Ollaan saatu harhautettua Heidi (Aronin omistaja) Käämin jälkitreenaajaksi enskesälle. Koska minun motivaatio riittää tottikseen ja joskus esineruutuun, pudotetun esineen ja tarkkuusesineiden tekemiseen, mutta ei millään siihen suunnitelmalliseen jäljestämiseen. Ja nyt kun kuuntelin Heidin suunnitelmia, niin huhheijaa, me on tähän mennessä onnistuttu pilaamaan jo kaikki kun on tehty ihan mitä sattuu. Käämi on siis jäljestänyt 15min-24h vanhoja jälkiä kaikilla nameilla. Kun pitäisi kuulemma tehdä 1-2h vanhoja ja ei nameja. Lisäksi sitä en edes uskaltanut kertoa että Käämi karkaa jäljelle ja jäljestää ihan omatoimisesti muiden jäljet jos vaan onnistuu luukusta karkaamaan. Noh, onneksi nuo omat tavoitteet ei ole kovin korkealla, Heidi jo puhuu kakkosluokasta, minä yritän toppuutella. Saa nähdä mitä tästä tulee, koska tällä hetkellä meillä on lähinnä aikataulujen yhteensovittamisongelmia. Mutta on Käämi menossa Tavesin jälkipäivään nyt ainakin.
Minä taas keskityn Käämin tottismotivaatioon, nyt kun ei ole enää Annamariakaan huomauttelemassa vieressä että sitä tarkkuuttakin olisi hyvä tehdä tuollaiselle jo valmiiksi hypermotivoituneelle koiralle. Mutta kun se on vaan niin mukavaa mennä kentälle leikkimään koiran kanssa, tehdä pari liikkeellelähtöä tai noudon luovutusta tai luoksetuloa ja taas leikkiä. Metrinen meillä vielä on vähän vaiheessa, mutta 80cm menee hyvällä tekniilla ja innolla ilman kammoa, ja 90-95cm:kin paluuhyppynä. Paitsi ohjaajalla sitä kammoa löytyy kyllä. Se menohypyn kyttäys pitäisi saada vielä pois, eli varmaan jotain kapulasta luopumisen ja hyppytekniikan yhdistelmää siihen.
Olen ajatellut kastroida Riitin tässä jonkun kuukauden sisään, kiveskasvaimien välttämisen takia, ja tuskin Riittiä kukaan enää olisi muutenkaan käyttämässä jalostukseen. Ajateltiin ensin käydä muutamissa veteraaninäytteilyissä, koska se on parin viikon päästä ilmaista. Piti mennä jo Tre KV:hen, mutta unohdin ilmoittaa Riitin. Mutta ehkäpä jonnekin muualle. Riitillä löytyi pahkura mahasta kylkiluiden kohdalta pari päivää sitten, ei ole ihossa kiinni oleva vaan ihon alla. Täytynee käydä eläinlääkärissä sen kanssa. Riitillä on myös kuulo huonontunut. Tai sitten se osaa vedättää. Mies on puhunut jo vuoden tai puolitoista että Riitillä on kuulo huonontunut, minä huomasin kunnolla pari kuukautta sitten treeneissä, kun Riitti ei tullut jäävästä seuraamaan. Se ei vaan kuullut kutsua vaikka otettiin useampaan kertaan uudestaan. Ja ei mitään syytä miksi se olisi jättänyt noudattamatta käskyä. Jotain epäilyjä on ollut aiemminkin, mutta ei näin selkeitä. Baer-testissäkin vois käyttää mutta en millään jaksaisi ajaa Vantaalle sen takia.
Oli miulla hetken mielessä kastroida Käämikin, mutta sisäinen haaveeni olisi vielä että joku käyttäisi sitä jalostukseen, vaikka järki sanookin ei, kun kahdella siskolla on ollut selkäongelmia. Käämin ainoa selkäongelma tällä hetkellä kieriminen ja sen myötä ravan tarttuminen selkäkarvoihin.
Riitti rallytokoilee edelleen, mutta treeniohjelma meillä on vähän muuttunut, kun olen ottanut noita käsiapuja tueksi, kun tosiaan epäilin ettei kuulo ole enää paras mahdollinen. Opetellaan molemmat käsimerkkejä: Riitti opettele mitä ne tarkoittaa ja minä miten niitä käytetään. Ensimmäinen edistyy hyvin, toinen on katastrofaalinen.
Ja molemmat pojat käy säännöllisen epäsäännöllisesti Nokialla uimassa, kun se nyt vaan on niin mukanaa ja kätevää.
