Otettiin edellisen jäljen paikkauksia. Jotain oli koiran päähän edellisestä iskostunut, sillä jälki oli aivan mahtava! Jos nämä olis aina näin hyviä, näitähän vois tehdä vaikka kaikki aamu- ja iltaruoat.
Jälki oli märässä sammalpohjaisessa mättäisessä metsässä. Matkaa ei tullut laskettua, mutta arviolta 400m. Kaksi polun ylitystä ja kaksi kaatuneen puunrungon ylitystä. Namikasoja noin 10-50 askelparin välein, ja hankalia kohtia ennen sekä jälkeen aina pari namia. Tultiin jäljelle vasemmalta sivusta, Ja Riitti sai ilmavainun jäljelle hieman kaempaa, joten meinasi lähteä liian aikaisin. Korjasi itse itsensä parin metrin jälkeen etenemään taas suoraa kohti jälkeä, ja aloitti jäljen "janalta" todella nätisti.
Alussa meinasi olla hieman liikaa vauhtia. Himmasin hieman liinalla, ja Riitti korjasi vauhtia hitaammaksi. Joko ajoitus osui kohdalleen, tai sitten Riitti oikeasti hiffasi mitä pitikään tehdä. Pysyi nätisti jäljellä, ja eka polunylityskin meni oikein mallikkaasti. Noin puolessa välissä jälkeä kulman kohdilla hukkasi jäljen menemällä kulmasta yli. Tuli siitä ravia mua kohti, hakeutu minun sivulle makaamaan. Odottelin siinä hetken, juuri ajatuksena antaa uusi jälki käsky, niin Riitti otti ilmavainun jäljen suunnasta, ja lähti jäljestämään, ja teki ihan täydellisen kulman. Siitä noin 30m oli polun ylitys, ja siinä Riitti epäröi kovasti. Tarkasti polun molempiin suuntiin melkein liinan verran, kuitenkaan liinan kiristymättä. Pysähtyi hetkeksi seisomaan, ja sai sitten ilmavainun jäljen suunnasta. Painoi kuonon maahan ja jäljesti koko loppujäljen todella hyvin.
Vauhti oli tosi hyvä, ja Riitin keskittyminen pysyi jäljessä, ja tuo itsenäinen korjaaminen oli upeaa verrattuna aikaisempaan haahuiluun. Tuo viereen makaamaan pyytäminen, ja sen hetken keskittyminen taitaa olla Riitille sopiva. Jos se lisäksi näin nopeasti oppi tarjoamaan sitä itse jäljen hukattuaan, ja kykenee siitä itse ratkaisemaan ongelman, niin tullaan jatkossakin käyttämään. Toivottavasti "palaamisesta" ei ole vaikutusta viestin mahdolliseen jäljen hukkaamiseen. Uskoisin kuitenkin tuon olevan vain Riitin tarvitsema välivaihe, ja jatkossa kun se saa lisää varmuutta ongelmakohtiin, se kykenee ratkaisemaan ongelman itsenäisesti.
Pitäisiköhän taas muistuttaa, että näitä minun pohdintojani saa ihan vapaasti kommentoida. Kyseessä on kuitenkin se ihan eka harrastuskoira, ja mutulla mennään kaikissa tilanteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti