Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssi

Käytiin viikonloppuna Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilla. Sisältö oli suurin piirtein sama kuin reilu vuosi sitten käymällämme Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla, joten ei siitä sen enempää. Ehkä Vappu painotti enemmän koiran fysiikkaa kun taas Ulla sitä itse hyppäämistekniikkaa, tai sitten kun ekalla kertaa se tekniikka oli mulle uutta, niin se jäi silloin paremmin mieleen. Vappu oli ehkä suurpiirteisempi kirjallisten ohjeiden noudattamisessa mitä Ulla, ja estevälejä rukattiin koiran mukaan välittämättä senttimetrimääristä. Vappu painotti myös oikeaa oppimisvirettä enemmän mitä Ulla. Tai sitten tosiaan mulle jäi vaan eri asiat mieleen, kun nyt itse keskittyi muuhunkin kuin vain siihen tekniseen puoleen, kun se oli jo viime kerrasta tuttua.

Käämi pääsi syventymään metrisen esteen saloihin pääasiassa nousevan sarjan parissa. Vappu kehui Käämin hyppytekniikkaa hyväksi, ja Käämiä toimintakykyiseksi ja rohkeaksi, että uskaltaa yrittää uudestaan vaikka olisi ollut vaikea este edellisellä kerralla. Ja lisäksi että päästä löytyy järki, kun menee liian vaikeaksi sen kokemukseen nähden, niin Käämi kiersi esteen sen sijaan että olisi yrittänyt räpiköidä esteen yli. Lisäksi saatiin ohjeita kapulan kanssa hyppäämistreeniin, palkkauspaikkoihin, minun ohjaamiseen, koiran suoritusasentoihin ym. Oli kiva kuulla että Käämistä saa luultavasti vähällä vaivalla varman ja hyvän pk-esteen hyppääjän, niin tulee ehkä helpommin nähtyä se vaiva.

Noottia saatiin että Käämi saisi olla paremmassa lihaskunnossa lapojen takaa (kapulan rentoon kantamiseen tärkeät lihakset) ja ulkoreisistä (hyppyvoima viimeisiin sentteihin). Ei ihme, kun liikunta on selvästi vähentynyt entisestä. Ei vaan vaunujen kanssa pääse ihan samalla tavalla liikkumaan talviaikaan, ja myönnän kyllä että itsekin olen ollut laiska. Saatiin ohjeita millaisella liikunnalla tuota strategista lihaskuntoa saisi paremmaksi, eli mm rantavedessä kahlausta ja tikapuutreeniä. Nyt me ryhdistäydytään, että saadaan se metrinen super-iisipiisi-helpoksi ja koevarmaksi. Ja ehkä jälkeä ja esineruutuakin pitää tehdä, jos kokeisiin mielii, mutta lumet satoi juuri takaisin, joten ihan vielä ei tarvitse niitä aloittaa.

Kevät tuli, lumi suli

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli. Paitsi että vielä on lumi maassa ja puro jäässä, muuten Käämi ois jo uinut siellä. Nyt täytyy tyytyä kierimään hangessa. Lumien sulaminen tuo esiin jokakeväisen ilmiön: jälkijalkaa alkaa kutkuttamaan! Jos oikein valikoisi aurinkoiset rinteet, niin melkein pääsisi jo jäljestämään. Lunta on niin vähän että jos sää jatkuu tällaisena, niin ensi viikolla varmasti pääsee.


Mikäli tuo Manducassa kulkeva narupallon toisessa päässä roikkuja paranee flunssastaan...

Pahoittelut kauhean huonosti käsitellyistä kuvista, aurinko paistaa näyttöön, niin ei nää lopputulosta.





Ps: Päästiin vepeilemään kesäksi, jee! Tulis jo toukokuu.