Riitti yrittää kovasti lämmitellä Nataa. Haistelee kaulasta ja pussaa jos ehtii, haastaa leikkiin, vie leluja ja keppejä lenkillä. Natakin on pari kertaa erehtynyt tuomaan Riitille lelun tai kepin, ja juoksemaan Riitin perässä mitä korkeampien kivien päälle ja hyppimään mättäältä toiselle metsässä. Miten noin pieni pystyykin kiipeämään noin kevyesti?
Olen nähnyt Natan heiluttavan Riitille häntää pari kertaa. Muutoin Nata keskittyy pitämään Riitin tiukassa kurissa, metriä lähemmäs ei ole asiaa. Yhtä pötköttelyä tuo noiden olo suurimmaksi osaksi on. Natan kaltaisia koiria voisi olla vaikka kymmenen, eikä niitten olemassaoloa edes huomaisi. Tosin yksin peiton alla nukkumaan tottuneelle voisi tulla hieman kuuma.
On kätevää, mahan päällä on lämmitin samalla kun katsoo telkkua, bortsu tuo puhelimen jos se soi, ja villasukat, kun varpaita alkaa paleltaa. Selvästi jokainen tarvitsee kaksi koiraa. Muutoinhan joutuisi luopumaan sylilämmittimestä hetkeksi, jos puhelin alkaa soida.
Ilmoitin Riitin tänään Jyväskylän KV -näyttelyyn. Mielenkiinnolla odotetaan minkä värisen nauhan kera tullaan kotiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti