Unafficial Rally Challenge

Osallistutaan Riitin kanssa viimeisillä virikeseteleillä Rally-Tokon MölliCuppiin Koirakoutsilla. Tavoitteena meillä on lähinnä treenata sitä koesuorituksen virettä, ja palkata jos menee hyvin, ei niinkään harjoitella palkkaamattomuutta.

Riitti oli viime viikon mölli-rallykisoissa lähes äänetön! Pientä keskustelua vinkumalla mun kanssa muutamassa istumis-käännöksessä, mutta ei yhtään haukahdusta! Saatiin hylsy kun neljä liikettä meni TVÄ -10, herran kuono ehti käydä väärällä puolella minua ainakin liikkeissä pyörähdys molemmat oikeaan, edestä takakautta oikealle seuraamisessa siirtymisessä, sekä pujottelu oikeaan ja kerran minä pyörin väärään suuntaan jossain kukkasessa. Mutta sillä ei oo mitään väliä kun tavoitteena oli pitää mielentila oikeana, ei edes otettu uusimisia noihin, kun se ei ollut tarkoitus tässä treenissä. Noiden lisäksi pari -1p minun mokien takia ja -3p jostain väärästä ajoituksesta tms, lopputulema muistaakseni 52p. Tässä välissä ennen paikallaoloa Riitin vire oli hieman kohonnut (mahdollisesti johtuen loppusuoran juoksuosuudesta), mutta sain sen rauhoitettua täysin ennen paikallaoloa. Oma tuntuma oli sellainen, että 95p suoritus olisi ollut hyvinkin mahdollinen hieman suuremmalla huolellisuudella. Yhdenkään liikkeen osalta ei tuntunut siltä että tästä meidän ei olisi mahdollista suoriutua täysin pistein. Kun tähän mennessä ei oo vielä kertaakaan tuntunut siltä koetilanteessa! Wuhuu! Riitti oli myös paikallaolossa hyvässä rauhallisessa vireessä, ei yrittänyt kiivetä ajanottajan syliin, eikä piipannut. Myöskin kehästä poistuessa Riitin vire oli levollinen.

Tänään uudestaan mölleilemään tavoitteena myös rauhallinen suoritus välittämättä kylttien varsinaisesta suorittamisesta, ja ensviikolla ois sitten kahdet viralliset kisat. Joissa tavoitteena sekä rauhallinen suoritus että myös ne oikeat kyltit! Ajattelin myös, että en uusi kisoissa jos vaan pysytään siinä yli 70 pisteessä, koska uusiminen kiihdyttää Riittiä. Jännää.

Viimepäivien treeniohjelmaan kuuluu käskytetyn seuraamispaikan säilyttäminen, eteentulot ja sivulle siirtymät sekä riittävä rauhallisuus suorittamisessa.

Ja ennen mestariluokkaa siirrytään treenailemaan uusia liikkeitä, varmuutta ja etenkin oikealla seuraamisessa tapahtuvaa takapää käyttöä.

Pojat ovat käyneet uimassa Nokian koirauimalassa, ja etenkin Käämi on treenannut kiritystä. Tavoitteena olisi saada Käämille lisää vauhtia ja voimaa uintiin.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Kylpylävieraat

Käytiin sunnuntaina poikien kanssa Tampereen kylpylässä. Vai oliko se Tampereen Koirauimala. Uimalassa parasta on kotia paremmat pesupaikat, hintaan kuuluvat shampoot, kunnolliset kuivausvälineet ja ennenkaikkea se kaikki kura, karva ja märät pyyhkeet jää jonnekin muualle kuin omaan kylppäriin. Plussaa on myös se, että pojista on ihana uida.

Erilaiseen ramppiin tutustumisen jälkeen molemmat uivat puoli tuntia ihan vapaauinnilla, välillä rampilla käyden.

En heittele pojille leluja, saavat uida ihan vapaasti, koska silloin se uimatahti on koiran valitsema, lihaskuntoa ylläpitävä, ja kumpikaan ei vedä itseään piippuun. Käämille heitin loppuun pari kertaa palloa kun se on niin söpö palloa noutaessaan.

Eiköhän me käydä useamminkin talvella.

Ollaan rallattu joka viikko, ja hyvin edistyy temput. Ehkäpä tammikuussa voisi katsella Riitille seuraavia kisoja.

Fiilis vaihtelee ralli-innostuksen ja rallimasennuksen välillä. Joskus tuntuu että on toivotonta saada ikinä 95 pistettä mestariluokasta, kun aina on joku takajalan paikka tai oma suorituspaikka väärä, koiran rintamalinja väärä, Riitti ehtii tehdä tehtävänsä nopeammin kuin minä omani tai ylipäätään itse mokaa jonkun tehtävän. Ralli on kyllä 100 kertaa vaikeampaa kuin toko, vaikka rallin juuri pitäisi olla se tokoa rennompi versio. Toisaalta taas välillä kun menee kaikki nappiin, niin vire, itse suoritus, kuin huolellisuus, niin sitten tulee tosi hyvä fiilis. Ei me vielä luovuteta, uhoan aina treeneissäkin, että kyllä me vielä toiset 9,5 vuotta harjoitellaan, ja että kyllä Riitti sitten iän myötä rauhoittuu, niin minäkin ehdin pyöriä samaa tahtia kuin se.

Sellainen neuvo saatiin, että Riitille pitäisi opettaa tämä muotitemppu luopuminen. Kivaa kun on kokonaan uusia opetettavia asioita!

Ennenkaikkea Tehoryhmäläisten kouluttaminen on ollut antoisaa. Taitavia koiria ja innokkaita ohjaajia, ja he edistyvät hurjaa tahtia. Joka kerta saa syödä muffinsseja... Nams!

Pakkasen huurtamaa syysrallia

Tamskin rallit ovat pyörähtäneet käyntiin, ja siinä ohessa on käyty Koirakoutsilla Rallin teemapäivillä harjoittelemassa.

Eilenteemana oli puolen vaihdot, jalkojen läpi, etukautta ja takakautta. Riitillä on tässä ongelmana yliyrittäminen, eli se vaihtaa kiltisti kyllä käskystä puolta, mutta vaihtaa heti takaisin tuplapalkan toivossa. Voi olla että itse seuraaminen ei ole riittävän vahva, koska myönnän, viimeiseen 2 vuoteen en ole varmaankaan kertaakaan palkannut seuraamisesta, aina ainoastaan tempusta. Ja ompas kummaa että ne temput sitten nostaa vähän kierroksia. Itse puolenvaihdoista lähinnä takakautta vaihto on sellainen missä eka käsky voi jäädä noudattamatta, ja siinäkin auttaisi jos valmistelisin tehtävään kunnolla, enkä vaan hutaisisi suorituspaikalla mitä sattuu. Tehtiin kaikkia puolenvaihtoja yksittäisinä ja lopuksi radalla, joka ei ollut mikään vaikea.

Maria kehui minua että suhtaudun Riitin satunnaiseen pöllöilyyn erittäin kärsivällisesti täysin huomioimatta jättämällä ja kehun kauniisti oikeissa tilanteissa ja ohjausta on miellyttävää katsoa. Mutta Maria myös sanoi, että voisin puuttua Riitin seuraa-käskyn noudattamatta jättämiseen pienellä kröhöm-huomautuksella tai vastaavalla, koska ihan oikeasti 9,5v tokovalio osaa seuraamiskäskyn. Mentiin kyseiset tilanteet kuitenkin läpi vain pilkkomalla pienempiin osiin ja rakentamalla niistä kokonaisuudet ja saatiin viimeiset suoritukset näyttämään jo oikein hyvältä.

Pohdiskelin tätä rallien jälkeen ja päädyin siihen että jatketaan tällä samalla metodilla millä on nyt mentykin. Riitti on nuorena kuullut ihan riittävästi huomauttelua (pääasiassa minun taitamattomuudesta johtuen ja täysin väärissä tilanteissa), ja ralli on meidän molempien hyvän mielen laji. Jos me ei hyvällä päästä eteenpäin, niin meille riittää sitten vähempi. En voi tietää että onko R jättänyt noudattamatta käskyä koska se ei kuullut tai nähnyt sitä, vai oliko kyse motivaation puutteesta. Epäilen jälkimmäistä, koska tosiaan palkkaus on ollut nyt ehdottomasti väärissä tilanteissa seuraamista ajatellen. Siksipä minä aion parantaa itseäni ohjaajana ja palkata enemmän seuraamisista, ja rakentaa niistä suorituksista valmiita rataa ajatellen, ei vain yksittäisinä temppuina. Jos koiralla on motivaatio kunnossa, lopputulos voi olla oikein hyvä, ihan ilman että huomautan noista sen pöllöilyistä. Jos se ei auta, niin tämän ikäisellä koiralla voi jo hyvin olla ongelmia myös kuulossa, näössä tai kropan jäykkyydessä, ehkä se ei siksi halua käskyä noudattaa. Joten hyvällä jatketaan.

Maria sanoi myös että Riitti kaipaisi erottelutreeniä. Tämä on sellainen mitä se todellakin kaipaa, ja minkä olen myös täysin unohtanut. Käämille erottelutreeniä on tehty kokoajan treenien ohessa, Riitin ainoat erottelutreenit on ollut istuminen ja seisominen, ja siinäkin edellisestä on aikaa vähintään 2,5 vuotta. Eli nyt erottelutreeniä näihin vaikeimpiin asioihin. Erotteluina tarvitaan ainakin oikean ja vasemman seuraamiskäskyjä, sen voisi toteuttaa kutsuina koira minun takana ja edessä sekä seuraamisen yhteydessä esim jäävistä liikkeistä. Ja noita puolenvaihtoja, etu ja takakautta sekä jalkojen välistä seuraamisen yhteydessä. Loppuvuodesta vedän Tehotreenaajille Muistipeliä, ja tämä voisi olla hyvä teema myös sinne. Toiseksi muistipeliteemaksi olen ajatellut pyörityksiä (kyltit 20-23, 50-51 ja 72-77). Ensviikon teemana oli asenne ja lähdöt, tässä käydään varmaankin läpi vähän sitä ensimmäistä kylttiä, mitä siinä tapahtuu, miten siihen kisoissa tullaan jotta koiralla on ajatus siinä suorituksessa ja ehkä vähän ohjaajankin asennetta, jos kisaaminen jännittää. Enskuussa taisi olla teemana peruutukset, tehdään varmaan näiden kahden varsinaisen peruutuskyltin lisäksi paria muuta kylttiä, jossa koira käytännössä peruuttaa, eli käännöksiä vasempaan koiran seuratessa vasemmalla ja oikeaan seuratessa oikealla.

Kotona meillä on tiukka treeni menossa koirien sijaan lapsella. Pian 1,5v osaa pinota omat kirjansa ja kerätä lelut lelukoriin iltaisin (ja levittää vielä pari kertaa uudestaan ennen nukahtamista), harjata koiria, palkata niitä kynsien leikkuun yhteydessä (koirien mielestä juuri sopivasti tulee palkkaa, emännästä vähän liikaa), lenkittää koiria (tosin joudun työntämään rattaita missä lapsi on, mutta lapsi huolehtii hihnoista, paitsi vähän unohtuu jos näkee hiekkalaatikon tai keinun tai auton tai...), tyhjentää tiskikoneen (jos nostelen astiat yläkaappeihin) ja täyttää tiskikoneeseen hänelle ojennetut haarukat ja lusikat, sekä painaa sen päälle, joskus jo ennen kuin on ehtinyt täyttää koneen. Lisäksi hän osaa täyttää pyykinpesukoneen, laittaa päälle (on niin mukavaa kun se yksi sukka on siellä itsekseen peseytymässä seuraavat 2h), tyhjentää sen (lattialle tottakai), ja ojentaa pyykit narulle ripustettavaksi. Opettelun alla on haravointi ja imurointi (imurin käynnistys onnistuu jo, se on kuulkaas niin mukavaa imuroida kun vähän väliä imuri sammuu ja menee päälle kuin itsekseen), pölyjen pyyhkiminen sujuu jo oikein hyvin jos ei odota liian huolellista lopputulosta. Helpottaa kunhan lapsi oppii kävelemään, nyt joutuu imuroimaan istualteen, niin se käsitellyn lattiapinta-alan määrä on melko ymmärrettävistä syistä rajallinen. Seuraavaksi ajattelin opettaa ruoanlaittoa ja leipomista, pitää ensin vaan vuorata keittiö muovilla ja pyyhkeillä... Tässähän voi pian itse vaan istua sohvalla ja juoda kahvia kun kotityöt hoituu suit sait itsekseen! Joku väitti että lapset lisäävät kotitöiden määrää, mutta minusta nämä näyttäisivät vähentyvän huomattavasti.

Talven Rallikausi avattu!

Riitti oli ekaa kertaa sitten helmikuun ihan oikeissa rallytokotreeneissä. Koska mulla on liikuntaseteleitä menossa vanhaksi vuodenvaihteessa, niin pitää tuhlata ne jonnekin, ja mikäs sen parempi kuin tuhlauspaikka kuin koiratreenit.

Koirakoutsilla Maria piti meille tunnin teemana peruutukset seuraamisen yhteydessä ja ohjaajasta poispäin. Riitti osaa itse peruuttamisen hyvin, eikä matka ole sille ongelma, mutta sen suurin ongelma on siirtymiset. Kuten muissakin liikkeissä, sen siirtymän aikana pitää ehtiä ottamaan haltuun se parhaimmillaan edellisellä tehtävällä kiihtynyt koira, rauhottamaan se, ja valmistelemaan se seuraavan tehtävän vaatimaan asentoon 3-5 askeleen aikana samalla eteenpäin kävellen. Se siirtymä on täydellinen hetki nykäistä peppu maahan tai kääntää kroppaa 45 astetta väärään suuntaan, ja -10p on taattu.

Olin ajatellut tehdä edestä peruuttamaan lähdön siten että pysäytän Riitin seisomaan, mutta Maria oli sitä mieltä että ehdottomasti vauhdista. Kokeiltiin molempia, seisomaan pysäytyksellä suoritus on huolellisempi mutta riski istumiseen on suurempi, ilman pysäytystä taas on riskinä että kroppa on 45 astetta väärään suuntaan. Täytyy vähän katsella ja analysoida kisavideoita, että miten helposti tuosta saa sen -10, jos koira ei peruutakaan ekaa askelta vaan tekee pohkeenväistöä. Saatiin hyvät ohjeet siirtymän palasteluun pienempiin osiin, ja siitähän ne onnistumiset sitten lähti. Mulla tulee aina välillä vaadittua Riitiltä vähän liikaa koska kyllähän tuon ikäinen osaa, mutta tottakai sille pitäisi palastella asiat ihan yhtälailla kuin Käämillekin. Kokeiltiin tätä vauhdista suorittamista myös radalla, ja hyvin onnistui. Täytyy nyt miettiä että kummin me se tehdään, pysäytyksellä vai ilman.

Sitten se seuraamisesta peruuttaminen, Riitti osaa tässäkin tekniikan hyvin, mutta ongelmana on se samainen siirtymä. Saatiin hyvät ohjeet valmisteleviin, että mitä sääntöjen puitteissa voi tehdä (rytmin muutokset&käsimerkit) ja mitä ei (vartaloavut). Sain myös ohjeen selkeyttää käskytystä, mutta Riitti toimii minusta paremmin mitä vähemmän käskyjä annan, joten mennään nyt edelleen mahdollisimman vähillä käskyillä. Se on oppinut tokossa, että seuraamisessa on vain aloituskäsky ja sitten seurataan, eikä höpötellä. Ratatreenissä onnistuin mokaamaan peruutuksen peruuttamalla 4 askelta vaaditun 3 sijaan, ja siitäkin olisi -10p tullut. Voi huoh! Tokon EVL:n rentoutta tulee välillä ikävä...

Lisäksi minun kropan vinoutta hinkattiin paljon, koska olen ihan ihme asennossa joissain liikkeissä, kun yhtään ei saa itse puoltaa, poikittaa tai kumarrella. Koiraan tuolla ei onneksi ollut vaikutusta, mutta tuomarihan siitä pisteitä ottaisi pois varmasti. Ollaan menossa Marian oppeihin tulevilla viikoilla tehotreenaamaan kääntymisiä (eli pepputyöskentelyä) ja voittajan&mestariluokan puolenvaihtoja. Ajattelin käydä myös muutamat rallyn ratatreenit loka-joulukuussa noilla lopuilla vanhaksi menevillä virikeseteleillä.

Päästiin Tamskin Rallytokon valmennusryhmään, eli vietetään talven torstai-illat Rallytokon parissa. Siellä onkin mukana Riitin puoliveli Aron, mukavaa nähdä sukulaisia! Tämän ansiosta päästään myös parina perjantai-iltana vetämään tavoitteellisten rallitokoilijoiden ryhmiä, sekin on mukavaa. Olen jo pidemmän aikaa tarjoutunut useammalle seuralle vetämään tavoitteellisten treenaajien tokoa, mutta yksikään seura ei ole ennen tätä innostunut asiasta. Vielä kun saa organisoitua lapsen hoitokuviot noille muutamille perjantai-illoille.

Hukkuvan pelastaja

Käämi the Maailman Pelastajasta tuli tänään rodun noin viides vesipelastusvalio. Kaikki meni just niinkuin oppikirjassa, siispä täydet 100p kera luokkavoiton tästä hyvästä saatiin. Itse koelappu jo hukattiin joten aikoja ei ole nyt tarjolla. Minäkin pääsin uimaan Käämin kanssa heti viimeisen liikkeen jälkeen, hyytävän jäistä oli vesi, ei käy koiria kateeksi.

Kuvassa Käämi poseeraa kauniisti istuen, eikä yhtään varasta uutta vinkulelua suuhun...

Pönttöpää ja muita kesän kuulumisia

Onko sinua koskaan haukuttu ala-asteella pönttöpääksi, ja pahoillasi olet salaa miettinyt sanonnan outoutta: "mikä on tuo kumma pönttöpää, mistä ne puhuu?" Riitti tarjoaa teille vastauksen!

Riitti siis onnistui rikkomaan tassun. Tietenkin sen saman tassun, mistä on jo joskus 8 vuotta sitten puoli anturaa poistettu. Ensin katsoin sunnuntaina aamulenkin jälkeen, että hetkinen, miksi täällä on punaista maalia terassilla. Sitten tajusin että Riitin etutassu on maalissa. Eikun hetkinen, veressä. Pieni haava löytyi ja se putsailtiin ja sidottiin. Illalla tarkemmalla syynillä huomattiin myös kannuskynnen repsottavan ikävästi. Eikun eläinlääkäriin, ja lääkäri katsoi parhaimmaksi poistaa kynnen. Nyt odotellaan uuden kasvua.

Muuten kesää on vietetty makkaraa grillaillen (Riitti kuvassa odottaa malttamattomana grillimakkaran noutotreeniä), vepeillen, mökkeillen, sienestäen, marjastaen, jäljestäen ja lenkkeillen, kun kuumuus ei ole pahemmin kiusannut. Harvinaisen mukava kesä sen puolesta. Itikoiden puolesta taas ei, niitä on riittänyt. Lapsi näyttää kasvoista ja kämmenistä siltä kuin sillä olisi vesirokko ja kun neuvolasta kysytään antihistamiinireseptin toivossa mitä tehdään, niin neuvolantäti sanoo että pitää pysytellä sisällä ettei lasta pistä itikat. Mutta ulkona on silti oltu. Raparperilehden alla, sisiliskollakin koti oli kultainen.

Käämi kunnostautui eilen vepekokeessa, ja suoritti kiltisti kaikki neljä liikettä. Mitä nyt köyden viennissä unohti ottaa köyden mukaan. Onneksi hoksasi ilman lisäkäskyjä palata ottamaan köyden mukaan, mutta tuomari rokotti siitä -5p, kommentilla: "koira ei tarttunut ensimmäisellä yrityksellä köyteen". Itse olisin ottanut ennemmin samat miinuspisteet kommentilla: "varaslähtö", koska en ehtinyt edes tarjota köyttä koiralle, nyt tuosta tulee ennemmin kuva että koira oli haluton työskentelemään, kun asia oli toisinpäin, että koira oli liian innokas. Annoin lisäksi varmuuden vuoksi irrotuskäskyn tuplana kun Käämin ilme oli sen näköinen että pian nappaa köyteen kiinni uudestaan, joten siitä myös -1p. Aikaa tuhrautui alkupösilöinnin takia 1:24. Lisäksi liikkuvissa veneissä myöhästyin lähetyksestä, ja siitä johtuen yksi ylimääräinen ohjauskäsky rantaan ja yhden metrin maalilinjan ohitus, eli yhteensä -2p, ja siinäkin aikaa ihan liikaa, 1:21 tuosta lähestysmokasta johtuen. Hukkuvaan meni 2min ja rannansuuntaiseen vientiin 0:23 ilman huomautuksia. Lopputuloksena 92/100p, sijoitus 2/3 ja VOI1 -tulos, eli toinen kiinnitys vepevalion arvoon. Kuvaviihdytyksenä tulevia vesipetoja

Ensi vuonna muuttuukin vepen säännöt, mukavaa että tulee uutta treenattavaa ajankirimisen ja virheiden paikkailun lisäksi! Niistä lisää täällä: http://www.suomenlandseeryhdistys.fi/9

Kotoa puuttuva netti vähentää kummasti blogin päivitystä, toisaalta taas lisää ulkoilua ja siivousta lähes yhtä paljon. Tällä hetkellä näyttää siltä että me muutetaan ihan pysyvästi Tampereelle, joten jatkossa meitä näkee enemmän sielläpäin. Tässä vielä juhannusfiiliksiä Talin siirtolapuutarhalta, Käpyeläimen zen-olotilassa.

Ei mennyt putkeen tällä kertaa

Ei mennyt meidän eilispäivän rallyt ihan putkeen. Mikä tosin ei ole ihmekään tuolla treenimäärällä, ja noin vaikealla radalla. Oli eka kerta, kun rataantutustumisaika loppui kesken, ja en ehtinyt painamaan mieleeni kylttejä ja niiden järjestystä. Rata sisälsi hurjan pitkän pätkän oikealla seuraamista, 4 seuraamispuolenvaihtoa ja paljon koiran pyöritystä. Ei meidän vahvimpia puolia, minä olin ihan sekaisin että pitikö kääntyä oikeaan vai vasempaan täyskäännöstä, kummalla puolella koiran pitikään olla ennen käännöstä ja käännöksen jälkeen. Viimeistään peräkkäisten neljän tehtävän käännösten (molemmat täyskäännös vasempaan, molemmat täyskäännös oikeaan, käännös vasempaan, puolenvaihto jalkojen läpi) pään sekaisinmeno oli taattu.

Ensin uusittiin pyörähdys seuraamisen yhteydessä kun annoin liian epäselvän käskyn Riitille, siitä -3p. Sitten oikealla seuraamisen yhteydessä pari haukahdusta -3p kukin, sitten pyysin Riitin väärälle puolelle sivulle istumaan eteentulosta, eli jouduttiin uusimaan se -3p, ja saatiin kuitenkin samasta kyltistä -10 tvä kun Riitti oli johonkin väliin ehtinyt tehdä ylimääräisen pyörähdyksen johonkin suuntaan. Loppuradalla Riitti oli 90° kulmassa jossain tehtävässä missä olisi pitänyt olla suorassa, eli siitäkin -10 tvä. Ja loppuun minä möhlin koko suorituksen hylätyksi, kun otin kolmannen kerran uusinnan. Tajusin sen samalla hetkellä kun suustani pääsi että uusitaan, että eipäs uusitakaan, mutta se meni jo hylsyksi. Tuomari kommentoi lappuun että osaava koira. Vaikka minä en olisi möhlinyt ja ilmoittanut tuomarille hylkyyn oikeuttavaa kolmatta uusimista, ois silti saatu liikaa miinuksia, eli ei tulosta.

Sinänsä Riitti osasi kaikki kyltit ja tehtävät, kaikki kaatuivat sellaisiin pieniin mokiin, joita nyt oli liikaa. Huolellisemmalla ohjauksella hyväksytty suoritus ois ollut ihan mahdollinen. Kunnolla ohjattu pyörähdys seuraamisen yhteydessä ja oikealle puolelle tehty sivulletulo eteentulosta ois riittäneet tulokseen. Ja minun hermojen hallinnan lisäksi ennenkaikkea ratatreeniä ennen koetta me ois tarvittu. Tuomari oli kyllä rennolla tuulella, ei vähentänyt pisteitä parista vähän vinosta oikealla seuraamisesta tai sen sellaisista. Muistelen että sama tuomari olisi ollut jossain kisassa ennen huomattavasti tiukempi. Rata oli myös siinä mielessä vaikea, että 11 voittajaan osallistuneesta koirasta vain 3 tais saada tuloksen...

koti-rally

Jotenkin yhtäkkiä iski mielikuva (kisakirjeellä saattaa olla jotain vaikutusta asiaan) että me ollaan menossa sunnuntaina Riitin kanssa rallytokoon, ja ollaan viimeksi treenattu ehkä maaliskuussa. Vai oliko se helmikuussa...

Kotipihalla on tehty nyt voittajan liikkeitä. Meillä ei ole muuta tavoitetta kuin hyväksytty tulos, ei tällä aikataululla ehdi hioa enää mitään 100 pisteen suoritusta. Mutta ollaan siis panostettu niihin hankalimpiin, eli pyörähdyksiin ja siihen ettei saa istua. Loppuun vielä kuvia rallytokotreeneistä,
"Seiso!"

"Maahan!"

Lopuksi palkataan koira sosiaalisesti:

Ja lelulla:

Veneen hakua

Käämi treenasi eilen vepessä veneenhakua kolmella eri variaatiolla. Ensimmäisellä kierroksella otettiin vain rantaantuloa noin 10 metristä 3 toistoa, ensin lähes suoraan, sitten 2 erilaista vinoa. Palkkana nakkia rannassa olevassa kupissa. Hienosti sujui porttien läpi tuleminen, vaikka suora linja rantaan olisi ollut porttien ohi.

Toisella kierroksella tehtiin sama kuin yllä mutta veneenhakuna. Yksi ohitus josta ei palkkaa ja sen jälkeen kaksi onnistumista isoilla kehuilla. Hienosti pieni bordercollie taisteli, ja ui linjasta ohi menneen veneen perään. Mutta oli se vähän sekaisin, koska ei lähtenyt suoraan vetämään venettä kohti rantaa, vaan yritti ensin tarjota köyttä soutajalle.

Kolmannella kierroksella otettiin tosi helppo suora linja ja rannasta kutsuttiin Käämiä. Tässä ei yhtään epäröintiä, joten tähän oli hyvä lopettaa. Kehuin ja vahvistin rantaan -sanalla.

Veneen haku ilman vettä

Hauska että vie 8 vuotta lajin harrastamista, ennen kuin alkaa olla itsellä edes jonkinlaiset mielikuvat siitä, mistä liikkeet koostuu ja miten ne opetetaan. Ehkä tässä on taustalla se, että vaikka meille on puhuttu että liikkeitä voi treenata myös kotona, kukaan ei ole sanonut että miten tärkeää se on. Uskon että lajin prot treenaa kotona useita kertoja viikossa. Koska vepen liikkeissä on niin monta pientä osasta, että kerran viikossa vesitreenit ei riitä niiden hiomiseen, on pakko soveltaa liikkeiden palastelua ja harjoittelua maalla. Sitten voi käyttää ne kallisarvoiset vesitreenihetket vain palasten kokoamiseen. Siinäkin riittää hommaa.


Vienti ilman vettä oli meidän viime kesän teema. Tätä jatketaan edelleen vaikeuttamalla vientitreenejä maalla, vedessä keskitytään ainakin alkukausi motivaatioon, sillä itse en ainakaan haluaisi lähteä uimaan pirun kylmään veteen antaakseni juuri saamani uuden tavaran jollekin vieraalle tyypille.

Nyt on maalla tehtävien treenien operaationa porttien opettelu veneen hakua varten. Tavallaan vientiliike sekin, etenkin jos alokkaasta lähtien treenaa tavoitteena voittajaluokka, eli on itse veneessä ja apuohjaaja maalla. Tavoitteeksi ajattelin ottaa sen, että koiralla on selkeä mielikuva mihin se on menossa ja samalla venettä (ja hukkuvaa) viemässä. Mitä olen treeneissä kysellyt, moni ei ole opettanut koiralleen keppejä ollenkaan, mutta silti niiltä vaaditaan keppien välistä tuloa vaikka tuuli painaa veneen täysin vinoon rannasta, ja jos koira tuo veneen vinoon, niin sitten koiraa ei palkata. Minusta se ei ole oikein koiraa kohtaan. Joskus näkee myös koiria, jotka pyörittää venettä ulapalla pitkin poikin omistajan karjuessa vieressä rantaan. Voi olla että koira vaan vtuilee, mutta entäs jos se ei tiedä minne sen pitäisi mennä? Tai jos sillä ei ole riittävää motivaatiota, taitoa, uskoa onnistumiseen tai voimaa veneen vetämiseen, joten on kivempi vaan leikkiä köydellä? Sitten on myös se varteenotettava kysymys, että entäs jos koiralla on esim niskat kipeät, ja veneen vetäminen sattuu siihen.

Me on aloitettu tämän kesän kuivatreenit laittamalla kepit avoimeen maastoon riittävän lähelle toisiaan. Uskoisin että koira oppii hahmottamaan jonkun asian minkä se näkee kertasilmäyksellä. Olen käyttänyt myös visuaalisia harhoja, eli 50m päästä ulapalta 5 metrin etäisyydeltä toisistaan olevat kepit erottuu selkeästi, mutta 10 metrin päästä niitä ei hahmotakaan enää yhdellä vilkaisulla. 2 metrin päässä toisistaan olevat kepit kyllä hahmottaa. Sitten keppien taakse tullaan kuin koepaikalle. Siihen jätetään hihna, jonka saa jättää myös kokeessa rantaan, ja hihnan kaveriksi targetti tai kuppi ja sinne herkku. Sitten kävellään koiran kanssa jonkin matkan päähän, ja lähetetään rantaan. Koira juoksee kupille ja syö herkun. Siitä eikun vaikeuttamaan. Lisää matkaa, omaa etäisyttä koiraan, vinoja lähetyksiä, targetti pois, keppien laitto sellaiseen maastoon jossa selkeä paikka on muualla, häiriö, tuomari seisomaan kepeistä sivuun ym. Voisihan tässä lisätä koiralle myös sen köyden ja vaikkapa köyden päähän painonkin, jos haastetta kaipaa. Vain mielikuvitus on rajana.

Tavallaan tämä on kuin tokon ruutu-liike, mutta melkein tuplaten kauempaa, matkalta pitää löytää köysi suuhun eikä siitä saa irrottaa ja onnistumista vastustaa väärään suuntaan virran mukana menossa oleva 200kg vene, aallokko, tuuli ja loppuun lisätään vielä katsomon häiriötekijät kuten makkaran paisto ja äänekäs pölpötys. Kokeessa ranta on koiralle uusi ja tolpat erinäköiset, eivätkä välttämättä edes kovin hyvin erottuvat. Jos koira ohittaa maalilinjan, ei voi syyttää koiraa vaan omaa napaa pitää katsoa. Joko koira ei osaa maalilinjaa, koiralla on puutteellinen motivaatio tai sillä oli liian haastavat olosuhteet onnistua.

Vepekausi alkoi

Vepekausi alkoi eilen, ja Käämi pääsi heti aloittamaan kauden täydellä teholla ilman manducassa kulkevaa pientä häiriötekijää. Taisi olla luksusta, hetki minun kanssa ihan kahdestaan ilman että minun ajatus on vähän väliä jossain muualla. Toivottavasti saadaan jatkossakin aina hoitaja, eikä tarvitse kisoissa olla toinen silmä kohti rattaita.

Käämi teki ensimmäisenä liikkeenä köyden viennin. Otettiin helpolla aloituksella, eli vain reilu 10 metriä matkaa, mutta muuten kisanomaiset aloituskuviot. Vastaanottaja oli ekaa kertaa vepetreeneissä, mutta hän toimi ihan loistavasti ohjeiden mukaan. Siinäpä vasta pätevä tuleva vepeilijä! Rannassa näytettiin Käämille pallo ja taputettiin venettä. Sitten soutivat ulapalle ja minä lähetin Käämin. Käämi lähti vauhdilla ja ui reippaasti ja nousi hienosti veneen laidalle tarjoamaan köyttä. Vastaanottaja otti vasta kun Käämi oli noussut, ja palkkasi sitten nakeilla ja pallolla. Kehuin tähän väliin ja lopuksi palkkasin rannasta pallolla. Hyvä alku tälle liikkeelle, kun ei takunnut yhtään, vaikka vesi oli kylmää. Epäröi kyllä vähän pallon perään lähtöä, eli tuota uimaan lähtemisen varmuutta pitää selvästi vielä treenata.

En ole vielä päättänyt että mitä haluan tehdä viennissä, että miten me rakennetaan tästä koevarma 20p suoritus. Ainakin sitä treenataan, että erottaa soutajan vastaanottajasta, vaikka soutaja olisi lähempänä rantaa, ja olisi aktiivisempi kuin vastaanottaja, tuollainen tilanne ainakin oli viime kesänä yhdessä aallokkoisessa rannassa, ja moni voittajaluokan koira menetti siinä mahdollisuuden ykköstulokseen, kun luotto loppui kesken, kun köyden vastaanottajaa ei löytynytkään. Samoin väärinpäin soutavia veneitä pitää treenata. Mutta mitä muuta...

Toisena liikkeenä liikkuvat veneet, myös lyhyellä matkalla, ehkä noin 15m ja 35m. Rannasta katsottuna ulapalla oleva vene liikkui vasemmalta oikealle ja rannan puolen vene oikealta vasemmalle. Lähetin Käämin mahdollisimman myöhään, sillä tuuli painoi veneitä voimakkaasti vinoon, jotta hyötyisi tuulesta venettä vetäessä. Vähän Käämi epäröi veneellä, ja kävi ensin tarkastamassa avustajan ja otti vasta sitten köyden. Toimi kuitenkin niin nopeasti etten ehtinyt pyytää auttamaan koiraa. Veti hienosti tolppien väliin veneen ihan rantaan asti ja kohti tuomaria, jolla oli kupissa nakit. Ei meinannut hoksata nakkeja, vaan olisi mieluummin leikkinyt köydellä.

Viime kesän kuvituskuva, © artcanvas

Tämä tolppien väliin tuleminen on sellainen mitä pitää treenata, että tulee tolppien väliin vaikka tuomari ei ole rannassa. Siinä on muuten tosi tyhmiä pistemenetyksiä, kun menee sivuun jos tuomari puuttuu rannasta. Ainakin yhden tuomarin tiedän tekevän niin ettei jää keskelle rantaa odottelemaan koiraa, vaan menee sivuun istumaan ja koira joutuu tulemaan tyhjien tolppien väliin. En ole vielä päättänyt miten tätä lähden tekemään, mutta ainakin opetan sille kotona nuo tolpat, ja sitten otetaan vähän samaan tyyliin kuin avoimen oma vene ensin lyhyeltä matkalta ja pidennetään ja vinoutetaan vähitellen. Eiköhän se sieltä vahvistu.

Helvetistä itään

Tässä parit kuvat tämän päiväiseltä Helvetistä itään -kierrokselta Helvetinkolulta. Hienot oli maisemat

Ja luonto alkoi olla jo vehreää, mutta hyttysiä oli melko vähän.

Hiukan oli märkää vielä pitkospuilla, joten oli pakko jättää pojat odottamaan ja mennä itse edellä ja pyytää poikia tulemaan perässä.

Paikallisesta Helvetinportista saatiin myös herkulliset villisikaburgerit, ja pojat saivat ravintolan pitäjän koirasta uuden ystävän.

Hauskaa Vappua!

Käämi juhli vappua tapansa mukaan piknikille osallistuen, tällä kertaa tosin Ulliksen sijaan Koskipuistossa. Tietenkin puettuna asianmukaiseen vappuasustukseen.

Pihalla keskityttiin leikkimään palloilla ja naruilla.

Miks et sä heitä?


Ihan takuulla lupaan noutaa jos heität...

Ainakin kun oon hetken leikkinyt...


Noudin kuten lupasin, ei ollut puhe miten nopeasti piti noutaa.

Ai miten niin et heitä enää...

Heittäisköhän nuo naapurin lapset...

Hyvää koiranpäivää

Oili Huotarin tokopäivä

Tänään oltiin Oilin opissa Käämin kanssa tokoilemassa 12 muun koiran kanssa. Tämä taisi olla Käämin toinen koulutus, edellinen on ollut Mia Skogster 5 vuotta sitten, joka silloin opetti seuraamisen perusteita meille. Joo ollaan oltu laiskoja ulkopuolisilla kouluttajilla kävijöitä, mutta meillä on ollut niin hyvät treenikaverit ettei ole tarvinnut.

Oli monipuolinen päivä, vaikka ihmiset tekivät pääosin seuraamista, tehtiin lisäksi mm liikkeiden välejä, kentälle tuloa, kentällä odottelua, kahden lelun leikkiä, jääviä, luoksetulon pysäytyksiä, tunnaria, kaukoja, noutoa, ja mitähän vielä. Mulle kokonaan uusi opetusmetodi oli luopuminen, ja se tuntui olevan päivän sana. Täytyy kyllä myöntää että pari näkemääni koiraa joille oli opetettu luoksetulon pysäytys ja kaukot luopumisella, olivat kyllä aika pätevän näköisiä. Etenkin ne kaukot teki vaikutuksen. Luoksetulon pysäytys nyt on minusta aika turha temppu, en itse jaksaisi nähdä noin suurta vaivaa siihen, mutta me nyt ei ollakaan mitään arvokisaajia. Ja täytyy kyllä sanoa, että en ole ikinä tehnyt noin haastavia tunnareita, mitä nyt koirille tehtiin. Olen päästänyt pojat ihan liian helpolla tokossa!

Meidän oli tarkoitus tehdä hyppynouto, liikkeestä istumiseen nopeutta ja seuraamisen vasenta täyskäännöstä, mutta puoli tuntia on yllättävän lyhyt aika, ei päästy juuri noutoa pidemmälle.

Todettiin Oilin kanssa että Käämi on pieni ovela koira, joka osaa olla tuijotusmoodissa ilman että siitä ilmenee niitä varsinaisia aijaamisen piirteitä. Se ei vaani, hiivi, kyttää tai mene matalaksi, siis kukaan tuomari ei nää siitä että se aijaa. Käämillä on ihan todella hienosti TVAhan vaaditut asiat kunnossa ja tottikseenkin 90p on pala kakkua vaikka jonkun pikkujutun mokaisikin. Meillä ei ole mitään sellaista kokonaan opettamatta olevaa asiaa tai asiaa mikä olisi opetettu täydellisen pieleen, niin päätettiin että tuo on nyt asia mihin me puututaan, koska sillä saisi helposti sen 1p lisää per liike, kun sen saisi pois.

Käämin henkinen tila siis voisi olla vieläkin parempi, jos se saalis saataisiin vaihdettua taisteluun. Käämin ei ole annettu aijata (näennäisesti ainakaan), mutta olen silti antanut sen tehdä silti töitä saaliissa. Joskus satunnaisesti on haettu sitä taistelutahtoa, mutta ei missään tapauksessa vaadittu. Siinä missä Riitti on aina ihan omaehtoisesti tai vahingossa opetettuna tehnyt töitä taistelutahdolla. Tää on ehdottomasti mun moka, ja olen ollut sille vähän sokea, koska näennäisesti Käämi näyttää tosi hyvältä. Sitten se sen väärä moodi tulee esiin parissa pikkujutussa, kuten juuri tuo puukapulan hyppynouto ja liikkeestä istuminen, jotka voisivat olla inan parempia ollakseen kympin suorituksia. Siis se on nopea, mutta se voisi olla voimakkaampi. Juuri se, mitä PKssa arvostetaan. Ymmärsiköhän kukaan tätä mun sepostusta. Onneksi Oili ymmärsi.

Eli Käämi siis opetteli päivän teemaa, luopumista. Tehtiin sitä kuuntelutreeninä, mitä onkin jääviin ja ohjattuun noutoon tehty, mutta mitä olisi voinut ja pitänyt tehdä muihinkin liikkeisiin. Siitä vähän videota, pätkiä, kun en viitsi koko puolta tuntia ladata nettiin. Videon äänistä ei pääosin saa mitään selvää, paitsi lokin laulun. Harmi kun itse loppukommentit jäi kuvaamatta, mutta ompahan nyt jotain katseltavaa.

*videon latauksessa menee vielä 148min*

Oili oli kanssani samaa mieltä että Käämille sopii paljon lyhyemmät treenit kuin mitä tänään oli, Käämi oli parhaimmillaan ensimmäisen luopumisen jälkeisessä suorituksessa. Mutta hyvin se silti jaksoi puoli tuntia tylytystä ja yrittää silti uudestaan ja uudestaan, että mitä perhanaa me nyt halutaan kun valmistelevat ja käsky ei täsmääkään. Oili myös sanoi, että vaikka Käämi petrasi jo ekan luopumisen jälkeen hurjasti, se että saan tämän kisavarmaksi, ei välttämättä ole helpoin tie, kun koira on pian 6 vuotta saanut tehdä toisin.

*ruusunpunaiset lasit* Oili myös kovasti kehui Käämiä ihanaksi, ja ihanahan se on. Jopa heltyi vähän potkaisemaan Käämille palloa, kun Käämi ovelasti onnistui huijaamaan Oilin siihen. Oili myös pari kertaa sanoi etukäteen että nyt se tekee virheen, mutta nöyp, Käämi osasi! Sillä on aika hyvät hoksottimet, ja toisaalta minusta tuntuu että minäkin olen jo vähän oppinut lukemaan sitä, ja osaan käyttää hyväkseni ne hetket jolloin se ei ihan tiedä mitä se tekee, mutta pelkkä minun painonsiirto jalalta toiselle voi saada sen korjaamaan väärin alkaneen suorituksen oikein. Tästäpä tuli mieleen (kiitos Fingerporille vääristä mielikuvista), että on sille kokeessakin tuomari sanonut, että hän ei olisi ikinä uskonut että tuosta pystyy vielä tehtävän suorittamaan, kun on alku lähtenyt vähän menemään pieleen mutta Käämi on korjannut. Käpyeläin on siitä kyllä niin ihana että se palautuu palautteesta salamana, se ei luovuta, vaan jaksaa yrittää ja soveltaa ennen oppimaansa uusiin tilanteisiin, ja ennenkaikkea se ei paineistu. *end of ruusunpunaisetlasit*

Toisaalta olen Oilin kanssa siitä erimieltä, että Käämin saaminen oikeaan kisamoodiin olisi vaikea tie. Tämä siksi että Käämillä on niin vähän kisakokemusta. Lisäksi Käämi ei tee vepeä saaliilla (ainakaan veneen noutoa), eli sen kisakokemuksesta puolet on kuitenkin oikeassa vireessä tehtyä. Ja toisaalta taas jos me ei tätä kisoihin saada, niin ei Käämin suoritus huono ole siltikään. Mutta mukavaa kun itsellä on jotain työstettävää ja selvä mielikuva nyt että miten, niin ehkä sitä tulee tehtyä.

Sanon tähän loppuun vielä, että minä en oikeasti tiedä mitään koirien vieteistä, joten puhun niistä niistä tässä sopivan sikinsokin. Mutta minusta tuntui siltä, kuin Oili olisi halunnut vaihtaa monenkin tänään treenanneen koiran saalisvietin luopumisen kautta johonkin muuhun. Jäin itse kaipaamaan ehkä enemmän koiralle tarjottavaa vaihtoehtoa, että tavallaan neuvottiin sille koiralle että luopumisen kautta teet nyt väärin ja kehuttiin kun teki oikein, mutta ei tuettu siinä oikeaan vireeseen vaihdossa. Osa koirista tuntuikin olevan vähän pihalla, että mitä hittoa mun nyt täytyisi tehdä, pari oli oikein vaikeana siitä paineesta mitä niille sysättiin kun piti luopua ja tarjota mutta ei pienintäkään vihjettä että miten olisi pitänyt tarjota. Samaan olen törmännyt pk-treeneissä joskus toisinpäin, että näytetään koiralle, että sinun tulisi tehdä tämä taistelutahdolla, mutta ei osata neuvoa koiralle muuta tapaa siirtyä oikeaan vireeseen/viettiin kuin pakotteet, että koiralle tulee olo että se on nirri pois jos et nyt taistele. En tiedä olisiko autuus onneen näiden metodien yhdistelmä? Minä en tahtoisi opettaa koiriani pelkästään tarjoamisella, vaan haluan teettää niillä valmiiksi pureskellumpaa.

Tai siis epäilen, että Käämi tarvitsee tuon luopumisen lisäksi myös sitten sitä taistelutahdon mukaan ottoa treeneihin. Tavallaan molempien positiiviset puolet. Joo meille on sanottu siitä treeneissä lähes aina (aika moni varmasti tunnistaa tästä itsensä), mutta en ole nähnyt sitä riittävän tarpeelliseksi, kun joko en ole itse nähnyt sitä virhettä tai en ole nähnyt sitä hyötyä mikä tuon virheen korjaamisesta olisi. Tai en ole ollut itse vakuuttunut siitä että minulle neuvottu tapa toimii riittävän hyvin juuri siten kun se on neuvottu. Mutta nyt voisin jopa lähteä kokeilemaan tuota luopuminen - taistelutahto sekoitelmaa, kun nyt on jonkinlaista ajatusta itsellä että miten ja mitä voisi tehdä. Mutta täytyy nyt vielä loppuun myöntää että hienoilta nuo näyttivät nuo tällä metodilla koulutetut koirat.

Huh, tulipa sepostus, jonka kirjoitin alkuun venkoileva bebe sylissä ja loppuun vaaleja katsoessa, niin voipi olla hiukkasen sekava tuotelma. Onneksi olen melko varma siitä ettei kukaan jaksanut lukea loppuun asti.

Maastokausi alkoi

Nyt on maastokausi korkattu. Molemmat pojat pääsivät tekemään jäljet ja esineruudun.

Esineruutu oli helppo 55m syvä ja 15m leveä, kuivaa ja hyvällä näkyvyydellä varustettua kangasmaastoa. Vein sinne 5 helppoa esinettä takalinjan lähettyville. Käämi puuhun kiinni ja Riitti haki ekan esineen. Sitten Käämi haki toisen esineen, Riitti kolmannen, Käämi neljännen ja Riitti viimeisen. Pisin nouto taisi olla luokkaa puoli minuuttia. Riitti osaa tuon homman niin sitä ei tarvinnut viritellä ja Käämi virittyi kätevästi katsoessaan kun Riitti teki töitä. Pysyi molemmilla motivaatio korkealla kun aina toinen pääsi hakemaan ja toinen joutui odottamaan. Tästä on hyvä jatkaa haastavampiin, kun saa molemmille homman palautettua mieleen. En edes muista millainen Käämin viimeisin esineruutu oli, mutta ainakin nyt sillä oli täydellisesti homma hanskassa.

Jäljet tuonne samaan pusikkoon, paikoitellen oli vielä lunta, mutta pääasiassa lumetonta. Molemmille noin 200-300 metriä jälkeä ja 5 keppiä. Käämille helppo jana 5 metriä oikeaan, ja herkkuja janan jälkeen. Muutenkin herkkuja oli ehkä 10-50 metrin välein mitä nyt olin muistanut tiputella. Vähän piti himmata vauhtia kahden ekan kepin kohdalla että sen sai muistamaan jutun mutta viimeiset nousivat tosi hyvin. Ihanan huolellista jäljestystä.

"Kaikki kepit löysin mitä Riittikin oli kokeessaan löytänyt. Sitä yhtä mikä Riitiltä jäi aikanaan metsään, en löytänyt..."

Riitillä oli aivan tosi hieno jana (vasen), se haistoi jo lähetyspaikalle itse jäljen, mutta suoritti silti hienon kohtisuoran etenemisen ja kääntyi jäljestämään oikeaan suuntaan. Jälki oli Riitin tapaan vähän huolimatonta, mutta hyvin selviytyi 2 kulmasta, 2 polunylityksestä ja kaatuneesta puusta. Kaikki kepit nousi ja parit herkutkin taisi löytyä.


Neuvolantäti väitti että vaunulenkkeily on kevyttä liikuntaa. Saanko olla eri mieltä...

Riitti 9v!

Hyvää 9-vuotis syntymäpäivää Riitti!

Riitti juhli syntymäpäiviään luu-karkein koristellulla jugurtti-raksukakulla.

Hyvin maistui, yhtään ei jäänyt Käämille tähteitä.

Onnea Riitille! Toivottavasti meillä on vielä toiset 9 vuotta yhtä tervettä ja mukavaa yhteistä taivalta edessä kuin tähänkin asti, ja päästään Koiramme-lehden 18-vuotiaiden koirien esittelyyn.

Riitin synttäreiden kunniaksi on kauan odotetut jälkikelit vihdoin tulleet! Riitti löysi jo ekan jälkikepinkin. Harmi ettei mahdu treeniliivin taskuun.

Vähän vielä löytyy luntakin, juuri sopivasti selän pesua varten

Kivoja risuja täällä metsässä, voi vaikka suorittaa omat mielikuvituskepit

Me voidaan syödä tämä loppu lumi pois, niin päästään heti jäljestämään



Poikien mielestä myös vepekelit ovat koittaneet.

Ai mitenniin ei saa vielä mennä uimaan?


Nyt tarvitseekin enää kaivaa kaapista ne talven yli kivasti suljetussa muovilaatikossa hautuneet jälkikamppeet, jotka on varmasti kuivattu hyvin ennen laatikkoon pakkausta...