Kylpylävieraat

Käytiin sunnuntaina poikien kanssa Tampereen kylpylässä. Vai oliko se Tampereen Koirauimala. Uimalassa parasta on kotia paremmat pesupaikat, hintaan kuuluvat shampoot, kunnolliset kuivausvälineet ja ennenkaikkea se kaikki kura, karva ja märät pyyhkeet jää jonnekin muualle kuin omaan kylppäriin. Plussaa on myös se, että pojista on ihana uida.

Erilaiseen ramppiin tutustumisen jälkeen molemmat uivat puoli tuntia ihan vapaauinnilla, välillä rampilla käyden.

En heittele pojille leluja, saavat uida ihan vapaasti, koska silloin se uimatahti on koiran valitsema, lihaskuntoa ylläpitävä, ja kumpikaan ei vedä itseään piippuun. Käämille heitin loppuun pari kertaa palloa kun se on niin söpö palloa noutaessaan.

Eiköhän me käydä useamminkin talvella.

Ollaan rallattu joka viikko, ja hyvin edistyy temput. Ehkäpä tammikuussa voisi katsella Riitille seuraavia kisoja.

Fiilis vaihtelee ralli-innostuksen ja rallimasennuksen välillä. Joskus tuntuu että on toivotonta saada ikinä 95 pistettä mestariluokasta, kun aina on joku takajalan paikka tai oma suorituspaikka väärä, koiran rintamalinja väärä, Riitti ehtii tehdä tehtävänsä nopeammin kuin minä omani tai ylipäätään itse mokaa jonkun tehtävän. Ralli on kyllä 100 kertaa vaikeampaa kuin toko, vaikka rallin juuri pitäisi olla se tokoa rennompi versio. Toisaalta taas välillä kun menee kaikki nappiin, niin vire, itse suoritus, kuin huolellisuus, niin sitten tulee tosi hyvä fiilis. Ei me vielä luovuteta, uhoan aina treeneissäkin, että kyllä me vielä toiset 9,5 vuotta harjoitellaan, ja että kyllä Riitti sitten iän myötä rauhoittuu, niin minäkin ehdin pyöriä samaa tahtia kuin se.

Sellainen neuvo saatiin, että Riitille pitäisi opettaa tämä muotitemppu luopuminen. Kivaa kun on kokonaan uusia opetettavia asioita!

Ennenkaikkea Tehoryhmäläisten kouluttaminen on ollut antoisaa. Taitavia koiria ja innokkaita ohjaajia, ja he edistyvät hurjaa tahtia. Joka kerta saa syödä muffinsseja... Nams!