Nuorten koirien tokoringin koulutus

Lauantaina oli Porvoossa Avecin hallissa Helsingin seudun kennelpiirin nuorten koirien tokoringin koulutus, kouluttajana oli Toko Valmennusrenkaan valmentaja Christa Enqvist-Pukkila. Olin itse paikalla kuunteluoppilaana, koska Kide on vielä pentujen kanssa. Ja Käämi ei taitaisi mennä läpi nuoresta koirasta?

Kaikki koulutuksen koirat oli nuoria, 1-3-vuotiaita, joten nuorten koirien kysymyksiä käytiin läpi. Kaikki alla olevat muistiinpanot on ihan itse kirjoitettuja, eli ei välttämättä Christan sanomaa, tai voi olla täysin irroitettu kontekstista, nämä ovat vain lähinnä itseä varten muistiinpanoiksi. Kuvituskuvana toimii Pirkon komea Arran.

Liikkeiden yhdistely: Palasista palkkaamattomuusharjoittelun voi aloittaa esimerkiksi yhdistämällä sivulletulo, sosiaalinen palkka, siirtymä ja suora luoksetulo jonka jälkeen kunnon palkka. Tai liike palkatta ja siirtymä ja heti liikkeen alun liikkuroinnin jälkeen palkka. Ideana on että koiran odotusarvo siinä liikkeenalussa on hyvä ja alusta tulee ohjaajalle hyvä fiilis, tämä me osataan ja koirakin on mukana. Kun liike alkaa, on koiralla korkea odotusarvo että kohta on se palkkahetki. Treeneissä turhaa sivulletuloa kannattaa välttää, vaan tehdä liikeet ns vauhdista, ettei kaikki treenit ole 20 sivulletuloa ilman yhtään palkkaa, jolloin se sivulletulo muuttuu tylsäksi. Vaan että sivulletulostakin palkataan ja silloin sillä on tarkat kriteerit. Mutta jos treenataan liikettä, niin on tura´ha vaatia tietynlaista perusasentoa. Kisamaisia tulisi treenata, jotta koira antaisi myös kisoissa kaikkensa, eikä masentuisi kisatilanteessa, vaan olisi oma itsensä. Tulee kuitenkin muistaa että harva koira antaa kisatilanteessa oikeasti parastaan. Kannattaa pitää kirjaa mitä palkkaa, että tulee oltua tasapuolinen ja vaihteleva. Kokonaisuus + osasten odotusarvo tasa-arvoisena. Jos tekee esim 4 liikettä palkatta, niin loppuun treenaa kaikkien niiden liikkeiden palaset palkalla. Ja seuraavalla kerralla päinvastoin.

Seisomiseen pompun opettaminen: Tarkoituksena on opettaa koiraa hahmottamaan ryhtiä ja asentoa liikkeessä, sekä siirtämään fokus vaanimisesta oikeaan asentoon. Tarkoituksena ei ole tehdä seisomista hypyn kautta, vaan seisomisen jälkeen hyp-hyp-hyp. Sopii käyttöön jääviin ja ruutuun hahmottamaan mikä se pyydetty asento olikaan.

Kaukojen osat: 1. vaihdon nopeus ja rytmi, 2. suorituksen tekninen osamainen, 3. tassukriteeri, 4. pysyminen asennossa 5. into ja viimeisenä 6. etäisyys sitten kun kaikki edelliset palikat ovat kunnossa. Vasta sen jälkeen kootaan nämä yhteen. Tassujen hahmottamisen opettaminen koiralle hyvin on tärkeää ja siinä on turha kiirehtiä jos koira ei osaa edellisiä. Kaukojen kanssa alkuopetuksessa tärkeää on että vaihdot tapahtuvat riittävän nopeasti, jotta koiran idea pysyy siinä omassa tekiikassa ja painonsiirrossa. Kaukoissa on ehdottoman välttämätöntä käyttää takapalkkaa jotta koira ei ole kiinni ohjaajassa vaan pystyy keskittymään siihen painon siirtymiseen. Palkkaus alussa tapahtuu painonsiirrosta jo ennen asennon loppuun suoritusta siten että sarjat ovat istu-seiso-istu-palkka ja seiso-maahan-seiso-palkka. Käytä tässä sitä omaa tassukriteeriapuvälinettä. Jos etutassutargetti, sen on oltava riittävän pieni. Jos takatassutargetti, niin maahan-seiso vaihdossa voi helpottaa jos targetti on kokoa sohvan istuinalusta, jolloin etutassut voivat roikkua laidan yli ja kun koira nousee niin sen täytyy nostaa etutassunsa kokonaan targetille. Koiran peppua voi tukea omalla kämmenellä, jos koira ei ole herkkä kosketukselle.

Ohjattu: Opeta koiralle katso oikeaan ja katso vasempaan käsky silloin kun koira on selin kapuloihin. Keskikapulan opetusta ehdotettiin siten, että koiralle heitetään keskikapulaa tasamaanouto ideana pari kertaa, sitten heitto, käännetään koira selin kapuloihin ja vapautetaan keskikapulalle. Kun koita osaa sen, lisätään reunakapuloiden heitto mukaan, ja koiran tulee silti kyetä hakemaan se keskimmäinen kapula. Tässä kokoajan käytössä se keskikapulasana. Jos koira pysähtyy U-käännöksellä kapuloille mennessä tai ruutuun mennessä, kannattaa koiralle opettaa kääntyminen myötä ja vastapäivään 180 astetta, jotta koetilanteessa voi käännättää koiran mahdollisimman keskelle sillä sopivalla käskyllä. Palkkauksessa seisomiseen tulee olla yhtä hyvä palkka kuin suoraan juoksuun, jotta pysyvät tasavertaisina koiralle, ettei seisominen ole ns rangaistus. Vapautus kapulalle mahdollisimman nopeasti, ettei tule negatiivisuutta. Kiertonoudossa kannattaa käyttää eri käskyä kapulan ottamiseen kuin tässä, esim etsi. 20 metriä on todella pitkä matka, joten itseluottamusta tähän oikeasti opettamalla koiralle se tehtävä, ei vain turhaan juoksuttamalla koiraa. Häiriönä voi käyttää useita sivukapuloita matkan varrella, ettei koira valitse kohteekseen sivukapuloita vaan oikeasti sen keskikapulan. Christalla oli myös tähän 5 eri noutokäskyä, ne 3 oikeaa ja 2 pelastussanaa jos koiran sijoittuminen ei olekaan ihan oikein.

Ruutu: Ruudun paikka onko se koiralla oikeasti tiedossa. Tätä kannattaa ottaa ensin läheltä, samoin jos täytyy muistuttaa koiraa. Osaako koira mennä ruutuun vaikka olisi merkki, kierto, noutokapulat, leluja ym häiriönä. Jos osaa, vasta sitten oikeasti osaa ruudun. Ruutuun lähetystä voi tehdä esimerkiksi pallon ohi. Jos käyttää alustaa merkkaamaan oikeaa paikkaa, ja on ajatuksena häivyttää sitä, niin esim 2 toistoa ilman alustaa ja 1 alustalla. Vähitellen vasta sittn matkaa lisää. Jos on tarkoituksena käyttää targettia, sen kriteeri kannattaa opettaa erillisenä hyvin, jotta siihen voi myöhemmin opetuksessa palata, helpottaa tulevaisuutta

Seuraaminen: kontakti rakennetaan siten että häiriöitä lisätään paljon ja todella monipuolisia häiriöitä, jotta koira oppii mitä halutaan ja missä on virhe. Tässä tulee ehdottomasti olla apuna peili, ja häiriöitä lisätään asteittain. Jos koira ei ole ryhdikäs, tai edistää, voi väliin ottaa pari askelta peruutusta käännöksiin tai suoralla pari sivuaskelta koiraa karkuun, jotta koira ryhmistäytyy. Seuraamisessa riittää jos koira pitää kontaktin ja suunnilleen oikean paikan, täydellistä 4 minuutin seuraamista on turha edes yrittää tavoitella. Toki kaikia palasiakin täytyy muistaa palkata, etenkin se suoraanmeno unohtuu usein palkata.

Muita huomioita: luoksetulon väärää asentoa ei kannata korjata. 2 askelta eteen / taakse / oikeaan / vasempaan -temppu voi olla pelastus monessa liikkeessä jos koira on sijoittunut hieman väärään paikkaan. Hyppy tulee osata suorittaa todella vinosta linjasta, eli se hypyn imu pitää olla vahva. Jos koira selviytyy vaikeista treeneistä, se selviytyy kisatilanteesta.

Pääsiäistokoleiri

Kide oli HSKP:n nuorten koirien tokoleirillä opettelemassa tokokisoissa tarvittavia taitoja. Kouluttajina olivat Tending kasvattajat Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri. Saatiin olla molempien opeissa kaksi kertaa. Pekan kanssa katsottiin ohjelmatreeniä, eli sitä kisatilannetta, ja Riitan kanssa katsottiin tekniikkaa. Pääsiäisen anti oli aivan loistava. Lisäksi ollaan menossa kesäkuussa uudestaan Korrien oppiin ATD:n tokotreeneissä. Kaikki allaolevat muistiinpanot on ihan itseä varten, ja ei välttämättä juuri Korrien sanomaa, vaan koulutuksessa mieleentullutta.

Pekan ajatuksena oli, että Tokoa varten koiralle opetetaan kisatilanne. Kisatilanteessa tärkeää on että koira saa palkan ihmiseltä, eikä se itse treenikenttä merkitse mitään. Pekan tavoitteena oli myös, että koira ei tiedä milloin se on kokeessa ja milloin treeneissä, vaan että treenit rakennetaan niin että koetilanne on koiralle tuttu. Koiran elämä olisi sarja onnistumisia, ja sillä olisi kisatilanteessa luotto siihen että olen pätevä koira jolla on maailman paras ohjaaja. Ja että koira pyrittäisiin opettamaan tekemään töitä ihmiselle, ei leluille, nameille tai tokoa itseään varten. Pekan kanssa katsottiin sitä, millaisesta kehumisesta koirat tykkäävät. Toisille sopii kosketus, toisille äänikehu, toisille liikkuminen koiran kanssa. Kide esimerkiksi ei tykännyt taputtamisesta, mutta tykkäsi rapsuttamisesta. Oli hyvin oivaltavaa, että hakee sen sosiaalisen palkan oikeasti niin että koira nauttii siitä. Pekka myös painotti että koiraa ei kehuta nami-sanalla kisoissa, vaan koiran pitää tietää milloin se saa sosiaalista palkkaa ja milloin namin tai lelun. Pekka myös muistutti monia, että aina ensin kehu, sitten vasta kaivellaan taskuista herkkuja, ettei taskujen kaivelu ole se palkkavihje.

Tosi moni teki ohjelma-treeniä, eli siirtymiä, esimerkiksi 3 siirtymää/helppoa liikettä putkeen sosiaalisella palkalla ja vasta viimeisestä sai lelun. Ohjelmassa tärkeintä oli rauhallinen ja motivoitunut mielentila, ei niinkään liikkeen onnistuminen. Liikkeitä tehtiin myös odotustilassa, käytävällä ja ulkona treenikentän sijasta, jotta koiralle se treenikenttä ei olisi niin merkityksellinen. Meillä tätä ongelmaa ei ole, kun koiralla ei vielä ole kisakokemusta, niin yhtälailla on palkattu ulkona, odotustilassa kuin kentälläkin. Pekan ajatuksena oli että tehdään ensin siirtymä-kehu-palkkaus ja siirtymä-kehu-siirtymä-kehu-palkkaus ja lopulta jopa 3-5 siirtymää tai liikettä ja vasta loppuun se palkka. Ohjeena oli myös, että ohjelmatreenissä tehdään helppoja liikkeitä, sääntöjen vastaisestikin, ja autetaan koiraa onnistumaan ja pysymään mielentilassa ja sitten itse liikkeiden tekninen opettelu tehdään erikseen. Kisoihin Pekka kannusti menemään vasta kun on hallussa liikkeet teknisesti ja ohjelmatreeni kantaa sen 4-5 liikettä.

Tekniikkatreenissä ehdittiin tehdä vaikka mitä. Mm seuraamisessa sain palautetta askelpituudestani. Minun pitäisi huomioida askelpituudessani paremmin koiran koko, ja kävellä lyhyemmällä askeleella. Tämä on minulle vaikeaa. Kide näytti tosi kaunista seuraamista, niin liikkeelle lähdöt, suora, käännökset kuin pysähdykset. Saatiin kehotusta alkaa kokoamaan seuraamista jo kokonaiseksi kisaliikkeeksi. Myös sivulletuloa voisi vahvistaa enemmän, Kidellä on kaunis sivulletulo, mutta paikka vielä vähän vaihtelee. Itse en ole tästä niin huolissani, ja olen sitä myös itse vahvistanut, minulle riittää että paikka on minun mielestä hyvä, ei niinkään väliä onko se aina sama.

Merkille lähetykseen saatiin myös kehotuksena alkaa lisäämään EVL:n elementtejä, vaikka itse merkki on vielä ihan kesken. Jännästi kukaan kouluttaja ei oikeastaan ole huolissaan Kiden merkistä, vaikka se on meillä ollut jo ainakin vuoden ajan treenien teemana, eikä se siltikään oikein ole mennyt eteenpäin. Saa nähdä tuleeko merkki olemaan meillä se, miksi ei koskaan päästä tokossa eteenpäin, vai purkautuuko se vain itsestään ajan myötä.

Ruutua kehotettiin myös viemään eteenpäin, alkamalla yhdistelemään esimerkiksi kahta satunnaista palasta toisiinsa. Myös kaikki palaset siitä kuntoon erillisinä, ja jokaista osasta vähitellen eteenpäin, lopun kokoaminen on sitten helppoa. Ruudun palasista tyhjä on meillä opettelematta, mutta ruudun bongaus, ruutuun juoksu, stoppipaikka, nopea stoppi ja seisominen ruudussa on jo opettelun alla. Vielä enemmän opeteltavaa on maahanmenossa, seuraamaan tulossa, sekä loppuperusasennossa. Kokeiltiin targetin heiton kautta paikan hakemista yhdistettynä pysähdykseen, ja se olikin oikein nätti. Tätä voitaisiin kokeilla seuraavissa treeneissä tutulla ruudulla.
Noutoa näytettiin ja siitä saatiin myös paljon kiitosta, kauniita osia olivat sekä nosto, pito että vauhti. Siihen ehdotuksena kapula suussa hyppääminen ja esteen yhdistäminen joko etu, tai takaperin ketjuttamalla, sekä sivulletulo kapula suussa vauhdista. Kuolleen kapulan nosto taas kehotettiin jättämään myöhempään.

Muilta apinoituja vinkkejä olikin sitten etenkin ohjattuun noutoon liittyen. Tästä nähtiin tosi monta opetustapaa, ja pari on nyt ainakin sellaisia, mitä lähdetään kokeilemaan. Kokeillaan ainakin targettia keskikapulalle, sekä namialustaa keskikapulalle.

Kaukoissa nähtiin sekä etujalkatekniikan että takajalkatekniikan opetusta. Olen ajatellut Kidelle takajalkatekniikkaa, koska epäilen etten osaa opettaa etujalkatekniikkaa. En ole lopputuloksesta kovinkaan huolissani, osaan opettaa on ehkä 8:n kaukot, ja päätavoitteenani on se, että koira tekisi kaikki vaihdot, vasta toissijaisena se tekniikka. Toki jumppaa on tehty tähän taustalle ja sitä jatketaan, ja palkkaustapoja kokeillaan, mutta en ota tästä hirveästi stressiä, tulee sellaiset kuin tulee, ei niitä MMissä esitellä.

Tunnarin osalta käytiin myös läpi monta opetustapaa hajupurkeista piilosta etsimiseen ja kävyistä kankaaseen. Olen suunnitellut tunnaria syksyn projektiksi, kun sitä voi sitten tehdä omassa olohuoneessa, ja toistoja tarvitaan paljon ja muuttujiakin riittää.

Marin toko

Päästiin taas pitkästä aikaa puimaan meidän haasteita Marin kanssa. Muistiinpanot treeneistä sekoitettuna omiin ajatuksiin ja treenikentän laidalta kuultuihin, ei siis välttämättä Marin ohjeita.

Sivulletuloja voi tehdä vauhdista, esim naminheittelyt tai appari namialustalle, jolloin liikkeeseen saa vauhtia, eikä luoksetulon odottamisesta tule tylsää. Palkkaus sivulle ja namikupille vapautus, josta vain "tylsempi" nami. Pääpalkka ei ole namikupilla vaan sivulletulossa. Myös lelu kädessä sivulletuloharjoituksia voisi aloittaa, ensin helpompi lelu, myöhemmin myös pallo. Häiriöitä helppo lisätä tähän harjoitukseen, koska motivaatio tällaiseen helppo rakentaa.

Merkin kiertoon meidän täytyy ottaa oma valmistelusana. Kokeiltiin siellä ja katso, molemmat toimi katseen suuntaan, nyt täytyy vaan päättää ohjaajan mikä on minkäkin tehtävän sana. Kaksoiskierrolla voi hakea liikeeseen vauhtia, ja tähän apparit apuun. Ehdottomasti Kiden kanssa kannattaa jatkaa 50 toistoa lisää alustapalkalla ja sitten vasta kokeilla taas ilman alustaa, vauhti ja varmuus edellä ja vasta sitten apujen häivytys. Ei haittaa vaikka palaa samaa reittiä, reitti tulee sitten palkan sijoittelun ja ajan myötä, nyt pääasia on se kohde ja vauhti. Odottamista sivulla tähän vähemmälle, vaan ennemmin ns vauhdista lähetys, ettei tässäkin siitä odotuksesta tule se ns tylsä juttu. Istumiset ja odotukset rakennetaan sitten myöhemmin kun muu paketti on valmis.

Maahanmenossa käsimerkin ja katseen häivytys pitäisi aloittaa jo. Häivytyksen voi rakentaa ensin eteen, sitten oikealle, sitten vasemmalle. Palkkaus pitää olla riittävä. Avullisia ja ilman apuja sekaisin, myös edessä tarkoilla kriteereillä tehtyjä pitää tehdä halki koko koiran kisauran ns perustreeninä. Auttaa säilyttämään kokonaisuuden.

Tunnariin kyseltiin vinkkejä, vaikka se on vasta tosi alkeissa, ei siis mitään esiteltävää vielä. Aloitetaan lisäämään häiriöpurkkeja, tavoitteena että niitä olisi vaikka 20, tuoreet häiriöhajut, ja vaikeat häiriöhajut myös (kuola, ruoka ym). Purkeilla rakennetaan koko kisasuoritus paloista, ja vasta myöhemmin purkit pois. Itsevarmuus koiralla tässä tärkeä, mutta ei liian henkselit paukutellen, että myös keskittyy haistelemaan. Vaikeita ja helppoja sekaisin.

Kide oli tosi kiva, ja jaksoi hienosti keskittyä koko treenin ajan, ja alkaa hienosti olla hallussa nämä tärkeät kuviot, eli ennen halliin menoa tarpeet, hallissa portista nätisti sisään, rauhallinen odottelu josta namia, odotelusta vireen nosto tekemiseen. Sen kanssa on kyllä niin kiva treenata <3

Pipsan toko

Kiden vuoden eka tokokoulutus oli Pipsa Sahlmanin (mm. Toko MM21 joukkuepronssia) silmien alla. Katsottiin 20min meidän luoksetulon alkeita, ruudun alkeita ja luoksetulon stoppeja. Treeni oli hyödyllinen, ja näillä päästään taas eteenpäin. Seuraavat kommentit ulkomuistista, en lupaa että on oikeasti Pipsan suusta.

Näytettiin meidän Ruudun tämän hetkinen tilanne. Meillä on namialusta käytössä, ja alustan koko on pienennetty nyt tässä ihan lähiaikoina ruokakupista rahkapurkin kanteen. Välimatkaa olemme vaihdelleet noin 5-7 metriä ruudusta. Näytettiin miltä näyttää, ja hyvin Kide meni täysiä ruutuun. Pipsa kehotti, että koska tämä sujuu nyt näin hyvin, ehdottomasti kannattaa pidentää matkaa, ja lähteä hakemaan mahdollisimman pitkää, jopa ylimatkaa jo nyt, että Ruudusta tulee koiralle sellainen täysiä pikajuoksu pitkälle, eikä napanuora pääse vaivaamaan. Sanoi että voidaan hyvin jatkaa tällä alustalla, ja hakea nyt sitä matkaa, ja vasta myöhemmin kokeilla jos namit voisi jättää pois alustasta. Mutta nyt pääasia on se vauhti ja toinen asia on matkan lisääminen, ja myöhemmin palkkausvaihtelut, mutta nekin vain jos vauhti säilyy.

Luoksetulossa tehtiin yksi läpijuoksu koko hallin poikki ja sitten yksi odotus mistä palkkaus. Pipsa kehui että Kide istuu hienosti ja asento on vakaa ja keskittyy minuun koko suorituksen ajan. Sanoi että ehdottomasti kannattaa hyödyntää sitä, että jättää paljon, ja kytkee vaikka seinään tms, jotta saa varmasti onnistuvia toistoja vaikeisiinkin jäämisiin (hypyt, lelut, käskytys ym), ja lisää tähän vähitellen häiriötä ja sen kautta varmuutta. Luoksetulosta kehui että Kidellä alkaa olla jo selvä tämä alkukuvio, mitä tapahtuu ja toimintamallit ovat oikeat. Sitten vain se tähän se loppuasento erikseen.

Luoksetulon stoppeja me ei olla vielä tehty, mutta kyseli niistä miten kannattaisi aloittaa. Pipsan mukaan stopit kannattaa aloittaa sillä, että asennot ovat vahvat. Jos sanon seiso, istu, maahan, niin koiran täytyy osata se sekä erikseen käsimerkistä että erikseen käskystä. Käsimerkit selkeiksi (eli eri asentoon eri käsi, suunta ym) ja varmoiksi. Vasta sitten yhdistetään vauhtiin. Harjoitellessa on tärkeää olla vauhtia, esimerkiksi kierrosta pallonheittoa, vartaloapua, peruutusta, takapalkkaa. Kokeilemalla löytyy omalle se oikea. Eli kotiläksynä tästä nyt alkuun näitä asentoja vahvemmiksi ja liitetään käskyyn käsimerkki ja opetellaan ne nyt kunnolla.

Kide oli tosi nätisti odotusajat. Vähän haisteli/söi ruohomattoa, mutta pääasiassa syötin sille paikalla olemisesta namia tiheällä palkkauksella. Pipsa kehui että Kide nauttii juoksemisesta, tykkää leikkiä, palkkautuu hyvin, keskittyy, on ahne ja muutenkin lupaavan oloinen tokokoira, ja uskoi että me päästään vielä pitkälle.

Pohdiskelin myös, kun kuuntelin parin muun treenejä, että panostetaan vaan lisää (tämä vuosi) näihin hyviin ja vahvoihin pohjiin, koska mutulla jos pohjat on vahvat, niin lopun rakentaminen on helpompaa.

Sirken Rally-Tokot

Oltiin ekaa kertaa Sirken Rally-Toko opeissa.

Juteltiin alkuun että millainen Sirken tavoite on rallyssa, ja kertoi että hänen tavoite on hyvä flow radalla, ja jos joku temppu ei onnistu, niin se oli luultavasti ohjaajan huono ohjaus tai huonosti opetettu temppu. Uusimisia Sirke treenaa tekemällä helpon ja hyvin onnistuneen kyltin uudestaan, jotta koiralla on fiilis, että hän osaa ja onnistuu, jos kisatilanteessa joutuu uusimaan.

Tehtiin alkupää joka kyltti palkattuna ja pari kylttiä ohitettiin vain seuraamalla. Loppu tehtiin Sirken neuvojen mukaan kahdessa palasessa niin, että ensin vaan seurautettiin 6 kyltin ohi ja maali ja iso palkka. Sitten 4 kylttiä ohiseuraamista ja 2 helppoa temppua ja maali ja iso palkka. Tämä sopi Kidelle hyvin. Ei olla tehty vielä näin vaikeaa treeniä, mutta kummasti tyttö oli jo niin iso, että tähän pystyi. Sirkekin huomautteli, että voisin alkaa jo luottaa koiraan enemmän, että Kide on tosi hyvä ja taitava. Tämä oli hyvä huomio ohjaajalle, voisimme alkaa rakentaa ohjaajalle luottamusta koiran osaamiseen tällä metodilla (aloitamme tosin vähän vielä helpommasta ja varmojen onnistumisten kautta, sen verran on epävarma ohjaaja). Saatiin myös hyvät vinkit oikealla takapään käyttöön, ja jumppaohjeet kotiin.

Valmennusrenkaan Ansun treenit

Oltiin tänään Gumbostrandin kasvihuoneella -8 asteen pakkasessa Angelica Leimanin ohjaamina Nuorten koirien valmennusrenkaan tokotreeneissä. Aamusta paikalla oli 5 koiraa, ja kaikki nuoria, joten pääasiassa käytiin läpi nuorten koirien haasteita, ja kaikki ohjeet ovat nuorille koirille annettuja. Kirjoitin itselleni muistiinpanoja ylös, näissä voi olla omaa ajatusta tai kehän laidan kommentteja seassa. Kide oli huippu tänään, kivasti säilyi Kidellä ilme ja fiilis koko treenin ajan, vaikka oli pitkät 20+20min keskittymiset, uusi halli, kauhean kylmä... Kyseltiin vuodenvaihteessa muuttuvien uusien sääntöjen mukaisia treenivinkkejä pennulle, ja apinoitiin muilta tulevaisuuteen kasa treenivinkkejä.

Ilme: Tosi monessa kohdassa Ansu painotti ilmettä ja mielentilaa. Että ilme on tärkein luopumisessa, pitää olla sen verran helppo luopumisharjoitus että oikea ilme säilyy. Samoin kaikki muu treeni. Jos koira menee sijaistoiminnoille (eli esim kierii, ravistelee, haukottelee tms) niin treeni on ollut liian vaikea, ja seuraava kertaa pitää hakea riittävän helpoksi, jotta koira säilyy oikeassa mielentilassa ja ilmeessä. Ilme tulee huomioida myös liikkeiden väleissä, ja toki myös liikkeissä. Älä ole hätäinen, tavoitteena sekä ohjaajalle että koiralle rento ilme.

Kehääntulo: LAT tekniikka sopii monelle vilkkaalle koiralle tähän. Antaa koiran katsella kehän laidalla tuomari, esteet ja tötteröt läpi, samalla tukee koiran mielentilaa silittelemällä koiraa ja kertoo rauhallisesti siellä on este, siellä on ruutu. Moni koira kertoo kun on itse valmis ja katsonut tarpeeksi, ja kehääntulo on helpompi kun koira tietää jo ne jutut, mistä sen pitäisi luopua.

Perusasento: Koiralle perusasentopalkka voidaan laittaa maahan, joko nami tai lelu, harjoitellaan ensin palkasta luopuminen, sitten perusasentoon tulo ja vapautus palkalle. Palkan sijoitus mietitään siten että se vahvistaa koiran asentoa, oikea palkan paikka riippuu koirasta.

Seuraaminen: Nuorelle koiralle on tärkeä saada seuraamiseen hyviä kokemuksia, onnistumista ja edetä koiran tahtiin. Päätä ensin omat kriteerisi. Jos kriteerit säilyvät vasta perusasennossa, tehdään sitä, jos pysyy yhden askeleen tehdään sitä. Ei edetä niin pitkälle että kriteereissä ei pysytä. Jos niin käy, palataan taaksepäin sen verran että pysytään 100% onnistumisissa. Alkeita tässä pitää tehdä paljon.

Liikkeestä istu: ohjaaja peruuttaa ja koira tulee oikealla ja vasemmalla vuoronperään, jotta säilyy tasapaino ja oppii molemminpuoliseksi. Autetaan koira istumaan painonsiirrolla. Nopeus tärkeä.

Liikkeistä jäävien koiran takaa kiertäminen: Kun koira osaa jo seisoa paikallaan, sille opetetaan seuraavaksi pään liike, ilman että tassut saa liikkua. Koiran fokus laitetaan etupalkkaan. Jos koira vilkuilee takana liikkuvaa ohjaajaa, otetaan palkkakriteeriksi jalkojen paikallaan pysyminen. Ohjaaja liikkuu koiran takana edestakaisin ja kehuu kun koiran tassut pysyy, vaikka pää kääntyisi, jotta koira oppii, että pää saa liikkua mutta jalat ei. Palkka etupalkkaan. Myöhemmin voi opettaa pään paikallaan pysymisen. Sama tehdään myös liikkurihäiriöllä, eli liikkurin käskytys koiran selän takaa ja asteittaan lisätään häiriötä. Kehu paikallaan pysymisestä ja vasta sitten vapautus palkalle.

Tunnistusnouto: Koirilla vaihtelee tosi paljon miten ne tämän oppivat. Keksi mikä on se omalle koiralle sopivin juttu, jolla saat koiran haistelemaan.

Kaukot + alusta: Liikeradat opetetaan koiralle erikseen. Tässä tärkein on, että nyrkissä olevaa kättä seurataan ja avointa ei, ja lyhyt luopuminen, jotta koira ei vaan seuraa namikättä, vaan oikeasti tekee itse liikerataa ajatuksen kanssa. Alusta opetetaan erikseen. Alustan täytyy olle sellainen missä tassut eivät luista. Alusta ei saa olla liian korkea. Alustalla ensin opetellaan tassujen paikallaan pitämistä, mihin palkkaa, vaikka työnnetään ja vedetän. Lisäksi tehdään luopumisharjoituksia, joista palkkaus kun tassut pysyvät. Koiralle painotus niihin alustalla oleviin tassuihin ja siihen varmuus. Vasta sitten tähän lisätään liikeradat.

Hyppy: Kaksi estettä, ja välillä koira on oikealla, välillä vasemmalla, välillä ohjaaja on keskellä, välillä oikealla, välillä vasemmalla, palkkaa aina kun koira hakeutuu estelinjalle. Tärkeää että este on helppo, joko hyvin matala rima tai vain speedpump.

Merkki: Kriteerit: 50cm päästä törppöjä juoksu, käytä alusta lähtien useita törppöjä, molempiin suuntiin kiertämistä jotta kropan monipuolisuus ei mene. Palkkapaikka voi olla joko törpön takana. Ideaali koiran linja on suoran juoksu, ei banaanimutkat. Sen opetukseen voi käyttää agility-kaaria.

Tyhjä: Palkkaa juoksemishetkestä. Vaihtele mahdollisimman paljon eteenlähetyskohdetta ja pienennä nopeasti. Ideana että koira lähtee juoksemaan eteen ja löytää kohteen vasta mylhemmin ja saa palkan siitä juoksemisesta jo.

Liikkeiden koekesto: Ensin vaikka 3 temppua peräkkäin: istu, kehu, käsikosketus, kehu, pyöräytys, kehu ja kunnon palkkaus. Sitten vähitellen liike+temppu+temppu tai temppu+temppu+liike ja aina väliin kunnon sosiaaliset kehut kuin olisi kisatilanteen loppupalkka.

Hannele Pirttimaan rally-koulutus

Olin tänään Tamskilla Hannele Pirttimaan rallytokokoulutuksessa. Päivän teemana oli rally-tokon kouluttaminen ja siihen liittyvät haasteet, mutta ehdittiin myös kokeilla asioita Hannelen tarkkojen silmien alla, ja se valaisi hyvin tuomarointia.

Istu-täyskäännös-istu: Muista olla riittävän rauhallinen. Muista itse pitää askeleiden linja.

Valkovuokko: Helposti eriaikainen ja saa usein -1-3 TVÄ, huomioi: käden ohjauksen on oltava riittävän rauhallinen, koira ei saa lähteä ohjaukseen ennen kuin ohjaaja, vaan lähde käännökseen samaan aikaan kuin koira (tai nopean koiran kanssa jopa inan aiemmin kuin koira), jotta koira ei pysähdy "odottamaan" kun ohjaaja vielä tekee. Harjoittele liike ensin paikallaan, ja videoi, jotta saat katsottua. Koiralle tässä liikkeessä käsimerkin lisäksi tärkeitä ovat katseen suuntaan, hartiat ja jalat, joten kiinnitä huomioita myös niihin. Jalat saavat olla paikallaan teputtamassa, tai käännöksen voi tehdä varpaillaan kääntyen/kantapäillä kääntyen. Huomioi sekoittumisvaara jalkojen ali puolenvaihtoon. Palkkaa koira käännöksen jälkeen siihen paikkaan mihin koiran pitää hakeutua tai missä sen pitäisi olla, jotta paikka vahvistuu.

Molemmat oikeaan / vasempaan: Koiran suorituspaikka ei ole ohjaajassa kiinni tai ohjaajan takana (näistä tulee helposti pieniä miinuksia) vaan ohjaajan vieressä. Opeta koira tekemään temppu riittävän kaukana. Jätä tilaa riittävästi kylttiin, jotta koira ei koske kylttiin. Oikea suorituspaikka on noin 1,5m ennen kylttiä. Ohjaajan tulee tehdä käännös paikallaan, yleisin -10p tulee kun ohjaaja tekee "U-käännöksen". Lopussa huomioi, että koira oikeasti käyttää takapäätään, ja hakeutuu seuraamislinjalle, ja että ohjaajan kävelylinja on sama, itselleen voi laittaa vaikka maalarinteipin siihen missä itse pitää kävellä. Koiran suoristamiseen voi käyttää vaikka olkapäätä alussa avustamiseen, ja palkata paljon heti kun koira käyttää takapäätään.

Tulppaani: Tee liike riittävän rauhallisesti, jotta linja pysyy, näin vähennät myös sekoittumista. Yleensä koirille aika helppo kyltti, joten kukkasten harjoittelun voi aloittaa tästä. Huomioi kuitenkin käskytys ja käsimerkkien korkeus, jotta ei sekoitu saksalaiseen täyskäännökseen. Seuraamispaikka ja takapään käyttö koiralla vaativat ohjaajan riittävän rauhallisuuden lisäksi riittävästi palkkaamista.

90 käännökset: Tee tavallisia tehtäviä treeneissä tarpeeksi ja palkkaa niitä, jotta koira ei kisatilanteessa odota liikaa paljon palkattuja kylttejä ja tee helppoja sieltä tuonnepäin, etenkin mestariluokassa ohjaajat ottavat alo-avo kylteistä tyhmiä miinuksia. Vahvista paikkaa, yhdenaikaisuutta, vaihtele palkkausta (lelua myös helpoista). Tee käännökset riittävän kaukana, oikea paikka on monilla koirilla noin 1,5 metriä ennen kylttiä.

Pyörähdykset: Monilla koirilla jos pyörähdyksessö käyttää käsimerkkiä, ohjaajan täytyy katsoa käsimerkkiään tehdessään käsimerkkikättä, jotta koira lähtee pyörähdykseen. Tämä oli Käämillä myös sellainen, minkä takia me on otettu paljon kymppejä kisoissa pyörähdyksistä.

Eteen istu: liikkeestä eteen istu ja istumasta eteen istu kannattaa käyttää eri käskyjä. Käsimerkillä näytetään paitsi itse koiran suorituspaikka, myös se kohta johon koiran tulee pysähtyä. Huomioi että merkkauspaikka on riittävän väljä ja palkka tulee oikeaan paikkaan.

Edessä puolenvaihto: saa pysähtyä ohjaaja, mutta ei koira. Koira saa peruuttaa tullessaan seuraamispaikalle, pääasia että tassut pysyvät liikkeessä. Liikkeessä ollessa koiran peräpää saa elää puolenvaihdon jälkeen, mutta ei yli 90 astetta, ja kunhan koira palaa seuraamiseen. Kumartua ei saa, mutta ohjaavan käden kannattaa olla riittävän edessä ja alhaalla, jotta sekoittuminen muihin vastaaviin käsimerkkeihin vähenee. Huomioi sivuttaisetäisyys ja riittävän aikainen suorittaminen suhteessa kylttilinjaan, jotta koira ei koske kylttiin tai tee tehtävää kyltin jälkeen. Koska tässä tarvitaan tilaa (vrt saksalainen), niin myös etäisyys kylttiin on hyvä erottelukeino koiralle. Huomioi myös jalat, jotta jalat on eri asennossa kuin saksalaisessa täyskäännöksessä.

Saksalainen täyskäännös: Älä käytä samaa käskysanaa kuin takaa puolenvaihdossa. Suuri sekoittumisvaara myös kahteen edelliseen liikkeeseen. Koiralle ns helppo liike koska tehty jo alokkaasta lähtien, joten tästä on helppo myös poistaa käsimerkki.

Erottelu: Huomioi käsimerkkien korkeus ja etäisyys kylttiin, ne voivat olla koiralle merkityksellisiä tehtävien erottelussa. Kiinnitä huomioita etenkin kyltteihin ohjaajan ympäri vastapäivään, puolenvaihto edessä, saksalaiset ja eteentulot.

Kisatilanne: Kuinka jännittävälle koiralle tehdään treeneihin kisarutiinit, tai mitä tehdään kisoissa kun koira jännittää niitä. Treenaa ensin varmaksi koiralle treenitilanteissa kisarutiinit: kehänauhat, kylttitelineet, numerolaput, tuomarit, kehään tulot ym. Lähdön jälkeen kehu seuraaminen heti 1-3 askeleen jälkeen ja palkkaa ekan kylttitelineen ojituksen jälkeen. Sitten lähtö, askel - kehu - askel - koiran lempitemppu -palkka. Sitten lähtö, seuraamista, mihin sanallinen kehu -kehu -kehu -palkka. Näin saat koiran nostettua kisatilanteessa sanallisella kehulla jännittämisestä takaisin toiminta-alueelle.

Motivaatio: Mikäli koiran ongelmana on seuraaminen ja sen motivaatio, niin kylttien välit kannattaa pitää vaihtelevina, ja temppuja tehdä välillä myös ennen ja jälkeen suorituspaikkojen: tällöoin koira ei ikinä tiedä milloin temppu tulee. Etenkin pitkissä kylttiväleissä seuraamisesta voi myös tehdä tempun siten, että ottaakin kesken kylttiväliseuraamisen (tai pujottelun) pari askelta hidasta seuraamista tai juoksua, jotta koira joutuu olemaan tarkkaavainen myös seuraamisessa. Kannattaa käyttää viritystemppuina sellaisia, jotka eivät kisatilanteessa nollaa suoritusta, jos koira sattuu niitä tarjoamaan. Eli seuraamisen nopeudet, käännökset, liikkeestä seisomiset.

Pienet koirat ja pennut: tee polvillaan koiran tasolla, jotta et kumartele eikä koira opi kumarteluun vaan suoraan selkään. Käytä kosketuskeppiä! 20-30cm päässä ohjaajasta tehtävä seuraaminen on monille pienille koirille ideaali, ei tokon 10cm päässä tehtävä seuraaminen. Tällöin vähenee riski että ohjaaja talloo koiraa.

Kysymys: osaako koirasi lukea maalikyltin? Se on eri näköinen ja monet koirat tunnistavat sen. Laita maali-kylttejä myös keskelle rataa, jotta koiran keskittyminen säilyy loppuun asti, eikä lopahda heti kun maali-kyltti tulee katselinjalle.

Huomioita Rally-Tokon tuomarin sihteerinä olemisesta

Olin 16.2. kisoissa Kirsi Petäjän sihteerinä mestariluokassa. Tämä oli hyvin hyödyllistä, kuuli kommentit ja näki tuomarin silmin, että kaikkea ei nää varmaksi, ja niitä ei voi sitten arvostella. Osan merkinnöistä piirtelin väärille riveille kun tehtävä oli melko nopeatempoinen, mutta kävimme tuomarin kanssa lopuksi virheet läpi ja korjasimme ne oikeille riveille. Tämän innoittamana ilmoittauduin enskuussa myös Iiris Harjun kisoihin tuomarin sihteeriksi.

Alla olevat huomiot ovat minun omia huomioita, eivät tuomarin, ja kirjoitettu ulkomuistista, eli ei oikeellisuuslupausta.

Suorituspaikka oli monilla aivan liian edessä. Kylteille saa jättää huomattavasti enemmän tilaa. Yksikään koira ei saanut huomautusta liian aikaisin tehdyistä tehtävistä, sen sijaan liian myöhään tehdyistä jaeltiin -1-10p virheitä.

Uusiminen kannattaa lähes aina, oikeastaan kaikki saivat korjattua -10p virheensä pois. Ennen uusimista kannattaa tehdä tehtävä oikein ja vasta sitten uusia, virhe ei ole sen isompi. Samoin houkutuksessa kannattaa antaa koiran haistella molemmat houkutukset oikein kunnolla ja uusia vasta sitten.

Sivulla peruutuksessa kolmessa askeleessa tulee olla riittävä painon siirto tai mieluiten jalan on noustava ilmaan. Jos näin ei käy, se on -10p virhe. Koiran on peruutettava koko matkan, ei riitä, että se on oikealla paikalla, jos koira ei peruuta viimeistä askelta. Molempien rintasuunta on oltava suora, 45 astetta jommankumman vinoudesta missä tahansa vaiheessa tulee -1 ja yli 90 asteen vinoudesta -10.

Liikkeestä istumisen saa uusia, jos ei ehdi poistua istu-kyltin suoritusalueelta (max 1,5m ohi kylttitelineen). Liian myöhään uusimisesta hylätään koko suoritus.

Hypyn rintamasuuntavirheitä tuli todella paljon, sen rauhallista suoritusta kannattaisi treenata paaaaljon enemmän.

TVÄ virheitä tuli todella paljon epätarkasti tehdyistä käännöksistä, kumarteluista, hidastuksista, liian suurista ohjauksista, lähes pysähtymisistä kesken suorituksen, koiran lähes istumisista kesken suorituksen. Monet välttäisi ennakoimalla ihan hieman enemmän tai ohjaamalla koiraa hieman pienemmin liikkein. Sanallinen käskytys saa olla usein toistuvaa ja kannustavaa, mutta ei komentavaa. Etenkin liikkeestä istumisessa kuului melko rumia käskyjä. Tuomari pohti yhden melko kovasti sanotun käskyn kohdalla kympin virhettä tai jopa hylkäämistä. En muista mihin hän päätyi.

Ja yllättävän paljon kaikkea saa tehdä, kun sen tekee sääntöjen puitteissa. Eräs koira sai 100p. Siinä pointsit ohjaajalle sääntöjen lukemiselle koiran suorituksen näkökulmasta. No, itse olisin antanut pyörähdyksen kumartumisesta päivän linjan mukaisen -3p tvä, mutta tuomari ei sitä nähnyt.

Marian Rally-Toko koulutuksia

Meillä on ollut nyt aika monet Maria Riskin rally-toko koulutukset, ja hän on vaan ihan huippu hyvä kouluttaja. Puhuin eilen hänelle tästä meitä ainakin vuoden vaivanneesta molemmat oikeaan kääntymisen ongelmasta, ja esittelin mitä Käämi osaa ja mitä se ei osaa, ja mihin se sotkee käskyn ja miltä se silloin näyttää. Olin ajatellut että saatais jotain eväitä millä purkaa tätä kotona. Meillä oli Marian kanssa aikaa 11min, ja ehdittiin ratkaista tämä ongelma jo 9 minuutissa, joten jäi vielä aikaa käydä läpi voittajaluokan uusia kylttejä. Että kyllä se vaan on huippua kun on osaava kouluttaja.


Kiitos kuvasta Katri!

Käämi siis osaa tehdä sen käännöksen namilla ja käsimerkillä, mutta ei siedä siinä mitään liikehäiriötä, eikä pidä temppua oikeana työnä, joten tarjoaa siihen mieluummin muuta. Maria kehotti lisäämään siihen käskyn joka tukee liikettä, jolloin on kisoissa mahdollista käyttää kaksoiskäsky, mikä taas vähentää virheen mahdollisuutta. Sitten poistettiin nami kädestä mutta ei lisätty häiriötä. Sitten lisättiin minun askeleita paikallaan teputtaen ilman liikettä, ensin kohti valkovuokkoa, ja siitä molemmat oikeaan. Loppujen lopuksi saatiin tämä onnistumaan useita kertoja putkeen siten että pysähdyttiin seisomaan sekunniksi ennen liikkeen tekoa. Tästä ei ole enää pitkä matka koevalmiiksi!

Maria on aiemmin neuvonut meille miten opetetaan rallyssa koiraa erottelemaan sekaisin meneviä tehtäviä, tässä oli hieno 1-2-3 metodi. 1.) Käskyjä häiriöksi, esim istu - kahvipannu - seiso - kukkaruukku - istu - seinä jne vähitellen vaikeuttaen, ja vain käskyihin saa reagoida. Tätä Maria ei sanonut, mutta itseni täytyy myös kokeilla sellaisia käsimerkkejä jotka ei tarkoita mitään, koska olen epäselvä käsistäni, ja Käämi enemmän tekee käsimerkin mukaan mitä käskyn. 2.) toistojen kautta, esim seuraamisessa askeleen välein ja jokaisesta palkaten: istu, istu, istu, maahan - tavoitellen että koira oikeasti kuuntelee myös sen viimeisen käskyn 3.) kaksi eri liikettä vaihdellen: istu-seiso-istu-istu-seiso-istu-seiso-seiso jne. Käämin kanssa on tehty tätä voittajaluokan liikkeiden kanssa, ja tuo eka oli helppo, kakkonen meni juuri ja juuri, kolmas on vielä vähän vaiheessa.

Sitten on harjoiteltu yhdistelmäkylttejä, mm puolenvaihto valkojen välistä-peruutus, joka tukee seuraamispaikkaa ja eteen istu-seiso-maahan, ja perusasento-pyörähdys-perusasento ja ja ja mitähän muuta. Tosi hyviä ja tarpeellisia.

Ja sitten on harjoiteltu Marian kanssa ihan perusjuttuja, eteen istumisien suoruutta, käskyjen ajoitusta, yhtäaikaisuutta ym. Koska nämäkin tärkeitä, etenkin koiran ollessa oikealla näitä on vaan tullut tehtyä ihan liian vähän. Koira eteen 1-2-3ssa koiran tulisi lähteä ihmisen kanssa samaan aikaan liikkeelle, mutta nopealla koiralla toisella jalalla pystyy ihminen lähtemään ennen kuin kutsuu koiran mukaan, jotta ei tule törmäystä. Jatkuva käsipu jatkossa sallittu, mutta imutus ei (koskee myös muita liikkeitä). Suoruudessa laitettiin lähtöasennon paikka kuntoon, jotta on mahdollista suorittaa suoraan esim maahanmeno. Tai toinen vaihtoehto että opettaa koiran korjaamaan asentoa vaihtaessa vinonkin asennon. Palkan paikka siihen suuntaan, mihin koirankin pitäisi itseään korjata. Eteentullessa koira voi kiertää esineen esim maahan tökätyn grillitikun, jotta koira linjaa itsensä oikein. Myös suorassa asennossa pysymistä pitää palkata, ei riitä pelkkä oikein tekemisestä palkkaaminen, vaan yhtä lailla kuin seuraamisessa paikasta palkkaaminen, niin suorissa eteentuloissa, sivulla seisomisissa ym paikallaan pysymisestä palkkaa.

On myös käyty läpi miten uudet kyltit luultavasti tullaan tuomaroimaan. Etenkin se missä koiran pitää kiertää ohjaaja pysähtymättä, mutta rintamasuunta pitää olla kunnossa ennen liikkumista, on mun henkilökohtainen kauhistusliike. Tässä on niin isot miinusvaarat nopean koiran kanssa. Koira istu-takaa puolenvaihto-istu on Käämillä kanssa sellainen nupit kaakkoon liike, joka suoritetaan kaikki jalat ilmassa ja istutaan ihan mihin sattuu lento päättymään.

Maria naureskeli myös Käämi-seniorin työskentelyvireelle, joka siis oli ihan katossa. Kuten aina. Töitä, parasta ikinä!

Ps: superhyviä koulutusmuistiinpanoja: https://vauhtinallen.blogspot.com/2018/11/koulutusmuistiinpanoja.html

Sannin koulutus

Kävimme sunnuntaina Sannin koulutuksessa, ja täytyy kyllä sanoa että tuli tarpeeseen. Pohdiskelimme kahden koiran kanssa käsimerkkien käyttöä. Mitkä voisivat olla sopivia toisistaan riittävän hyvin erottuvia merkkejä, ja minkä tyyppisiä koira yleensä sotkee ja miten koira ymmärtää peilikuvia verrattuna ihmiseen. Sekä millaisia saa sääntöjen puitteissa mestarissa käyttää (periaatteessa kyynärpään pitää olla kyljessä kiinni, mutta ranteilla saa huitoa, mutta ei yli 3 sekuntia putkeen eikä koko kyltin ajan).

Toisen koiran kanssa tätä pohdittiin jäävissä, eteentuloissa ja asennon vaihdoissa. Sanni kehotti kiinnittämään etenkin eteentulossa huomiota siihen että koira tietää onko se tulossa eteen seisomaan peruutusta varten vai istumaan. Minusta Riitti osaa muut hyvin, ja merkit olikin melko selkeät, mutta puolenvaihto selän takana saattaa sekoittua liikkeestä seisomiseen ja tuo eteen seisominen voisi olla selkeämpi. Osa asennoistahan meillä on aikamoisia sekamelskoja, esim istu-askel oikealle-istu (siirtymisessä peppu pitää olla ilmassa ja koiran tai ohjaajan rintamasuunta ei saa muuttua) sisältää käsimerkit istu-seiso-takapää-sivu-istu. Saa nähdä miten noihin reagoi tuomarit mestarissa, koska periaatteessa tuossa on kyllä varaa huomauttaa.

Sanni sanoi ettei ole tämän alan ekspertti, mutta ei siltä kyllä tuntunut, vaan hän keksi Riitillekin loistavan valmistelevan käsimerkin kontaktin tiputtamiseen kohta seuraavaa irtoamista varten. Kävimme läpi yleisimmät ja päädyimme pohdinnan jälkeen siihen että estän kontaktin kädelläni jonka jälkeen seuraa käsky. Nyt meillä on eväät työstää tämä merkki ja pyöriminen ym irtoamiset oikeasti toimivaksi. Riitti hoksasi idean oikeastaan kolmannella toistolla, nyt enää ketjutus siihen että kävelemisestä kontaktin katkaisu tarkoittaa pyörimistä ja istumisesta merkin silmillä hakemista.

Samoin pohdimme paikallaoloa, ja hän ehdotti siihen jotain jalkamerkkiä, ja taidan valita jalan lepuutuksen, koska silloin minulla jää kädet vapaaksi mahdollisia lisäkäskyjä varten (toisin kuin kaksin käsin hihnasta kiinni pitämisessä).

Ihan ei aika riittänyt enää kontaktin nostamisen käsimerkin pohtimiseen. Onneksi se ei juuri ole ongelma.

Kristan rallytokokoulutus

Oltiin tänään Kristan rallytokon yksäripäivässä Riitin kanssa. Olipa superhyödyllinen päivä! Alla sekavia muistiinpanoja.

Tehtiin Riitin kanssa palkkauskriteereitä, vaikka tarkoituksena oli hinkata istumista. Saatiin vinkkejä, että itsehillintää, karkkia harvemmin. Sopisi itsellekin huoneentauluksi, ei vain koiralle. Kylttien odotusarvo oli liian suuri, eli palkkaa enemmän kylttien välille. Ja uusiminen pitää opettaa uusiksi, ei olla huomioitu sääntömuunnosta, että siirryttäessä uusimiseen koiran tulee pitää seuraamispuoli!!

Lisäksi saatiin Lediltä vinkkejä spiraaliin, jossa Riitti helposti vaihtaa puolta viimeisessä pyörähdyksessä. Tätä kannattaisi treenata kahdeksikolla.

Ja Aronilta vinkkejä häiriöiden lisäämiseen. Sama teema kuin Käämillä Oilin koulutuksessa, että vähennettiin tuijotusta. Ja että enemmän palkka ohjaajalta, ei koiralle. Ja häiriötä lisää vaan.

Paikallaoloihin lisää häiriötä ja tiukemmat kriteerit. Palkat lentelee mutta 3 min pitää tuijottaa mua ja piste. Luopumista siis lisää.

Ääntelyihin saatiin vinkki että luopuminen opettaa itsehillintää joka vähentää ääntämistä. Ja lisää varmuutta joka vähentää myös ääntämistä. Vaikka päätin että Riitti ei opettele luopumaan niin ehkä se nyt kuitenkin opettelee.

Takapään käyttöön alkeistreeniä, ja itse pitäisi olla enemmän muumio ja odottaa koiralta aktiivisuutta. Voikin koiran ämpärille seisomisen opettamisen sijaan seistä itse sillä ämpärillä.

Oili Huotarin tokopäivä

Tänään oltiin Oilin opissa Käämin kanssa tokoilemassa 12 muun koiran kanssa. Tämä taisi olla Käämin toinen koulutus, edellinen on ollut Mia Skogster 5 vuotta sitten, joka silloin opetti seuraamisen perusteita meille. Joo ollaan oltu laiskoja ulkopuolisilla kouluttajilla kävijöitä, mutta meillä on ollut niin hyvät treenikaverit ettei ole tarvinnut.

Oli monipuolinen päivä, vaikka ihmiset tekivät pääosin seuraamista, tehtiin lisäksi mm liikkeiden välejä, kentälle tuloa, kentällä odottelua, kahden lelun leikkiä, jääviä, luoksetulon pysäytyksiä, tunnaria, kaukoja, noutoa, ja mitähän vielä. Mulle kokonaan uusi opetusmetodi oli luopuminen, ja se tuntui olevan päivän sana. Täytyy kyllä myöntää että pari näkemääni koiraa joille oli opetettu luoksetulon pysäytys ja kaukot luopumisella, olivat kyllä aika pätevän näköisiä. Etenkin ne kaukot teki vaikutuksen. Luoksetulon pysäytys nyt on minusta aika turha temppu, en itse jaksaisi nähdä noin suurta vaivaa siihen, mutta me nyt ei ollakaan mitään arvokisaajia. Ja täytyy kyllä sanoa, että en ole ikinä tehnyt noin haastavia tunnareita, mitä nyt koirille tehtiin. Olen päästänyt pojat ihan liian helpolla tokossa!

Meidän oli tarkoitus tehdä hyppynouto, liikkeestä istumiseen nopeutta ja seuraamisen vasenta täyskäännöstä, mutta puoli tuntia on yllättävän lyhyt aika, ei päästy juuri noutoa pidemmälle.

Todettiin Oilin kanssa että Käämi on pieni ovela koira, joka osaa olla tuijotusmoodissa ilman että siitä ilmenee niitä varsinaisia aijaamisen piirteitä. Se ei vaani, hiivi, kyttää tai mene matalaksi, siis kukaan tuomari ei nää siitä että se aijaa. Käämillä on ihan todella hienosti TVAhan vaaditut asiat kunnossa ja tottikseenkin 90p on pala kakkua vaikka jonkun pikkujutun mokaisikin. Meillä ei ole mitään sellaista kokonaan opettamatta olevaa asiaa tai asiaa mikä olisi opetettu täydellisen pieleen, niin päätettiin että tuo on nyt asia mihin me puututaan, koska sillä saisi helposti sen 1p lisää per liike, kun sen saisi pois.

Käämin henkinen tila siis voisi olla vieläkin parempi, jos se saalis saataisiin vaihdettua taisteluun. Käämin ei ole annettu aijata (näennäisesti ainakaan), mutta olen silti antanut sen tehdä silti töitä saaliissa. Joskus satunnaisesti on haettu sitä taistelutahtoa, mutta ei missään tapauksessa vaadittu. Siinä missä Riitti on aina ihan omaehtoisesti tai vahingossa opetettuna tehnyt töitä taistelutahdolla. Tää on ehdottomasti mun moka, ja olen ollut sille vähän sokea, koska näennäisesti Käämi näyttää tosi hyvältä. Sitten se sen väärä moodi tulee esiin parissa pikkujutussa, kuten juuri tuo puukapulan hyppynouto ja liikkeestä istuminen, jotka voisivat olla inan parempia ollakseen kympin suorituksia. Siis se on nopea, mutta se voisi olla voimakkaampi. Juuri se, mitä PKssa arvostetaan. Ymmärsiköhän kukaan tätä mun sepostusta. Onneksi Oili ymmärsi.

Eli Käämi siis opetteli päivän teemaa, luopumista. Tehtiin sitä kuuntelutreeninä, mitä onkin jääviin ja ohjattuun noutoon tehty, mutta mitä olisi voinut ja pitänyt tehdä muihinkin liikkeisiin. Siitä vähän videota, pätkiä, kun en viitsi koko puolta tuntia ladata nettiin. Videon äänistä ei pääosin saa mitään selvää, paitsi lokin laulun. Harmi kun itse loppukommentit jäi kuvaamatta, mutta ompahan nyt jotain katseltavaa.

*videon latauksessa menee vielä 148min*

Oili oli kanssani samaa mieltä että Käämille sopii paljon lyhyemmät treenit kuin mitä tänään oli, Käämi oli parhaimmillaan ensimmäisen luopumisen jälkeisessä suorituksessa. Mutta hyvin se silti jaksoi puoli tuntia tylytystä ja yrittää silti uudestaan ja uudestaan, että mitä perhanaa me nyt halutaan kun valmistelevat ja käsky ei täsmääkään. Oili myös sanoi, että vaikka Käämi petrasi jo ekan luopumisen jälkeen hurjasti, se että saan tämän kisavarmaksi, ei välttämättä ole helpoin tie, kun koira on pian 6 vuotta saanut tehdä toisin.

*ruusunpunaiset lasit* Oili myös kovasti kehui Käämiä ihanaksi, ja ihanahan se on. Jopa heltyi vähän potkaisemaan Käämille palloa, kun Käämi ovelasti onnistui huijaamaan Oilin siihen. Oili myös pari kertaa sanoi etukäteen että nyt se tekee virheen, mutta nöyp, Käämi osasi! Sillä on aika hyvät hoksottimet, ja toisaalta minusta tuntuu että minäkin olen jo vähän oppinut lukemaan sitä, ja osaan käyttää hyväkseni ne hetket jolloin se ei ihan tiedä mitä se tekee, mutta pelkkä minun painonsiirto jalalta toiselle voi saada sen korjaamaan väärin alkaneen suorituksen oikein. Tästäpä tuli mieleen (kiitos Fingerporille vääristä mielikuvista), että on sille kokeessakin tuomari sanonut, että hän ei olisi ikinä uskonut että tuosta pystyy vielä tehtävän suorittamaan, kun on alku lähtenyt vähän menemään pieleen mutta Käämi on korjannut. Käpyeläin on siitä kyllä niin ihana että se palautuu palautteesta salamana, se ei luovuta, vaan jaksaa yrittää ja soveltaa ennen oppimaansa uusiin tilanteisiin, ja ennenkaikkea se ei paineistu. *end of ruusunpunaisetlasit*

Toisaalta olen Oilin kanssa siitä erimieltä, että Käämin saaminen oikeaan kisamoodiin olisi vaikea tie. Tämä siksi että Käämillä on niin vähän kisakokemusta. Lisäksi Käämi ei tee vepeä saaliilla (ainakaan veneen noutoa), eli sen kisakokemuksesta puolet on kuitenkin oikeassa vireessä tehtyä. Ja toisaalta taas jos me ei tätä kisoihin saada, niin ei Käämin suoritus huono ole siltikään. Mutta mukavaa kun itsellä on jotain työstettävää ja selvä mielikuva nyt että miten, niin ehkä sitä tulee tehtyä.

Sanon tähän loppuun vielä, että minä en oikeasti tiedä mitään koirien vieteistä, joten puhun niistä niistä tässä sopivan sikinsokin. Mutta minusta tuntui siltä, kuin Oili olisi halunnut vaihtaa monenkin tänään treenanneen koiran saalisvietin luopumisen kautta johonkin muuhun. Jäin itse kaipaamaan ehkä enemmän koiralle tarjottavaa vaihtoehtoa, että tavallaan neuvottiin sille koiralle että luopumisen kautta teet nyt väärin ja kehuttiin kun teki oikein, mutta ei tuettu siinä oikeaan vireeseen vaihdossa. Osa koirista tuntuikin olevan vähän pihalla, että mitä hittoa mun nyt täytyisi tehdä, pari oli oikein vaikeana siitä paineesta mitä niille sysättiin kun piti luopua ja tarjota mutta ei pienintäkään vihjettä että miten olisi pitänyt tarjota. Samaan olen törmännyt pk-treeneissä joskus toisinpäin, että näytetään koiralle, että sinun tulisi tehdä tämä taistelutahdolla, mutta ei osata neuvoa koiralle muuta tapaa siirtyä oikeaan vireeseen/viettiin kuin pakotteet, että koiralle tulee olo että se on nirri pois jos et nyt taistele. En tiedä olisiko autuus onneen näiden metodien yhdistelmä? Minä en tahtoisi opettaa koiriani pelkästään tarjoamisella, vaan haluan teettää niillä valmiiksi pureskellumpaa.

Tai siis epäilen, että Käämi tarvitsee tuon luopumisen lisäksi myös sitten sitä taistelutahdon mukaan ottoa treeneihin. Tavallaan molempien positiiviset puolet. Joo meille on sanottu siitä treeneissä lähes aina (aika moni varmasti tunnistaa tästä itsensä), mutta en ole nähnyt sitä riittävän tarpeelliseksi, kun joko en ole itse nähnyt sitä virhettä tai en ole nähnyt sitä hyötyä mikä tuon virheen korjaamisesta olisi. Tai en ole ollut itse vakuuttunut siitä että minulle neuvottu tapa toimii riittävän hyvin juuri siten kun se on neuvottu. Mutta nyt voisin jopa lähteä kokeilemaan tuota luopuminen - taistelutahto sekoitelmaa, kun nyt on jonkinlaista ajatusta itsellä että miten ja mitä voisi tehdä. Mutta täytyy nyt vielä loppuun myöntää että hienoilta nuo näyttivät nuo tällä metodilla koulutetut koirat.

Huh, tulipa sepostus, jonka kirjoitin alkuun venkoileva bebe sylissä ja loppuun vaaleja katsoessa, niin voipi olla hiukkasen sekava tuotelma. Onneksi olen melko varma siitä ettei kukaan jaksanut lukea loppuun asti.

Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssi

Käytiin viikonloppuna Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilla. Sisältö oli suurin piirtein sama kuin reilu vuosi sitten käymällämme Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla, joten ei siitä sen enempää. Ehkä Vappu painotti enemmän koiran fysiikkaa kun taas Ulla sitä itse hyppäämistekniikkaa, tai sitten kun ekalla kertaa se tekniikka oli mulle uutta, niin se jäi silloin paremmin mieleen. Vappu oli ehkä suurpiirteisempi kirjallisten ohjeiden noudattamisessa mitä Ulla, ja estevälejä rukattiin koiran mukaan välittämättä senttimetrimääristä. Vappu painotti myös oikeaa oppimisvirettä enemmän mitä Ulla. Tai sitten tosiaan mulle jäi vaan eri asiat mieleen, kun nyt itse keskittyi muuhunkin kuin vain siihen tekniseen puoleen, kun se oli jo viime kerrasta tuttua.

Käämi pääsi syventymään metrisen esteen saloihin pääasiassa nousevan sarjan parissa. Vappu kehui Käämin hyppytekniikkaa hyväksi, ja Käämiä toimintakykyiseksi ja rohkeaksi, että uskaltaa yrittää uudestaan vaikka olisi ollut vaikea este edellisellä kerralla. Ja lisäksi että päästä löytyy järki, kun menee liian vaikeaksi sen kokemukseen nähden, niin Käämi kiersi esteen sen sijaan että olisi yrittänyt räpiköidä esteen yli. Lisäksi saatiin ohjeita kapulan kanssa hyppäämistreeniin, palkkauspaikkoihin, minun ohjaamiseen, koiran suoritusasentoihin ym. Oli kiva kuulla että Käämistä saa luultavasti vähällä vaivalla varman ja hyvän pk-esteen hyppääjän, niin tulee ehkä helpommin nähtyä se vaiva.

Noottia saatiin että Käämi saisi olla paremmassa lihaskunnossa lapojen takaa (kapulan rentoon kantamiseen tärkeät lihakset) ja ulkoreisistä (hyppyvoima viimeisiin sentteihin). Ei ihme, kun liikunta on selvästi vähentynyt entisestä. Ei vaan vaunujen kanssa pääse ihan samalla tavalla liikkumaan talviaikaan, ja myönnän kyllä että itsekin olen ollut laiska. Saatiin ohjeita millaisella liikunnalla tuota strategista lihaskuntoa saisi paremmaksi, eli mm rantavedessä kahlausta ja tikapuutreeniä. Nyt me ryhdistäydytään, että saadaan se metrinen super-iisipiisi-helpoksi ja koevarmaksi. Ja ehkä jälkeä ja esineruutuakin pitää tehdä, jos kokeisiin mielii, mutta lumet satoi juuri takaisin, joten ihan vielä ei tarvitse niitä aloittaa.

Hyppytekniikkakurssi

Oltiin Ulla Kaukosen pitämällä hyppytekniikkakurssilla 12.-13.1., ja se oli aivan todella todella hyödyllinen.

Päällimmäisiksi jäi mieleen, että seuraava pentu täytyy ehdottomasti opettaa hyppäämään itsenäisesti oikealla tekniikalla. Sinänsä helppoa tuo opettaminen, joten tyhmää että on jäänyt tekemättä. Nyt meillä alkaa oikein tehokuuri käytynä itsenäisen ja varman hyppytekniikan opettamiseksi, tavoitteena sekä agility että pk-este.

Käämillä onneksi luonnostaan hyvä hyppytekniikka, niin painonsiirrot, ponnistuspaikan arvioinnit, kokoaminen, ainoa missä kaivataan treeniä on (etenkin sähläävän ohjaaja)häiriön sieto ja sitä kautta itsenäisyyden lisääminen.

Riitillä valitettavasti näkyy se, että olen opettanut sen hyppäämään siten että se pitää minuun kontaktia, joten väärä pään asento aiheuttaa etupainoisuutta ja joskus virhearviointeja jotka aiheuttaa rimojen tippumisia. Sekin osaa hypätä hyvin kun sille antaa siihen mahdollisuuden, mutta epäilen että sillä ikä tuo sen, että agilityssä opituista rutiineista ei sen kanssa enää ehditä päästä eroon. Joten lisätään sillä myös itsenäisyyttä mm tekemällä esteistä vaihtelevampia ja haastavampia, rimat 40-70cm radalla, ja ei tavallisia rimoja, vaan mitä tahansa okserin, ristikkäisten, vinojen rimojen ja joulukoristein varusteltujen rimojen väliltä.

Kirjoitin kurssilta lisäksi muistiinpanoja sivutolkulla. Tässä jotain lyhennettynä.. Tavoitteena olisi itsenäinen, terveempi ja motivoituneempi koira.

Fysiologiaa:
- Etupainoinen koira ponnistaa etujaloilla, ei siirrä painoa taakse, ja sitä kautta lisää kuormitusta alastuloon. Alastulon pitäisi olla joustava ja pehmeä, joustamattoman kuulee helposti joko tömähdyksenä tai erilaisina ähkäisyinä. Takapään käyttö unohtuu koirilta helposti, joten sitä on harjoiteltava. Hyvä lähtökohta on kunnollinen istuma-asento katse eteenpäin sekä agiin että hyppynoutoon lähdettäessä. Paino asennossa takajaloilla, ei vaanimisasentoja tms. Etupainoisuutta voi vähentää myös arjessa, ja opettaa koiralle arjessa painonsiirtoa.
- Koira ei saisi kuitenkaan nousta pystysuoraksi (kurre-asento tai kontaktit seinää vasten), sillä silloin jos koiralla on perinnöllinen alttius selkäongelmiin, niin tuossa asennossa selkä ei ole koiran luonnollisessa tilassa, voi aiheuttaa mm välilevyn pullistumaa tms
- Häiriönsietokyky on sellainen asia jota on vaan treenattava. Hyvin hyppytekniikan osaava koira oppii myös sietämään häiriötä, kunhan sitä lisätään riittävän vähitellen (sama kuin tokossa häiriön lisääminen).
- Lihasjännitykset, jumit, osteopatiassa löytyvät lukot, ym voivat olla seurausta huonosta hyppytekniikasta. Pidemmän päälle ne voi aiheuttaa nivelten kulumista ja jopa nivelrikkoa, joten hyvä hyppytekniikka on todella tärkeää jos haluaa että koirasta on seuraa vanhallakin iällä. Etenkin jos koira laskeutuu jäykillä ranteilla, se lisää ranteille aiheutuvaa rasitusta.
- Koiran olisi hyvä käydä myös osteopaatilla ja fysioterapiassa, pelkkä hieronta ei riitä. Osteopaatille etenkin liukastumisien tms jälkeen, ja fyssarilla pitää käydä muun harjoittelun tukena.
- Tasapaino on tärkeä, ja sitä voi treenata pennusta vanhukseen pienin harjoituksin viikottain. Esim hidas kävely sopii kaikenikäisille 30sec-3min, aikuisen koiran treenejä mm 2-3 sec seisominen 3 jalalla, seisominen matalalla portaalla tai hieman koiraa lyhyemmällä matalalla alustalla 5sec, hidas alamäki tai ylämäkikävely jne. Huono tasapaino voi kertoa huonosta syvätuesta lihaksissa joka taas voi aiheuttaa nivelille liiallista rasitusta, rasitusvammoja, nivelten kulumista, pidemmän päälle jopa nivelrikkoa.
- Lihakset kasvavat levossa, eli pitää muistaa treenien, kisojen ja lepopäivien oikea suhde, riippuen onko tavoitteena kunnon nostaminen, säilyttäminen vai laskeminen. Puolet vähemmän voi olla enemmän. Koira lepää ravaamalla, eli lepopäivänä 30-60 min ravia. Voi opettaa rauhalliselle koiralle irti ravaamisen, pienen koiran kanssa onnistunee hihnalenkillä, iso koira vaatii rauhallisen pyöräilyn tms. Jos treenit on ti & to, kisat voi olla la tai su, jos kisaa la ja su, niin treenit keskiviikkoisin.
- Pakkasella pitää muistaa pukea koira kuin koira, jos se joutuu odottelemaan autossa, häkissä tms.

Tekniikka:
- PK-hyppy ja PK-A vaatii samanlaisen tekniikan ja perustaidot, verrattuna agilityyn kulkevat koiran suorittamisen äärirajoilla. PK-esteen korkeuden lisääminen vaikeuttaa etäisyyden arviointia,
- 3kk * 1 viikon välein, koira luultavasti oppii uuden asian. Vie 6kk - 2v jos asiassa on ongelma. Joten pitää muistaa olla kärsivällinen.
- Korkean vireen koiralle tehdään enintään yksi toisto, ja sen jälkeen joko etäisyyksien tai korkeuden muutos, jotta aina joutuu ajattelemaan mitä tekee. Koiran täytyy saada epäonnistua ja sen jälkeen yrittää parantaa, mutta jos ei paranna, on joko helpotettava tai vaikeutettava, tämä koiran mukaan
- Koiran olisi hyvä osata laukanvaihto, helpottaa esim valsseja
- Kapulan nosto olisi hyvä opettaa tekemään niin että koira kiertää takakautta kapulalle, jolloin se olisi suoraan oikeassa asennossa kohti paluuhyppyä, tai sitten on itse heitettävä kapula vinoon siten että koira kapula suussa kääntyessään päätyy oikealle linjalle
- ponnistuspaikan virheellinen arviointi voi olla osin perinnöllistä, mutta ponnistuspaikkaa voi opettaa mm ponnareiden avulla niin agiin kuin pk-esteille
- Ideaali lähtöpaikka olisi 9 metriä ennen estettä, ja kapula heittää 9 metrin päähän esteestä, jolloin koiralla on matkaa ottaa vauhtia ja päättää itse ponnistuspaikka, mutta käytännössä usein mahdotonta. PK:ssa kannattaa etsiä koiralle ihanne-etäisyys ja käyttää kisoissakin mahdollisimman vakiota etäisyyttä.
- Pitää harjoitella paljon erilaisia alustoja, ja koiran olisi hyvä päästä tekemään koealustalla matala harjoitushyppy, jotta sen on helpompi arvioida tarvittava ponnistusvoima
- Pennulle ei saa laittaa rimoja maahan, vaan pitää käyttää ponnareita, tai riman oltava vähintään toisesta päästä kiinni esteessä, ettei tapahdu liukastumisia. 4-6kk iässä voi jo aloittaa ponnareiden opettelua, mutta vasta 10-14kk iässä rimat ja 15-18kk iässä rimoihin koiran rannetta enemmän korkeutta, sillä luuston kehitys on kesken. Keppien opettelun voi aloittaa myös vasta 14kk iässä muutoin kuin 2*2 menetelmällä, sillä selkä kehittyy viimeisenä. PK-esteen korkeus aloitetaan opettelemaan vasta 2-3v iässä, siten että 3v koira saa aikaisintaan hypätä sen metrisen. Näin koiralle saa enemmän kisavuosia loppua kohti.
- Asiat pitää palastella riittävän pieniin osiin, jotta selviää ongelman syy ja tietää mitä työstää: ensin hyppytekniikka ponnareilla, sitten rimoilla tai matalalla pk-esteellä, myöhemmin agiradalle ponnarit, ja pk-esteen kanssa matalana ensin kapula suuhun, viimeisenä vasta korkeus. Kaikki ohjauskuviot opetellaan myös ensin ponnareilla, sitten rimat matalana.

Lisää lukemista tai katsomista:
- Painonsiirrosta: Canis 1/2010
- Early Takeoff syndrome http://www.awesomepaws.us/early-takeoff-syndrome/
- Susan Salo: puppy jumping

Harjoitukset:
Set point painonsiirtotreeniksi

Perussarja rytmitreeniksi, ja askelpidennysharjoitus jos koira on etupainoinen, treenataan aina matalilla esteillä

Liikkuva hyppy sopii etäisyyden ja korkeuden arviointitreeniksi, PK-esteelle, PK-A:lle, rimojen nostamiseen kisakorkeuteen jne.


Laukanvaihtotreeni tehtiin slicella laittamalla 5 hyppyä vinottain X-malliin, ja sitä treenataan aina molempiin suuntiin, tai kaarteella kolmella esteellä.

Alastulotreeni tehdään okserilla, sen tarkoituksena vähentää etupainoisuutta.