Piparihaaste

Luin useammasta blogista tässä joulun aikaan aivan huippuhauskasta piparihaasteesta. Koiralle pipari suuhun ja valokuva siitä.

En tiedä miten sen virallisesti olisi pitänyt mennä, mutta minä marssin tänään kauppaan, ostin varuilta isoimman laatikollisen (varuilta, koska ei tiedä monta niitä menee että kuvan saa otettua) Annas-pipareita (varuilta jos niitä ei kuluisikaan, koska ne on ainoita siedettäviä kaupan pipareita). Virittelin täyteen ladatun kameran 0,5-1 metrin päästä otettaville makrokuville, ja eikun napsimaan.

Tässäpä meidän tyylinäyte, söpöt istumisposeeraukset kera pipari suussa ja loppuun videolla myös kaukoja pipari suussa. Lopputulokseen kului kaksi piparia, molemmat kidutetut hauvaparat saivat kaukojen jälkeen piparinsa palkaksi.






Tässä vielä linkki videoon, pahoitteluni että se on poikittain, en osannut kääntää sitä. Riitti on ihana kun häntä vipsaa.

Onko täällä kilttejä lapsia...?

Käämi nimensä velvoittamana maailmanpelastajana ja sähkömiehenä kevensi joulun energiahukkakuormaa vähentällä pihan turhaa jouluvalaistusta. Muistakaas muutkin, että vanhat jouluvalot on jo syytä vaihtaa Ledeihin!

Rauhallista joulua Kaikille!


Paitsi sinne missä oli tuhmia lapsia, kannattaa avata paketit varovasti, pukki saattaa tuoda risujen sijasta koiranpennun...

Kennelliiton selkälausunnot

Kennelliitosta tuli eilen selkälausunnot. Tässäpä nämä:

Käämi:
Lausuntopäivä - Bedömningsdatum - Date of evaluation 10.12.2013
Lausunnon antaja - Avläsande veterinär - Evaluation made by ANU LAPPALAINEN
Välimuotoinen lanne-ristinikama - Lumbosakral övergångskota - Lumbosacral Transitional Vertebra
0 - normaali - normal - normal
Selän spondyloosi - Spondylos - Spondylosis
0 - puhdas - fri - free

Riitti:
Lausuntopäivä - Bedömningsdatum - Date of evaluation 10.12.2013
Lausunnon antaja - Avläsande veterinär - Evaluation made by ANU LAPPALAINEN
Välimuotoinen lanne-ristinikama - Lumbosakral övergångskota - Lumbosacral Transitional Vertebra
0 - normaali - normal - normal
Selän spondyloosi - Spondylos - Spondylosis
0 - puhdas - fri - free


Tulos oli ihan odotettu, kun on molemmat aiemminkin kuvattu terveiksi, eikä noissa kuvissa mitään hälyttävää omaan tai eläinlääkärin silmään näkynyt. Kyllä nyt kelpaa harrastaa.

Aksaa

Tämän päivän rata näyttää tältä:


Riitin kanssa vedettiin hieno puhdas rata tokavikalle esteelle asti, josta palkkasin sen. Myös loppu onnistui kyllä hienosti, mutta näin hienosti suoritetun kontaktin palkkaamisen tärkeämmäksi kuin itse radan. Loppuajasta hinkkailtiin erilaisia ohjaustekniikoita, joista osa oli loistavia, ja osa aiheutti ongelmia johonkin seuraavaan kohtaan ehtimiseen. Hienosti toimi niin takaaleikkaus, päällejuoksu, sylkkäri putkeen kuin lähettäminen suoralle suorittamaan estettä. Hankaluuksia tuotti putken pään valinta, jos en ehtinyt ohjauspaikalle kunnolla. Riitin pystyi myös hienosti lähettämään takaakieroon melko kaukaa, Riitti oli superpätevä ja kiltti.

Käämin kanssa harjoiteltiin putki-kontaktiansakohtia, irtoamisia putkeen, irtoamista suoralle ja pimeitä putkikulmia. Käämi tarvitsisi irtoamisharjoituksia paljon enemmän, se on niin nopea ja sitä joutuu liikaa viemään esteille, mistä ei tule mitään koska minä en todellakaan ole niin nopea. Saatiin kuitenkin puhtaasti tehtyä nuo erottelut, ja ehkä yhteensä noin 10 esteen pätkä.

Eläinlääkärillä

Käytiin tänään eläinlääkärissä, ohjelmassa oli molempien koirien silmäpeilaukset sekä viralliset selkäkuvat. Riitiltä tutkittiin lisäksi olat ihan huvikseen, kun nyt kerran nukutetaan niin samalla vaivalla. Käämiltä kuvautin huvikseni lisäksi ranteet, koska minusta ne on joskus ehkä narisseet venytellessä, tai sitten kuvittelen.

Silmät olivat molemmilla pojilla kaikilla laitteilla tutkittuna edelleen kaikin puolin terveet, eli J1 molemmille.

Selkäkuvat lähtivät kennelliittoon SP- ja LTV-lausuntoja varten.

Riitin olat olivat terveet, ei irtopaloja eikä mitään muutakaan.

Käämin ranteet kuvattiin neljästä suunnasta. Mitään ranteisiin kuulumatonta niistä ei löydetty, mutta kuvaaja ei saanut niitä ihan millimetrilleen suoraksi, joten sanoi että ne olisi hyvä kuvata esim 2 vuoden päästä uudestaan, ettei niistä löydy sitten myöhemminkään mitään. Lausunut eläinlääkäri ei todennut otettujen kuvien perusteella luustomuutoksia. Joten jos oireita ei ilmaannu, ei me niitä varmasti seuraillakaan.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, en tiedä miten nämä ois kuulunu muuttaa jpgeiksi, joten otin vaan ruutukaappaukset painttiin. Kuvia ois paljon enemmänkin, mutta tässäpä nyt pääpiirteittäin nämä:
Riitin olat:

Riitin selkä:

Riitin kuvia aiemmin
Käämin ranteet:

Käämin selkä:

Käämin kuvia aiemmin

Treenit ja hieroja

Aksassa tehtiin pyöritystä ja irtoamisharjoituksia siten ettei minulle tullut oikeastaan yhtään juoksuaskelta. Riitti oli oikein pätevä koko radan. Käämiltä upeita itsenäisiä kontakteja ja keppejä, ja sen radanlukutaito selvästi kehittyy päivä päivältä. Vähän meillä on Käämin kanssa välillä vaikeuksia, joko minä olen liian hitaana sen tiellä, tai sitten Käämi lukee minun kroppaani liian tarkasti ja ohjaan sen minne sattuu.

Tottiksissa Riitti rallytokoili avoimen ja voittajan liikkeitä, Käämi taasen harjoitteli A- ja hyppyestenoutoja uudensileällä 650g kapulallaan. Jossa on jo ekan noudon jälkeen komeat hampaanjäljet, eli jatkossa treenataan uudenkarhealla kapulalla. Käämi ei ole mikään pehmeä suustaan, sillä on komea ote takahampailla, joka pitää. Ei olisi Käämistä riistaa noutavaksi koiraksi.

Meillä kävi myös hieroja. Käpy ei tapansa mukaan ollut hieronnan tarpeessa, mutta Grimmillä oli jumissa vähän koko selkä oikeastaan koko matkalta. Saatiin hyvät jumppaohjeet, ja seuraillaan nyt riittikö yksi kerta vai pitääkö Sannan käydä uudestaan.

Agilityä ja RTK1 Riitti

Riitti oli lauantaina Rally-Tokokisoissa. Kolmannet kisat ja alla kaks hyväksyttyä tulosta, eli luokkanousua avoimeen luokkaan lähdettiin metsästämään. Rata oli Reeta Jokelan käsialaa, ja suht helppo profiililtaan. Otettiin Riitin kanssa ihan kuten muutkin kisaajat, eli höpötin Riitille koko radan ja annoin käsiaopuja jokaiseen liikkeeseen, varsinaista seuraamista me ei edes otettu, kontaktikävelyä ennemmin. Täyskäännöksessä Riitti taisi koskea minuun, ja lisäksi saatiin -1p vinkumisesta, eli lopputuloksena 98p ja kolmas sija, RTK1-koulari ja kunhan laji virallistuu niin saadaan siirtyä avoimeen luokkaan. Jos kisoja löytyy ennen toukokuuta lähettyviltä, niin eiköhän me avointakin käydä vielä kokeilemassa.

Olin ilmoittanut Riitin agikisoihin sunnuntaille, mutta minusta ei ollutkaan juoksemaan, kun olin nostanut töissä vähän liian painavia laatikoita. Ruutin Tiia onneksi lupautu kisaamaan Riitin kanssa, niin ei tarvinnut jättää kokonaan välistä noita kisoja. Videot löytyy kameraltakin, mutta totuttuun tapaan en ole kovin ahkera tyhjentelemään tuota kameraa, kiitos liian ison muistikortin. Kuvaukset lainattu Tiian blogista:

Riitti, 1 rata, hyl: Lähdössä sain sanoa pari käskyä, että uskalti lähteä. :D 2 rima tulee alas, käänsin tekemällä valssia hypyn eteen. Seuraava hyppy 3 ok (putki ansana), A:lle ja siinä valssasin edessä. Rengas ja hyppy takaa. Tässä Riitti jää katselemaan missä se mamma on!? Suostuu mukaan ja jatketaan rataa. Sitten koitan kannustaa, ettei jää aikaa tuollaiselle. Puomin alastulolla vähän vilkuilee pois radalta ja sitten tulee alas. Kepeille yllätyin kun piti saattaa enemmän, mutta kerkesin pelastaa sisäänmenon. (erot kädellä opettamisella ja 2by2 + verkot). Olin sokea ja en huomannut, että jätti vikan kepin pujottelematta! Vaikka näistä varoitettiin. Takaakiertoon ei lähtenytkään niin pienellä liikkeellä ja "kielto", kun en tiennyt että hylkääntyi jo. Keinu ok. Siitä putkeen. Sitten 2 hyppyä ja putkeen. Pituus ja käännös ok.

Eli 2. rima, keppien vika väli ja takaakierron moka.

Riitti jäi vähän katselemaan minun perään parissa kohtaa, ja pörräsi hyvin lähellä Tiiaa ohjauskuviot, joten ei ollut mikään helpoin ohjattava vaan lähinnä mukaan kutsuttava. Paikoin taas eteni ihan kivasti ja suoritti esteet huolellisesti. Toiselle radalle tehtiin lähtökuviot paremmin, niin Riittikin lähti tekemään töitä sitten tosissaan, ja pääsi vähän sikailunkin makuun.

Riitti 2 rata, hyl: Nyt Riitti haukkuikin välillä ja lähdössä sain käskeä uudestaan istumaan? Tai ainakin odottamaan. Otin niistona, nyt samassa kulmassa olevan 2. hypyn ja rima pysyi. En ehtinyt persjätölle putken jälkeen ennen keinua niin ohjasin toiselta puolelta. Keinulta lähti ennen vapautusta ja pakka vähän hajosi. Takaaleikkaus hypylle, kääntyi väärään suuntaan ja rima. (tiesinkin ettei "sylkkärit toimi") Tulin helpolle puolelle keppejä ja ne nyt ok. Putkeen ja puomille. Siinä hyvin koski. Putkeen ja siitä pussiin. Hyvin hyppy, okseri ja muurikin. (joskus roiskasee palikat niin annoin rauhan) A:lla koski hyvin, vapautin aiemmin. Hyppy ja putkeen olisi pitänyt olla 2 pääty ja menikin ekaan. Sitten vielä vika hyppy.

Riitti yllätti mut vauhdilla tällä radalla! Piti pistää itelle ihan toinen vaihde päälle. ;) Niin hauskat ulinat sillä, kun odottaa lähtöä. Hain tokan kerran sen suoraan autosta ja Tiia oli parvella piilossa. Niin ei yhtään vilkuillut missä mamma ja sain lähtöön mennessä vähän seuraamaankin! Riitillä rimat tippuu joskus herkästi niin säilyttiin niillä 1kpl/ rata. Tällä radalla huono ohjaus ja ekallakin sitten, kun tällä ohjauksella sujui. Ekalla kertaa ei kiinnostanut namit, kiskoi vaan lähtöön ja minä perässä. Sen jälkeen Ruu tuntui niin pieneltä ja kiltiltä.

Kiitos Tiia Riitin kanssa kisaamisesta! Riitti oli oikein tyytyväinen kun pääsi agilitaamaan.

Kuulumisia

Omistaja on ollut laiska kirjoittelemaan. Ollaan käyty tiistaisin agilityssä ja torstaisin tottistelemassa molempien poikien kanssa.

Viime viikolla agilityssä rata, Riitin kanssa oltiin ihan konkareita. Jos omistaja olisi muistanut radan niin ois vedetty puhdas rata heti ekalla kertaa, mutta unohduksen takia jouduttiin ottamaan uusiksi. Pohdittiin myös keppiongelmaa (vikat kaksi väliä), ja oltiin kouluttajan kanssa tästä hieman eri linjoilla. On ratkaisu ongelmaan kumpi tahansa, keppejä pitäisi silti treenata enemmän ja useammin. Eilen oli toisenlainen rata, jossa harjoiteltiin putkilta oikeaan suuntaan kääntymistä. Riitti osasi tämän erinomaisesti suoralla putkella, mutta U-putkella asiaan selvästi tarvittaisiin vielä vahvistusta, onnistuneita suorituksia tuli ehkä 65 %. Harjoiteltiin myös takaaleikkausta vaikeammilla kulmilla. Riitti lukee rataa hienosti ja sen kanssa on niin mukava tehdä kun se paikkailee minun virheitä.

Käämin agilityissä edellisellä viikolla tehtiin suosiolla rata vain ensimmäisen 14 esteen osalta, ja se meni erittäin hyvin! Kepeillä käytettiin apuna ohjureita kahdessa ekassa välissä, mikä oli loistava juttu, sillä saatiin vain onnistuneita keppejä. Ensi kerralla uskaltaa itsekin luottaa koiraan enemmän kun alla on monta onnistumista. Loppuradalla harjoiteltiin uusia juttuja palkan kanssa, mikä oli myös hyvin tarpeen herralle. On ihana kun on näin hyviä kouluttajia, on mukava treenata hyvässä opastuksessa. Eilen otettiin Käämin kanssa putket alkuun palkalla, ja sen ansiosta saatiinkin vain onnistuneita suorituksia. Käämin osalta siis onnistumisprosentti sekä kepeillä että putkissa 100 %! Käämin kanssa joutuu olemaan paljon huolellisempi ohjaajana, sillä sen radanlukutaito ei ole niin hyvä, eikä se reagoi esim valsseihin automaattisesti.

Käämillä tottiksissa hyppytekniikka edistyy, A-estenouto näyttää jo varsin pätevältä, ja omistajankin tarvitsee kauhistella koiran puolesta päivä päivältä vähemmän. Kyllä vielä tuntuu menevän kädet silmille ennen kuin koira esteelle ponnistaa, mutta kun tekniikka paranee suorituksesta toiseen, niin ehkä omistajakin oppii joskus luottamaan koiran osaamiseen? Onni on myös kevyet hajoavat esteet, joilla koira ei satuta itseään virhearvion sattuessa. Noudoissa eteenluovutus onnistuu jo lyhyillä matkoilla, luoksetulossa eteen istuminen on jo todella varma. Pitkän matkan noudoissa varmuutta eteen istumisessa vielä kaivataan.

Riitin kanssa on koitettu välttää kyllästyminen toistoihin harjoittelemalla uusia temppuja. Eihän tämä meidän rallytoko samalta näytä kuin konkareilla, mm siksi että Riitti istuu sivulle aina kun ohjaaja ei ehdi karjaista seiso etukäteen. Mutta hauskaa on. Uskaltauduttiin pyörähtämään kaksissa kokeissakin huvin ja urheilun vuoksi, ja molemmista tuloksena hyväksytty tulos, ekasta pisteitä 80, toisesta 85. Vielä kun ohjaaja oppii kyltit ja ennakoimaan tilanteet joissa istuminen tapahtuu, niin eiköhän tästä paremmille pisteillekin päästä, molemmissa tapauksissa pistemenetykset johtui istumisista ja ohjaajan törttöilyistä. Seuraava koitos olisi tiedossa 23.11. Veikkolassa. Siis jos kesärenkailla silloin vielä uskaltaa liikkua, tai jos saadaan kyyti järjestymään..

Viikonlopun ohjelmaa

Oltiin poikien kanssa vierailemassa Hallan luona. Pojat osasivat oikein kiltisti olla ja leikkiä pennun kanssa. Tässä vielä kuva kaveruksista. Onnistuneeseen otokseen vaadittiin kaksi avustajaa ja noin sata epäonnistunutta kuvaa...

Torstain tokot

Käämi harjoitteli hyppyjä ja noudon luovutuksia, sekä luoksetuloa. Hyppynoudossa otettiin menoa ja paluuta, ja siihen lisää varmuutta vähän vaikeammassakin kulmassa. Tämä osoittautuikin yllättävän haasvataksi, ja enskerralla pitää lähteä pilkkomaan se heti alkuun pienemmiksi palasiksi. Saatiin kuitenkin hienoja onnistuneita suorituksia. Noudon luovutuksia ja luoksetuloja otettiin sekaisin ja ristiin, koska luoksetulo on jo hyvä ja suora, mutta noudon luovutus meinaa lähteä kiertämään sivulletuloon. Tässä leikistä tuntui olleen hyötyä, ja lopputreenistä Käämi tarjosi oikeaa paikkaa jo ihan ilman apuja.

Riitti harjoitteli Rally-tokon hyppyä, istumattomuutta ja täyskäännöksiä. Riitti oli ihan pettynyt pelkkiin nakkeihin, ja halusi palkaksi Käämillä olleen lelusorsan. Pitääpä enskerralla muistaa ottaa Riitille oma narupallo mukaan.

Tiistain agiliitelyt

Eilen alkoi talven agiliitelykausi. Meillä oli kontaktien tehotreenipäivä, radalla siis kaikki kontaktit, kerran tai kahdesti.

Ensin pääsi tekemään Riitti. Muuten erittäin hienosti, mutta keinu oli vähän turhan hätäinen. Pitää itse muistaa hidastaa Riittiä. Myös A:n ylösmenokontakti vaatii hidastuksen ennen estettä. Riitti oli oikein pätevä noin muuten, teki hyvän puhtaan radan. Vähän saatiin noottia että meillä ei oo ihan selkeät kaavat noissa kontaktien alastuloissa, Riitti kun pysähtyy milloin seisomaan, milloin menee maahan, ja vapautukseenkaan meillä ei ole mitään selkeää sääntöä. Näissä voisi kyllä itse ryhdistäytyä, vaikka onkin kiltti ajatuksen voimalla toimiva koira. Riitti teki myös keppejä yksittäisenä esteenä.

Käämi teki saman radan, ja sen kanssa mulla onkin huomattavasti selkeämmin asiat kunnossa, ja me molemmat tiedostetaan mitkä on vapautuskäsky. Käämi teki myös hienon puhtaan radan. Käämille myös yksittäisenä esteenä keppejä, ja ne meni oikein hienosti. Nyt sitten vaan keppejä taas radalle, että päästäis joskus kisaamaankin!

Riitin kanssa on huvin vuoksi vähän Rallytokoiltu, ja ajateltiin käydä kokeilemassa muutaman viikon päästä miten tämä laji sujuisi. Vaikeinta on itse muistaa laput ja koiralle vaikeinta on olla istumatta sivulle.

Pojat on myös harjoitelleet supertärkeää temppua arkea varten: astumaan ämpäriin. Vien usein lenkille lähtiessä kerrostalon alaovelle täyden vesiämpärin, ja huuhdon pojista enimmät kurat pois jo ennen rappukäytävään menoa. Olisi kätevää jos pojat kävisi itsenäisesti kävelemässä ämpäristä, kun tällä hetkellä joudun nostamaan molemmat puoliniskuroivat sinne ämpäriin. Kotona tyhjällä ämpärillä tämä onnistuu jo tosi hyvin, mutta mikä siinä on että märkänä ei! Ei voi olla vesi vastenmielistä vepekoirille jotka ovat koko lenkin rypeneet kaiken maailman kuraojissa... Kai se pitää leikkiä sisälläkin vesileikkejä, ja opettaa pojat menemään sinne vedellä täytettyyn ämpäriin.

Vuoden ihan oikeasti vikat vepetreenit

Päästin tuuraamaan Helsingin rantaan, joten pitihän sinne ehdottomasti mennä. Vesi oli 11,5'C, ilma +8'C, eli vesihän oli suorastaan lämmintä. Aurinko paistoi ihanasti, ja soutaessa ja kannellessa tavaroita tuli ohjaajalle lämmin.

Käämi teki ensimmäisenä liikkeenä köyden viennin. En tiedä johtuiko veden kylmyydestä vai mistä, mutta Käämi ei suostunut neljännelläkään yrittämällä lähteä ensimmäisestä käskystä ilman kutsuja viemään köyttä 30 metrissä olevalle veneelle. Ei edes vaikka houkuteltiin rannassa pallolla ja hetsattiin taputtamalla venettä. Kaikilla kerroilla saatiin kyllä onnistunut toisto kutsuttuna, mutta se ei kantanut vartin päähän että olisi lähtenyt seuraavalla toistolla ilman kutsua. Tämä liike ei siis meillä ole vielä koevalmis ainakaan vieraassa rannassa. Harmi ettei saatu onnistunutta suoritusta, mutta ei millään viitsitty vaivata vierasta treeniporukkaa viidettä kertaa, ensin tämä pitää saada 100% varmaksi omassa rannassa.

Toisena liikkeenä tehtiin liikkuvat veneet, jossa lähes koemainen suoritus, tosin Käämillä oli pelastusliivit, tämä on aika rankka liike ilman. Käämi fokusoi hienosti veneeseen, irtosi sinne hyvin, ja koska lähetin sen inan liian myöhään, Käämi joutui uimaan venettä kiinni metrin pari. K sai veneen kiinni ja sai ohjattua veneen oikealle kurssille. veneen liikkeelle saaminen oli aika tuskaa, koska veneessä oli aikamoinen vauhti ja K vilkuilikin mua pari kertaa, mutta usko riitti hommaan! Sitten rannasta kutsuttiin pari kertaa vahvistukseksi, ja lopuksi keppien keskeltä tultuaan rannasta tuomarilta Käämi sai purkillisen herkkuruokaa. Oikein hieno suoritus, ois ollu ihan täysien pisteiden arvoinen.

Kolmantena liikkeen tehtiin rannansuuntainen vienti, vähän viistosti kohti rantaa. Hienosti meni, ihan täydet pisteet olisi tullut tästäkin.

Oli oikein hyödyllistä ja kivaa päästä muualle treenaamaan, mutta opittiin samalla myös, että meidän tarvitsee vielä treenata ennen voittajaluokan korkkausta.

Riitin jälkikoe

Oltiin tänään jälkikokeessa, oltiin ilmoittauduttu jo joskus kesäkuussa, ja päästiin n:ltä varasijalta kokeeseen. Järjestäjänä SPL Röykkä, tuomarina Eeva Linnala. Kokeessa oli yksi kakkosluokan koira ja viisi ykkösluokan koiraa. Meille arvottiin viimeinen ykkösluokan jälki. Tuomari pahoitteli hankalaa jäljestyssäätä: aamuauringon UV-säteily kuulemma polttaa hajun pois. Ja valitettavasti sään haastavuuden takia vain kaksi koiraa sai tuloksen. Yksi ei löytänyt janalta edes jälkeä.

Jana oli ylämäkeen, ja jälki lähti noin puolesta välistä. Riitti paineli ohi, mutta huomasi ilmavainulla näin käyneen, ja palasi takaisin hieman alamäkeen, ja otti jäljen hienosti mutta noin 3m sivulla janalta. Tästä pienet janapistetiputukset, eli janalta 35p. Tuomari kehui määrätietoista etenemistä ja hyvin avoinna olevaa nenää.

Jäljeltä nostettiin keppi 1, sitten oli pari mutkaa ja pian tuli vastaan keppi 3, 4, 5, ja melkein heti perään kulma, ja tien häämöttäessä loppujen lopuksi keppi 6. Eli 5 keppiä löydettiin. Maasto oli sammalinen, heinäinen ja paikoin risukasainen/risukkoinen, mutta sellainen missä on treenattukin.

Esineruutu oli paikoin hyvinkin tiheässä taimikossa, oikeastaan kun koira eteni 20 metriin niin siitä ei nähnyt mitään. Vain ketjukaulain kilisi maastossa. Lähetin Riitin oikeaan laitaan. Riitti eteni ekalla pistolla ensin 20 metriin (kuulemma noin 5m siitä paikasta ois ollu esine), ja siitä 50 metriin, ja nosti vasemman takakulman esineen. Palautus oli hieno ja nopea. Aikaa meni alta minuutti. 30p. Tuomari kehui erittäin määrätietoista ja näyttävää työskentelyä.

Tottiksissa oltiin eka suorittamassa. Seuraamisessa vähän ääntelyä ja minä möhlin askelluksia, siitä erittäin hyvä. Istuminen oli tänään seisominen, puutteellinen. Maahanmeno ja luoksetulo oli huippuja, erinomainen. Tasamaanouto erinomainen. Hyppynoudossa kolautti estettä molempiin suuntiin, oisko se ollu hyvä. A-esteeltä erinomainen. Eteenlähetys hieman vino, mutta määrätietoinen ja nopea käskyihin reagoiminen, siitä erittäin hyvä. Paikkamakuu taisi olla erinomainen. Tuomari kehui vietikästä ja määrätietoista tottista. 90p.

Se tekee yhteensä 265p, eli se taitaa tarkoittaa että kakkostulos ja JK1!

Syksyn vikat vepet?

Käämi teki viime viikolla rannansuuntaisen viennin, liikkuvat veneet ja köyden viennin. Kaikki hetsattuna ja helpotettuna ja superpalkoilla. Vähän oli vaikeuksia liikkuvissa veneissä, kun ihan ei ole niissä vielä idea hallussa, mutta viennit meni oikein hienosti.

Tällä viikolla taas köydenvienti, päätettiin vaihtaa palkka pelkkään ruokapalkkaan, jotta Käämi ei tartu vahingossakaan köyteen. Luovutukseen otetaan selkeä käytäntö, eli tyyppi sieltä veneestä ottaa köyden itselleen, kehuu koiran, ja kehuessaan syöttää koiran suun täydeltä herkkuja, mutta vasta kun köysi on kokonaan veneessä. Tämän jälkeen tyyppi hiljenee, minä karjaisen sanan irti, ja koira palaa rantaan. Ideana siis se, että kokeessa kun vastaanottaja on hiljaa saadessaan köyden, ja koira kuulee sanan irti, se ehkä luovuttaa veneellä uiskentelun ja tulee rantaan? Ekalla yrittämällä itse vienti meni hyvin, mutta Käpy jäi pyörimään veneelle ja loppujen lopuksi palatessaan Käämi tarttui köyteen kiinni. Tästä nuhtelut ja uusi yritys. Uudella yrittämällä kuvio oli ehkä koiralle selkeämpi, eikä se jäänyt veneelle pyörimään kehujen ja herkkujen loputtua, eikä se irti-sanan jälkeen tarttunut enää köyteen kiinni. Arjessa meillä on tässä tilanteessa käytössä jätä-käsky (suu tyhjäksi eikä saa ottaa enää uudestaan sitä himoitsemaasi juttua ja tänne heti), en tiedä olisiko se kuitenkin koiralle selkeämpi kuin irti. Se taas vaatisi että itse muistaa kokeissa ilmoittaa käyttämänsä sanan.. Täytyy pohdiskella.

Liikkuvissa veneissä lähetän Käämin aivan liian ajoissa (sama ongelma kuin Riitin kanssa). Käämi fokusoi jo hienosti veneeseen, sekä melko hyvin rantaan, mutta ajoitusta pitäisi hioa, sekä opettaa koiralle paremmin mistä päästä venettä köysi löytyy.

Nämä taisivat olla kauden viimeiset vepet? Säät ennusteiden mukaan antaisi myöten vielä treenata ainakin viikon-pari, kun yölämpötilatkin ovat ennusteiden mukaan yli 10 asteen, ja päivisin huidellaan liki 20 asteessa, mutta riittävää määrää porukkaa alkaa olla hankala saada kokoon.

Jälkitreenejä

Eipä olla näitäkään kirjoiteltu ylös. Mutta siis, on tehty molempien kanssa 300-700m jälkiä, itse tehtyinä ja vieraan tekeminä. Käämin kanssa on alettu opettelemaan keppejä, mutta siihen ei ole saatu vielä samanlaista tunteenpaloa mitä Riitillä. Riittihän kun etsii ensisijaisesti niitä keppejä, ei sen jäljen niin väliä.

Käämi on aivan huippupätevä jäljestäjä. Se on tarkka, huolellinen ja nopea. Se tarkistaa jokaisen askeleen, ja olenkin vahvistanut sitä laittamalla nameja edelleen jäljelle siten, että enintään 30 askelta on ilman nameja, ja sitten kun nameja on, niitä saattaa olla vaikka 5 askelta putkeen tai esim 3 askeleen välein. Koska se on noin tarkka ja huolellinen, sille on aivan sama millaista kulmaa tai kiemuraa jäljellä on. Käpy jäljestää paremmin, jos liina ei ole kireällä, mutta koska minä rämmin esim vatukossa aika paljon hitaammin kuin se, niin on koitettu harjoitella myös kireällä liinalla jäljestystä. Koko kesänä Käämillä on tainnut tulla yksi hukka. Jäljen loppuesineenä on käytetty palloa, ja sen Käämi merkkaa hienosti! Jäljelle ei ole otettu käyttöön vielä keppejä, mutta tunnarikapuloita ja muita esineitä on kyllä käytetty ja ne Käämi nostaa hienosti, yhtään ei ole jäänyt metsään. Ehkäpä myöhemmin syksyllä vaihdetaan esineet kepeiksi? Koemittainen jana vaatii vielä opettelua, nyt mennään 3-5 metrissä.

Riitti on tehnyt aivan todella vaikeita jälkiä. No ei nyt oikeasti vaikeita, mutta suhteessa meidän osaamistasoon silloin kuin kokeissa käytiin. On tehty jälkiä kaadettuun pajukkoon, mutaliejuun, nokkosten keskelle, suopursuviidakkoon, vatukkoon, kalliolle, soraan jossa yksittäisiä heiniä siellä täällä... On harjoiteltu maastonvaihtoja, tien ylityksiä, ojan ylityksiä, teräviä kulmia ym. Riitti on kokoajan itsenäisempi ja varmempi jäljestäjä. Voi kun olisi pennusta lähtien hoksannut lisätä koiran itsevarmuutta eikä ohjata sitä niin paljoa. Kepit Riitillä nousee jos se vaan pysyy jäljellä, kepit on Riitistä parasta. Riitti on aika herkkä vaihtamaan jälkeä tuoreempaan, joten on koitettu myös harjoitella näitä. Hukkia ja kulmien oikomisia Riitillä on silti aika liuta verrattuna Käämin, mutta kaikki kepit mitä on maastoon jääneet, ovat johtuneet noista. Riitin tarkkuutta kulmilla pitäisi lisätä. Janoissa on ollut todella hienoja suorituksia, mutta välillä myös käsittämätöntä räpellystä etenkin ohjaajan osalta.

Tämä päivitys siksi, kun ajateltiin että mentäisiin sittenkin jälkikokeeseen tänä syksynä. Jos sattuu perus metsämaasto eikä mitään treenaamattomia juttuja, niin Riitin kanssa meillä pitäisi olla erinomaiset mahdollisuudet tulokseen. Esineruutu ja tottis pitäisi olla helppo juttu. Nyt tilanne on itselle tutumpi, eli sinänsä luottavaisemmin mielin olen menossa kokeeseen mitä silloin kun viimeksi Riitin kanssa jäljellä kisattiin.

Agiliitelyt

Viime viikon ohjelmassa oli kokeilla radalla saksalaista ja pakkovalssisylkkäriä. Rataan tutustumisessa sanoin jo, että Riitille sopii saksalainen tosi hyvin, mutta en usko että Käämin kanssa siihen on mitään mahdollisuutta, joten sen kanssa lähdettiin liikkeelle pakkovalssilla.

Riitin kanssa vedettiin hienosti rata, mutta sen ongelmaksi koitui jopa liika itsevarmuus, se ei kuunnellut putkelle ohjausta, vaan paineli väärään päähän putkea. Riitti piti ottaa todella vahvasti haltuun vastakkaisella kädellä, jotta tuo saatiin onnistuneesti tehtyä. Yllätykseksi itselleni sekä saksalainen että pakkovalssisylkkäri sopi Riitille oikein hyvin. Riitti suoritti oikein varmasti koko radan, lukuun ottamatta alun putkisekoilua, lopussa olisi saatu puhdas rata helposti. Kouluttaja kehui että Riitti oli tänään paras aikoihin. Se on kyllä ihan totta, Riitti jopa kääntyi paremmin mitä yleensä ikinä. Riitin estehakuisuus on hyvää, se irtoaa hyvin, ja lisäksi se oli tänään todella hyvin hanskassa.

Käämin kanssa puhdas rata pakkovalssisylkkärillä! Eniten hiottavaa oli meidän välistävedossa, mikä nyt ei ollut mikään yllätys. Käämi reagoi myös putkeen linjaukseen erinomaisesti, ja se onnistui joka kerta. Kokeiltiin myös saksalaista, mutta se oli palkallakin ihan onnetonta räpellystä. En ehdi olla sen kanssa riittävän nopea, ja toisaalta Käämi ehtii, mahtuu, ja kykenee ihan käsittämättömiin ufosuorituksiin vaikka ohjaisinkin vahingossa hyvin. Käämin kanssa tehtiin myös keppejä erillisenä suorituksena.

Lisäksi oltiin harjoittelemassa Juha Ruokolaisen opissa Käämin kanssa takaaleikkausta ja poispäinkäännöstä. Saatiin superhyviä vinkkejä siihen, ja edistyin ehkä jopa ohjaajana vähän.

Tällä viikolla tehtiin alkurata Helsingin piirinmestaruuskisoista ihan vähän helpommilla esteväleillä. Riitin kanssa meni oikein hienosti, tuliko joka puhdas rata kerran? Harjoiteltiin vähän tuota hankalaa keppikulmaa eri tavoin ohjattuna, ja lisäksi saksalaista, ja nekin meni ihan hienosti.

Käämin kanssa tuo piirinmestaruusrata meni todella katastrofaalisesti, sillä ei ole vielä riittävästi estehakuisuutta ja irtoamista. Kuitenkin hienosti Käämi haki kepit, erittäin rumalla niistolla selvittiin juuri ja juuri puoleen väliin rataa, mutta sitten kun olisi pitänyt irrota ei-suoraa etenemistä, niin Käämi hakeutui minuun kiinni ja ohjautui ulos estelinjalta. Yritettiin hioa saksalaista, ja se tuntui lähes toivottomalta kun Käämi ehti ties minne väliin, mutta yks onnistuminen saatiin. Vino suora saatiin onnistumaan loppupalkalla.

Belgien rotumestaruus-vepet

Tänään oltiin Kirkkonummella, Belgianpaimenkoirien rotumestaruuskokeissa, oman seuran vepekokeissa. Tuomarina Kim Granholm. Tuttu ranta, suht lämmin sää, ihan vähän sivuttaistuulta, ja ihan vähän ripsi vettä.

Toisen veneen nouto 25p aika 1:09
Esineen vienti 25p 1:14
Oma vene 25p 1:38
Hukkuva 25p 1:24

Yhteensä 100/100p, luokkavoitto, ja siirto voittajaluokkaan!

Onko Käämi nyt avoimen luokan belgianpaimenkoirien epävirallinen rotumestari? Palkinnoksi saatiin tölkkiruokaa ja narupallo. Riitti omi jo narupallon itselleen.

Valokuvia kisoista:
Toinen vene


Ja vene tuodaan toki rantaan asti:

Vienti:

Oma vene:

Hukkuva

Ja toki myös hukkuva tuodaan rantaan asti. Mun hasardieläin.

Pikku belgini

Eiliset vepetreenit

Eilisessä vepetreeneissä otettiin taasen kolme kierrosta. Ekana koemittainen vienti, veneelle uintiaika ehkä 15 sekuntia. Huippu suoritus! Palkat veneeltä. Paluu ei ollut ihan suora, joten sitä hiukan hiottiin.

Toisena liikkeenä oma vene. Soudettiin venettä niin ettei Käämin tarvinnut vetää, ettei kokeen epämiellyttävä suoritus jäisi mieleen. Tässä ei mitään ongelmaa, huippupalkat rannasta.

Kolmantena liikkeenä voittajaluokan liikkuvat veneet, ja nyt ekaa kertaa Käämi fokusoi hienosti veneelle, ja suorituskin oli siksi hienompi kuin olisin voinut odottaakaan. Huippupalkat rannasta.

Valitettavasti meillä ei ole enää kuin yksi koepaikka tälle vuodelle. Loput varasijat on jo niin epätodennäköisiä, että tuskin päästään. No, pitää toivoa parasta tuolta vikalta kokeelta!

Paraisten vepekokeet

Eilen oltiin Paraisilla, Kim Granholmin tuomaroimassa vepekokeessa. Sää oli ihana, aurinkoinen, tyyni. Toimin myös apuohjaajana alokasluokan koiralle, joka ei olisi muuten saanut apuohjaajaa kokeeseen. Tämä kiharakarvainen noutaja sai 100 pisteen ykköstuloksen. Mutta, Käämin suorituksiin, me kilpailtiin numerolla 11. Vientiesineeksi oli arvottu Kimin tapaan dummy.

Toisen veneen haku 24p, Käämi ohitti maalitolpan väärältä puolelta. Aika harvinaista meille tämmöinen, tähän täytynee nyt kiinnittää treeneissä huomiota! Aika nopea 1:11.

Vienti 20p, Käämi otti dummyn jotenkin huonosti suuhun, ja veteenmentyään tiputti esineen. Noukki ja tuli takaisin minun luokse. Sanoin uudestaan lähetyskäskyn ja Käämi lähti hienosti. Vahvistin etenemistä matkalla uudella vie-käskyllä, ja luovutus olikin oikein hieno. Käämi jäi pyörimään veneelle, ja yritti kiivetä veneeseen. Lopulta Käämi lähti kohti rantaa, ja yleisöstäkin kuului helpotuksen huokaus. Mutta puolivälistä matkaa Käämi kääntyi takaisin, ja lähti taas pyörimään ympäri venettä yrittäen kiivetä veneeseen. Tuomari huomatti tässä vaiheessa että kaksi minuuttia aikaa. Vihdoin sain Käämin takaisin kohti rantaa, mutta ei, vielä 10m ennen maalia se meinasi kääntyä takaisin veneelle, ja minun oli pakko karjaista luoksetulokäsky. Vihdoin Käämi uiskenteli rantaan asti. Tuomari kehui, että veneelleuintiaika oli supernopea 23 sekuntia, mutta tuohon loppusähläämiseen menikin sitten 3 minuuttia ja 8 sekuntia. Ei vielä yhtään tiukoille mennyt, kun 4 minuuttia on suoritusaika! Pistevähennykset uudelleenlähetyksestä ja lisäkäskyistä.

Omassa veneessä heitin köyden ja Käämi istui hienosti odottamassa. Lähetin sen vähän vinoon, mutta avaruusolento onnistui tekemään mitä hienoimman kierteisen loikan laskeutuen todella pahasti köyden päälle. Koska köysi oli tassujen alla, joten se piti sukeltaa suuhun. Tässä hötäkässä köysi kietoutui kuonon ympärille ja köysi oli lisäksi jalan alta. Käämi ei nähnyt yhtään mitään minne se ui. Tuomari kehui että hienosti löysi käämi hajulla rantaan, loppujen lopuksi vain metrin vinoon maalilinjasta. Hurjan sitkeä pieni eläin, vetää "kuonopannalla" veneen ja kaksi ihmistä rantaan, näkemättä edes minne on menossa. Aika oli noin 1:40, ja pisteitä 24.

Hukkuvassa oikein mallikelpoinen suoritus, opetusvideon ois voinu tehdä tästä. Aika tais olla noin 1:30 ja 25p. Tais olla eka kerta kun hukkuva oli nopeampi kuin oma vene!

Se tekee yhteensä 93/100p, AVO1-tulos, ja sijoituttiin tällä suorituksella vielä toiseksi.

Tuli opittua samalla myös yksi uusi asia jota pitää treentata. Meillä on aina treeneissä vene nokka kohti rantaa, mutta tuolla kisoissa vene oli välillä ihan poikittain. Jos koira erehtyy tarjoamaan esinettä ensin soutajalle (joka nostaa käden ilmaan, eli koira helposti lukitsee itselleen väärän ihmisen), sen on todella vaikeaa vaihtaa siihen oikeaan vastaanottajaan, koska edessä on airo. Tämä täytyy ehdottomasti ottaa treeniohjelmaan!

Kotona huomattiin että Käämillä on lähteny kirsusta pienestä kohdasta nahkat. Voi toista, se on varmaan sattunu tuossa epäonnisessa omassa veneessä.

Keskiviikon vepet

Otettiin keskiviikon treeneissä kolme kierrosta. Alkuperäinen suunnitelma oli hinkata ensin vientiä, sitten ottaa väliin joku rentouttava liike, ja sitten hinkata lisää vientiä. Mutta penteles, otettiin märät pelastusliivit, vieras vastaanottaja, 35m vienti, eikä lähtöhetsauksia kummempia apuja, niin Käämi teki ekasta käskystä aivan täydellisen viennin! Ei me sitten hinkattukaan tänään vientiä. Voi kun sunnuntaina menisi yhtä hienosti kokeissa vienti!

Toisella kierroksella tehtiin voittajaluokan toinen vene avustettuna, ja rannasta kutsuttuna. Ekalla kierroksella Käämi ei oikein tiennyt minne suuntaan lähteä, vaan jäi etsimään köyttä meidän veneen vierestä. Mutta kun veneeltä heilautettiin köyttä, niin Käämi lähti hienosti tekemään oikein. Toisella kertaa Käämi tiesi jo mistä oli kyse. Vaikka olin lähettänyt Käämin vähän liian aikaisin, ja jouduin uudelleen ohjaamaan veneen toiselle puolelle, niin loppujen lopuksi liike meni oikein hienosti. Käämi ei vetänyt venettä, vaan sille soudettiin vene rantaan, ettei rasiteta pientä hauvaa liikaa. Meillä on kokeitakin niin paljon ja vedet alkavat viiletä, niin koitan välttää turhaa vetämistä. Ei ole tarkoitus rikkoa pientä koiraa tässä lajissa.

Loppuun vielä hukkuva siten, että veneestä ei saanut lähteä omin luvin. Kokeissa siis Käämi on lähtenyt omin luvin, mutta vasta sen jälkeen kun hukkuva on ollut jo vedessä. Ei siis varsinaisesti ole varastanut, mutta en haluaisi että se alkaa ennakoida yhtään enempää, joten parempi puuttua asiaan ennen kuin ongelmia tulee. Hienosti Käämi uskoi kun kiellettiin, ja istui takaisin vaikka hukkuva räpiköi jo vedessä. Sen jälkeen Käämi tuli vasta luvan kanssa. Hukkuvalta Käämi sai dummyn, jonka kanssa uiskenteli tyytyväisenä rantaan.

Agilityt

Agilityissä ratatreeniä. Riitti teki 15cm rimoilla ilman rengasta. Harjoiteltiin irtoamista putkeen ja takaakiertoihin. Riitillä meni ihan hurjan hyvin, sen kanssa on vaan niin mahtava tehdä. Valitettavasti treenin jälkeen sen lantio oli vähän jäykkä, ja autoon se hyppäsi etupainotteisesti. Ravatessa ongelma ei näy, vaan ravi on oikein kaunista, mutta peitsatessa ja käynnissä se ei kävele ihan suoraan. Jossain sen kanssa on varmaan nyt pakko mennä käymään, en vaan tiedä aloittaisinko osteopaatilla, fysioterapeutilla vai selkäkuvauksella.

Käämin agilityt meni kanssa ihan tosi hyvin, alkupätkä jopa paremmin mitä Riitillä. Mutta sitten taas loppupätkä, jossa piti irrota enemmän, ohjasin liian hätäisesti paikoin, jolloin Käämi tulee liian lähelle. Toisaalta taas tuohon auttaa kun antaa sille enemmän tilaa, erikoista. Hieno loppusuora, Käämi irtosi kolmen esteen päähän melko hyvin! Koko rataa ei saatu puhtaasti läpi, vaan hajotettiin kerran mm rengas.. Rimat oli 55cm. Käämin putkiin irtoaminen on parantunut kesän aikana, mutta vielä riittää hiottavaa.

Salon vepekoe

Käämi oli lauantaina vepekokeissa Salossa. Ranta oli loiva hiekkaranta. Koko päivän satoi vähän vettä, mutta muuten sää suosi. Tuomarina Monica Lindroos ja vientiesineenä pelastusliivit.

Toisen veneen haku 25p
Vienti 14p (miksi, oi miksi sanoin irti-käskyn sen jälkeen kun Käämi oli irrottanut. Jos en olisi sitä täysain turhaa käskyä sanonut, ois saatu se tarvittava yksi piste enemmän)
Oma vene 25p
Hukkuva 25p

Yhteensä 89p eli VEPE AVO2.

Vepet ja agit

Tiistaina oltiin Käämin kanssa agissa, Riitti on vielä viime viikkoisen hyökkäyksen takia saikulla treeneistä. Harjoiteltiin radalla putken umpikulmia, viskileikkausta, sekä valsseja ja perjättöjä. Meidän viskit meni ihan superhienosti, valsseissa olin myöhässä. selvittiin myös rata kokonaisena ilman virheitä loppuun.

Kouluttaja kehui että K on edistynyt, ja onhan se, mutta ennen kaikkea minä olen edistynyt, ja oppinut vähitellen ohjaamaan täysin erilaista koiraa kuin Riitti on. Riitti on sellainen varma suorittaja, esim jos lähetän sen putkeen, se menee sinne vaikka ohjaus olisi mitä. Käämi taas tekee niin kuin ohjaan, oli käsky mikä tahansa. Käämillä pitäisi ehkä vähän harjoitella tuota käskyjenkin kuuntelua, että putkeen pitää mennä vaikka minä olisin jo juoksemassa seuraavalle esteelle. Keppeihin tarvittaisiin lisää ratatreeniä, ennen kuin kisoihin kannattaa mennä. Ne kun on meidän vakiovirhe. Sisäänmeno ja alku oikein, mutta Käämi ei hidasta tarpeeksi, niin sitten kolmanteen väliin ei enää taivu. Valitettavasti enskerralla ei kuulemma vielä ole keppejä radalla, mutta itsenäisenä treenipisteenä on. Se vaan ei oikein auta meitä, tarvittaisi se vähintään 4 edellistä estettä (joista mikään ei ole kontakti) jotta virhe tulisi näkyviin.

Eilen oltiin Inkoossa vepeilemässä, kiitos tästä mahdollisuudesta Actiondogseille! Tehtiin vientiä kolme toistoa. Vastaanottaja oli vieras, esine vieras, veneet vieraat ja ranta vieras. Nyt otettiin maanantain pohdinnoista kiinni, ja harjoiteltiin vähän kokeenomaisuutta. Esine oli märkä ja valmiina odottamassa. Ekalla kertaa pelastusliivit, sitten kovamuovinen poiju. Kiinnitin huolellisuutta esineen antamiseen ja lähetyshetkeen. Veneestä ei juuri höpötelty Käämille. Lelut oli valmiina veneessä. Ekalla kertaa kävin itse veneellä, toisella kertaa en käynyt. Veneeseen ei puhuttu, vaan vene lähti ulapalle pikavauhtia. Yks toistoista otettiin täydellä matkalla, loput kaks lyhyemmillä. Ranta oli loivasti syvenevä, joten oli ihan loistavaa, että ekalla lähetyksellä kun perseily tuli, niin pääsin siihen kunnolla puuttumaan. Sitten tulikin hieno suoritus!

Kyllä nyt on kiva mennä lauantain kokeeseen, kun on onnistuneet treenit alla, ja itsellä mielessä rutiinit joita noudattaa kokeissa. Pääsen myös apuohjaajaksi alokasluokkaan Käämin sukulaiselle Ässälle.

Pohdintaa

Käytiin maanantain treeneissä tuuraamassa, koska mua jäi vaivaamaan kisojen outous. Analysoinnista uusien ihmisten kanssa oli hyötyä, ja todettiin että on treenattu vähän väärin suhteessa kisatilanteeseen.

- Meillä on aina kuivat esineet, kun kisoissa esineet on pääosin märät ja siten myös painavammat. Vaikka varioidaan esineitä, ei se muodon variointi auta ellei esineen painokin muutu. Samoin kisoissa esine on rannassa keskellä edellisen jäljiltä, kun taas treeneissä esine on korissa sivussa. Jatkossa treeneissä on märkä esine valmiina odottamassa rannassa, eikä kuiva esine korissa sivussa.
- Treeneissä tuomari on hiljaa ja veneeseen puhutaan, kun taas kisoissa veneessä ollaan hiljaa ja tuomari puhuu. Jatkossa siis myös treeneissä tuomari puhuu.
- Treeneissä suodetaan, kun taas kisoissa joskus myös huovataan. Tähän pitää kiinnittää huomiota.
- Treeneissä vene soudetaan poijulle nopeasti, kisoissa veneen kiinnitykseen poijulle menee aikaa, ja lisäksi tuomari ei kysy ”oletko valmis” heti, vaan vasta paperityöt valmiiksi saatuaan.
- Ennen treenin alkua aina keskustellaan veneessä olijoiden kanssa miten vastaanotetaan, miten päin soudetaan, mihin asti ym, ja alkusäätöön menee aikaa. Kisoissa tilanne oli tosi nopea, eli minun olisi pitänyt itse tehdä siitä treenimäisemmät. Minun olisi pitänyt kysellä ohjeita ja suhtautua tilanteeseen rennommin.
- Minun olisi pitänyt jättää Käämi istumaan taakseni odottamaan ja käydä veneellä kertomassa että toivoisin että taputat venettä ja kutsut iloisesti Käämiä. Se jäljittelisi jo enemmän treenitilannetta, sillä yleensä minä annan herkut ja tavarat veneeseen. Tai sitten pitäisi jättää tämä rutiini pois treeneistäkin.
- En myöskään kisoissa valmistellut koiraa odottaessamme vuoroamme samoin kuin treeneissä. Treeneissä Käämi istuu odottamassa vieressäni ja rapsuttelen sitä nakin hajuisin sormin, kun taas kisoissa oli nakittomat sormet ja käskin koiran makaamaan taakseni.

Jos tekee kaiken toisin kuin treeneissä, onko se ihmekään jos koira ei toimi samoin kuin treeneissä?

Mutta siis, eilen tehtiin vientiä, ekalla kertaa kuten toimin kisoissakin, ja matka vain 15 metriä, eikä Käämi lähtenyt ekalla käskyllä. Avustuksella lähti kuitenkin. Toisella kiekalla otettiin 30m matka ja aivan kuten treeneissä yleensäkin toimin, ja Käämi lähti hienosti ekalla käskyllä huolimatta märästä esineestä. Syy kisaepäonnistumiseen siis ehkä löytyi. Nyt täytyy ryhdistäytyä viikonloppuun! Sitä ennen käydään ottamassa vielä vientiä ja ehkä oma vene muualla kuin omassa treenirannassa.

Miksi mennä kokeeseen jos koira ei toimi treeneissä?

Käytiin tänään Paraisilla Monica Lindroosin tuomaroimassa vepekokeessa. Sää oli tyyni ja aurinkoinen, ranta nopeasti syvenevä ja melko rauhallinen.

Eka liike eli toinen vene meni oikein hienosti, oppikirjamainen suoritus, ja täydet pisteet 25/25p, aika oli noin 1:23.
Toinen liike meni ihan samoin kuin treeneissäkin keskiviikkona. Käämi jäi rantaveteen palloilemaan pelastusliivien kanssa. Liivit oli tosi märät ja painavat, itse tein huonot valmistelevat, koira oli vähän väsynyt viikonlopusta sun muut huonot selitykset. Heti kun oltiin keskeytetty liike, ja vastaanottaja huusi kerran Käämiä, niin Käämi vei hienosti, ja luovutti kauniisti käteen.

Se oli tosi kiva että saatiin treenata, koska meillä on myös toinen koe varattuna Paraisille, niin kivempi mennä kisaamaan kun on saanut onnistuneen suorituksen alle.

Miksi ei voi lopettaa kun menee hyvin?

Käämi teki maanantaina ja keskiviikkona vepeä. Koska meillä on ollut vähän lähtöongelmia, ja kokeet oli tulossa, päätettiin ottaa maanantaina kahdesti vienti. Kutsuttuna ja hetsattiin paljon, sillä vastaanottajana oli vieras ihminen, ja lisäksi lyhyt matka, ehkä 15 ja 20 metriä. Hyvin meni. Palkkana grillimakkara ja pallot.

Keskiviikkona otettiin ekalla kierroksella vienti 25 metriin, vene vietiin peruuttamalla, ja aikaa meni siihen kun poijusta otettiin kiinni. Vastaanottajana oli vieras ihminen. Vienti meni ihan superhyvin! Palkkana kaksi nakkia ja pallot. Toisella kierroksella toinen vene lyhyellä matkalla, pelkällä köydellä ja tuomarihäiriöllä, ja sekin meni ihan tosi tosi hyvin. Olisi pitänyt lopettaa siihen.

Kolmannella kierroksella päätin ottaa viennin uudestaan. Jouduttiin hinkkaamaan, koska Käämi ei lähtenyt ekalla käskyllä, vaikka matka oli lyhyt, hetsattiin paljon ja ihminen tuttu. Ongelma oli vakio: veteenmeno esine suussa. Pieni hauva ja isot esineet, niin lienee inhottavaa mennä veteen kun saa suun ja korvien täydeltä vettä. Olisi kivempi tiputtaa esine, hypätä perässä ja ottaa esine suuhun vasta kun on itse vedessä. Tässäkin tapauksessa kun Käämin sai veteen asti, vienti oli todella varma. Toisella kertaa onnistui myös veteenmeno ekasta käskystä, kun avustettiin enemmän veneestä.

Mietin että pitäisikö Käämi opettaa menemään veteen rauhallisemmin. Silloin tuota uppeluksiin joutumista ei tulisi, ja ehkä koirallekin tämä olisi miellyttävämpää. Toisaalta on kivaa kun koira lähtee täysillä käskyn saadessaan.

Täytyy toivoa parasta kokeiden osalta, vähän jännittää. Varasin nyt kolme koepaikkaa elokuulle, ja yhtä vielä kärkyn, sillä kaksi ykköstulosta tarvittaisiin vielä avoimesta. Vieraissa rannoissa on kuitenkin niin iso se yllätysaspekti, ettei tiedä miten käy. Uudet ihmiset, erilainen ranta, erilaiset sääolosuhteet.

Kuvat viime viikolta. Kiitos kuvista Jasminelle!

Agivahinkoja

Riitin päälle kävi eilen agilityssä koira. Joku ehti huutaa että varo nyt se tulee, ja minä ehdin nostaa Riittiä syliini ja pitää sitä toista koiraa jalallani erossa Riitistä ja komentaa sitä pois. Se toinen puri tai raapas mua polveen ja puri Riittiä. Riitti pääsi mun sylistä karkuun, ja puollusti itseään. Ne ehti tapella ehkä 5 sekuntia, ennen kuin sain siitä toisesta koirasta otteen, ja meidän agikouluttaja sai R:stä otteen.

Riitin toinen etujalka turposi kyynärän kohdalta, ja ei astu kunnolla kummallekaan takajalalle, mutta rei'iltä vältyttiin. Riitti ei arista mitään kohtaa, joten mahdollisesti vaan venähdys tai revähdys. Pitää seurailla vienkö sen eläinlääkäriin vai selvitäänkö levolla. Valitettavasti toisen koiran etujalkaan tuli haava. Minulla ei oo kuin polvi mustana ja pari naarmua.

Just kun Riitti toipui edelliseltä sairaslomalta treeneihin. Harmittaa ihan sikana. Olis pitäny lähettää Riitti läheisen A-esteen päälle, jolloin oisin ehkä ehtiny napata sen toisen koiran kiinni.

Vepeilyä

Käämin kanssa otettiin kaks kierrosta vientiä ja välissä toisen veneen haku. Ekoissa vienneissä oli taas lähtöongelmaa, jostain syystä se ekat kaks metriä on se vaikein. Jos niistä menee yli niin sit menee tosi varmasti ihan miten kauas vaan.

Väliin toisen veneen haku, Käämi yksin veneellä. Kiusattiin Käämiä ylimääräisillä käskytyksillä ja kehumisilla, ja Käämi istui kuin tatti kutsuun asti. Hieno eläin! Autettiin soutamalla, ettei olisi liian rankkaa.

Loppuun vientiä uudestaan, ja edelleen samaa lähtöongelmaa. Lopuksi superhelppo, 10 metrin vienti, ja se onnistui ongelmitta. Vaikein esine Käämille on dummy, pelastusliivit ja poiju on paljon helpommat kun eivät muistuta lelua.

Tokot ja agit

Tottiksissa ohjelmassa molemmilla jäävät, luoksetulot ja eteenlähetykset. Jäävät oikein kivat. Riitin seuraaminen oli upeaa, Käämin vähän unohtunut kesäloman aikana. Siihen pitänee uhrata muutama ajatus. Luoksetulot molemmilla myös tosi nopeat, ja Kääminkin eteentulo alkaa jo onnistumaan hyvin. Sitten vielä pitää päästä avuista eroon. Eteenlähetykset molemmilla suorat ja nopeat.

Lisäksi ampumisia. Riitille ampumiset paikkamakuuseen ja seuraamiseen. Se ei välitä niistä mitään, vaikka ei ollutkaan kuullut varmaan vuoteen ampumisia. Käämille ampumiset leikkiin ja seuraamiseen. Leikissä se ei välitä ampumisesta mitään, seuraamisessa vilkaisi taakseen ekalla kerralla, toisella kertaa toinen korva kääntyi. Seuraaminen säilyi hyvänä. Tähän vaan sitten hakemaan kaikki palaset kuntoon, mitään ongelmaa tuskin tulee olemaan. Paikkamakuun ampumiset voitais opetella syömisen kautta. Käämi on sen verran ahne, niin tuskin kuulee mitään syödessään.

Agilityssä 4 välistävetoa ja 4 takaatyöntöä molemmille. Uhhuh. Emäntä ei ole agilityainesta, en minä kykene tuollaiseen ollenkaan. Etenkin noin monta putkeen. Loppuun vauhtisuorat putkeen molemmille, Riitille oikein mallikas putkeen irtoaminen, Käämillekin ihan ok. Kiva oli olla Riitin kanssa pitkästä aikaa agilityssä, se on niin varma suorittaja.

Hieroja

Sanna kävi hieromassa pojat.

Käämi oli muutoin oma vempula itsensä, mutta etutassuista jotkut kauhojalihakset oli aika tiukat. Ja niskat ja ristiselkä vähän kuonaiset. Saatiin ohjeeksi tehdä paremmat lämmittelyt ennen vepeä, inan kevyempiä treenejä (yksi soutu liikkeellelähtöön avuksi), sekä juottaa koiralle enemmän vettä.

Riitti oli toiselta puolelta selkää koko matkalta lavoista lantioon aivan jumissa, ei päästy edes hieromaan. Toiselta puolelta ei yhtään jumissa. Sanna epäili jotain onnettomuutta tms, on mahdollisesti tippunut, törmännyt tai joku muu äkillinen. Mitään vepen aikaisia jumeja Riitillä ei ollut, vaikka se onkin jonkun verran uinut. Saatiin venyttely- ja jumppaohjeet, jotta saataisiin pahimmat jumit korjaantumaan. Sanna tulee siis joku päivä uudestaan hieromaan Riitin.

Mistäs löydettäisiin emännälle yhtä hyvä hieroja?

Parasta vepessä

Käämin mielestä parasta vepessä on:

Huomaa tuplapallot ja tuplanakit. Motivoivasta palkkauksesta vastaa Vepehauvojen Puolesta -yhdistys VPY.

Kiitos kuvista Jasmine!

Vepeä kuvin

Koska Käämi on nyt elokuun puoliväliin sairaslomalla, emäntä kyllästyi treenaamaan vepen avoimen liikkeitä. Siirryttiin siis voittajan treeneihin:

Köyden vienti (Eka lähtö oli vähän vaikeaa, kun naru roikkui missä lie. Toinen tosi hienosti! Matkat noin 20m ja hetsattuna + kutsuttuna)

Rannansuuntainen vienti (Kahdella esineellä, koematkaa lyhyempi matka, hetsattiin ja kutsuttiin, oikein mallikelpoiset suoritukset)


Liikkuvat veneet (avustettiin paljon, matka oli lyhyt ja suoritus meni juuri oikein)

Hukkuvan pelastus (varaslähtö, jonka takia nostin Käämin takaisin veneeseen, mutta uusinnalla hienosti)

Oma venekin otettiin muistutuksen vuoksi

Emäntä suoritti kesän velvollisuutensa

Kiitos loistavista kuvista Jasmine!

Kuuleeko koira?

Meillä koirat rakastaa vinkuleluja. Me ihmiset ei niin rakasteta, joten vinkulelut on koirilla vaan tosi lyhyitä aikoja. Nyt asia muuttui! Ostettiin kaverin suosituksesta Hear Doggy -lelu, jonka vinkuminen ei kuulu ihmisen korvaan, mutta kuuluu koiran korvaan. Sitä en tiedä kuuleeko koirat, mutta ainakaan me ihmiset ei kuulla.

Parin tunnin "vingutuksen" jälkeen pojat ja ennen kaikkea ihmiset suosittelee:

Hasardieläimen seikkailut

Riitti oli hoidossa kolme viikkoa "ystävänsä" Hallan luona, pari lainattua kuvaa Hallan blogista:


Käämi oli hoidossa toista viikkoa hoidossa ystäviensä Repen ja Humpan luona. Käämillä oli aivan ihana reissu, ja olivat olleet Repen kanssa kuin kaksi pikkupoikaa leikeissään.
Kuvassa ystävykset, kuva lainattu Humpan ja Repen blogista


Reissussa Käämi oli alkanut viimeisinä päivinä vähän aivastelemaan, ja olivat epäilleet Käämillä olevan nenäpunkin. Juuri ennen kotiutumista Käämillä oli alkanut tulla aivastusten mukana hieman verta. Kotiuduttuaan Käämi sai illalla pari voimakasta aivastuskohtausta, ja verta lensi seiniä myöten. Käämi myös selvästi aristi oikeaan sieraimeen koskemista ja ylähuulen nostamista. Lyhyen kasvattajakonsultaatioiden jälkeen päädyttiin vierasesine-epäilyyn (kiitos 24/7 palvelulle!), ja googletettiin kesämökin ja Kuopion läheisyydestä tähystäviä eläinlääkäriasemia. Varailtiin päivystykseen aika heti seuraavalle päivälle Kuopion eläinklinikalle, jolla olikin loistava nettiajanvarausjärjestelmä, ja aika saatiin heti varmistettua!

Ihana eläinlääkäri tutki Käämin, ja kehui sitä erittäin rennoksi koiraksi. Huolimatta pöydällä seisoskelusta ja tutkimisista, Käämin pulssi oli ihan normaali koiran lepotilan pulssi, joten paljoa se ei stressaillut. Antoi myös tutkia nenän, vaikka se selvästi oli kipeä. Mitään ei näkynyt, joten piikki pyllyyn ja koira tähystettäväksi. Eläinlääkäri veikkaili että menee noin vartti tähystyksessä. 45min jälkeen kun eläinlääkäri tuli pois tähystyksestä, arvasin jo että jotain oli löytynyt. Tämmöinen himpan Käämin kuonoa pidempi tikku oli lävistänyt vähän limakalvoja:

Tässä vielä potilas ja matkamuistonsa:


Käämi on toipunut tähystysleikkauksesta hyvin. Antibiootteja Käämillä on vielä pari päivää jäljellä, mutta muuten ei nukutusaineen haihtumisen jälkeen koirasta tietäisi että jotain oli tapahtunut. 28 vrk pysytellään nyt poissa kisoista varoaikojen takia.

Kiitokset Kuopion Eläinklinikalle!