Näytettiin meidän Ruudun tämän hetkinen tilanne. Meillä on namialusta käytössä, ja alustan koko on pienennetty nyt tässä ihan lähiaikoina ruokakupista rahkapurkin kanteen. Välimatkaa olemme vaihdelleet noin 5-7 metriä ruudusta. Näytettiin miltä näyttää, ja hyvin Kide meni täysiä ruutuun. Pipsa kehotti, että koska tämä sujuu nyt näin hyvin, ehdottomasti kannattaa pidentää matkaa, ja lähteä hakemaan mahdollisimman pitkää, jopa ylimatkaa jo nyt, että Ruudusta tulee koiralle sellainen täysiä pikajuoksu pitkälle, eikä napanuora pääse vaivaamaan. Sanoi että voidaan hyvin jatkaa tällä alustalla, ja hakea nyt sitä matkaa, ja vasta myöhemmin kokeilla jos namit voisi jättää pois alustasta. Mutta nyt pääasia on se vauhti ja toinen asia on matkan lisääminen, ja myöhemmin palkkausvaihtelut, mutta nekin vain jos vauhti säilyy.
Luoksetulossa tehtiin yksi läpijuoksu koko hallin poikki ja sitten yksi odotus mistä palkkaus. Pipsa kehui että Kide istuu hienosti ja asento on vakaa ja keskittyy minuun koko suorituksen ajan. Sanoi että ehdottomasti kannattaa hyödyntää sitä, että jättää paljon, ja kytkee vaikka seinään tms, jotta saa varmasti onnistuvia toistoja vaikeisiinkin jäämisiin (hypyt, lelut, käskytys ym), ja lisää tähän vähitellen häiriötä ja sen kautta varmuutta. Luoksetulosta kehui että Kidellä alkaa olla jo selvä tämä alkukuvio, mitä tapahtuu ja toimintamallit ovat oikeat. Sitten vain se tähän se loppuasento erikseen.
Luoksetulon stoppeja me ei olla vielä tehty, mutta kyseli niistä miten kannattaisi aloittaa. Pipsan mukaan stopit kannattaa aloittaa sillä, että asennot ovat vahvat. Jos sanon seiso, istu, maahan, niin koiran täytyy osata se sekä erikseen käsimerkistä että erikseen käskystä. Käsimerkit selkeiksi (eli eri asentoon eri käsi, suunta ym) ja varmoiksi. Vasta sitten yhdistetään vauhtiin. Harjoitellessa on tärkeää olla vauhtia, esimerkiksi kierrosta pallonheittoa, vartaloapua, peruutusta, takapalkkaa. Kokeilemalla löytyy omalle se oikea. Eli kotiläksynä tästä nyt alkuun näitä asentoja vahvemmiksi ja liitetään käskyyn käsimerkki ja opetellaan ne nyt kunnolla.
Kide oli tosi nätisti odotusajat. Vähän haisteli/söi ruohomattoa, mutta pääasiassa syötin sille paikalla olemisesta namia tiheällä palkkauksella. Pipsa kehui että Kide nauttii juoksemisesta, tykkää leikkiä, palkkautuu hyvin, keskittyy, on ahne ja muutenkin lupaavan oloinen tokokoira, ja uskoi että me päästään vielä pitkälle.
Pohdiskelin myös, kun kuuntelin parin muun treenejä, että panostetaan vaan lisää (tämä vuosi) näihin hyviin ja vahvoihin pohjiin, koska mutulla jos pohjat on vahvat, niin lopun rakentaminen on helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti