Käämi oppi vetohiihtämään kymmenessä metrissä. Ekan metrin aikana se juoksi ympyrää minun ympäri. Tokan metrin aikana se sotkeutui valjaisiinsa pompittuaan kaniloikkaa hankeen ja heittäydyttyään selälleen kierimään. Sitten se veti seuraavat 7 metriä ja loikkasi arvaamatta penkkaan, jolloin minä ohitin sen. Penkasta se loikkasi metrin eteenpäin ja meinasi napata suksesta kiinni.
Siitä eteenpäin Käämi veti 2km laukalla ja minä vain seisoin perässä. Heti alusta alkaen Käämi otti ohjauskäskyt odota, seis, oikea ja vasen vain pienen vetoliina-avun jälkeen hienosti vastaan, toki ne on tuttuja käskyjä juoksemisesta. Se oppi myös ekan sadan metrin jälkeen, että ladulla ei saa juosta, vaan pitää juosta siinä mihin suksisauvatkin osuu. Vastaantulijan ja yhden hitaamman hiihtäjän ohittaminen sujui hienosti vasemmalta puolelta, ei mitään ongelmaa vaikka ajattelin että vastaantulijan syliin kiipeäminen olisi voinut kiinnostaa, tai hitaammalle olisi pitänyt pysähtyä heiluttamaan häntää. Mutta ei, Käämistä juokseminen oli ehkä parasta maailmassa. 2km kiitolaukan jälkeen Käämi vähän rauhoittui, pahimmat höyryt poispäästeltyään. Seuraavat 2km Käämi eteni välillä laukalla välillä ravilla, edellä juosten ja hihna kireällä tai melko kireällä, ja minäkin sain vähän luistella sen perässä pelkän seisoskelun sijaan.
Aika hyvä kunto on eläimellä, kun kylmiltään vetää 2km minua perässään kiitolaukkaa, eikä senkään jälkeen hyydy vaan vaihtaa ainoastaan normaalivauhtiin. Ihan ergonomisimmalta tuo Käämin vetoaskellus ei näyttänyt, vaan etenkin alkuun veti melko etupainotteisella kropalla. Uskoisin kyllä että se koko kropan käyttö tulee vähitellen, kun se huomaa itse, että miten on kevyempi edetä, ja toisaalta mistä saa kehuja.
Täytyypä taas sanoa että miten voikaan olla näin helppo koira. Kerran sanot että tässä juokset, niin sitten se juoksee, ilman mitään vetoapuja tai muuta. Kerran kiellät että ei saa poukkoilla hankeen, niin sitten ei poukkoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti