Kide Rally-Toko Voittajaluokan korkkaus

Lähdetään liikkeelle siitä, että me ei olla treenattu voittajaluokan liikkeitä. Olin ilmoittautunut avoimeen luokkaan, koska kisat oli kivan lähellä ja monta monta kisaa kevättalvella meni niin ettei mahduttu kisoihin tai ei saatu kyytiä. Mutta kuten alla lukee, niin 2 viikkoa sitten me saatiin Voittaja-luokkaan nousu. Kyselin kisajärjestäjältä onko mahdollista perua ja saada rahat takaisin, mutta ei ollut. Eli eikun tuurilla kokeilemaan, ja vielä tuplakisat. 2 viikkoa harjoiteltiin oikean puolen seuraamista, puolen vaihtoja, persjättöjä, eteentuloja, takaakiertämisiä, sivuaskelta ym ym. Naureskelin, että onneksi meillä ei ole kyytiä kisoihin, koska ei me osata liikkeitäkään. Mutta eilen järjestyi kyytikin, niin ei sitä sitten välistä voinut jättää.

Ensin oli B kisa, tuomarina uusi tuttavuus Tarja Hiissa. Rata oli aika paha, mutta ei mikään mahdoton voittajaluokan radaksi. Alku oli kiva, avoimesta tuttuja liikkeitä, ja loppuun pieni pätkä oikealla seuraamista ja oikean puolen liikkeitä. Alussa oli kaikkia pikkuvirheitä, jotka minä olisin voinut ohjata paremmin, mutta myös treenien vähyys ja painottuminen uusiin asioihin näkyi. -1 ja -3p TVÄ ja OV merkintöjä oli lappu täynnä. Lopun oikealla puolella seuraaminen oli selvästi haastavaa, mutta yhdessä selvittiin maaliin asti. Tuomarin kommentti oli että "Iloista yhdessä tekemistä ja hieno peruutus!"

Lopputuloksena siis yllättävät 83 pistettä, ja tällä tuloksella sijoituttiin toiseksi! Käsittämätön voittajaluokan korkkaus, en olisi ikinä uskonut!!

A-rata oli Jenni Susi -tuomarin käsialaa, ja siinä paha alku, helpompi loppu. Mokasin itse alusta yhden liikkeen ohjauksen ihan urakalla, joten siitä tuli kasa virheitä, ja lisäksi toisen liikkeen jonka Kide todistettavasti osaa, siitä -10 OV (selitteenä luki koski koiraa, en kyllä mielestäni koskenut, mutta en voi olla ihan varma, sen verran siinä oli kaikkea), ja sitten kaiken huipuksi astuin Kiden varpaille peruutuksessa kun en mahani takaa nähnyt koiraparkaa. Siitä ihan aiheesta kasa virheitä myös. Kide hienosti tsemppasi itsensä takaisin yhdessä tekemisen fiilikseen, vaikka takuulla sattui. Lopputuloksena 68 pistettä, ihan ei riittänyt tulokseen pisteet, kun 70p on raja. Tässä tuloksettomuus meni kyllä ihan minun piikkiin, ilman minun möhlimistä olisi saatu tulos, ja käytännössä virheitä vain kolmelta kyltiltä. Jossitteluna vähän pienempi ohjausmoka liikeestä seisomiseen, selkeämpi ohjaus eteen istumiseen tai vähän varovaisempi peruutus, niin se ois ollu tulos. Mutta ihan aiheesta ei tulosta, niin en edes kysellyt enempiä tuosta, että koskinko koiraan vai en. Tuomarin kommentti oli Kauniisti ohjattu *sydän*

Mutta nyt me ei kisata ainakaan ennen talvea, koska ihan oikeasti me ei olla näitä liikkeitä treenattu kisavarmoiksi, ja tuo 1 tulos ja 1 lähes tulos oli ihan tuuripeliä. Lisäksi valtava maha häiritsee jo tekemistä reilusti, en oikein jaksa enää kuin maata, ja maha vaan tästä kasvaa loppukesää kohti. Alkusyksystä taas voi olla pari muuta asiaa mielessä.

Kuitenkin kaikesta huolimatta, Kidestä tuli tämän myötä rodun ensimmäinen koira joka on saanut voittajaluokasta hyväksytyn tuloksen. Taitava ihana pikku-Kide! *sydän*

Kide RTK2

Kide oli tänään Helsingissä HAU:n järjestämissä Rally-Toko kisoissa, Jenni Susi tuomarina, avoimessa luokassa. Päivä oli kamalan helteinen, hiekkakentälle porotti aurinko pilvettömältä taivaalta ja tuloksilla ei näissä kisoissa juhlittu...

Helteestä johtuen päätin pitää Kiden mahdollisimman pitkään varjoon saadussa autossa. Käytiin vain pikkukävelyllä ja otettiin auton vieressä 3 liikettä harjoituksena, muun ajan Kide joi märkäruoka-vettä tai oli varjossa. 1 koira ennen meitä hain Kiden odottelemaan kentän laidalle varjoon ja juuri ennen kehää annoin seuraamisesta 2 namua. Lämmittely oli sopiva, Kide oli tosi kivassa vireessä koko radan, innokas, mutta ei tehnyt ylimääräisiä. Seiso- kierrä koira sanoin ehkä odota liian hiljaa, kun vähän liikkui, siitä -1 TVÄ ja istu-käännös-istu liikkeessä kenties ehti hieman liian pitkälle ja peruutti perusasentoon, niin siitä myös -1 TVÄ. Käytännössä kuitenkin virheetön rata!

Ja kauhean monta hieno -kommenttia ja ai että mieltä lämmittää kun tuomari kehuu pikkukoiraa teknisesti taitavaksi ja itseä että kauniisti ohjattu. Voiton vei moninkertainen tottelevaisuusvalio ja tokosta kasan arvokisamitalleja kerännyt Fisu-bordercollie, onnea! Ihan aiheesta tultiin toiseksi. Ja kolmanneksi tuli ihana treenikaveri Sulmu!

HSKP Nuorten koirien tokoringin koulutusviikonloppu

Viikonloppuna oltiin Helsingin seudun kennelpiirin nuorten koirien tokoringin viimeisessä koulutuksessa. Nyt Kide ei enää ole virallisesti nuori koira, joten annetaan tilaa porukassa nuoremmille. Eikun pentujen kanssa paikkaa hakuun, valintakokeet on todennäköisesti heinäkuussa.

Lauantaina kouluttajana oli Maarit Hellman, jolla mm. tokon SM-kulta 2016, SM-kulta 2021, MM-hopea 2017, MM-kulta 2021. Aikamoinen paketti. Maaritin kanssa ehdittiin katsoa kahta asiaa kunnolla ja kolmatta sivuttiin nopeasti. Kyseltiin ohjeita hyppynoudon palautukseen ja kaukoihin sekä juteltiin hetki liikkeestä seisomisesta. Lauantain osallistuminen oli itsellä hieman puolittainen väsymyksen takia, ei tullut tehtyä muistiinpanoja. Kuvia Maaritin koulutuksesta otti Marja, kiitos kuvista!

Sunnuntaina kouluttajana oli Oili Huotari, jolla mm. tokon SM kultaa 2022, ja kasa pohjoismaiden ja maailmanmestaruusmitaleja. Oilille leijonat olivatkin tuttu rotu, ja hänellä oli ihania vinkkejä myös borderterrieriajoiltaan pienempien koirien haasteista. Oili kehui Kidettä ihanan avoimeksi, tarkkaavaiseksi, motivoituneeksi ja huolelliseksi. Oilin kanssa katsottiin Kiden ruudun paikkaa, ohjattua noutoa ja luoksetulon pysäytystä. Sunnuntaina oli myös parempi olo itsellä ja sain kirjoitettua ison kasan muistiinpanoja. Ehkä yleishuomiona oli, että paljon lisää perustreeniä ja pitää antaa koiran olla röyhkeä. Kuvia Oilin koulutuksesta otti Ida-Lotta, kiitos kuvista!

Lauantain väsymyksen todennäköiset aiheuttajat alkavat näkyä jo kuvissa, kun treeniliivi ei mene kiinni...

Loppuun vielä ne muistiinpanot, iloisesti sekaisin molempien kouluttajien vinkit ja kentän laidan keskustelut:

Hyppy: Maaritin arvio oli, että Kidellä on hyvä hyppytekniikka, vauhti ja hyvä hyppymotivaatio (karkasi monesti hypylle), mutta kun kapula tulee suuhun, niin uskallus ei riitä. Eli lisää motivatiotreeniä ja helppoja suorituksia, jotta koiralle saadaan varmuutta, mitään varsinaista ongelmaa tässä ei ollut. Kokeiliin ihan vain kutsuttuna ja hyppytekniikka säilyi kohtuullisena, aavistuksen Kide jätti pään liian alas, sen pitäisi opetella nostamaan pää ylemmäs. Oma huomio on myös kapulan paino, olen heittänyt pitokapulaa, joka on 150g. Se on sama jos Käämi tekisi tokon hyppynoudot 650g kapulan kanssa (tai saksanpaimenkoira 1kg kapulan kanssa). Joten tarvittava treeni on samaa tasoa kuin PK hypyssä, ei ole itsestään selvyys, vaan pitää harjoitella oikea kapulan nosto ja pito tekniikka, ponnistuspaikat ja kapulan pitotapa hypyn aikana vaikka naksuttelemalla, tai vaihtaa kapula n 50g painavaan, jolloin suoritus vastaa ennemmin tokon muiden koirien suorituksia. Hyppyä katsoi moni muukin sekä Oilin että Maaritin kanssa, ja saatiin myös kasa apinoituja vinkkejä. Hyvä muistutus oli että tässä on itseasiassa todella monta liikkuvaa osaa, ja ne kaikki pitää opettaa koiralle erikseen ja lisäksi vielä ketjuttaa, ei ole mikään itsestään selvyys. Hauska vinkki oli 2 ruokakuppia esteen molemmin puolin, ja koiralle kapula suuhun ja aina kun menee esteen yli niin saa ruokaa kuppiin. Tätä kokeillaan ehdottomasti. Sillä sai harjoiteltua myös linjaa evl kiertonoutohyppyyn, eli ohjaajahäiriö saa liikkua mutta kuppi pysyy koiran hyppylinjalla. Ja toinen hyvä vinkki oli hypyyttää koiraa kapula suussa ohjaajaa vasten, jotta koira oppii nostamaan kapulan riittävän ylös. Kentän laidalla sekä Maaritin kanssa myös pohdittiin, että kun ohjatussa kapuloiden nimet on oikea ja vasen, niin voiko hypyt olla oikea ja vasen, ja entä rallyn oikealla seuraaminen joka meillä myös on nyt oikea. Käskyihin pitää nyt hieman laittaa mietintää lisää. Hitsi kun en kirjoittanut ylös Sirken vinkkejä näihin käskyihin, hänellä oli tähän tosi hyvät vinkit.

Seuraaminen:Tosi moni katsoi seuraamista, ja tässä tärkeä huomio oli, että nykyisin seuraaminen ei tarkoita enää vain oikeaa paikkaa, vaan siinäkin on monta liikkuvaa osaa, jotka kaikki pitää opettaa erikseen, ja myöhemmin ketjuttaa. Ensimmäinen asia ja tärkein kriteeri on pään kantaminen "luonnottomassa" asennossa, tavoitteena se evl:n 4 minuuttia. Vaikka kuinka säännöt painottavat luonnollista asentoa, niin eihän koiran luonnollinen pään asento ole kuono kohti ohjaajaa, vaan ennemmin kuono kohti maata. Toinen tärkeä asia on paikka, mutta päähän nähden tämä on toissijainen. Vielä joku aika sitten paikka oli se tärkein kriteeri. Myöhemmin sitten tulevat takapään käyttö, vauhdin muutokset ym ym. Lisäksi sitten oli perinteiset palkan ajoitukset ja etukäteen suunnitellut palkkauskriteerit ja helposta perusasennosta aloittaminen jonka vähitellen pidentäminen 1-askel, 5-askelta, minuutti jne. Oili neuvoi perinteistä nakki kainalossa tekniikkaa pika-apuna näille keillä on paikka ollut se tärkein kriteeri, ja se vaikutti hyvin toimivan monilla, ja sitä vihjettä voi käyttää kokeessakin "seuraavaksi seuraaminen" virittelyssä. Tätäkin voisi kokeilla Kiden kanssa, vaikka olenkin aika tyytyväinen sekä Kiden paikkaan että pään kantoon, mutta motivaatio- ja vihjetreeninä ei huono.

Ruudun paikkatreeniä teki myös moni. Tosi moni koira oli jäänyt jumiin siihen, että ruutu = target. Tähän saatiin vinkkejä, sekä tuttuja että uusia. Perinteinen target ruudussa, target pois, target ruudussa, ja sivu ja takapalkka, mitä oli edellisissäkin koulutuksissa. Ja pitkälle matkalle motivaatiojuoksua ruokakupille, jotta itseluottamus kasvaa, tavoitteena 30 metriä. Kidelle ohje oli sijoittaa target aavistuksen taaemmas ruudussa kun nyt ollaan pidetty sitä Korrien ohjeen mukaan keskellä ruutua. Myös intensiteettiä voisi lisätä vetämällä palkasta poispäin koiraa kevyesti, jolloin ruutu-käskyn lähtöön tulee enemmän vauhtia.

Seisominen: Kiden kanssa katsottiin niin liikkeestä seisomista kuin luoksetulon seisomista. Kiden seisomisen käsimerkki pitäisi nostaa ylemmäs, ja sen pitäisi olla nopeampi jopa vähän "säikäyttävä", jotta pääsemme siitä tulevaisuudessa eroon. Heittonami sopii heti-palkkaamiseen, ja vaihtoehtona sitten staattinen luopumispalkka, jos palkkaan koiran omasta kädestä. Kolmas vaihtoehto on vaihtaa palkkaaja, eli apuohjaaja/namiautomaatti antaakin palkan ja minä vain vapautan koiran palkalle. Siinä toimi tosi hyvin Kidelle nopea käsimerkki ja vapautus heti, tulevaisuudessa tavoitteena nopea käsimerkki, pieni odotus ja sitten vapautus apuohjaajalle. Ja kisaliikkeeksi rakentaminen meni niin että ensin tehdään ns luoksetuloon se pysäytys, sitten edessä peruutukseen ja vasta sitten siirretään se seuraamiseen. Eli ihan toisinpäin kuin olin itse ajatellut (että ensin seuraaminen ja vasta joskus sitten luoksetulo). Tässäkin jollekin koiralle ehdotettiin myös samaa kuin ruudussa, eli takapalkka ja koiraan lisää voimaa / intensiteettiä kun vedetään kevyesti koiraa pois palkasta ja sitten vapautetaan.

Ohjattu: Kokeenomainen esitellään koiralle vain harvoin, pääpaino yksittäisissä osissa. Kide osasi tosi hyvin tämän jo kokeenomaisena liikkeenä ihan liikkuroituna, yllätyin itsekin. Tähän saatiin suositus opettaa vielä katsominen pyydettyyn suuntaan, Kide oppii sen kuulemma nopeasti, ja se auttaisi kaikkiin muihinkin etäliikkeisiin (katso ruutu, katso merkki, katso hyppy, katso oikea, katso vasen jne).

Kaukot: Kidellä on tosi kaunis maahan-istu pomppu ja vatsalihasten käyttö siinä, sama pitäisi nyt saada muihinkin vaihtoihin. Takajalkakaukoissa ollaan käytetty etu- ja takajalkatargettia, mutta kuulemma pelkkä etujalkatarget riittäisi tässäkin. Hyvä vaihtoehto olisi myös joku merkki, jonka yli vaihto suoritetaan, ja jättää jalkamerkit pois. Tällöin vaihdot namikädestä toiseen, eli toisessa kädessä on istumispalkat ja toisessa seisomispalkat ja koira vaan vaihtaa oma-alotteisesti namista toiseen. Kidellä oli kuulemma hyvin hallussa jo idea, mutta matkaa valmiiseen liikkeeseen vielä riittää. Kädet oli tärkeä pitää riittävän alhaalla, noin koiran rinnan tasolla. Minulla oli liian ylhäällä, mikä ajaa koiran tassut helposti liikkeeseen. Ensin on tärkeää saada vaihdot sujumaan oikealla tekniikalla, sitten tassujen paikallapito ja lopuksi vasta etäisyys.