Yksi on joukosta poissa

Indy lähti eilen viimeiselle matkalleen, kunnioitettavassa 13 vuoden iässä, maha täynnä herkkuja ja rauhallisen metsälenkin jälkeen. Heikkenevien aistien tuomat kummitukset ja pelko, kasvaimet tai nivelrikko eivät vaivaa enää. Meille jäi tänne kova ikävä.

Kaivaten ja rakkaudella muistellen.

Potilas tokoilee kotona

Antura on nyt tikitön antura, tai sulavat ovat paikallaan siltä osin kun eivät ole sulaneet, mutta sulamattomat on napsittu pois. Ihan kaikki nahanriekaleet eivät tassun päälle ole (vielä) kiinni tarttuneet, mutta itse antura näyttää todella hyvältä ja suorastaan käsittämättömän hyvin parantuneelta. Riitti ei valitettavasti myöskään varo tassua enää sisätiloissakaan, joten se ei taida olla enää edes kipeä/arka. Jumala tautia lisäkköön kun noon hyvin näyttää potilas kestävän, vai miten lie mummi sanoikaan aikanaan.

Vähän on jo tokoiltu, Riitti innostui hurjasti kun kysyin että tehdäänkö temppuja, step step step meni etutassut. Kaukkarit sujuivat todella hyvin jo 7 metristä. Pidempää matkaa ei järkevällä näköyhteydellä saada sisätiloissa järjetettyä. Vauhtia vaihdoissa on vähän liikaa, mutta pistetään tauon piikkiin. Paikka säilyy, mutta pientä steppausta tulee takajalkaan maa-seis ja seis-istu vaihdossa. Tunnarikapuloiden tunnistus parvekkeelta käsin menee myös ihan rutiinilla. Eteen-sivu vaihtoja ja kapulan luovutusta otettiin myös hyvin hyvin suurella innolla. Vielä kun pääsisi jäljestämään pian.

Parantola

Riitin haava on parantunut todella hyvin. Vaikka eläinlääkäri ennusti haavan olevan repaleinen vielä pitkään, se näyttäisi silti umpeutuneen niin hyvin, ettei repaileta ole yhtään. Tikit poistetaan tässä ihan lähipäivinä.

Riitti on yhä sisällä hyvin kiltisti ja rauhallisesti. Pihalla ei ole toivoakaan käyttää sitä irti, sillä silloin juostaisiin pää viidentenä jalkana jokapaikkaan, täysiä. Mutta hihnassa ulkoilut sujuu oikein hyvin. Kotona yhä lähinnä pötkötellään, vaikka kummempia aktivointeja ei olla tehty. Ihme että näinkin aktiivinen tapaus on sopeutunut näin hyvin tällaiseen rauhalliseen eloon. En olisi ikinä uskonut. Olin aivan varma, että saan tehdä kaiken aikaa kaikkea mahdollista, ja silti tuo söisi huonekalujen lisäksi itsensä. Mutta ei, mitään ei ole askarrellut.

Miun jälkijalkaa kutkuttaa, joten eiköhän tästä pian siirrytä jo niiden tekoon. Sopivan rauhallista tekemistä, ei paljoa pihalla käyntiä kummempaa.

Toipilasaikaa

Riitti tuntuu tajuavan olevan kipeä. Se vaan makaa joko häkissä tai keskellä lattiaa ja odottaa, että kaikki tarjoillaan herralle naaman eteen vesikupista, herkuista ja rapsutuksista lähtien. Tai sitten se vaan orjuuttaa minua vaihtelun vuoksi, sillä yleensä minä vaan istun, ja Riitti noutaa minulle villasukkia, koulureppua, avaimia jne.

Riitin elämä kuluu tällä hetkellä pääasiassa nukkuen. Se on ollut oikein kiltti potilas, ihan oma-alotteisesti nukkuu tai pötköttelee suurimman osan päivää. Välillä katselee parvekkeen ovesta ohikulkijoita, välillä syö kongin sisältä herkkuja ja nauttii rapsutuksista. Yksinolon askarteluina on kalkkunan kaula tai polvilumpio, tai muita herkkuja. Kongin kanssa en ole uskaltanut jättää Riittiä kaksin, sillä yhden mustan sellaisen se on kerran silpunnut, ja nyt käytössä oleva punainen on Indylle ostettu pienempi.

Jalkakääreet Riitti antaa vaihtaa nätisti, eikä edes yritä nuolla, vaikka minun kotona ollessa haava onkin parhaimmillaan rasvattu ja paljas. Yksin ollessaan oli kerran askarrellu sukan ja kääreet pois jalasta, mutta ei ollut silti koskenut tikkeihin. Lääkkeet Riitti saa ennen ruokaa, ja palkaksi ruokakupin, eikä tästä syystä lääkkeidenkään kanssa ole tarvinnut nirsoilla. Kotona Riitti etenee linkaten, mutta ulkona tarpeilla käydessä menisi mieluiten kaikilla jaloilla.

Haava vuotaa vielä kudosnestettä hieman, tipan tai pari per kääre. Ja anturan lopulliseen kiinnittymiseen (vai pitäisikö sanoa että kulumiseen, sillä eihän tuo anturan pintasolukko enää varmaan korjaudukaan) tulee menemään vielä kauan. Pahin vaihe tuohon rauhassa olemiseen voipikin olla sitten tikkien poiston jälkeen.

Onnea onnettomuudessa

Käytiin tänään tekemässä vuoden eka peltojälki, tai no, niittyjälki. Namit joka askeleella, ja noin 30 metrin jäljellä 4 lelua. Riittiä ei alkuun kiinnostanut jälki ihan hirveästi, vaikka hajua selvästi seurasikin, ja suurimman osan aamiaisestaan sieltä söi, mutta ohi lentävät harakat piti silti katsella. Mutta kun jäljeltä löytyi eka lelu, alkoi jälki yhtäkkiä kiinnostaakin. Nelivetoa sai jarrutella ihan reippaasti, että Riitti ehti joka namin syödä, mutta lelut nousi jäljeltä kyllä ihan oma-alotteisesti, eikä harakatkaan jaksaneet enää kiinnostaa. Lopun herkkuateriakin kelpasi hyvin, lelua en uskalla viimeiseksi laittaa, ettei se kiihdytä liikaa.

Sen jälkeen päätettiin lähteä vielä kävelemään Härmälän camping-aluetta kohti, ja siellä huomasin yhtäkkiä, että Riitistä jäi lumikasaan punaista. Ekana katsomaan koiran suuhuun, että mitäs nyt. Vuoden takaiset hampaiden halkeilut kiviä päin juostessa oli vielä liian tuoreessa muistissa. Puhdas suu, ja jatkettiin matkaa. Mutta verta näkyi taas. Seuraavaksi katsomaan koiran tassuja, ja toisesta polkuanturasta näyttikin tulevan ihan reippaasti verta. Tutkin haavaa, ja se näytti aika pahalta. Autottomana alkoi huolestuttaa, että kellekäs nyt soitan. Ja missä ihmeessä on Tampereen päivystävä.

Vastaan tuli tyttö collien kanssa, joka kyseli mitä oli tapahtunut. Hän sanoi, että hänen kaverinsa on tulossa siihen autolla. Tämä tyttö tarjoutui haavan nähtyään heittämään meidän eläinlääkäriin, ajeltiin vielä tampereen keskustan kautta Nokialle päivystävälle eläinlääkärille. Tässä vaiheessa, kun olimme sotkeneet vieraan ihmisen takaboksin yltä päältä vereen ja ajeluttaneet häntä ympäri kaupunkia, annoin pienen korvauksen ja päästin hänet omille menoilleen. Eiköhän meille kyyti kotiin saataisi järjestymään.

Eläinlääkäri tsekkasi Riitin tassua, tuikkasi rauhoitteen, ja ooteltiin siinä sitten hetki, että saatiin kiireellisemmät alta pois. Meitä ennen vielä nukutettiin yksi vanha koira. Kyllä tuli minullakin tippaa linssiin. Soittelin Tampere-kaverikierrosta läpi, ja loppujen lopuksi sain kyydin hoitumaan siten että Saku haki äitin auton ja haki meidät sillä.

Tällä välin Riitti pääsi vihdoin tikattavaksi, tassuun tuli sulavia ompeleita useampi kappale 3 valtimon tyrehdyttämiseen ja rikki halvenneen anturan kiinni ompeluun 6 tavallista tikkiä. Lasin on täytynyt olla pullonpohja, jotta sillä on saanut noin kamalaa tuhoa aikaan. Onneksi ei mennyt jänteitä. Ja iso kiitos hänelle, keneltä kyyti saatiin.

BH-koe, tokokokeet ja luonnetesti jäävät nyt myöhempään aikaan. Pääasia että koira tästä paranee. Jos joku tietää hyviä sisäaktivointivinkkejä, niin ne tulevat varmasti tarpeen tässä kuukauden saikun aikana. :)

Salmen toko

Treeneissä oli juoksuinen narttu, joten häiriö oli ihan maksimaalista. Riitti teki kuitenkin todella nätisti, keskittyi asiaan, vire oli kohdallaan, ja haisteluakaan ei tullut kuin ihan pari kertaa. Tosi hyvä jätkä.

Otettiin seuraamista, joka ääntelyä ja kontaktin tippumisia lukuunottamatta oli ihan ok. Näitä pitää työstää ja paljon. Ruutuun lähetys oli hyvä, haki paikan hyvin, mutta mie annoin maahan käskyn liian myöhään, joten oli maassa sitten hyvin takareunalla. Pitää opetella tuota oikeaa kohtaa. Seuraamaan tulossa meni metrin ohi ennen oikeaa paikkaa. Toinen lähetys siten että palkka oikeasta paikasta.

Luoksetulossa tosi hyvä vauhti, mutta mie annan taas käskyjä liian myöhään. Riitti pysähtyy hyvin, mutta meni ohi merkkien juuri niiden käskyjen takia. Kyttäili hieman palkkaa maahanmenon jälkeen. Sivulle tulo ois saanu olla hieman tiiviimpi. Liikkeestä istuminen todella hyvä, nopea ja varma.

Otettiin sitten hyppyjä, alkaen 20cm aina metriseen asti. Todella hyvät ja puhtaat hypyt. Sitten 60 senttisellä hyppynouto, jossa Riitillä todella hyvä kapulaote, eikä mälläystä, mutta sivulle siirtyminen olis saanu olla tiiviimpi. Metallinoudossa myös todella hyvä ote, ei mälläystä, mutta sivulle tulossa meinasi unohtua itse asia ja Riitti meinasi mennä naisiin. Tuli kuitenkin uudella käskyllä sivulle.

Tunnarit rivissä ja koemuotoisena. En muistanu valmistella, joten Riitti ei ihan tiennyt mitä oltiin tekemässä. Tökkäsi ekaa, otti toisesta reunasta oikean, siirsi sitä 20cm, haisteli pari viereistä ja vähän ilmaa, ja sitten toi sen oikean.

Kaukoissa maa-seis-istu noin kolmesta metristä. Liikutti toista takajalkaa, näihin tarvittaisi varmuutta vielä.

Välissä otettiin vielä bh-kokeen maakuta ja paikallaan istumista. Kotiäksynä kaukoja ja sivulle siirtymisen vahvistusta.

Viretilan työstöä

BH-koetta varten on työstetty lähipäivinä hieman viretilaa saalis&taistelupalkalla ja lyhyillä liikkeillä.

Kyläilijöitä

Jessica, Tuuma, Tuli ja Myy olivat Riitin vahteina minun huidellessa Lappeenrannassa viikonlopun. Oli mennyt todella hyvin, vaikk pienessä kämpässä olikin monta koiraa. Riitti ja Tuli olivat leikkineet sisällä nätisti, pihalla R oli keskittynyt enemmän haisteluun Tulen kiusatessa sivusta. Tuuma ja Riitti lähinnä välttelivät toisiaan, joten niidenkin osalta meni hyvin.

Agin hallittavuustesti

Tänään oli Jyväskylän Agility Team JATin hallittavuustesti. Tehtävinä oli "luoksepäästävyys", vapaavalintainen temppu (otettiin Riitin kanssa vilkutus ja nouto), jossa katsottiin koiran kontaktinhalu, seuraaminen koirakujassa ja paikalleen jääminen ja siitä luoksetulo. Luoksetulo oli tosi hyvä, eteentulo ihan tiivis ja sivulle siirtyminen hyvä. Kaikki muukin meni ihan riittävän nappiin. Haettiin alun perin alkeisiin ja jatko1:seen, koska ei oltu ihan varmoja kumpaan pääsisi. Ollaan nyt jonossa jatko1:seen, kun sen verta hyvin tuo jo osaa agin alkeita ja hallintapuolikin oli kunnossa.

Tunnaria ja vähän muutakin

Tunnari taas, ettei pääse varmuus unohtumaan. Luovutus nätti. Kaukkareissa kaksi 3n vaihdon sarjaa, siten että kaikki vaihdot mentiin läpi. Eteentulon ja siitä sivulle siirtymisen vahvistusta leikkipalkalla. Paikallaan käännöksiä ja siirtymiä eteen, sivulle ja taakse seuraamisessa.

Ulkona alkaa näyttämään jo aika hyvälle, omistajaa polttelisi kovasti lähteä tekemään esineruutua ja jälkeä.

Pilkkikisat

Käytiinpä taas pilkkikisoissa, tällä kertaa naisten sarjan voitti liki kahden kilon saaliilla. Isoin ahven lähempänän 200 grammaa, joten sillä oli jo kokoa. Riitti sai herkku-särkiä iltapalaksi.

BH-kokeenomainen treeni

Ekana luoksepäästävyys, joka meni hyvin, Riitti piti minuun kontaktia, eikä kiinnittänyt ihmiseen sen kummemmin huomiota. Seuraamiskaaviossa äänteli, mutta takana oli todella paljon odottelua, joten katselin sitä vähän sormien läpi, kun muuten oli ihan hyvää. Sitten paikallaan olevien ihmisten ympärillä vähän pujottelua ja viereen pysähtelyä. Sitten liikkeestä istuminen, joka meni ilman apuja todella hyvin. Lopuksi liikkeestä maahan ja luoksetulo. Sitten paikkamakuu kun toinen koirakko teki. Riitti pysyi nätisti mutta piipaili sielläkin vähän.