi ihanista kuvista!

Vieraita vol 2

Pojilla on ollut huippuhauskaa, ja Repe palaakin huomenna kotiinsa täysin eri koirana. Kaikki valkoiset osat ovat muuttuneet ruskeanharmaiksi, ja loppu koira on takiaisissa. Käämi jää varmasti kaipaamaan leikkikaveriaan. Jopa Riitti on innostunut välillä juoksemaan kakaroiden kanssa.

Hihnalenkeillä huomaa että kolme bortsua (joista ainakaan kaksi ei osaa käyttäytyä hihnassa), on liikaa yhdelle ulkoiluttajalle. Kotona ja irti kolme menisi siinä missä kaksikin. Voisin kuvitella että treenien ja kisaamisen suunnittelussa ei menisi ihan niin helposti, kun kahdessakin on jo ihan tarpeeksi.

Vieraita

Käämillä on kylässä vieras pari päivää. Repe ja Kämppä ovat parhaita kavereita. Painaavat lenkillä tuhatta ja sataa, yrittävät halata vastaantulevat ihmiset ja leikittää koiria. Sisällä on kokoajan paini menossa.

Riitti ei vieraasta kummemmin välitä, makoilee omalla paikallaan, ja lenkillä kulki omia polkujaan.

Vetohiihtoa

Riitin kanssa on oltu kahdesti vetohiihtelemässä tällä viikolla. Molemmat reissut oli noin puolisen tuntia hiihtoa, tunti meni lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen. Huippukivaa.

Mun toivomus ois että Riitti ravais, koska sillon vauhti ois suht sopiva. Mutta Riitti tahtoo mennä täysiä. Että pois tieltä risut, männynkävyt ja mummot. Jos ois jotain latuja, missä ei olis mäkiä, niin vois mennä vaikka kisaamaankin. Mutta Riitin kisafiiliksen tietäen alamäkeen en uskalla lähteä tuon kanssa kisassa. Riitillä on sen verran enemmän massaa muhun verrattuna, että vauhdin määrää Riitti. Vielä on liian hyvin muistissa mun viime talvinen nurin meno ja suksen katkeaminen, kun edellä olevat menivät liian hitaasti Riitin makuun.

Suuntana Vantaa

Me liitytään tässä piakkoin pääkaupunkiseudun bortsu-vahvistukseen. Tarkempi osoite on Vantaankosken pohjoispuolella, näillä näkymin. Vinkit paikallisista seuroista ja kimppatreeneistä otetaan ilolla vastaan, kunhan on kotiuduttu.

Mia Skogsterin tottis-seminaari

Eilen oltiin Käämin kanssa Mia Skogsterin tottisseminaarissa. Paikalla oli 10 bortsua ja yks saksanpaimenkoira. Kuuntelu oli melkeinpä hyödyllisempää kuin itse osallistuminen. Sain vaikka kuinka monta sivua muistiinpanoja, niin Riittiä kuin Käämiä ajatellen, sekä ennenkaikkea omaa ohjaamista, eleitä ym. Oli myös hienoa nähdä, miten kouluttaja pärjäsi mitä erilaisempien koirien kanssa, miten sama ongelma voi juontaa niin eri syistä, ja miten ne kuitenkin saatiin hyvin kasaan, ja vinkkejä niiden työstämiseen. Kaikkiin asioihin saatiin oikein perusteelliset perustelut, eikä jäänyt sellainen olo, että mitähän tuollakin nyt haettiin. Sekä tietenkin hienoa oli nähdä näitä muita Myyttiläis-pentuja.

Käämille oli valittu 2 liikettä tehotreeniin, seuraaminen ja liikkeestä istuminen, näiden lisäksi sain myös yhteen luoksetulokysymykseen vastauksen. Saatiin molempiin sellainen kasa vinkkejä, että jos näillä ei pakkaa kasaan saada, niin ei sitten millään. Oli mm minun käsien palkkausentoja, palkkausajoituksia, palkkaussanoja ja mitä niillä tarkoitetaan. Jokainen koira taisi reagoida Miian palkkaussanoihin. Oman kropan hallintaa painotettiin myös, ja sitä, mitä apuja kannattaa käyttää, ja miten ne häivytetään pois. Sekä tietenkin vinkit miten näistä meidän liikkeistä edetään valmiiseen liikkeeseen.

Mia kehui Käämiä erittäin ahneeksi (=teki hommia Mian taskussa olleiden nappuloidenkin perässä syöden sormet verille), oikein iloiseksi, keskittymiskykyiseksi ja hyvin motivoituneeksi pennuksi.

Olipa aikamoinen reissu. En viitsinyt mennä nukkumaan lauantai-illalla, kun bussi lähti kahdelta yöllä, ja loppujen lopuksi erään yöbussihäirikön takia en sitten menomatkalla nukkunut ollenkaan. Koirat kyllä veti hirsiä bussissa, niitä ei möykkä häirinnyt, joten virtaa piisas. Minä en oo tottunu valvomaan, joten tämä 37h valvontarupeama otti vähän koville. Harjoituksen puutetta. Takasin tullessa viimeisen junapätkän torkahtelut vastasi olotilaltaan enemmän pöyrtyilyä kuin nukahtelua. Mutta seminaari oli niin huippu, ettei tippaakaan kaduttanut! Käämi seuraa, kuva Liisa Nevalainen

Riitti 4v!

Riitti täytti eilen 4v. Kuva Tiina Karvonen. Käämi ja Riitti kävivät lenkillä Tiinan kanssa Laukaassa. Käämistä napsittiin muutamia (=tuhansia) oikein hauskoja kuvia. Kaikki kuvat Tiina Karvonen. Aluksi piti näyttää näyttelykoiralta: Sitten sai olla oma itsensä:

Torstain treenit ja kuulumisia

Viime torstaina oltiin taas K-S BCAK:n tokoissa, otettiin pääasiassa paikkamakuuta, ja haettiin siihen oikeaa tunnetilaa. Tätä pitää nyt työstää paljon. Tehtiin myös tunnari ja noudon luovutuksia, sekä leikittiin ruutuleikkiä.

Käämille on kertynyt painoa jo liki 16kg, ja säkäkorkeus on sen 51cm. Ei mikään pikkupoika enää, vaikka se siltä tuntuukin Riitin rinnalla.

Riitin tyttöystis on ultrattu kantavaksi eilen. Pentusia on siis tulossa.

Kuvia, kuvia

Eka ensvuoden tavoite taitaa täyttyä jo ennen kuin vuosi kunnolla edes alkaa. Ajattelin nimittäin ilmoittaa Riitin 9.1. Lappeenrantaan agikisoihin. Meillä ehtii olla yhdet treenit ennen niitä, joten virtaa ainakin piisaa. Siellä on kolme lähtöä, joten ekan tuo saa vedellä rimat räiskyen, jos niihin kahteen panostaisi sitten vähän enempi. Pitää käydä väsyttämässä Riittiä vähän jossain, muistaakseni yksiä treenejä ennen otettu muutaman tunnin hakutreenit + 30min pyöräilyä olivat sopiva väsytyksen taso. Puolitoista tuntia agia meni silti ihan heittämällä, eikä edes väsyttänyt. Mistä sitä virtaa piisaa? Tai no, jos katsoo kuppiin menevä ruoan määrää verrattuna koiran kylkiluiden näkyvyyteen, niin kai sen pitäisi olla itsestään selvyys.

Tässä vähän kuvia jäältä, Riitti söpöilee, kuvat (c) Niskala

Käämi söpöilee, kuvat (c) Niskala

Käämi leikkii joulupäivänä, painikaverina Sohvi.

Jouluntoivotukset

Muistakaas myös ruokintakysely:
http://www.vetmed.helsinki.fi/klel/koirakysely/

Lempinimiä

Koska meillä ei tehdä mitään kotitokoilua kummempaa, niin pitää blogiin kirjoittaa muuta mieleentulevaa. Lempinimistä tällä kertaa. Meillä lempinimet ovat samalla hieman sarkastisia, tai jopa vähän haukkuvia, mutta niitä käytetään silti hellittelyniminä, positiiviseen sävyyn.

Indy sai jo pentuna nimen Mustanaama - Kaikkien pankkineitien kauhu. Tämän nimen se sai roikuttuaan äidin uudessa juhlamekossa kiinni purukalustollaan, koko painonsa varassa. Mustanaama se oli kasvojensa värin perusteella. Muita Indyn lempinimiä olivat ainakin: Ippe, Ipa, Vanha pappa, Papparainen, Kippurahäntä, Luuhaaja, Paha-Poika ja Pimpula-Pampula-Paimenpoika.

Samaa teemaa mukaillen Riitti sai syöksyilyidensä ja hammasvammojensa takia lempinimen Nato-ohjus - Kaikkien kassaneitien (ja eläinlääkärien) kauhu. Silloin minä olin töissä kaupan kassalla, ja voi vaan arvata minne nekin rahat ovat huvenneet. Riitti on saanut monta muutakin lempinimeä, pitäähän niitä rakkaalla lapsella olla: Tiipii, Mulkosilmä, Pusueläin, Sylieläin, Sika-Possu, Karju, Äijä, Vinkuiita, Virtapiikki, Grimmin satu, Grim ja Grim-Grim.

Tässä lähiaikoina Käämi on päässyt arvoasteikolla ylemmäs, ja saanut lempinimiä. Käpylehmä - Kaikkien sähköasentajien kauhu, tulee sen askartelemista johdoista, ja niille aiheuttamasta vahingosta. Käpylehmä taas tulee pitkistä koivista ja tynnyrimäisestä kropasta. Muita nimiä Käämille on siunautunut vasta vähän: Pentu, Pentupentu, Pen-Pen, Pikkupossu ja Söpis.

SBCAK:n viettiluento

Olin tänään sbcak:n järjestämällä viettiluennolla, ja oli pirun hyödyllinen luento. Vaikka mie olen ajatellut, että jotain tiedän vieteistä, niin tämä oli selkeyttävä luento. Siellä puhuttiin toiminta-alueiden ylä- ja alarajoista ja niiden tunnistamisesta, patoamisesta, vuotamisesta, turhaumasta, saalisvietistä, laumavietistä, aggressiosta, koiran hermoista ym. Sekä oppimisesta ja oppimisteorioista, ohjaajan merkityksestä, koiranlukutaidosta, konflikteista... Tuli paljon ohjeita viettialueiden tunnistamisesta, sekä laskemisesta, nostamisesta (vaikka Riittiä tuskin ikinä tarvitsee nostaa) ym. Tuli myös ohjeita, miten pennulle rakentaa mahdollisimman laaja oppimisen mahdollistava vietti/virealue, ettei se mene yli eikä ali.

Asioita käsiteltiin pääasiassa yleiseltä kantilta, mutta siellä tuli paljon sellaista, mitä voisi työstää Riitin kanssa. Ja pari kysymystä pääsin esittämään, sekä moneen kohtaan sai viitata, kun kysyttiin, että kenen koira tekee näin, tai kuka tekee koiransa kanssa näin. Auts, miten paljon mokia. Ja vaikka siellä sanottiin, että pitää tunnistaa koiransa ongelmat, niin muuta ei voi sanoa, kuin että Riitti on pirun hyvä koira, kun toimii noin hyvin, vaikka ohjaaja on mitä on.

Paljon siis asiaa, mitkä olisi pitänyt tietää jo Riitin ollessa pentu. Eikä vasta nyt, kun niiden kanssa menee paljon pidempää työstämisessä, kun koira on oppinut jo vääriä käyttäytymismalleja. Ja ihan varmasti suuren osan Riitin piippaamisesta voi laittaa minun, tokossa etenkin minun kisajännittämisen piikkiin. Työstettävää löytyy siis niin ohjaajasta kuin koirasta. Valitettavasti jouduttiin lähtemään pois ennen käytännön osuutta.

Moni asia tuolla selvensi miulle Riitin käyttäytymistä, ja ennen kaikkea antoi vähän vihjettä siitä, mitä minä voisin koittaa tehdä toisin niissä tilanteissa kun se alkaa kokeissa piippaamaan, agissa haukkumaan tai lennättämään niitä rimoja, tai miksi se jäljestää niin kuin se jäljestää. Ja kiva näin päin, että ainakaan liian matalavireisestä koirasta ei ole, vähän aikaisemmin vaan olisi jo pitänyt tietää näitä asioita, että olisi koirasta saanut "kaiken irti".

Kuvia

Riitti söpöstelee


Käämikin söpöstelee

Käämin 15vkois-seisotuskuva on taas upeaa laatua

Riitti ja Käämi esittää, miten otetaan joulukorttikuvia. Leikkaa-liimaa toiminto vois olla tarpeen.
Mitä sä teet?

Bambi tuijottelee

Riitti tuijottelee, ja Käämin etujalka on aivan käsittämättömässä asennossa

Agikisoissa

Ei me kisaamassa oltu. Vain vastaanottamassa ilmoittautumisia. Oli hurrrjan pitkä päivä, 14 tuntia... Mutta nyt on kisatyövelvoite suoritettuna, ja ensvuonnakin päästään harrastamaan. Kunhan ollaan Jyväskylässä.

Pojat oli päivän autossa, ja Käämi oli hyvin reipas! Kävin parin-muutaman tunnin välein käyttämässä sitä pissillä, ja se ei tehnyt autoon tarpeitaan. Lisäksi se oli oikein reipas, ja tervehti kaikkia ihania ihmisiä, ja olisi halunnut tervehtiä kaikkia koiriakin. Kuitenkin vain yhtä 5kuista bortsupentua hetken leikitimme. Paikalla oli myös 10-viikkoinen espanjanvesikoira, joten Käämi ei ollut edes nuorin.

Riitti bortsuerkkarissa

Riitti oli eilen bortsuerkkarissa. Se sijoittui avoimissa EH3, ohittaen kaikki muut EH:n saaneet koirat! Vähän se on komea supermies!

Arvostelu on hukkateillä, en tiedä miten onnistuin. Sitä luki niin moni, niin en osannu pitää siitä tarpeeksi huolta. Mutta ei siinä mitään fiksua ollut: "3,5v isokokoinen uros, vois olla parempi pää, etukulmaukset puutteelliset, takakulmaukset ok."

Jyväskylän KV

Riitti kävi tänään Soile Bisterin tuomaroitavana Jyväskylän KV:ssa. Varasertiä ei uroksissa jaettu, joten meille ei ollut mitään saavutettavaa. Arvostelu oli kiva, mutta liikkeet tiputti, ja häntä tiputti lisää. Elikkäs AVO-H, kuten monelle kisakumppanillekin. Lämmittelyt tehtiin aamulla pyöräillen, joten senkään piikkiin ei voi laittaa. Saana esitti Riitin, ja Riitti kulki vielä korkeammalla hännällä kuin minulla viimeksi. Mietin tässä että pitäiskö itse esittää se huomenna, jos se nyt on päättänyt Saanalle äijäillä. Ehtisi Saana keskittyä Humppaan täysillä.

No mutta se meidän arvostelu:
Suurikokoinen, hyväluustoinen, maskuliininen uros. Seistessä kaunis ylälinja. Ilmeen tulisi olla parempi. Turhan suora edestä. Hyvä takaosa ja runko. Tulisi liikkua maatavoittavammin pidemmällä askeleella. Korkea-asentoinen häntä. Erinomainen luonne. Esiintyy hyvin.

Huomenna sitten tosikoitokseen, bortsuerkkariin!

Issikoitsemassa

Kuvassa minä ja Mugga frá Hlíðarberg. Mugga oli oikein mukava heppa, kiltti ja pieni issikka. Käytiin tunti maastossa tölttäämässä, laukkaamassa ja katselemassa maisemia. Ekaa kertaa ties miten pitkään aikaan, Raudur fra Hvitanesi, eli Raudurin, jälkeen. Pikaisen googletuksen mukaan kyseinen hepo on vielä elossa. Taitaa olla lähes 10v, kun viimeksi olen issikan selässä ollut, ja 3v kun viimeksi hevosen selässä. Tähän voisi hurahtaa, jos olisi enemmän rahaa. :)

Hallittua kaaosta

Takana on viikonloppureissu Jkl - Tre - Ylöjärvi - Helsinki - Rastila - Kirkkonummi - Siuntio - Helsinki - Jkl, johon mahtui järjetön määrä junassa istumista, eikä tainnut olla kahta yötä samassa sängyssä. Riitille oli ihan sama missä oltiin, sängyn kuin sängyn alla oli kiva mötkötellä.

Pyörähdettiin katsomassa myös tällaisia palleroita

Kemijärven leiri

Oltiin Riitin kanssa pitkällä viikonlopulla Kemijärven SBCAK-leirillä. Oli hyperkivaa! Tässä kuvashowna leirin tapahtumia.
Keskiviikko aloitettiin esine-etsinnällä. Ja esineitähän löytyi! (Kuva Katja Sulkala)

Torstaina jatkettiin haun parissa. (Kuva Katja Sulkala)
Ja eksynyt löytyi (Katja Sulkala)

Lisäksi etsittiin taas esineitä (Kuva Katja Sulkala)

Perjantaina tehtiin peltojälkeä ja opeteltiin haun ilmaisua (Kuvat Outi Toni). Ei liene vaikea arvata kumpi oli Riitistä hyperkivaa!


Ja lisäksi tehtiin pudotetun esineen noutoa (Kuvat Outi Toni)


Palkaksi sai hanskan kopittelua (Kuva Outi Toni)

Perjantaina illalla oli ohjelmassa leiriolympialaiset, joihin kuului hyppelyä, keppien pujottelua, pallon kuljettamista kärryissä, ruutu-noutoa jne. Palkintojen runsauden vuoksi ohjaaja otti hieman tosissaan, mutta onneksi Riitin rauhallisuuteen ei emännän jännittäminen vaikuta. (Kuvat Outi Toni)



Leirillä oli myös pieni kultainen nainen (Kuva Outi Toni)

Joka kiusasi pientä Riitti-parkaa (Kuva Katja Sulkala)