Emäntä keksi itselleen kuumeen jostain viimeviikoksi. Nyt on jälkitautina äänihuulten tulehdus. Ääntä ei tule lainkaan, pelkkää pihinää jos yrittää, ei edes kuiskata voi. Yskiä ei voi ja aivastuskin kuullostaa todella oudolta.
Lääkärin käskystä olen ehdottomassa puhumiskiellossa nyt pari päivää. Sen jälkeen varovasti voi aloittaa puhumista. Hassuja kommelluksia on sattunut. Tänään apteekissa farmaseutti luuli varmaankin kuuroksi mykän sijaan, puhui selkeitä yksinkertaisia lauseita, ja viittoi mukana, että nämä lääkkeet ja suun kautta otettavia. Mua huvitti se kovasti. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.
Riitti onneksi toimii hienosti käsimerkeilläkin kaikki peruskäskyt, ja ehkä saattaa lihoakin hieman, kun ei pääse harrastelemaan ja pitkille lenkeille joka päivä. Olisi sitten pullapoikana näyttelyissä -- taitaa olla emännän haaveajattelua.
Harmi niiden kahden viikon päästä olevien kokeiden kanssa, kun hiottavaa olisi ollut vielä vaikka kuinka, ja mitään tokokäskyjä en ole opettanut käsimerkkien kanssa. Ainoastaan kaukoja, eteen tulemista ja seuraamisen siirtymiä pystyy harjoittelemaan sisällä käsimerkeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti