Ei taaskaan kummempaa tulosta. Toisena päivänä oltiin 14/42, rata sisälsi kaksi kieltoa ja kaksi tippunutta rimaa, ja viikonlopun loput radat oli hylkyjä. Kisoista on videot, ja ihan kivannäköistä menoa joo, kuten kepit, mutta sitten ihan tyhmiä ohjausvirheitä minulta, ja tuolla Hyvinkäällä tosi outoja rimojen tiputtelua, jota ei enää Janakkalassa esiintynytkään. Kontaktit oli tosi kauniit.
Seuraavat kisat lieneekin sitten muiden aikataulujen takia aikaisintaan 31.3.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
perjantai 22. helmikuuta 2013
Tehotorstai
Meillä on tämä tehotorstai, johon kuuluu sekä tokot että agit. Tokossa Käämi teki erottelutreeniä etäliikkeissä. Oli aika haastava treeni, mutta onnistumisprosentti oli kuitenkin kohtuullinen, joten ehkä se nyt ei ihan liian haastava treeni ollut. Ihan 80 % onnistumisiin ei kyllä päästy alkutreenistä. Kakkoskierroksella onnistuminen lähentelikin jo sataa, joten selvästi Käämi hoksasi mitä siltä haettiin. Pitää enskerralla tehdä vähän helpompaa silti. Tehtiin erivärisillä ja muotoisilla merkeillä merkkiä, jossa palkkaus vasta toivotusta asennosta ja paikasta. Merkeissä vaikein oli valkoinen noin 15 metrin päässä oleva merkki, sekä kapulahäiriö. Sitten tehtiin ruutuun lähetyksiä ilman valmistelevia siten, ettei koira nähnyt ruutua vielä merkille juostessaan, vaan vasta merkiltä. Nopeus ei ollut yhtä hyvä, mutta ruutu löytyi. Paikka ruudussa vaihtelevasti hieman liian laidassa tai ihan liian takana, kakkoskierroksella löytyi jo helposti juuri oikea paikka.
Ohjattua tehtiin niin ettei koira katsonut kapuloiden vientiä. Häiriönä oli merkkejä, ruutu, putki, a-este, ja näkyvyys heikko (kapulat varjossa). Alkuun oli hieman kuunteluongelmaa lähinnä merkin suhteen, mutta ihan loistavat molemmat puolet kapuloista! Tämä tuntuisi olevan nyt jo melko varma juttu. Vielä kisamaisuutta lisää. Olin tarkka myös korrektissa luovutuksessa, ja siinä pitäisi kisoissakin muistaa kiinnittää huomiota. Liian kiire ei saa olla, pitää fiksusti tulla silti sivulle.
Lisäksi seuraamista, tunnari ja alokasluokan hyppy. Vähän pitää olla vaihtelua treeneissä, ettei käy tylsäksi. Hyvin muisti Käämi alokasluokan hypyn, meni niin kuin kisoissakin pitäisi tehdä.
Agilityssä hyppyrata, jossa treenattiin perjättöä, valsseja ja etenemistä. Huimaa etenemistä saatiin kyllä, mutta ne valssit. Toisin päin onnistuu oikein hyvin, toisinpäin ei meinannut onnistua millään. Persjättökin meni paremmin vaikka olin myöhässä. Vähän Käämi kaipaisi lisää treeniä putkien kanssa, että sen voisi varmemmin lähettää suorittamaan putken (tai hypyn), vaikka minä jatkan matkaa toiseen suuntaan. Takaakierrot meillä meni tosi hyvin, sen kun sanoo että takaa, ei niin tarkkaa edes että miten ohjaa. Keppejä tehtiin irrallisena.
Viikonloppuna taas 4 rataa kisoja. Ne taitaakin olla vikat kisat sitten hetkeen? Ehkä.
Ohjattua tehtiin niin ettei koira katsonut kapuloiden vientiä. Häiriönä oli merkkejä, ruutu, putki, a-este, ja näkyvyys heikko (kapulat varjossa). Alkuun oli hieman kuunteluongelmaa lähinnä merkin suhteen, mutta ihan loistavat molemmat puolet kapuloista! Tämä tuntuisi olevan nyt jo melko varma juttu. Vielä kisamaisuutta lisää. Olin tarkka myös korrektissa luovutuksessa, ja siinä pitäisi kisoissakin muistaa kiinnittää huomiota. Liian kiire ei saa olla, pitää fiksusti tulla silti sivulle.
Lisäksi seuraamista, tunnari ja alokasluokan hyppy. Vähän pitää olla vaihtelua treeneissä, ettei käy tylsäksi. Hyvin muisti Käämi alokasluokan hypyn, meni niin kuin kisoissakin pitäisi tehdä.
Agilityssä hyppyrata, jossa treenattiin perjättöä, valsseja ja etenemistä. Huimaa etenemistä saatiin kyllä, mutta ne valssit. Toisin päin onnistuu oikein hyvin, toisinpäin ei meinannut onnistua millään. Persjättökin meni paremmin vaikka olin myöhässä. Vähän Käämi kaipaisi lisää treeniä putkien kanssa, että sen voisi varmemmin lähettää suorittamaan putken (tai hypyn), vaikka minä jatkan matkaa toiseen suuntaan. Takaakierrot meillä meni tosi hyvin, sen kun sanoo että takaa, ei niin tarkkaa edes että miten ohjaa. Keppejä tehtiin irrallisena.
Viikonloppuna taas 4 rataa kisoja. Ne taitaakin olla vikat kisat sitten hetkeen? Ehkä.
tiistai 19. helmikuuta 2013
K: uin
Käämi pääsi uimaan Helsingin koirauimalaan kaverinsa Nenen kanssa. Käämillä oli huippukivaa. K ui niin kaverin kuin pallonkin perässä ja vähän houkuteltunakin. Pahoitteluni huonosta kuvien laadusta, ne on otettu kännykkäkameralla.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Riitin vointi
Riitillä oli kontrollieläinlääkäri. Tulehdus on saatu taltutettua, ja virtsassa oli enää pH vähän koholla; 7,5 kun viimeksi oli ollut yli 8. Eturauhanen ei vaivaa enää. Lisäksi virtsassa näkyi välimuotoisia epiteelisoluja. Eläinlääkärin mukaan solut voivat tarkoittaa vain sitä, että tulehdus oli ollut munuaisissa asti (tai jopa pelkästään siellä?), ja munuaiset ovat tuosta pahasta tulehduksesta ottaneet sitten hetkellisesti vähän itseensä. Suositteli 2 kk päästä vielä yhtä kontrollinäytteenottoa, jotta saadaan varmistettua, ettei solut johdu mistään vakavammasta. Jos on johtunut pelkästään tuosta tulehduksesta, niin solut poistuvat kun koira paranee tulehduksesta kokonaan.
Että hoitakaas ihmiset koirien virtsatietulehdukset, ettei leviä munuaisiin! Tosin meilläkin tulehdus oli lähes oireeton, kaksi tippaa verta lattialla, ei edes varmaa tietoa kummasta koirasta. Muita oireita ei ollut, että hoidapa siinä sitten ajoissa. Minähän itseasiassa näin lattialla verta syksymmälläkin tipan vai kaksi, enkä siihen reagoinut, joten pahimmillaanhan tulehdus on voinut olla monta kuukautta päällä.
Riitin vointi on ihan ok. Välillä se on ollut kipeä, kuten viime torstaina, jolloin se käveli selkä kyyryssä, kun oli riehunut ensin hetken. Viikonloppuna se oksensi tyhjää mahaa pari kertaa, mutta lääkkeet varmasti on tehnyt sen. Muutoin taas vointi on hyvä, syö kaiken, käy tarpeilla normaalisti ja lähtee lenkille mielellään.
Että hoitakaas ihmiset koirien virtsatietulehdukset, ettei leviä munuaisiin! Tosin meilläkin tulehdus oli lähes oireeton, kaksi tippaa verta lattialla, ei edes varmaa tietoa kummasta koirasta. Muita oireita ei ollut, että hoidapa siinä sitten ajoissa. Minähän itseasiassa näin lattialla verta syksymmälläkin tipan vai kaksi, enkä siihen reagoinut, joten pahimmillaanhan tulehdus on voinut olla monta kuukautta päällä.
Riitin vointi on ihan ok. Välillä se on ollut kipeä, kuten viime torstaina, jolloin se käveli selkä kyyryssä, kun oli riehunut ensin hetken. Viikonloppuna se oksensi tyhjää mahaa pari kertaa, mutta lääkkeet varmasti on tehnyt sen. Muutoin taas vointi on hyvä, syö kaiken, käy tarpeilla normaalisti ja lähtee lenkille mielellään.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Viikonlopun agikisat
Käämille kolme rataa Kirkkonummella. Hurjan vaikeat kaksi ekaa rataa. Ekalla radalla Käämi oli hyvin hallinnassaoleva, vähän liiankin hyvin. Ei irronnut oikein esteille, vaan ajatutui joka välissä minun sivulle, mistä syystä varmaan kahdeksan kieltoa. Kepeissä sikavaikea vienti, kaahauksen jälkeinen pieni avokulma.
Toka rata meni huippuhyvin, pikkasen parempi vienti putkelle olisi auttanut ehtimään keppien avokulman oikaisuun, jolloin kepeiltä tuskin olisi tullut virhettä. Vikan esteen Käämi hyppäsi väärään suuntaan, joten hylky. Tuolla radalla yli 50 koirasta vain yksi teki nollan!
Kolmannella radalla Käämi ei ollut enää lapasessa, vaan irtosi kuuntelematta yhtään esim valssia, ja jouduin huutelemaan sitä takaisin suorittamaan rengasta. Tosin ohjauskaan ei ollut täydellinen. Keppien alotus meni vähän pieleen. Radalta kymppi, ja keppien & renkaan uudelleen suorituksen takia muutama sekunti yliaikaa. Kaikki rimat pysyi välillä todella huonosta ohjauksesta huolimatta, kaikki kontaktit hienosti, ja kepitkin ok kun saataisiin keppikulmat oikaistua, eli kyllä se tästä vielä jossain vaiheessa meidän ura aukenee.
Ainiin, yksi asia mihin täytyy näköjään treeneissä puuttua! Käämi nousi seisomaan odottaessaan! Ei liikkunut, mutta nousi istumasta seisomaan, ja palasi kyllä käskystä takaisin istumaan liikkumatta eteenpäin. Ei ole silti kovin suotavaa tuollainen käytös.
Radat on videolla, mutta empä tiedä kehtaanko laittaa niitä näytille... Eka rata oli sen verran karmiva... Kiitos kuvauksesta ja nettiin laitosta teille keiden nimiä en tiedä!
Ensviikonloppuna onkin sitten neljä rataa, sitten taitaa loppua hetkeksi meidän agilityt.
Toka rata meni huippuhyvin, pikkasen parempi vienti putkelle olisi auttanut ehtimään keppien avokulman oikaisuun, jolloin kepeiltä tuskin olisi tullut virhettä. Vikan esteen Käämi hyppäsi väärään suuntaan, joten hylky. Tuolla radalla yli 50 koirasta vain yksi teki nollan!
Kolmannella radalla Käämi ei ollut enää lapasessa, vaan irtosi kuuntelematta yhtään esim valssia, ja jouduin huutelemaan sitä takaisin suorittamaan rengasta. Tosin ohjauskaan ei ollut täydellinen. Keppien alotus meni vähän pieleen. Radalta kymppi, ja keppien & renkaan uudelleen suorituksen takia muutama sekunti yliaikaa. Kaikki rimat pysyi välillä todella huonosta ohjauksesta huolimatta, kaikki kontaktit hienosti, ja kepitkin ok kun saataisiin keppikulmat oikaistua, eli kyllä se tästä vielä jossain vaiheessa meidän ura aukenee.
Ainiin, yksi asia mihin täytyy näköjään treeneissä puuttua! Käämi nousi seisomaan odottaessaan! Ei liikkunut, mutta nousi istumasta seisomaan, ja palasi kyllä käskystä takaisin istumaan liikkumatta eteenpäin. Ei ole silti kovin suotavaa tuollainen käytös.
Radat on videolla, mutta empä tiedä kehtaanko laittaa niitä näytille... Eka rata oli sen verran karmiva... Kiitos kuvauksesta ja nettiin laitosta teille keiden nimiä en tiedä!
Ensviikonloppuna onkin sitten neljä rataa, sitten taitaa loppua hetkeksi meidän agilityt.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Hiihtelyä
Riitti teljettiin kylppäriin kera aktivointipallon, joka sisälsi iltaruoan. Näin saatiin salaa puikahdettua hiihtämään ilman Riittiä, ja mukaan pääsi Käämi. Ekaa kertaa elämässään. Riitti opetettiin aikanaan hiihtämään varmaan kymmenisen kertaa, niin vetoavulla kuin ilman. Alkuun hiihdettiin 50 metriä ja 100 metriä. Hienostihan Riitti vetohiihdon oppi, vaikka välillä ehti epäilykset herätä.
Käämi oppi vetohiihtämään kymmenessä metrissä. Ekan metrin aikana se juoksi ympyrää minun ympäri. Tokan metrin aikana se sotkeutui valjaisiinsa pompittuaan kaniloikkaa hankeen ja heittäydyttyään selälleen kierimään. Sitten se veti seuraavat 7 metriä ja loikkasi arvaamatta penkkaan, jolloin minä ohitin sen. Penkasta se loikkasi metrin eteenpäin ja meinasi napata suksesta kiinni.
Siitä eteenpäin Käämi veti 2km laukalla ja minä vain seisoin perässä. Heti alusta alkaen Käämi otti ohjauskäskyt odota, seis, oikea ja vasen vain pienen vetoliina-avun jälkeen hienosti vastaan, toki ne on tuttuja käskyjä juoksemisesta. Se oppi myös ekan sadan metrin jälkeen, että ladulla ei saa juosta, vaan pitää juosta siinä mihin suksisauvatkin osuu. Vastaantulijan ja yhden hitaamman hiihtäjän ohittaminen sujui hienosti vasemmalta puolelta, ei mitään ongelmaa vaikka ajattelin että vastaantulijan syliin kiipeäminen olisi voinut kiinnostaa, tai hitaammalle olisi pitänyt pysähtyä heiluttamaan häntää. Mutta ei, Käämistä juokseminen oli ehkä parasta maailmassa. 2km kiitolaukan jälkeen Käämi vähän rauhoittui, pahimmat höyryt poispäästeltyään. Seuraavat 2km Käämi eteni välillä laukalla välillä ravilla, edellä juosten ja hihna kireällä tai melko kireällä, ja minäkin sain vähän luistella sen perässä pelkän seisoskelun sijaan.
Aika hyvä kunto on eläimellä, kun kylmiltään vetää 2km minua perässään kiitolaukkaa, eikä senkään jälkeen hyydy vaan vaihtaa ainoastaan normaalivauhtiin. Ihan ergonomisimmalta tuo Käämin vetoaskellus ei näyttänyt, vaan etenkin alkuun veti melko etupainotteisella kropalla. Uskoisin kyllä että se koko kropan käyttö tulee vähitellen, kun se huomaa itse, että miten on kevyempi edetä, ja toisaalta mistä saa kehuja.
Täytyypä taas sanoa että miten voikaan olla näin helppo koira. Kerran sanot että tässä juokset, niin sitten se juoksee, ilman mitään vetoapuja tai muuta. Kerran kiellät että ei saa poukkoilla hankeen, niin sitten ei poukkoilla.
Käämi oppi vetohiihtämään kymmenessä metrissä. Ekan metrin aikana se juoksi ympyrää minun ympäri. Tokan metrin aikana se sotkeutui valjaisiinsa pompittuaan kaniloikkaa hankeen ja heittäydyttyään selälleen kierimään. Sitten se veti seuraavat 7 metriä ja loikkasi arvaamatta penkkaan, jolloin minä ohitin sen. Penkasta se loikkasi metrin eteenpäin ja meinasi napata suksesta kiinni.
Siitä eteenpäin Käämi veti 2km laukalla ja minä vain seisoin perässä. Heti alusta alkaen Käämi otti ohjauskäskyt odota, seis, oikea ja vasen vain pienen vetoliina-avun jälkeen hienosti vastaan, toki ne on tuttuja käskyjä juoksemisesta. Se oppi myös ekan sadan metrin jälkeen, että ladulla ei saa juosta, vaan pitää juosta siinä mihin suksisauvatkin osuu. Vastaantulijan ja yhden hitaamman hiihtäjän ohittaminen sujui hienosti vasemmalta puolelta, ei mitään ongelmaa vaikka ajattelin että vastaantulijan syliin kiipeäminen olisi voinut kiinnostaa, tai hitaammalle olisi pitänyt pysähtyä heiluttamaan häntää. Mutta ei, Käämistä juokseminen oli ehkä parasta maailmassa. 2km kiitolaukan jälkeen Käämi vähän rauhoittui, pahimmat höyryt poispäästeltyään. Seuraavat 2km Käämi eteni välillä laukalla välillä ravilla, edellä juosten ja hihna kireällä tai melko kireällä, ja minäkin sain vähän luistella sen perässä pelkän seisoskelun sijaan.
Aika hyvä kunto on eläimellä, kun kylmiltään vetää 2km minua perässään kiitolaukkaa, eikä senkään jälkeen hyydy vaan vaihtaa ainoastaan normaalivauhtiin. Ihan ergonomisimmalta tuo Käämin vetoaskellus ei näyttänyt, vaan etenkin alkuun veti melko etupainotteisella kropalla. Uskoisin kyllä että se koko kropan käyttö tulee vähitellen, kun se huomaa itse, että miten on kevyempi edetä, ja toisaalta mistä saa kehuja.
Täytyypä taas sanoa että miten voikaan olla näin helppo koira. Kerran sanot että tässä juokset, niin sitten se juoksee, ilman mitään vetoapuja tai muuta. Kerran kiellät että ei saa poukkoilla hankeen, niin sitten ei poukkoilla.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Talvivepeä
Viikonlopun ohjelmaan kuului ihan viralliset vepe-treenit!
Kotonahan me on tehty vepen vientiä aina sillon tällön. Ainoana ongelmana on, että Riitti on hieman itsekäs, ja jos Riitti tulee hakemaan esineen Käämin suusta, niin Käämihän antaa esineen Riitille, jolloin viennin suorittaja on useimmiten Riitti. Mutta sillon tällön jos muistaa sulkea Riitin oven taakse, niin Käämikin on päässyt viennin suorittamaan. On käytetty mahdollisimman painavia, suuria ja hankalasti kannettavia esineitä, jotta suoritus olisi riittävän haastava. Välillä taas on harjoiteltu luovutusta, eli koitettu opettaa ettei esinettä syljetä käteen, vaan se ojennetaan käteen ja siitä irrotetaan vasta kun koira on varma että ihmisellä on siitä kunnon ote. Ja sitä esinettä tarjotaan ihmiselle nätisti odottaen vaikka kättä ei heti näkyisikään. Tässä on palkattu koiran omista hoksottimien käytöstä, saa nähdä tuleeko meille ongelmia tulevaisuudessa esim tokossa, kun esineiden luovutus on rakennettu vepeä ajatellen. Toisaalta tokon ja vepen esineet on melko erilaisia keskenään, joten eiköhän se ihan hyvin suju.
Viikonloppuna otettiin vepekamppeet kainaloon, ja lähdettiin metsään. Valittiin umpihankipaikka, täällä etelässähän on lumen syvyys parhaimmillaan 80cm, ja vastaanottaja käveli kiertäen kaukaa vastaanottopaikalle. Lähetysmatkaa oli ekalla kertaa noin 20 metriä ja tokalla noin 30 metriä. Vastaanottaja oli penkan takana kyykyssä, mukanaan lelu ja namit. Vastaanottaja nosti kättään, aivan kuin veneessä olisi. Minä lähetin Käämin ensin pelastusliivit suussa, toisella kertaa köysi suussa. Molemmilla kerroilla Käämi keskittyi hienosti istumiseen, tuijottaen ihmistä ja nostaen katseen ihmisestä vasta minun tarjotessa esinettä. Esineen Käämi otti suuhun istuen paikallaan, mutta lähtien samalla sekunnin sadasosalla kuin tykinkuulana kohti ”venettä”. Ohjaajan hitaudesta johtuen käsky ”vie” taisi tulla vasta koiran ammuttua itsensä matkaan. Luovutus tapahtui mallikkaasti, Käämi odotti hienosti että esine oli ihmisellä varmasti kädessä ja irrotti vasta sitten. Aika, joka menee siihen, kun esine on yhtä aikaa kiinni sekä vastaanottajan kädessä että Käämin suussa, on noin 0,5 sekuntia, eli sitä ei pitäisi mitenkään voida tulkita tiputtamiseksi, eikä kyllä pitäisi hylätä siksikään ettei koira irrota. Enskerralla otetaan pidempi matka ja enemmän odotusaikaa ennen kuin ihminen ojentaa käden esinettä kohti. Palkaksi "veneestä" namia ja sitten lelu, jonka suussa Käämi juoksi takaisin "rantaan".
Jospas päästäisiin uimaan koirauimalaan tässä talvella, niin pääsisi ottamaan viennin siellä. Tulispa jo kevät..
Tässä pieni vesipelastaja viime kesän vikoista kisoista, samalta se näytti nytkin hankeen sukeltaessaan.
Kotonahan me on tehty vepen vientiä aina sillon tällön. Ainoana ongelmana on, että Riitti on hieman itsekäs, ja jos Riitti tulee hakemaan esineen Käämin suusta, niin Käämihän antaa esineen Riitille, jolloin viennin suorittaja on useimmiten Riitti. Mutta sillon tällön jos muistaa sulkea Riitin oven taakse, niin Käämikin on päässyt viennin suorittamaan. On käytetty mahdollisimman painavia, suuria ja hankalasti kannettavia esineitä, jotta suoritus olisi riittävän haastava. Välillä taas on harjoiteltu luovutusta, eli koitettu opettaa ettei esinettä syljetä käteen, vaan se ojennetaan käteen ja siitä irrotetaan vasta kun koira on varma että ihmisellä on siitä kunnon ote. Ja sitä esinettä tarjotaan ihmiselle nätisti odottaen vaikka kättä ei heti näkyisikään. Tässä on palkattu koiran omista hoksottimien käytöstä, saa nähdä tuleeko meille ongelmia tulevaisuudessa esim tokossa, kun esineiden luovutus on rakennettu vepeä ajatellen. Toisaalta tokon ja vepen esineet on melko erilaisia keskenään, joten eiköhän se ihan hyvin suju.
Viikonloppuna otettiin vepekamppeet kainaloon, ja lähdettiin metsään. Valittiin umpihankipaikka, täällä etelässähän on lumen syvyys parhaimmillaan 80cm, ja vastaanottaja käveli kiertäen kaukaa vastaanottopaikalle. Lähetysmatkaa oli ekalla kertaa noin 20 metriä ja tokalla noin 30 metriä. Vastaanottaja oli penkan takana kyykyssä, mukanaan lelu ja namit. Vastaanottaja nosti kättään, aivan kuin veneessä olisi. Minä lähetin Käämin ensin pelastusliivit suussa, toisella kertaa köysi suussa. Molemmilla kerroilla Käämi keskittyi hienosti istumiseen, tuijottaen ihmistä ja nostaen katseen ihmisestä vasta minun tarjotessa esinettä. Esineen Käämi otti suuhun istuen paikallaan, mutta lähtien samalla sekunnin sadasosalla kuin tykinkuulana kohti ”venettä”. Ohjaajan hitaudesta johtuen käsky ”vie” taisi tulla vasta koiran ammuttua itsensä matkaan. Luovutus tapahtui mallikkaasti, Käämi odotti hienosti että esine oli ihmisellä varmasti kädessä ja irrotti vasta sitten. Aika, joka menee siihen, kun esine on yhtä aikaa kiinni sekä vastaanottajan kädessä että Käämin suussa, on noin 0,5 sekuntia, eli sitä ei pitäisi mitenkään voida tulkita tiputtamiseksi, eikä kyllä pitäisi hylätä siksikään ettei koira irrota. Enskerralla otetaan pidempi matka ja enemmän odotusaikaa ennen kuin ihminen ojentaa käden esinettä kohti. Palkaksi "veneestä" namia ja sitten lelu, jonka suussa Käämi juoksi takaisin "rantaan".
Jospas päästäisiin uimaan koirauimalaan tässä talvella, niin pääsisi ottamaan viennin siellä. Tulispa jo kevät..
Tässä pieni vesipelastaja viime kesän vikoista kisoista, samalta se näytti nytkin hankeen sukeltaessaan.
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Karvaisia laukkuja
Karvalaukku on koivun juurisieni, joka kasvaa koivikoissa ja sekametsissä. Tavataan yleisesti koko maassa heinäkuusta aina syyskuun lopulle.
Käämilaukku on matkalaukkuja karvaava eliö, joka kasvaa keittiössä ja ruokakupilla vierailtuaan. Tavataan satunnaisesti Etelä-Suomessa, talvikaudella etenkin agilitykisoissa.
Käämilaukku on matkalaukkuja karvaava eliö, joka kasvaa keittiössä ja ruokakupilla vierailtuaan. Tavataan satunnaisesti Etelä-Suomessa, talvikaudella etenkin agilitykisoissa.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Sunnuntain agikisat
Käämi juoksi kolme ykkösten rataa, kaikki tuloksin hylky. Ekalla radalla möhlittiin vaikean avokulman ja kiihdytyssuoran perään olleet kepit ja hylky tuli yhden esteen verran väärästä radasta.
Tokalla radalla väärä pää mutkaputkea, ja möhlittiin helpossa kulmassa olleet kepit, taas.
Kolmannella radalla huiput kepit jaakotuksen jälkeen, mutta meille laskettiin yhdestä pieleen menneestä valssista kaksi kieltoa, ja kolmas kielto tuli kun ohjasin huonosti yhden mutkan, eli hylky siitäkin radalta. Ensviikolla Vantaalla tiedossa lisää kisoja.
Videolla on radat, mutta sillä samalla videolla on kesäkuunkin kisoja, eli ei kovin suuria odotuksia milloin jaksaisin ladata niitä koneelle. Liian suuren muistikortin ongelma selvästi.
Tokalla radalla väärä pää mutkaputkea, ja möhlittiin helpossa kulmassa olleet kepit, taas.
Kolmannella radalla huiput kepit jaakotuksen jälkeen, mutta meille laskettiin yhdestä pieleen menneestä valssista kaksi kieltoa, ja kolmas kielto tuli kun ohjasin huonosti yhden mutkan, eli hylky siitäkin radalta. Ensviikolla Vantaalla tiedossa lisää kisoja.
Videolla on radat, mutta sillä samalla videolla on kesäkuunkin kisoja, eli ei kovin suuria odotuksia milloin jaksaisin ladata niitä koneelle. Liian suuren muistikortin ongelma selvästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)