Sirken rally-treenit

Ai että Kidellä oli eilen hauskaa Sirken treeneissä. Ratana oli hyvin saman tyyppinen kuin nuo kaksi lauantain, puolet toisesta ja puolet toisesta. Ja Kide otti kaiken irti! Oli aika riehakkaalla päällä, ruopi maata ja roikkui ihan raivona lelussa alkuun. Otettiin ihan ekana uutta häiriötä, eli automaattinen ajanotto, josta kuuluu se inha piip. Me vain leikittiin ja sitten ihan helpot istu ja maahan piip-häiriöllä. Ihan vähän Kide kevensi repimistä, eli se siis selvästi reagoi, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut muuten. Pitää nyt vaan ottaa näitä joka treenissä vähän, niin äkkiä se siruntarkastus -ahdistus unohtuu.

Sitten tehtiin ihan ekana sitä vaikeinta, eli merkkiä teipeillä. Just ennen tätä käytin Kiden vielä varalta pissillä, ettei saada uutta pissasakkoa. Tehtiin niin että Kide varmasti onnistuu, merkki oli tutulla paikalla, tutun värinen, erottuva tausta eikä takana ollut mitään mihin mennä, paitsi ne teipit. Kide vähän tuhmaili, meni ensin merkille, mutta ne teipit kiinnostivat. Sirke neuvoi vaan olemaan välittämättä prinsessa pikkiriikin tuhmuroinnista ja palkkaamaan oikealle paikalle, mihin haluan että Kide menee, ja jatkossakin on Kiden suoritus mikä tahansa - kehuu ja palkkaa oikeaan paikkaan, niin tuhmurointi unohtuu.

Sitten itse rata, Kide teki ihan tosi upean radan! Minä sain huomautusta liian pitkistä askeleistani, oikealla pitää palkata vasta kun koira luopuu namista jotta päästään eroon sellaisesta pienestä elämisestä, harjoitella pujotteluun pikkukäännöksiä ja peruuttaen tulevia käännöksiä vähän yllätyksenä, että motivaatio paranee. Myös tuo merkki teipeillä onnistui radalla! Mutta sitten taas niihin tuhmurointeihin. Kide karkasi taas merkiltä houkutuksen karvaleluun. Karkaamista saatiin lievennettyä paremmalla ohjauksella ja palkalla, ja sitten hämy unohtui. Koira oikealla oli ihan uusi tilanne vaikka sama paikka ja Kide karkasi TAAS. Eihän siinä voinut kuin nauraa. Saatiin ehdotuksena miettiä parempi käskysana, joku missä on painokkaampi lopputavu, että se sana jo sisältää vihjeen siitä että kohta jatkuu seuraaminen. Oli taas ihan superhyödyllinen kerta.

Lauantain rallykisat, hylsyt molemmista

Lauantaina tuomarina toimivat Maria Riski, joka on ollut meidän koutsi 2 koiraa sitten. Ja toisessa kisassa Riikka Timonen. Kisat olivat iltakisat, eli eka rataantutustuminen alkoi vasta klo 17:30 vai oliko myöhemminkin ja toinen piti olla 18:45, taisi olla vasta klo 20. Mehän ollaan siihen aikaan normaalisti jo iltapalalla ja Kide on hyvin iltauninen. Kide oli ekalla radalla kisanumerolla 4 ja toisella 1. Kisakavereissa oli Kiden ihastus, bordercollie Fame, he on leikkineet yhdessä Kiden ekasta rallykisasta alkaen kehän laidalla palkintojen jakoa odotellessa. Ja Marja ja villakoira oli myös paikalla. Hankalasti ei oltu niin, että olisi saatu videoita, mikä jälkikäteen oli ihan hyvä, en olisi näitä halunnut nähdä. Paljon kisakavereita oli Lahdessa edustusjoukkueen karsinnoissa. Niitä olisi ollut kiva olla katsomassa, mutta ei voi ihminen jakautua.

Ekalla rataantutustumisella ei ehditty 15 minuutissa käydä tuomarin kanssa koko rataa läpi, joten saatiin armollisesti 1 minuutti lisäaikaa. Siinä ei ehtinyt itse kävellä rataa läpi. Kide oli tosi vetämätön, aina kun otin sen boksista niin vaan haukotteli ja palasi aina heti takaisin boksiin nukkumaan peränurkkaan. Sitä myös häiritsi kun tokon maajoukkuekarsinnoista kotiin lähtijät keräsivät tavaroita ja kulkivat ovesta, niin eka rata meni sitä katsellessa. Fiilis oli tahmea ja aiemmin meillä hyvin koossa ollut kupla oli kaukana. Kide ei mm. pysynyt paikallaan liikkeestä istumisessa, karkasi parillakin tehtävällä (mm. merkin kierrosta päätti lähteä houkutukseen ja takaakierrosta loppupalkalle), ei peruuttanut, istui kun piti seisoa ym. Pisteitä ei kertynyt kummasti, oisko saatu 29p. Ei tulosta siis. Mutta sain silti koko radan ohjattua läpi vaikka tahmeaa olikin. Rata oli lisäksi aika vaikea ja tuloksia oli 8, hylsyjä 11, mutta meillä pahin häiriötekijä oli tuo ovista kulkeminen. Uskaltaudutaan Marian radalle kuitenkin toistekin, toisissa olosuhteissa tämä olisi ollut ihan mahdollinen.

Toinen rata oli samassa paikassa kuin maajoukkuekarsinnoissa juoksuisen nartun paikallaolo. Ja käytiin lähdössä jo pariin kertaan kun radan piti alkaa, mutta aina jouduttiin palaamaan takaisin, kun viivästyikin taas uudesta syystä. En edes ajatellut että ne häiritsisivät näin paljon, mutta ehkäpä niistä tuli hajua ja stressiä ja vähän epäselväksi miksi tänne mentiinkään. Kide meni heti ekalla tehtävällä (merkki) maassa olleisiin teippeihin ensin haistelemaan pitkäksi aikaa kuuntelematta yhtään ja sitten suoraan teipin päälle pissille, ja sen seurauksena koko radan alku piti laittaa uusiksi muille kisaajille. No onneksi oltiin ekoja niin oli sama häiriö kaikille, eikä siihen kukaan kauhean pahasti näyttänyt jääneen kiinni, enemmän näytti häiritsevän ne teipit muitakin. Myös se oikealla puolen ollut merkki näytti olevan vaikea koirille. Tosi harmi ettei päästy kokeilemaan rataa pidemmälle, koska rata oli kivempi ja tuloksiakin oli paljon enemmän kuin ekalta radalta. Eipä ole Kidellä tämmöistä ollut ikinä, ja se vielä kävi pissillä noin 30min ennen rataa, että jotain siellä oli tavallisuudesta poikkeavaa. Mutta ei me ihan hetkeen kehdata Timosen radalla naamaa näyttää. Kide oli koko sunnuntainkin ihan outo ja väsynyt, onneksi sentään tänään jo normaali oma itsensä ja riehui koko aamulenkin ilmapompuilla höystettynä. Eikun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Ei meille enää iltakisoja, ja täytyy miettiä onko tuo Ojanko hyvä paikka, jos ovihäiriöt häiritsivät noin paljon. Tai vähintään pitäisi päästä treenaamaan sinne ennen kisoja sitä ovihäiriötä. Taidetaan sittenkin miettiä lähikisojen sijaan kivoja halleja, kuten Porvoota. Merkin takana olevaa houkutusta pitää tehdä! Ja peruutusta ovihäiriöllä ja loppupalkan lähellä olevia tehtäviä. Teipit myös treeniin ja juoksunartun hajut. Eikun vaan lisääntyy tämä treenattavien asioiden määrä.

Tänään ajateltiin Sirken kanssa katsoa virevinkkejä radalle ja ehkä myös peruutusta.