Terveystutkimuksia

Kide kävi tutkituttamassa silmät, sydämen ja polvet 6-vuotis synttäreiden kunniaksi. Minä toimin kuskina, koska Kidellä ei ole vielä ajokorttia. Lotta ei löytänyt Kidestä mitään vikaa, eli sydänkuuntelu - ei sivuääntä, silmät terveet, polvet edelleen 0/0. Nyt kelpaa taas porskuttaa. Jalostusnettiin oli jo tullut polvet ja sydän, silmät tulee kuulemma muutaman päivän päästä.

Kiden fiiliksiä: "se hetki kun kuulet että synttärilahjasi on eläinlääkärikäynti"

Tammikuu on treenikuu

Tammikuu onkin ollut treenikuu. Kiden kanssa ilmoittauduttiin Olivian (vuoden 2024 rallytokon MM Suomen edustaja) rally-tokon mes uudet kyltit -kurssille torstaisin. Kurssilla tehdään yhtä kylttiä kerrallaan ja kaikki tekee yhtäaikaa. Koska Kiden keskittyminen ei riitä treenata koko tuntia, niin meille tämä ei ole ihan paras tapa, käyttäisin ajan mieluummin 10-15min yksäriin kuin kimppatreeniin, joten tuskin menemme toiselle kurssille. Ekalla kurssikerralla katsotiin uutta kylttiä 422 ja vähän myös kylttiä 421, jossa kartio ja kylttihäiriö. Olivia opettaa peruutuksen takatassutargetilla, ja se ei ole minun lemppari, vaikka tässä se varmasti olisi oikotie onneen ja helppo häivyttää. Mutta en pidä targetin aiheuttamasta ergonomiasta (epämukava peruutus jalkoja nostellen), mutta koska tarvittaisiin sama myös tokon ruutuun, niin voi olla että joudun joustamaan tämän periaatteeni kanssa, mutta aioin ensin keskustella tästä myös Sirken kanssa. Toisella kertaa oli ajatuksena katsoa sivuaskeleita, ja voi olla että jatketaan tuon 422 kyltin kanssa kun se on ihan kesken. Hyödyllistä kun tulee keskityttyä kunnolla yhteen kesken olevaan tehtävään.

Lisäksi 5-7 viikon välein olevat Sirken rally-tokon talvitreenit osuivat maanantaille. Aiemmilla kerroilla on kokeiltu törpön kiertoa ja estettä, ja seisten tehtäviä täykäännöksiä. Nyt maanantaina tehtiin ihan oikea rally-rata uusilla kylteillä! Päädyttiin kuitenkin tekemään noin 2-5-kylttiä putkeen ja sitten treenaamaan ko. kohdalle kylttiä jota ei osata. Törpönkiertokäännöksessä sain vinkin kääntää kroppaa koiran kulkusuuntaan ja se yllättäen auttoi. Sirke kuitenkin muistutti että Kide ei irtoa tarpeeksi ajoissa joten kymppi tehtävästä tulisi.

Viistoaskeleisiin täytyy opettaa koiralle väistäminen, liikkua hitaasti ja auttaa käsiavulla ja tarpeeksi ajoissa tulevalla käsimerkillä, että mitä tapahtuu. Pääasia kuulemma muissa liikkeissä minun kropalla on että varpaat osoittaa oikeaan suuntaan, mutta koiran osalta viistoaskeleissa koira ei saa poikittaa. Viistoaskeleissa siksi voi auttaa jos minun kroppa on suora, niin koira ei ylitulkitse mitä sen tulee tehdä.

Sitten keskusteltiin tuosta peruutuksesta, mikä jäi Olivian kurssilla vaivaamaan mieltä. Peruutuksessa Sirken periaate on, että koira viedään loppuasentoon, palataan itse käskypaikalle, annetaan käsky ja käydään palkkaamassa koira sinne oikeaan paikkaan (Kide palkataan kädestä koska jää muuten nenä mattoon). Tämä sopi Kidelle kuin nenä päähän ja kolmen kokeilun jälkeen Kide alkoi tarjoamaan itse peruutusta häntä heiluen! Tehtiin myös kyltin 411 lopetusta, jossa tärkeintä on palkata noin 2 häiriönsietoa yhtä kutsua kohden. Kauhun tasapaino.

Lisäksi istu - kierrä koira oli yllättävän vaikea, näitä täytyy tehdä kotona lisää. Ja täyskäännöksessä ym pitäisi mennä tarpeeksi kauas kylttitelineistä, menin kokoajan liian lähelle vaikka suorituspaikka on 1m. Sitten saatiin vinkki että voitaisiin harjoitella seuraamista edessä, koska Kidellä on siinä paikka vähän hukassa. Kuulin myös että alkuvuoden radat on sen takia nyt niin vaikeita, että niillä tehdään maajoukkuekarsinnat.

Ja vielä on käyty itsekseen treenaamassa rallyrataa, kisoja ajatellen, ja on varattu halli jopa kahdesti viikossa. On yritetty tehdä rataa, vaikka kaikki kyltit eivät ole vielä valmiita. Tässä viime sunnuntailta Kiden ratatreeni uusilla kylteillä: videolinkki - paina tästä. Paljon treenattavaa, mutta myös paljon hyvää. Ei olla vielä niin pitkällä että hankalia kylttiyhdistelmiä voisi edes treenata, mutta ehkä 80-90% kylteistä on jo ihan kohtuullisesti hallussa? Eli hyvällä radalla ja oikealla kuun asennolla 100p olisi mahdollinen. Ei puhuta siitä toisesta ääripäästä.

Ei ole mikään kauhean vahva olo 17.1. rallykisoista, mutta tarkoituksena olikin mennä kyselemään säännöistä ja katsomaan mitä arvostellaan ja miten kylteillä kuljetaan, ja vähän hakemaan miten paljon apuja saa antaa. Ja rataantutustumiseen minulla on post-it lapulla kysymyslista. Tuomarina on Iiris Harju, jonka kisasta olen aikanaan saanut aiemmalla bordercolliella muistaakseni -88p eli lopputulos oli 12 pistettä. Ei pääsisi tuolla tuloksella maajoukkueeseen!

On käyty myös jokatoinen viikko myös tokossa, siellä tehtiin tammikuussa kimppatreeninä luoksetuloja, muiden käskyjen kuuntelemattomuutta, esteelle hakeutumista sivusuunnasta, ruudussa maahanmenoa ja kaksi Kiden ensimmäistä tunnaria vierailla kapuloilla. Maahanmeno on ollut nyt tosi huono ja Kide ei ole tykännyt myöskään treenistä, mikä on näkynyt ruudun motivaatiossa. Samoin hyvältä aiemmin näyttänyt merkki-este-hässäkkä on kärsinyt rallyn merkkitreeneistä, ja Kide ei tällä hetkellä lähde merkille ilman käsimerkkiä ja silloinkin laiskasti. Voi olla että joudumme jättämään jomman kumman lajin tauolle, koska tällä hetkellä ne eivät tue toisiaan, ainakaan kun ehdimme treenata sen verran harvoin. Koska talveksi on jo ilmoittauduttu tälle kurssille, niin ajattelin, että joko keskitytään nyt tähän täysillä, ja jätetään rally tauolle kevääksi, tai sitten tehdään kurssilla rallystä selvästi eroavat liikkeet kisavalmiiksi, eli lähinnä tunnari, luoksetulo ja paikallaolo, sekä liikkeiden alut ja siirtymät. Molemmat olisi varmasti hyödyllisiä. Kesän osalta täytyy sitten miettiä kumpaa lajia tehdään, mutta kesälle en ota molempia, kun muutenkin kesä on töissä kiireisintä aikaa, ja lapset on samaan aikaan lomalla. Itselläni ei vaan riitä aika molempiin juuri nyt, ja Kide on sen verran tunnollinen, että sillä epävarmuus ja asioiden sekoittminen näkyy passiivisuutena. Edellinen koirani oli opportunisti ja ei ollut ikinä passiivinen (ei missään tapauksessa helppoa sekään), ja sitä edellinen purki epävarmuutensa ääntelyksi. Tibbe taas teki vain mikä sitä huvitti, joten siihen verrattuna tunnollisuus on ihana ominaisuus. Tunnollisen koiran kanssa minun tulisi olla paljon selkeämpi ohjaajana, kuin olen. Ja palkata enemmän ja selkeämmin.

Kunhan päästään tokossa samaan tasoon, että joka liikkeestä 8 on teoriassa mahdollinen, kisataan siinäkin. Kyllä sekin hetki tänä vuonna voisi tulla? Tällä hetkellä tuntuu että kaukot on kauimpana tästä. Ja paljon myös apujen häivytystä, ja häiriöitä ei olla otettu oikeastaan mihinkään.

Kuvituskuvina kasa Kiden arkea: lukukoirana (tai monorail-kissana) toimimista, Shampanjan ja Timantin joululahjaksi saama sampanjapullo, velipuolen pojan Arlan kanssa riehumassa, rankkaa toimistokoiran elämää, ja koululaisen pitämä anatomian oppitunti kaksosille (missä koiran nenä).

Hyvää Joulua ja 2024

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Tämä joulu vietettiin kotona influenssassa, onneksi Kidettä tämä ei haitannut.

Tavoitteena vuodelle 2024 Kidellä on RTK3 ja mestariluokan korkkaus syksyllä, jos tokolta ehditään. BH houkuttaisi myös.
Toko alo ja avo -luokissa yhdet käynnit ja voi luokan liikkeet valmiiksi, paitsi jos päädytään rally-tokon mestariluokkaan mieluummin. Molemmissa riittää opeteltavaa, kaukot ja tunnari on aloittamatta, samoin rallyn putki ja edessä peruutus. Joku kouluttaja melkein 20 vuotta sitten sanoi että varman tunnarin opettamisessa menee vuosi, joten voi olla että tokon voi-tavoite on liioiteltu. Mutta jospa koittaisi aloittaa ne liikkeiden opettelut kuitenkin. Onneksi on nuori koira, ehtii vielä hyvin. Moni harrastuskoira on parhaimmillaan noin 7-8 vuotiaana.

Silmäpeilaus menee vanhaksi, joten se pitää uusia joskus, tuskin vielä maaliskuussa budjettisyistä. Eikun hetki tutkittuani se olikin polvet mikä vanhenee.

Houkuttaisi myös käydä jalostustarkastuksen luonnekuvauksessa, mutta se melkein vaatisi että itse organisoisi tapahtuman. Voi olla että mietitään varalle sitä luonnetestiä.

HSKH:n Rally-Tokon voittajakisa

Kide oli tänään HSKH:n seuranmestaruuskisoissa Ojangossa kisaamassa Rally-Tokoa, voittajaluokassa, jo kolmas kerta tässä luokassa. Nyt oli treenattukin jo! Käytiin juuri edellisellä viikolla pari kertaa Ojangon hallissa, ja päästiin harjoittelemaan palkallista rataa, se oli tosi hyödyllistä. Kokeiltiin myös loppupalkkaa molemmilla kerroilla, ja se oli Kidellä nytkin muistissa, toimi aika hyvin, mutta en tiedä onko se sopiva kuitenkaan pidemmän päälle, se selvästi toi vähän imua radalta pois.

Tuomarina oli jälleen Tarja Hiissa, ja kun kyseessä oli seuranmestaruus, oli ratakin melko vaikea. Ja sama tälläkin kertaa, tuntuu että ei ollut kuin pari avoimen ja alokkaan kylttiä, loput oli voittajaluokkaa, kuten hyppy oikealla, peruutus, 2 puolenvaihtoa, 2 perskukkasta, liikkeestä seiso, seisominen asennonvaihdoissa, oikealla käännöksiä ja pujottelu ym, yhteensä 11 kylttiä voittajan tehtäviä.

Kide teki ihan tosi kauniin radan, tehtiin se yhdessä omassa kuplassa, häntä heilui jo lähdössä, ja eipä minusta yhtään virhettä tehnyt koko radalla, eli treenien tasoon nähden oli ihan 100 pisteen rata. Minä sen sijaan mokasin perskukkasen, säädin vastaisella kädellä, sekä annoin väärän käskyn. Siitä tuli ihan turhat -13p, tämä oli minun virhe ihan täysin. Lisäksi 2 temppua oli vinoja (ei minusta siltä radalla tuntunut, mutta videolta voi jokainen itse arvioida), niistä -1p, kyltit 1 (istu takaa puolenvaihto istu) ja 13 (istu täyskäännös istu). Lopputuloksena 85p ja hyväksytty tulos, eli toinen kiinnitys koulariin. Kide olisi saanut ilman minun mokaani myös sijoituksen kolmanneksi, nyt taidettiin olla noin 7/18. Tuomari kehui hyppyä ja pyörähdystä, sekä taitavaa yhteistyötä.

Kiitos kanssakisaajalle videoinnista (linkki videoon tässä)!

Seuraavaa kisaa ollaan suunniteltu vasta ensvuodelle, sillä yhtään vapaata viikonloppua ei ole. Ja täytyykin katsoa että tuomari on eri.

Syysmuotia

Kide sai uuden syysturkin. Syylliset näkyy taustalla.

Tässä vielä viimeiset syyskuvat kauniilla turkilla.

Ja nyt muoti on vähän toisenlainen.

Kokeilussa vähän isompi auto, joka on loppujen lopuksi aika pieni.

Lopputulos hieman harmittaa, koska Kiden turkki on ollut helppo pitkänä, eli tavallaan turkki lähti turhaan. Mutta nyt se on erittäin helppo, ja se on tähän elämäntilanteeseen välttämättömyys. Kiva että turkin alla on kuitenkin ihan kivan näköinen koira, joka kiinanharjis-lookissaan on ihan söpökin. Ja kasvaa se karva takaisin. Nyt on vaan näyttelyt hetken aikaa poissuljettuja.

Talvella jatketaan toko ja rallytreenejä fiiliksen ja ehtimisen mukaan. Aikaa saattaa olla vähän vähemmän ja häiriöitä enemmän? Onneksi treeniporukka on ihana ja ymmärtäväinen!

BH ja toko kurssit

Käytiin Kiden kanssa toukokuussa 5 kerran BH kurssi, vetäjänä oli kokenut BH kurssien vetäjä ja palveluskoiraharrastaja Hanna. Kurssilla oli monta tuttua koiraa, puolet ei niin perinteisiä palveluskoirarotuja. Tämä oli minunkin elämäni eka BH kurssi, edellisten kanssa ollaan menty kokeeseen vain henkseleitä paukutellen, ja siltä se on näyttänytkin. Onneksi jälkipolville ei ole jäänyt todistusaineistoa. Tiesittekös että BH koe tarkoittaa liikennevarmaa seurakoiraa, ja kokeessa katsotaan koiran liikenneturvallisuus, sosiaalisuus ja tottelevaisuus.

Ekalla kerralla katsottiin ulkoa opeteltavan kaavion opettelu ja se tuleekin olemaan vaikeinta. Toisella kerralla oli pitkän suoran seuraamismotivaation lisääminen, ilmoittautuminen ja luoksepäästävyys, sirun tarkastus sekä paikkamakuuseen siirtymä. Kolmannella kerralla jäävät ja paikamakuu. Neljännellä luoksetulo ja paikallamakuu vaikka toista koiraa kutsutaan luokse, sekä muut häiriöt. Viimeisellä kerralla oli kaupunkiosuus, muuten tämmöiselle reippaalle lapsiperheessä elävälle city-koiralle kaikki kaupungissa tapahtuva on tuttua. Tosin meillä myös kierros jäi vähän lyhyeksi kun emäntä jaksoi lähinnä pienen kierroksen kävellä. Huojentavaa oli tieto että koiralle saa jutella ihan kuten normaalistikin lenkillä juttelisi, enpäs ole tätä edellisten kanssa tiennyt.

Hanna kehui Kidettä kovasti, että on todella hyvä motivaatio ja jaksaminen ja ihan varmasti päästään BH läpi heti kun minä vaan sen uskallan sinne viedä. Katsotaan jos oma seura järjestäisi, tai lähtisi kaveriporukalla johonkin kokeeseen, niin ehkä sitten. Muuten jätetään välistä, sillä en luota että muiden osallistujien koirat ovat ystävällisiä.

Lisäksi käytiin 5 kerran tokokurssi, Liina vetäjänä. Liina oli samoissa Maaritin ja Oilin koulutuksissa meidän kanssa keväällä, joten päästiin jatkamaan kesken jääneistä asioista, ja itsenäiseen treeniin verrattuna oli kokoajan ne toiset aivot ja kädet käytössä palkka-avuksi ja pohtimaan mikä meni pieleen ja mitä tehdään enskerralla toisin. Eli ruutua ja hyppyä tehtiin joka kerta ja tässä ehkä edettiin taas iso harppaus. Lisäksi riippuen miten jäi aikaa, tehtiin myös kaukoja, lyhyttä kokeenomaista seuraamista (Rallyn jatkuvasti kehutun sijaan), luoksetuloa, seisomista, häiriötreeniä ja paikallaoloja. Vikalla kerralla jaksoin enää istua hallin lattialla ja katsottiin siinä sitten luoksetulon pysäytystreeniä ja vinoja lähetyksiä ruutuun ja merkille. Huippuhyvä kurssi ja tuli täydelliseen hetkeen.

Nyt jäädään pitkälle treenitauolle, oma maha alkaa olla jo tiellä kaikessa. Ehkä syystalvella ehtii taas treenata? Riippuu millaiset näistä avustajista tulee.

HSKP Nuorten koirien tokoringin koulutusviikonloppu

Viikonloppuna oltiin Helsingin seudun kennelpiirin nuorten koirien tokoringin viimeisessä koulutuksessa. Nyt Kide ei enää ole virallisesti nuori koira, joten annetaan tilaa porukassa nuoremmille. Eikun pentujen kanssa paikkaa hakuun, valintakokeet on todennäköisesti heinäkuussa.

Lauantaina kouluttajana oli Maarit Hellman, jolla mm. tokon SM-kulta 2016, SM-kulta 2021, MM-hopea 2017, MM-kulta 2021. Aikamoinen paketti. Maaritin kanssa ehdittiin katsoa kahta asiaa kunnolla ja kolmatta sivuttiin nopeasti. Kyseltiin ohjeita hyppynoudon palautukseen ja kaukoihin sekä juteltiin hetki liikkeestä seisomisesta. Lauantain osallistuminen oli itsellä hieman puolittainen väsymyksen takia, ei tullut tehtyä muistiinpanoja. Kuvia Maaritin koulutuksesta otti Marja, kiitos kuvista!

Sunnuntaina kouluttajana oli Oili Huotari, jolla mm. tokon SM kultaa 2022, ja kasa pohjoismaiden ja maailmanmestaruusmitaleja. Oilille leijonat olivatkin tuttu rotu, ja hänellä oli ihania vinkkejä myös borderterrieriajoiltaan pienempien koirien haasteista. Oili kehui Kidettä ihanan avoimeksi, tarkkaavaiseksi, motivoituneeksi ja huolelliseksi. Oilin kanssa katsottiin Kiden ruudun paikkaa, ohjattua noutoa ja luoksetulon pysäytystä. Sunnuntaina oli myös parempi olo itsellä ja sain kirjoitettua ison kasan muistiinpanoja. Ehkä yleishuomiona oli, että paljon lisää perustreeniä ja pitää antaa koiran olla röyhkeä. Kuvia Oilin koulutuksesta otti Ida-Lotta, kiitos kuvista!

Lauantain väsymyksen todennäköiset aiheuttajat alkavat näkyä jo kuvissa, kun treeniliivi ei mene kiinni...

Loppuun vielä ne muistiinpanot, iloisesti sekaisin molempien kouluttajien vinkit ja kentän laidan keskustelut:

Hyppy: Maaritin arvio oli, että Kidellä on hyvä hyppytekniikka, vauhti ja hyvä hyppymotivaatio (karkasi monesti hypylle), mutta kun kapula tulee suuhun, niin uskallus ei riitä. Eli lisää motivatiotreeniä ja helppoja suorituksia, jotta koiralle saadaan varmuutta, mitään varsinaista ongelmaa tässä ei ollut. Kokeiliin ihan vain kutsuttuna ja hyppytekniikka säilyi kohtuullisena, aavistuksen Kide jätti pään liian alas, sen pitäisi opetella nostamaan pää ylemmäs. Oma huomio on myös kapulan paino, olen heittänyt pitokapulaa, joka on 150g. Se on sama jos Käämi tekisi tokon hyppynoudot 650g kapulan kanssa (tai saksanpaimenkoira 1kg kapulan kanssa). Joten tarvittava treeni on samaa tasoa kuin PK hypyssä, ei ole itsestään selvyys, vaan pitää harjoitella oikea kapulan nosto ja pito tekniikka, ponnistuspaikat ja kapulan pitotapa hypyn aikana vaikka naksuttelemalla, tai vaihtaa kapula n 50g painavaan, jolloin suoritus vastaa ennemmin tokon muiden koirien suorituksia. Hyppyä katsoi moni muukin sekä Oilin että Maaritin kanssa, ja saatiin myös kasa apinoituja vinkkejä. Hyvä muistutus oli että tässä on itseasiassa todella monta liikkuvaa osaa, ja ne kaikki pitää opettaa koiralle erikseen ja lisäksi vielä ketjuttaa, ei ole mikään itsestään selvyys. Hauska vinkki oli 2 ruokakuppia esteen molemmin puolin, ja koiralle kapula suuhun ja aina kun menee esteen yli niin saa ruokaa kuppiin. Tätä kokeillaan ehdottomasti. Sillä sai harjoiteltua myös linjaa evl kiertonoutohyppyyn, eli ohjaajahäiriö saa liikkua mutta kuppi pysyy koiran hyppylinjalla. Ja toinen hyvä vinkki oli hypyyttää koiraa kapula suussa ohjaajaa vasten, jotta koira oppii nostamaan kapulan riittävän ylös. Kentän laidalla sekä Maaritin kanssa myös pohdittiin, että kun ohjatussa kapuloiden nimet on oikea ja vasen, niin voiko hypyt olla oikea ja vasen, ja entä rallyn oikealla seuraaminen joka meillä myös on nyt oikea. Käskyihin pitää nyt hieman laittaa mietintää lisää. Hitsi kun en kirjoittanut ylös Sirken vinkkejä näihin käskyihin, hänellä oli tähän tosi hyvät vinkit.

Seuraaminen:Tosi moni katsoi seuraamista, ja tässä tärkeä huomio oli, että nykyisin seuraaminen ei tarkoita enää vain oikeaa paikkaa, vaan siinäkin on monta liikkuvaa osaa, jotka kaikki pitää opettaa erikseen, ja myöhemmin ketjuttaa. Ensimmäinen asia ja tärkein kriteeri on pään kantaminen "luonnottomassa" asennossa, tavoitteena se evl:n 4 minuuttia. Vaikka kuinka säännöt painottavat luonnollista asentoa, niin eihän koiran luonnollinen pään asento ole kuono kohti ohjaajaa, vaan ennemmin kuono kohti maata. Toinen tärkeä asia on paikka, mutta päähän nähden tämä on toissijainen. Vielä joku aika sitten paikka oli se tärkein kriteeri. Myöhemmin sitten tulevat takapään käyttö, vauhdin muutokset ym ym. Lisäksi sitten oli perinteiset palkan ajoitukset ja etukäteen suunnitellut palkkauskriteerit ja helposta perusasennosta aloittaminen jonka vähitellen pidentäminen 1-askel, 5-askelta, minuutti jne. Oili neuvoi perinteistä nakki kainalossa tekniikkaa pika-apuna näille keillä on paikka ollut se tärkein kriteeri, ja se vaikutti hyvin toimivan monilla, ja sitä vihjettä voi käyttää kokeessakin "seuraavaksi seuraaminen" virittelyssä. Tätäkin voisi kokeilla Kiden kanssa, vaikka olenkin aika tyytyväinen sekä Kiden paikkaan että pään kantoon, mutta motivaatio- ja vihjetreeninä ei huono.

Ruudun paikkatreeniä teki myös moni. Tosi moni koira oli jäänyt jumiin siihen, että ruutu = target. Tähän saatiin vinkkejä, sekä tuttuja että uusia. Perinteinen target ruudussa, target pois, target ruudussa, ja sivu ja takapalkka, mitä oli edellisissäkin koulutuksissa. Ja pitkälle matkalle motivaatiojuoksua ruokakupille, jotta itseluottamus kasvaa, tavoitteena 30 metriä. Kidelle ohje oli sijoittaa target aavistuksen taaemmas ruudussa kun nyt ollaan pidetty sitä Korrien ohjeen mukaan keskellä ruutua. Myös intensiteettiä voisi lisätä vetämällä palkasta poispäin koiraa kevyesti, jolloin ruutu-käskyn lähtöön tulee enemmän vauhtia.

Seisominen: Kiden kanssa katsottiin niin liikkeestä seisomista kuin luoksetulon seisomista. Kiden seisomisen käsimerkki pitäisi nostaa ylemmäs, ja sen pitäisi olla nopeampi jopa vähän "säikäyttävä", jotta pääsemme siitä tulevaisuudessa eroon. Heittonami sopii heti-palkkaamiseen, ja vaihtoehtona sitten staattinen luopumispalkka, jos palkkaan koiran omasta kädestä. Kolmas vaihtoehto on vaihtaa palkkaaja, eli apuohjaaja/namiautomaatti antaakin palkan ja minä vain vapautan koiran palkalle. Siinä toimi tosi hyvin Kidelle nopea käsimerkki ja vapautus heti, tulevaisuudessa tavoitteena nopea käsimerkki, pieni odotus ja sitten vapautus apuohjaajalle. Ja kisaliikkeeksi rakentaminen meni niin että ensin tehdään ns luoksetuloon se pysäytys, sitten edessä peruutukseen ja vasta sitten siirretään se seuraamiseen. Eli ihan toisinpäin kuin olin itse ajatellut (että ensin seuraaminen ja vasta joskus sitten luoksetulo). Tässäkin jollekin koiralle ehdotettiin myös samaa kuin ruudussa, eli takapalkka ja koiraan lisää voimaa / intensiteettiä kun vedetään kevyesti koiraa pois palkasta ja sitten vapautetaan.

Ohjattu: Kokeenomainen esitellään koiralle vain harvoin, pääpaino yksittäisissä osissa. Kide osasi tosi hyvin tämän jo kokeenomaisena liikkeenä ihan liikkuroituna, yllätyin itsekin. Tähän saatiin suositus opettaa vielä katsominen pyydettyyn suuntaan, Kide oppii sen kuulemma nopeasti, ja se auttaisi kaikkiin muihinkin etäliikkeisiin (katso ruutu, katso merkki, katso hyppy, katso oikea, katso vasen jne).

Kaukot: Kidellä on tosi kaunis maahan-istu pomppu ja vatsalihasten käyttö siinä, sama pitäisi nyt saada muihinkin vaihtoihin. Takajalkakaukoissa ollaan käytetty etu- ja takajalkatargettia, mutta kuulemma pelkkä etujalkatarget riittäisi tässäkin. Hyvä vaihtoehto olisi myös joku merkki, jonka yli vaihto suoritetaan, ja jättää jalkamerkit pois. Tällöin vaihdot namikädestä toiseen, eli toisessa kädessä on istumispalkat ja toisessa seisomispalkat ja koira vaan vaihtaa oma-alotteisesti namista toiseen. Kidellä oli kuulemma hyvin hallussa jo idea, mutta matkaa valmiiseen liikkeeseen vielä riittää. Kädet oli tärkeä pitää riittävän alhaalla, noin koiran rinnan tasolla. Minulla oli liian ylhäällä, mikä ajaa koiran tassut helposti liikkeeseen. Ensin on tärkeää saada vaihdot sujumaan oikealla tekniikalla, sitten tassujen paikallapito ja lopuksi vasta etäisyys.

Läpivalaisut suoritettu

Kide kävi röntgenkuvissa, lonkat, kyynärät ja selkä. Yritin katsella kuvia ja kuvausohjeita, mutta en osaa kyllä sanoa mitä nämä ovat. Ihan siistit ainakin omaan silmään, ei näy minun silmään nivelrikkoa, spondyloosia tai muuta. Eläinlääkäri ei suostunut alkaa arvailemaan, mutta sanoi että tuskin tulee oireita kun fiksun näköinen luusto ja pieni koira. Itse en sanoisi että A:n lonkat, koska malja on ehkä vähän matala? Vaikka onkin siisti, tiivis ja pyöreä. Sitten eikun tuloksia odottelemaan kennelliitosta.

Nuorten koirien tokoringin koulutus

Carita oli koutsina pääsiäisen nuorten koirien tokoringin koulutuksessa. Kide pääsi tekemään ekana, kun ei ehditty jäädä koko päiväksi. Oli noin 20min per koira aikaa. Tässä muistiinpanoja ulkomuistista:

Kyselin apuja siihen kun Kide menee herkästi häiriöihin, ja miten se oppisi tietämään mistä liikkeestä on kyse (esim että on seuraaminen vaikka liikkuri kantaisi esteen viereen). Myös etenkin puhuvat ihmiset on paha, koska ne selvästi haluaa rapsuttaa. Kävi ilmi että on edetty liian nopeasti liian vaikeisiin treeneihin, ja piti palata enemmän perusteisiin ja kun on helppoja treenejä alla, niin sitten lisätä sitä häiriötä. Esim helppo seuruupätkä ja siitä palkka. Sitten lisätä yksittäinen häiriö esim passiivinen ihminen ja siitä palkka ja sit taas helppo seuraaminen ja palkka. Seuraavalla kerralla helppo seuruupätkä - palkka - puhuva ihminen - palkka - helppo seuruu - palkka. Jne. Sama myös muut liikkeet. Carita kehui että Kidellä on kaunis seuraaminen, se oli kiva kuulla.

Ruudussa katsottiin, että Kiden pitäisi olla huolellisempi paikan pitäjä, joten siinäkin paluuta targettitreeniin. Targetin häivytystä taas voisi tehdä niin että 1 targetille, toinen ilman ja kolmas taas targetille, ja riittävän helppoja. Tässä on tullut ahnehdittua liikaa. Myös eteenlähetyksiä namikupille ja vaikka paluu ruudun namikupille juoksutreeniin etenkin ulos mennessä olisi tarpeen, jotta motivaatio irtoamiseen kasvaa. Namikupin kanssa matkaa voi ottaa helposti 30 metriä. Nyt motivaatio ja selkeys oikeasta paikasta eivät ihan täsmänneet. Carita ei ollut huolissaan kaikkien metodien sotkemisesta. Voisi myös kokeilla jos tekee 20 toistoa namikupille irtoamista niin onnistuisiko kuolleelle pallolle irtoaminen myös. Ja omana muistiinpanona, että voisihan ne kuolleet lelut myös opettaa, ei oo sekään mahdoton homma. Tässä myös ihmishäiriö oli tosi paha, eli oma muistiinpano, että pitäisi ottaa tähänkin niitä treenikavereita mukaan.

Sirken tokokurssi

Kide oli keväällä Sirken 3 kerran tokokurssilla, eli yhteensä tunti yksityistreeniä. Katsottiin Sirken kanssa monta eri juttua, hain lähinnä vinkkejä, miten edetä niiden asioiden kanssa, joita en itse osaa. Kurssi oli superhyödyllinen! Alla muistiinpanoja, jotka ei välttämättä ole Sirken sanomaa vaan voi olla myös menneet sekaisin omien ajatusten kanssa tai olen muistan väärin.

Kisamaisen suorituksen luominen tokoon: Tavoitteena on aluksi kahden liikkeen yhdistäminen niin, että ensimmäisestä tulee vain sosiaalinen palkka ja toisesta palkataan lähtövalmistelujen jälkeen. Sitten vähitellen vaihdellaan palkan paikkaa (mutta kisatreenissä ei ikinä liikkeen jälkeen vaan aina muu kohta kun koira ns vähiten palkkaa odottaa) ja myöhemmin lisätään liikkeitä. Voi myös treenata niin että ensin tekee kisamaisen setin jossa palkat aina liikkeiden alkuun ja lopuksi treenaa ne liikkeet erikseen ja palkkaa liikkeet.
Luoksetulon seisominen: Tähän haettiin pompulla / yllätyspalkalla vauhtia, eli heitin namin jonka Kide syö, ja kutsuin luokse, kesken matkan heitinkin namin ja vapautin syömään. Sitten tehtiin pari valeheittoa yhdistettynä käskyyn ja heitto heti perään. Tämän Kide hoksasi tosi hyvin. Tavoitteena olisi että seuraavaksi vaihdetaan niin päin että ensin käsky ja sitten namin heitto. Tämä sitten voidaan yhdistää myös seuraamiseen.
Seisomisen pysyminen: tähän paljon treeniä että oikeasti jokainen jalka pysyy paikallaan vaikka mitä tapahtuisi. Paljon palkkaa ja vähitellen lisää haastetta mukaan, voi koittaa häiritä liikkumalla hieman, sitten koskettamalla koiraa, lopulta tiputtamalla tavaroita, heittämällä palloa ym. Ensin helppoja ja vähitellen vaikeuttaen. Tämän koirat oppivat yleensä aika nopeasti, joten pääpaino tuossa ylemmässä treenissä.
Kaukojen seisominen: Pitäisi ensin päättää että etujalka vai takajalkakaukot. Ollaan nyt harjoiteltu molempia ja se ei varmasti helpota koiraa... Etujalkakaukot on koiran kuulemma helpompi hahmottaa, mutta meillä ei ole kympin kaukot tavoitteena, niin en tiedä onko niin väliä. Namit pitää jättää pois käsistä ja sitten alustalla kriteeriksi tassun pito alustalla (josta paljon palkkaa, ks. yllä). Palkka sekä asennon vaihdosta että sen jälkeen asennon pidosta.
Hyppynouto: Kapula suussa esteelle hakeutumista ja siitä palkkaa aina heti jos hakeutuu esteelle. Vauhtia ei tarvita paljoa, mutta vaikeita kulmia ja etäisyyttä. Ajatuksena hakea koiralle mielikuva, että aina kun on kapula suussa niin haetaan este, jonka jälkeen saa herkun.
Viimeisellä kerralla katsottiin myös vähän rallya, ja kyselin apuja oikean puolen seuraamiseen. Kide osaa tosi hyvin vapaan kuljetuksen oikealla, mutta muu on jäänyt vasemman puolen jalkoihin sitten pentuajan. Katsottiin perusasentoa alustalla, Asentoon hakeutumisessa olisi tärkeää ottaa kaikkia suuntia, ei vain luoksetulosuunnasta, jotta oikea paikka ihan oikeasti vahvistuu. Oikealle istu tulee eri käskyllä kuin oikealla (seiso/seuraa). Kidellä meni nämä ihan tosi hyvin. Katsottiin myös seuraamista, jossa palkan paikka oli tärkein millä siirretään kuljetus oikeaksi seuraamiseksi. Minun pitää tosi paljon nyt kiinnittää huomiota siihen mistä kohtaa palkkaan ja miten päin pidän käden, jotta paikka ja suoruus säilyy. Kide vastasi palkkausmuutokseen noin kolmannella toistolla, joten uskoisin että tästä tulee ihan hyvä suht nopeasti, kun tämä ei ole täysin uusi juttu Kidelle. Ei mene vuotta, niin kuin Käämillä jolla aloitettiin nollasta ja pohjalla oli 8 vuotta vasemmalla seuraamista. Sirke kehotti vaan paljon palkkaamaan ja tekemään pujottelua ja spiraaleja eri askellajeissa, jotta pysymisestä tulee vahva. Puolenvaihdot suositteli opettelemaan vasta kun oikean seuraaminen on vahvempi.

Kiden pennut

Kiden pennut on nyt reilun kuukauden vanhoja söpöliinejä. Kide sai 2 pentua, nartun ja uroksen. Heillä on mennyt kaikki hyvin, Kide hoiti ilman apuja synnytykset, kalvot, napanuorat ym, ja myös pennut hoitaa tosi hyvin. Leikittää niitä mielellään.

Tumman tytön pentunimi on Frida ja vaaleamman pojan Felix. Molemmat vaikuttavat oikein ihanilta tapauksilta, tulevat mielellään ihmisen luokse, nauttivat sylissäolosta ja ovat ihan todella söpöjä. Olen saanut jo kahdesti käydä söpöliinejä katsomassa ja viikon päästä taas.

Kiden syksyn tokoiluja

Kide on käynyt syksyn kaksissa tokotreeneissä (kennelpiirin ja ATD:n). Eli kerta – kaksi viikkoon treenit. Ihan kaikille kerroille ei olla päästy. Säännöllinen treenaaminen kummasti edistää oppimista. Muistelen että Riitta Korri sanoi että kolmesti viikkoon pitäisi treenata että edistyttäisiin. No onneksi meillä ei ole kovinkaan mahtipontiset tavoitteet, niin jospa riittäisi tämä vähän harvempikin.

Ruutu sujuu myös hyvin, apuja on satunnaistettu, ja avustetun jälkeen on pyritty tekemään ruutu ilman apuja. Tässä välimatkat avuilla on tosi pitkiä (25m), ilman apuja ehkä 10m. Kierto ilman apuja on edennyt huomattavasti, meno ja paluu laukalla, lähtö ekasta käskystä ilman käsiapua ja törppöjen kiertäminen onnistuu jo noin 95% todennäköisyydellä. Etäisyys vaatii vielä kasvattamista, mutta koska aiemmin päästiin jo 10 metrin etäisyyksiin avuilla, niin eiköhän se tästä. Alla video todisteeksi, miten kauniilta meno näyttää. Kaukoissa onnistuu i-m-i-m vaihdot 5 metrin etäisyyteen niin että tekniikka pysyy, ja s-m vaihto 3 metriä, muut vasta 1m. Tähän on kokeiltu takapalkkaa, mutta se hidasti vaihtoja niin paljon että tällä hetkellä heittopalkka.

Liikkeestä maahan sujuu rauhallisissa olosuhteissa todella upeasti. Häiriössä parempi on liikkeestä istu. Seiso on ihan palasina vielä. Seuraamisessa on yhdistelty noin 3 palasta, ja niissä on pysynyt hyvin pakka koossa. Ei olla ahnehdittu enempää, on niin nuori vielä pitkäkestoisiin suorituksiin.

Eniten vaiheessa ovat hyppy ja hyppynouto, näissä ajattelin seuraavaksi alkaa ottamaan keppien väleihin hakeutumista vesipelastuksesta tutuilla opeilla. Pito taas sujuu oikein hyvin rauhallisissa olosuhteissa. Häiriöt lisäävät kapulan pyörittelyä.

Kotona on tehty lasipurkeilla hajua ja ilmaisua. Tässä ajatuksena joskus lisätä purkkeja ja saada tunnari rakennettua. Mutta tässäkin huolimatta suunnitelmista, toistojen määrä ei ihan vastaa tavoitetta. Hiljaa hyvä tulee.

Tästä on hyvä Kiden jäädä 3 kuukauden vatsankasvatus ja pentujenhoitolomalle, ja tammikuussa jatkuu.

Pääsiäistokoleiri

Kide oli HSKP:n nuorten koirien tokoleirillä opettelemassa tokokisoissa tarvittavia taitoja. Kouluttajina olivat Tending kasvattajat Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri. Saatiin olla molempien opeissa kaksi kertaa. Pekan kanssa katsottiin ohjelmatreeniä, eli sitä kisatilannetta, ja Riitan kanssa katsottiin tekniikkaa. Pääsiäisen anti oli aivan loistava. Lisäksi ollaan menossa kesäkuussa uudestaan Korrien oppiin ATD:n tokotreeneissä. Kaikki allaolevat muistiinpanot on ihan itseä varten, ja ei välttämättä juuri Korrien sanomaa, vaan koulutuksessa mieleentullutta.

Pekan ajatuksena oli, että Tokoa varten koiralle opetetaan kisatilanne. Kisatilanteessa tärkeää on että koira saa palkan ihmiseltä, eikä se itse treenikenttä merkitse mitään. Pekan tavoitteena oli myös, että koira ei tiedä milloin se on kokeessa ja milloin treeneissä, vaan että treenit rakennetaan niin että koetilanne on koiralle tuttu. Koiran elämä olisi sarja onnistumisia, ja sillä olisi kisatilanteessa luotto siihen että olen pätevä koira jolla on maailman paras ohjaaja. Ja että koira pyrittäisiin opettamaan tekemään töitä ihmiselle, ei leluille, nameille tai tokoa itseään varten. Pekan kanssa katsottiin sitä, millaisesta kehumisesta koirat tykkäävät. Toisille sopii kosketus, toisille äänikehu, toisille liikkuminen koiran kanssa. Kide esimerkiksi ei tykännyt taputtamisesta, mutta tykkäsi rapsuttamisesta. Oli hyvin oivaltavaa, että hakee sen sosiaalisen palkan oikeasti niin että koira nauttii siitä. Pekka myös painotti että koiraa ei kehuta nami-sanalla kisoissa, vaan koiran pitää tietää milloin se saa sosiaalista palkkaa ja milloin namin tai lelun. Pekka myös muistutti monia, että aina ensin kehu, sitten vasta kaivellaan taskuista herkkuja, ettei taskujen kaivelu ole se palkkavihje.

Tosi moni teki ohjelma-treeniä, eli siirtymiä, esimerkiksi 3 siirtymää/helppoa liikettä putkeen sosiaalisella palkalla ja vasta viimeisestä sai lelun. Ohjelmassa tärkeintä oli rauhallinen ja motivoitunut mielentila, ei niinkään liikkeen onnistuminen. Liikkeitä tehtiin myös odotustilassa, käytävällä ja ulkona treenikentän sijasta, jotta koiralle se treenikenttä ei olisi niin merkityksellinen. Meillä tätä ongelmaa ei ole, kun koiralla ei vielä ole kisakokemusta, niin yhtälailla on palkattu ulkona, odotustilassa kuin kentälläkin. Pekan ajatuksena oli että tehdään ensin siirtymä-kehu-palkkaus ja siirtymä-kehu-siirtymä-kehu-palkkaus ja lopulta jopa 3-5 siirtymää tai liikettä ja vasta loppuun se palkka. Ohjeena oli myös, että ohjelmatreenissä tehdään helppoja liikkeitä, sääntöjen vastaisestikin, ja autetaan koiraa onnistumaan ja pysymään mielentilassa ja sitten itse liikkeiden tekninen opettelu tehdään erikseen. Kisoihin Pekka kannusti menemään vasta kun on hallussa liikkeet teknisesti ja ohjelmatreeni kantaa sen 4-5 liikettä.

Tekniikkatreenissä ehdittiin tehdä vaikka mitä. Mm seuraamisessa sain palautetta askelpituudestani. Minun pitäisi huomioida askelpituudessani paremmin koiran koko, ja kävellä lyhyemmällä askeleella. Tämä on minulle vaikeaa. Kide näytti tosi kaunista seuraamista, niin liikkeelle lähdöt, suora, käännökset kuin pysähdykset. Saatiin kehotusta alkaa kokoamaan seuraamista jo kokonaiseksi kisaliikkeeksi. Myös sivulletuloa voisi vahvistaa enemmän, Kidellä on kaunis sivulletulo, mutta paikka vielä vähän vaihtelee. Itse en ole tästä niin huolissani, ja olen sitä myös itse vahvistanut, minulle riittää että paikka on minun mielestä hyvä, ei niinkään väliä onko se aina sama.

Merkille lähetykseen saatiin myös kehotuksena alkaa lisäämään EVL:n elementtejä, vaikka itse merkki on vielä ihan kesken. Jännästi kukaan kouluttaja ei oikeastaan ole huolissaan Kiden merkistä, vaikka se on meillä ollut jo ainakin vuoden ajan treenien teemana, eikä se siltikään oikein ole mennyt eteenpäin. Saa nähdä tuleeko merkki olemaan meillä se, miksi ei koskaan päästä tokossa eteenpäin, vai purkautuuko se vain itsestään ajan myötä.

Ruutua kehotettiin myös viemään eteenpäin, alkamalla yhdistelemään esimerkiksi kahta satunnaista palasta toisiinsa. Myös kaikki palaset siitä kuntoon erillisinä, ja jokaista osasta vähitellen eteenpäin, lopun kokoaminen on sitten helppoa. Ruudun palasista tyhjä on meillä opettelematta, mutta ruudun bongaus, ruutuun juoksu, stoppipaikka, nopea stoppi ja seisominen ruudussa on jo opettelun alla. Vielä enemmän opeteltavaa on maahanmenossa, seuraamaan tulossa, sekä loppuperusasennossa. Kokeiltiin targetin heiton kautta paikan hakemista yhdistettynä pysähdykseen, ja se olikin oikein nätti. Tätä voitaisiin kokeilla seuraavissa treeneissä tutulla ruudulla.
Noutoa näytettiin ja siitä saatiin myös paljon kiitosta, kauniita osia olivat sekä nosto, pito että vauhti. Siihen ehdotuksena kapula suussa hyppääminen ja esteen yhdistäminen joko etu, tai takaperin ketjuttamalla, sekä sivulletulo kapula suussa vauhdista. Kuolleen kapulan nosto taas kehotettiin jättämään myöhempään.

Muilta apinoituja vinkkejä olikin sitten etenkin ohjattuun noutoon liittyen. Tästä nähtiin tosi monta opetustapaa, ja pari on nyt ainakin sellaisia, mitä lähdetään kokeilemaan. Kokeillaan ainakin targettia keskikapulalle, sekä namialustaa keskikapulalle.

Kaukoissa nähtiin sekä etujalkatekniikan että takajalkatekniikan opetusta. Olen ajatellut Kidelle takajalkatekniikkaa, koska epäilen etten osaa opettaa etujalkatekniikkaa. En ole lopputuloksesta kovinkaan huolissani, osaan opettaa on ehkä 8:n kaukot, ja päätavoitteenani on se, että koira tekisi kaikki vaihdot, vasta toissijaisena se tekniikka. Toki jumppaa on tehty tähän taustalle ja sitä jatketaan, ja palkkaustapoja kokeillaan, mutta en ota tästä hirveästi stressiä, tulee sellaiset kuin tulee, ei niitä MMissä esitellä.

Tunnarin osalta käytiin myös läpi monta opetustapaa hajupurkeista piilosta etsimiseen ja kävyistä kankaaseen. Olen suunnitellut tunnaria syksyn projektiksi, kun sitä voi sitten tehdä omassa olohuoneessa, ja toistoja tarvitaan paljon ja muuttujiakin riittää.

FI ja EE MVA Kide

Kide täytti perjantaina 2 vuotta, ja sen seurauksena pääsi metsästämään näyttelytitteleitä. Viime kuussa Kide sai ensimmäisen isojen koirien sertin Virosta. Viikonloppu Heidin kanssa oli menestyksekäs, Kide kävi kahdessa näyttelyssä, ja sai 2 sertiä, joiden ansiosta Kidestä tuli EE MVA, vain 2 vuotta ja 2 päivää vanhana. Kuvassa pöydän putsaajat Vivi-pikkusiskopuolen kanssa.

Ja koska Suomesta löytyi syksyltä yksi serti, on Kide nyt myös FI MVA. Itsehän olen ollut tässä asiassa avuksi lähinnä sohvalla löhöämällä, ja turkkia silloin tällöin pesemällä ja harjaamalla.

Loppuun söpö sukulaisposeeraus

Kaikki kuvat (C) Heidi.