Pääsiäistokoleiri

Kide oli HSKP:n nuorten koirien tokoleirillä opettelemassa tokokisoissa tarvittavia taitoja. Kouluttajina olivat Tending kasvattajat Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri. Saatiin olla molempien opeissa kaksi kertaa. Pekan kanssa katsottiin ohjelmatreeniä, eli sitä kisatilannetta, ja Riitan kanssa katsottiin tekniikkaa. Pääsiäisen anti oli aivan loistava. Lisäksi ollaan menossa kesäkuussa uudestaan Korrien oppiin ATD:n tokotreeneissä. Kaikki allaolevat muistiinpanot on ihan itseä varten, ja ei välttämättä juuri Korrien sanomaa, vaan koulutuksessa mieleentullutta.

Pekan ajatuksena oli, että Tokoa varten koiralle opetetaan kisatilanne. Kisatilanteessa tärkeää on että koira saa palkan ihmiseltä, eikä se itse treenikenttä merkitse mitään. Pekan tavoitteena oli myös, että koira ei tiedä milloin se on kokeessa ja milloin treeneissä, vaan että treenit rakennetaan niin että koetilanne on koiralle tuttu. Koiran elämä olisi sarja onnistumisia, ja sillä olisi kisatilanteessa luotto siihen että olen pätevä koira jolla on maailman paras ohjaaja. Ja että koira pyrittäisiin opettamaan tekemään töitä ihmiselle, ei leluille, nameille tai tokoa itseään varten. Pekan kanssa katsottiin sitä, millaisesta kehumisesta koirat tykkäävät. Toisille sopii kosketus, toisille äänikehu, toisille liikkuminen koiran kanssa. Kide esimerkiksi ei tykännyt taputtamisesta, mutta tykkäsi rapsuttamisesta. Oli hyvin oivaltavaa, että hakee sen sosiaalisen palkan oikeasti niin että koira nauttii siitä. Pekka myös painotti että koiraa ei kehuta nami-sanalla kisoissa, vaan koiran pitää tietää milloin se saa sosiaalista palkkaa ja milloin namin tai lelun. Pekka myös muistutti monia, että aina ensin kehu, sitten vasta kaivellaan taskuista herkkuja, ettei taskujen kaivelu ole se palkkavihje.

Tosi moni teki ohjelma-treeniä, eli siirtymiä, esimerkiksi 3 siirtymää/helppoa liikettä putkeen sosiaalisella palkalla ja vasta viimeisestä sai lelun. Ohjelmassa tärkeintä oli rauhallinen ja motivoitunut mielentila, ei niinkään liikkeen onnistuminen. Liikkeitä tehtiin myös odotustilassa, käytävällä ja ulkona treenikentän sijasta, jotta koiralle se treenikenttä ei olisi niin merkityksellinen. Meillä tätä ongelmaa ei ole, kun koiralla ei vielä ole kisakokemusta, niin yhtälailla on palkattu ulkona, odotustilassa kuin kentälläkin. Pekan ajatuksena oli että tehdään ensin siirtymä-kehu-palkkaus ja siirtymä-kehu-siirtymä-kehu-palkkaus ja lopulta jopa 3-5 siirtymää tai liikettä ja vasta loppuun se palkka. Ohjeena oli myös, että ohjelmatreenissä tehdään helppoja liikkeitä, sääntöjen vastaisestikin, ja autetaan koiraa onnistumaan ja pysymään mielentilassa ja sitten itse liikkeiden tekninen opettelu tehdään erikseen. Kisoihin Pekka kannusti menemään vasta kun on hallussa liikkeet teknisesti ja ohjelmatreeni kantaa sen 4-5 liikettä.

Tekniikkatreenissä ehdittiin tehdä vaikka mitä. Mm seuraamisessa sain palautetta askelpituudestani. Minun pitäisi huomioida askelpituudessani paremmin koiran koko, ja kävellä lyhyemmällä askeleella. Tämä on minulle vaikeaa. Kide näytti tosi kaunista seuraamista, niin liikkeelle lähdöt, suora, käännökset kuin pysähdykset. Saatiin kehotusta alkaa kokoamaan seuraamista jo kokonaiseksi kisaliikkeeksi. Myös sivulletuloa voisi vahvistaa enemmän, Kidellä on kaunis sivulletulo, mutta paikka vielä vähän vaihtelee. Itse en ole tästä niin huolissani, ja olen sitä myös itse vahvistanut, minulle riittää että paikka on minun mielestä hyvä, ei niinkään väliä onko se aina sama.

Merkille lähetykseen saatiin myös kehotuksena alkaa lisäämään EVL:n elementtejä, vaikka itse merkki on vielä ihan kesken. Jännästi kukaan kouluttaja ei oikeastaan ole huolissaan Kiden merkistä, vaikka se on meillä ollut jo ainakin vuoden ajan treenien teemana, eikä se siltikään oikein ole mennyt eteenpäin. Saa nähdä tuleeko merkki olemaan meillä se, miksi ei koskaan päästä tokossa eteenpäin, vai purkautuuko se vain itsestään ajan myötä.

Ruutua kehotettiin myös viemään eteenpäin, alkamalla yhdistelemään esimerkiksi kahta satunnaista palasta toisiinsa. Myös kaikki palaset siitä kuntoon erillisinä, ja jokaista osasta vähitellen eteenpäin, lopun kokoaminen on sitten helppoa. Ruudun palasista tyhjä on meillä opettelematta, mutta ruudun bongaus, ruutuun juoksu, stoppipaikka, nopea stoppi ja seisominen ruudussa on jo opettelun alla. Vielä enemmän opeteltavaa on maahanmenossa, seuraamaan tulossa, sekä loppuperusasennossa. Kokeiltiin targetin heiton kautta paikan hakemista yhdistettynä pysähdykseen, ja se olikin oikein nätti. Tätä voitaisiin kokeilla seuraavissa treeneissä tutulla ruudulla.
Noutoa näytettiin ja siitä saatiin myös paljon kiitosta, kauniita osia olivat sekä nosto, pito että vauhti. Siihen ehdotuksena kapula suussa hyppääminen ja esteen yhdistäminen joko etu, tai takaperin ketjuttamalla, sekä sivulletulo kapula suussa vauhdista. Kuolleen kapulan nosto taas kehotettiin jättämään myöhempään.

Muilta apinoituja vinkkejä olikin sitten etenkin ohjattuun noutoon liittyen. Tästä nähtiin tosi monta opetustapaa, ja pari on nyt ainakin sellaisia, mitä lähdetään kokeilemaan. Kokeillaan ainakin targettia keskikapulalle, sekä namialustaa keskikapulalle.

Kaukoissa nähtiin sekä etujalkatekniikan että takajalkatekniikan opetusta. Olen ajatellut Kidelle takajalkatekniikkaa, koska epäilen etten osaa opettaa etujalkatekniikkaa. En ole lopputuloksesta kovinkaan huolissani, osaan opettaa on ehkä 8:n kaukot, ja päätavoitteenani on se, että koira tekisi kaikki vaihdot, vasta toissijaisena se tekniikka. Toki jumppaa on tehty tähän taustalle ja sitä jatketaan, ja palkkaustapoja kokeillaan, mutta en ota tästä hirveästi stressiä, tulee sellaiset kuin tulee, ei niitä MMissä esitellä.

Tunnarin osalta käytiin myös läpi monta opetustapaa hajupurkeista piilosta etsimiseen ja kävyistä kankaaseen. Olen suunnitellut tunnaria syksyn projektiksi, kun sitä voi sitten tehdä omassa olohuoneessa, ja toistoja tarvitaan paljon ja muuttujiakin riittää.