Oltiin tänään Käämin kanssa Rengossa Kim Granholmin tuomaroimana. Koetta myöhästettiin ukkostavan sään takia, mutta sen jälkeen sää oli tyyni ja kaunis, jopa ehkä tuuli vähän rantaan päin.
Toisen veneen haku 25p. Käämi istui kiltisti veneessä yksin ja teki käskystä oppikirjasuorituksen. Aika supernopea 1:05.
Vienti 25p. Esineksi arvottiin leputtaja, joka oli kova ja niin iso ettei olisi mahtunut koiran suuhun. Onneksi opeteltiin pari viikkoa sitten ottamaan lepuuttaja suuhun köydestä. Varma lähtö, hieno vienti ja kaunis luovutus ilman irrotuskäsky. Mutta koska veneestä ei saanut palloa, niin Käämi jäi veneelle pyörimään. Aikansa venettä kierrettyään Käämi tuli kuitenkin käskystä rantaan. Aika 1:48.
Oman veneen haku 25p. Oppikirjasuoritus. Pieni vene, ja tuuli oli apuna. Aika muistaakseni 1:08
Hukkuvan pelasus 25p. Käämi istui kiltisti veneessä siihen asti, kunnes hukkuva tippui veteen. Mutta sika varasti ennen käskyn antoa! Onneksi säännöt sallivat tällaisen suorituksen. Hukkuva oli kevyt ja kokokelluvassa puvussa. Aika muistaakseni 1:25
Se tekee yhteensä 100/100p, AVO1-tulos, ja sijoitus 2/3. Ohjaajakin pääsi uimaan, ja tuomari kastui. Huippupäivä oli.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Vepeä
Viime viikolla Käämillä oli vähän lähtöongelmia viennissä. Veteenmeno esine suussa oli lähes mahdoton tehtävä, sen sijaan vienti olisi onnistunut ilman esinettä tai niin että K meni veteen ennen esineen antoa. Tätä hieman taisteltiin ja saatiin onnistunut suoritus, mutta pisti vähän jännittämään. Eilen viennissä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa millään esineellä. Lisäksi viime viikolla omassa veneessä Käämi otti varaslähdön, ja pääsikin niskaprs-otteella takaisin veneeseen. Ihan hyvä että kokeili varaslähdön omassa rannassa, eikä esim kokeissa. Keskiviikkona mennäänkin kokeilemaan Inkoon rantaa, saa vähän uusia haasteita. Hukkuvakin on otettu pari kertaa, siinä ei ole ollut mitään ongelmaa.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Jälkeä ja tottista
Tottiksessa Käämi on harjoitellut eteen istumista, eteenmenoa ja metristä lähinnä. Hienosti etenee hommat. Metrisessä otetaan lähinnä palautushyppyä, ja kunhan se on täydellinen, niin aloitetaan myös se vaikeampi noutohyppy. Varmaankin aloitetaan siten, että viedään kapulaa, niin ei tule sellaista matalaa saalisloikkaa. Pari kertaa Käämi on kolhinut jalkojaan esteeseen, mutta sitten muistaa taas jatkossa nostaa kinttujaan. Ei siis ole mitään ongelmaa ylittämisessä, ainakaan vielä. Lisäksi paukkuja on kuunneltu leikin lomassa, vapaalla höntsätessä, ja pari kertaa seuraamisessakin. Eikä mitään reaktiota niihin. Eiköhän niitä pian voi alkaa ottaa paikkamakuuseenkin mukaan. Eteenistumista on otettu imuttamalla ja houkuttelemalla esine suussa sekä ilman. ja eteenlähetystä leluun, joka näkyy pitkälle.
Jäljellä Käämi tekee edelleen sellaita 1-7 askelvälein nameilla, pääosin pellolla tai sitten jos metsässä niin sammalessa. Käämillä on hieno matala nenä, vaikka heinä alkaakin olla pellolla jo todella pitkää! Kulmat menee kuin vanhalla taitajalla. On tehty myös kaksi ekaa ojan ylitystä, ja ne meni hienosti. Ekan kohdalla Käämi seurasi ojan pohjaa noin kaksi metriä toiseen suuntaan, ja sitten toiseen suuntaan, ja ihan itsenäisesti löysi jäljen jatkumiskohdan. Myös eka maastonvaihdos on tehty, eli 30cm heinä muuttui 5cm heinäksi, ja takaisin 30cm heinäksi, ja hienosti K selviytyi. Oikein tarkkaa työskentelyä on, mutta siitä huolimatta vauhtia saa välillä liinasta hidastaa. Sekään ei vaikuta Käämiin mitenkään.
Jäljellä Käämi tekee edelleen sellaita 1-7 askelvälein nameilla, pääosin pellolla tai sitten jos metsässä niin sammalessa. Käämillä on hieno matala nenä, vaikka heinä alkaakin olla pellolla jo todella pitkää! Kulmat menee kuin vanhalla taitajalla. On tehty myös kaksi ekaa ojan ylitystä, ja ne meni hienosti. Ekan kohdalla Käämi seurasi ojan pohjaa noin kaksi metriä toiseen suuntaan, ja sitten toiseen suuntaan, ja ihan itsenäisesti löysi jäljen jatkumiskohdan. Myös eka maastonvaihdos on tehty, eli 30cm heinä muuttui 5cm heinäksi, ja takaisin 30cm heinäksi, ja hienosti K selviytyi. Oikein tarkkaa työskentelyä on, mutta siitä huolimatta vauhtia saa välillä liinasta hidastaa. Sekään ei vaikuta Käämiin mitenkään.
torstai 13. kesäkuuta 2013
oman veneen problematiikkaa
Vepeä vepeä, eihän me melkeinpä muuta ehditä tekemäänkään.
Vienti sujuu jo melko hienosti, esineinä on ollut pelastusliivit, poijut ja dummyt, ja matkaa jopa 30-40 metriin saakka. Itse suoritus on todella varma, mutta välillä on ollut vähän hankaluuksia lähtemisessä. Pitää tehdä lisää motivaatiotreeniä, niin kyllä se siitä. Hukkuva ja toisen veneen nouto sujuu myös hienosti. Mutta oma vene! Se vaan on hirveän rankka näin pienelle hauvalle. Ollaan otettu siihen nyt motivaatiota pelastusliivit päällä, ja Käämi on vienyt pelkkää köyttä rantaan. Jos K on vetänyt venettä, niin sitten on apusoudettu. Hienosti K vetää, kun saa moottorin käyntiin, ja suuntakin on selkeä mihin mennään. Mutta se veneen liikkeelle saaminen on haastavaa, enkä tahtoisi rikkoa koiraa tekemällä sillä liian raskasta.
Joku kyseli miten niin on vaikeaa vetää omaa venettä, eihän se ole sen vaikeampi kuin alokkaan veneenhaut. Mutta on se: Alokkaassa haetaan paikallaan oleva vene, jossa ohjaaja pystyy vielä jakamaan veneen painon koiralle vähitellen, kun antaa köyttä vähitellen. Avoimen oman veneen noudossa koira hyppää veneen laidalta, ja ponnitaessaan se potkaisee samalla venettä taaksepäin. Eli koira joutuu vetämään liikkeelle peruuttavaa venettä. Tässä on vähän samaa kuin voittajan liikkuvissa veneissä, ei toki yhtä pahana.
Riittikin pääsi tekemään eilen oman veneen noudon. Eipä paljoa tarvinnut hetsailla tai käskyjä antaa. Köysi veteen, koiralle lupa suorittaa, ja sitten vaan nautiskeltiin soutajan kanssa, kun Riitti vei meidät keskeltä maalilinjaa.
Me on myös tottisteltu, opeteltu eteenlähetystä ja luoksetuloa pk-tyyliin istumalla eteen. Käämille on myös ammuttu joka tottistreeneissä, eikä se ole korvaansa lotkauttanut. Sitten pitäisi lähteä vähitellen rakentamaan se pk-kaavio kuntoon, ja esteet myös. Niissä on hyvät pohjat, mutta ihan valmiit ne ei vielä ole. Mutta minun motivaatio tuntien, ennen meillä on tottis kunnossa, mitä maastot... Onneksi on treenikavereita, niin tulee maastojakin joskus tehtyä.
Agilityäkin on tehty joka viikko. On suunniteltu hyppytekniikkakurssille ilmoittautumista, ei tosin olla saatu vielä aikaiseksi. K on hiukan laihtunut, ei ihmekään näillä treenimäärillä. Käämillä on aina ollut vähän ylimääräistä rasvaa kyljissä, mutta jotenkin huomaamatta se hävisi tässä kevään aikana, ja K on aika kuivassa kunnossa. On hiukan lisätty ruokamäärää ja lohiöljyäkin on annettu nyt päivittäin. Riitti taasen on ruennu selvästi keräämään lihasmassaansa takaisin. Pitää varovasti, tavoitteena olisi, että se ois elokuussa kohtuullisessa kunnossa, ja päästäisiin agilityyn taas.
Vienti sujuu jo melko hienosti, esineinä on ollut pelastusliivit, poijut ja dummyt, ja matkaa jopa 30-40 metriin saakka. Itse suoritus on todella varma, mutta välillä on ollut vähän hankaluuksia lähtemisessä. Pitää tehdä lisää motivaatiotreeniä, niin kyllä se siitä. Hukkuva ja toisen veneen nouto sujuu myös hienosti. Mutta oma vene! Se vaan on hirveän rankka näin pienelle hauvalle. Ollaan otettu siihen nyt motivaatiota pelastusliivit päällä, ja Käämi on vienyt pelkkää köyttä rantaan. Jos K on vetänyt venettä, niin sitten on apusoudettu. Hienosti K vetää, kun saa moottorin käyntiin, ja suuntakin on selkeä mihin mennään. Mutta se veneen liikkeelle saaminen on haastavaa, enkä tahtoisi rikkoa koiraa tekemällä sillä liian raskasta.
Joku kyseli miten niin on vaikeaa vetää omaa venettä, eihän se ole sen vaikeampi kuin alokkaan veneenhaut. Mutta on se: Alokkaassa haetaan paikallaan oleva vene, jossa ohjaaja pystyy vielä jakamaan veneen painon koiralle vähitellen, kun antaa köyttä vähitellen. Avoimen oman veneen noudossa koira hyppää veneen laidalta, ja ponnitaessaan se potkaisee samalla venettä taaksepäin. Eli koira joutuu vetämään liikkeelle peruuttavaa venettä. Tässä on vähän samaa kuin voittajan liikkuvissa veneissä, ei toki yhtä pahana.
Riittikin pääsi tekemään eilen oman veneen noudon. Eipä paljoa tarvinnut hetsailla tai käskyjä antaa. Köysi veteen, koiralle lupa suorittaa, ja sitten vaan nautiskeltiin soutajan kanssa, kun Riitti vei meidät keskeltä maalilinjaa.
Me on myös tottisteltu, opeteltu eteenlähetystä ja luoksetuloa pk-tyyliin istumalla eteen. Käämille on myös ammuttu joka tottistreeneissä, eikä se ole korvaansa lotkauttanut. Sitten pitäisi lähteä vähitellen rakentamaan se pk-kaavio kuntoon, ja esteet myös. Niissä on hyvät pohjat, mutta ihan valmiit ne ei vielä ole. Mutta minun motivaatio tuntien, ennen meillä on tottis kunnossa, mitä maastot... Onneksi on treenikavereita, niin tulee maastojakin joskus tehtyä.
Agilityäkin on tehty joka viikko. On suunniteltu hyppytekniikkakurssille ilmoittautumista, ei tosin olla saatu vielä aikaiseksi. K on hiukan laihtunut, ei ihmekään näillä treenimäärillä. Käämillä on aina ollut vähän ylimääräistä rasvaa kyljissä, mutta jotenkin huomaamatta se hävisi tässä kevään aikana, ja K on aika kuivassa kunnossa. On hiukan lisätty ruokamäärää ja lohiöljyäkin on annettu nyt päivittäin. Riitti taasen on ruennu selvästi keräämään lihasmassaansa takaisin. Pitää varovasti, tavoitteena olisi, että se ois elokuussa kohtuullisessa kunnossa, ja päästäisiin agilityyn taas.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Vepeä
Ensin mökkikuvia:
Tehtiin mökillä myös vepeä. Kun sain tutun vastaanottajan, jolle K ei jätä viemättä edes rautakankea, päätettiin opetella lepuuttajan vienti kuntoon. Ideana siis se, että jos vaihtaa otetta, suorittamaan ei pääse.
Ekalla kertaa ihan pieni lepuuttaja, kokoa noin 5*20cm, jonka kanssa olisi helppo liikkua. Meillä oli Käämin kanssa oikein kunnon taistelut siitä, että mistä kohdasta otetaan kiinni. Käämi vaihtoi varmaan ekat kymmenen kertaa otetta, ja kun lähtölupaa ei tuolla tavalla saanut, niin lopulta K luovutti. Se otti köydestä, lähti uimaan, ja vaihtoi vasta sitten otetta. Kielsin, vaadin tulemaan takaisin, ja uusi yritys. Sitten onnistui hyvin, ja saatiin hienosti palkattua veneeltä. Vaihdettiin astetta vaikeampaan lepuuttajaan, noin 8*35cm. Sen kanssa K yritti vaihtoa vain pari kertaa, ja lähti uimaan. Valitettavasti veneellä K vaihtoi otteen, joten palkkaus meni vähän mönkään.
Kolmannella kertaa K otti juuri siitä kiinni minkä kohdan sille tarjosin, ja vei hienosti veneelle asti vaihtamatta otetta. Tästä isot palkat veneellä! Loppupäivänä K ei meinannut malttaa tulla pois laiturin nokasta, eli kivaa taisi olla, vaikka vähän taisteluksi alkutreenit menikin.
Joutsen ja ruma ankanpoikanen?
Tehtiin mökillä myös vepeä. Kun sain tutun vastaanottajan, jolle K ei jätä viemättä edes rautakankea, päätettiin opetella lepuuttajan vienti kuntoon. Ideana siis se, että jos vaihtaa otetta, suorittamaan ei pääse.
Ekalla kertaa ihan pieni lepuuttaja, kokoa noin 5*20cm, jonka kanssa olisi helppo liikkua. Meillä oli Käämin kanssa oikein kunnon taistelut siitä, että mistä kohdasta otetaan kiinni. Käämi vaihtoi varmaan ekat kymmenen kertaa otetta, ja kun lähtölupaa ei tuolla tavalla saanut, niin lopulta K luovutti. Se otti köydestä, lähti uimaan, ja vaihtoi vasta sitten otetta. Kielsin, vaadin tulemaan takaisin, ja uusi yritys. Sitten onnistui hyvin, ja saatiin hienosti palkattua veneeltä. Vaihdettiin astetta vaikeampaan lepuuttajaan, noin 8*35cm. Sen kanssa K yritti vaihtoa vain pari kertaa, ja lähti uimaan. Valitettavasti veneellä K vaihtoi otteen, joten palkkaus meni vähän mönkään.
Kolmannella kertaa K otti juuri siitä kiinni minkä kohdan sille tarjosin, ja vei hienosti veneelle asti vaihtamatta otetta. Tästä isot palkat veneellä! Loppupäivänä K ei meinannut malttaa tulla pois laiturin nokasta, eli kivaa taisi olla, vaikka vähän taisteluksi alkutreenit menikin.
Joutsen ja ruma ankanpoikanen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)