Hauska että vie 8 vuotta lajin harrastamista, ennen kuin alkaa olla itsellä edes jonkinlaiset mielikuvat siitä, mistä liikkeet koostuu ja miten ne opetetaan. Ehkä tässä on taustalla se, että vaikka meille on puhuttu että liikkeitä voi treenata myös kotona, kukaan ei ole sanonut että miten tärkeää se on. Uskon että lajin prot treenaa kotona useita kertoja viikossa. Koska vepen liikkeissä on niin monta pientä osasta, että kerran viikossa vesitreenit ei riitä niiden hiomiseen, on pakko soveltaa liikkeiden palastelua ja harjoittelua maalla. Sitten voi käyttää ne kallisarvoiset vesitreenihetket vain palasten kokoamiseen. Siinäkin riittää hommaa.
Vienti ilman vettä oli meidän viime kesän teema. Tätä jatketaan edelleen vaikeuttamalla vientitreenejä maalla, vedessä keskitytään ainakin alkukausi motivaatioon, sillä itse en ainakaan haluaisi lähteä uimaan pirun kylmään veteen antaakseni juuri saamani uuden tavaran jollekin vieraalle tyypille.
Nyt on maalla tehtävien treenien operaationa porttien opettelu veneen hakua varten. Tavallaan vientiliike sekin, etenkin jos alokkaasta lähtien treenaa tavoitteena voittajaluokka, eli on itse veneessä ja apuohjaaja maalla. Tavoitteeksi ajattelin ottaa sen, että koiralla on selkeä mielikuva mihin se on menossa ja samalla venettä (ja hukkuvaa) viemässä. Mitä olen treeneissä kysellyt, moni ei ole opettanut koiralleen keppejä ollenkaan, mutta silti niiltä vaaditaan keppien välistä tuloa vaikka tuuli painaa veneen täysin vinoon rannasta, ja jos koira tuo veneen vinoon, niin sitten koiraa ei palkata. Minusta se ei ole oikein koiraa kohtaan. Joskus näkee myös koiria, jotka pyörittää venettä ulapalla pitkin poikin omistajan karjuessa vieressä rantaan. Voi olla että koira vaan vtuilee, mutta entäs jos se ei tiedä minne sen pitäisi mennä? Tai jos sillä ei ole riittävää motivaatiota, taitoa, uskoa onnistumiseen tai voimaa veneen vetämiseen, joten on kivempi vaan leikkiä köydellä? Sitten on myös se varteenotettava kysymys, että entäs jos koiralla on esim niskat kipeät, ja veneen vetäminen sattuu siihen.
Me on aloitettu tämän kesän kuivatreenit laittamalla kepit avoimeen maastoon riittävän lähelle toisiaan. Uskoisin että koira oppii hahmottamaan jonkun asian minkä se näkee kertasilmäyksellä. Olen käyttänyt myös visuaalisia harhoja, eli 50m päästä ulapalta 5 metrin etäisyydeltä toisistaan olevat kepit erottuu selkeästi, mutta 10 metrin päästä niitä ei hahmotakaan enää yhdellä vilkaisulla. 2 metrin päässä toisistaan olevat kepit kyllä hahmottaa. Sitten keppien taakse tullaan kuin koepaikalle. Siihen jätetään hihna, jonka saa jättää myös kokeessa rantaan, ja hihnan kaveriksi targetti tai kuppi ja sinne herkku. Sitten kävellään koiran kanssa jonkin matkan päähän, ja lähetetään rantaan. Koira juoksee kupille ja syö herkun. Siitä eikun vaikeuttamaan. Lisää matkaa, omaa etäisyttä koiraan, vinoja lähetyksiä, targetti pois, keppien laitto sellaiseen maastoon jossa selkeä paikka on muualla, häiriö, tuomari seisomaan kepeistä sivuun ym. Voisihan tässä lisätä koiralle myös sen köyden ja vaikkapa köyden päähän painonkin, jos haastetta kaipaa. Vain mielikuvitus on rajana.
Tavallaan tämä on kuin tokon ruutu-liike, mutta melkein tuplaten kauempaa, matkalta pitää löytää köysi suuhun eikä siitä saa irrottaa ja onnistumista vastustaa väärään suuntaan virran mukana menossa oleva 200kg vene, aallokko, tuuli ja loppuun lisätään vielä katsomon häiriötekijät kuten makkaran paisto ja äänekäs pölpötys. Kokeessa ranta on koiralle uusi ja tolpat erinäköiset, eivätkä välttämättä edes kovin hyvin erottuvat. Jos koira ohittaa maalilinjan, ei voi syyttää koiraa vaan omaa napaa pitää katsoa. Joko koira ei osaa maalilinjaa, koiralla on puutteellinen motivaatio tai sillä oli liian haastavat olosuhteet onnistua.
