Käämille oli valittu 2 liikettä tehotreeniin, seuraaminen ja liikkeestä istuminen, näiden lisäksi sain myös yhteen luoksetulokysymykseen vastauksen. Saatiin molempiin sellainen kasa vinkkejä, että jos näillä ei pakkaa kasaan saada, niin ei sitten millään. Oli mm minun käsien palkkausentoja, palkkausajoituksia, palkkaussanoja ja mitä niillä tarkoitetaan. Jokainen koira taisi reagoida Miian palkkaussanoihin. Oman kropan hallintaa painotettiin myös, ja sitä, mitä apuja kannattaa käyttää, ja miten ne häivytetään pois. Sekä tietenkin vinkit miten näistä meidän liikkeistä edetään valmiiseen liikkeeseen.
Mia kehui Käämiä erittäin ahneeksi (=teki hommia Mian taskussa olleiden nappuloidenkin perässä syöden sormet verille), oikein iloiseksi, keskittymiskykyiseksi ja hyvin motivoituneeksi pennuksi.
Olipa aikamoinen reissu. En viitsinyt mennä nukkumaan lauantai-illalla, kun bussi lähti kahdelta yöllä, ja loppujen lopuksi erään yöbussihäirikön takia en sitten menomatkalla nukkunut ollenkaan. Koirat kyllä veti hirsiä bussissa, niitä ei möykkä häirinnyt, joten virtaa piisas. Minä en oo tottunu valvomaan, joten tämä 37h valvontarupeama otti vähän koville. Harjoituksen puutetta. Takasin tullessa viimeisen junapätkän torkahtelut vastasi olotilaltaan enemmän pöyrtyilyä kuin nukahtelua. Mutta seminaari oli niin huippu, ettei tippaakaan kaduttanut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti