tiistai 18. marraskuuta 2008

Minilentoeläin

Vähän kuin varkain, kaverin tultua kipeäksi, päästiin ottamaan yksi väliin jäänyt agiliitokerta tänään. Riitti oli jo huomattavasti paremmin hanskassa kuin viimeksi, mutta vieläkin vähän ominpäin juoksentelua oli ilmassa. Oltiin mini-ryhmässä, joten kaikki esteet oli matalina.

Alkuun otettiin yksittäisenä esteenä keinua. Se meni hienosti. Sitten itsenäisenä rata irtoamisharjoittelua. Riitti ei niitä taitaisi enää tarvita, sehän irtoaa. Soon mun nato-ohjus. Rata oli suora, hyppy-putki-rengas-pöytä. Riitti meni aivan erinomaisesti. Otettiin ensalkuun siten, että olin jo puolessa välin putkea ennen lähtölupaa, jotta ehdin varmistaa renkaan. Sitten ihan alusta lähtien, ja Riitti sai ampua ihan itse pöydän palkalle.

Sitten virallisena ratana oli välistä vetoja itseä kohti ja taakse kiertämisiä (hypyt minua päin) sekaisin. Ja minähän olin sitten niin sekaisin kuin olla vaan voi. Väärät käskyt, väärät radat jne. Liiallisen yrittämisen ja surkean ohjaamisen seurauksena Riittikin sitten kyllästyi, eikä ottanut enää kohtihyppyjä kunnolla, jätti vaan seuraamatta ohjauksen kokonaan ja suoritti miten itsestään hyvältä tuntui. Lopuksi saatiin onnistunut loppuosa, ja jätettiin siihen. Kokorataa ei mitään toivoa minun aivoilla yrittää. Ohjaajalla ei sittenkään taida olla kahta vasenta jalkaa, vaan kaksi vasenta aivopuoliskoa, tai ainakin aivokurkiainen on poikki. Rata oli siis:
_ _ _ _ put-
I
_ _ _ _ I ki

Missä ensiksi hyppy-hyppy-välistäveto-hyppy-välistäveto-hyppy-takaakiero-hyppy-putki ja takasin päin tullessa hyppy-takaakierto-hyppy-takaakierto-hyppy-takaakierto-hyppy.

Ja sitten meidän kepit katsottiin. Ja Riittihän osaa ne! Mahtava koira!

Pitäsköhän vielä myöntää, että aiheutettiin hieman pahennusta agilityssä tänään.

Minna kysyi, että kukas tämä bortsu on. Vastasin että Riitti. Se kysyi että missäs sen korvat on. Riitin korvathan on aina päätämyöten kun ihmiset puhuu sille lässyttäen. Vastasin vitsillä että ne on typistetty. Jonkun toisen koiran omistaja siitä vierestä veti herneet nenäänsä, ja suutahtaen mumisi että "miks ihmeessä" vai mitähän hän sanoi. Piti korjata että ihan luomut ne Riitin korvat on, ne vaan menee päätämyöten kun se on iloinen, mutta en tiedä miten hyvällä sitä otettiin. Hupsis... Pitäs katsoa tarkemmin missä seurassa laukoo mitäkin suustaan.

Ei kommentteja: