Varsinainen talviurheilujen päivä tänään. Lähdin viemään Riittiä pyörällä hiihtämään 3km päähän Päijänteelle. Umpihangessa pyöräily on kohtuullisen rankkaa. Varmaan on juokseminenkin. Koiralla oli menomatkalla ihan hirveästi vauhtia, ja otettiinkin pieni pätkä, alta 100m, vetovaljaissa pyörällä. Hauskaa oli, mutta aika vallatonta menoa. Ei mikään kaupunkilaji. Ja parkkiksella hiihtämään pääsyä odotellessa minun olevinaan-koirasosiaalinen meinasi pistää rähinää pystyyn vallattomasti leikkimään tulleelle mustalle parivuotiaalle urokselle. En osannut edes yhtään ottaa omaani lyhyempään hihnaan, kun luoksetullut näytti ihan pennulta eleineen. Toinen lähti samantien pois, ei ollut kiinnostunut Riitin äijäilyistä.
Hiihtämässä Riitti kävi kaksi matkaa. Ensimmäinen siten, että minä olin jäällä mukana, ja Riittiä yritettiin saada juoksemaan edellä menevien perään. No se ei sujunut alkuunkaan, Riitti kyttäsi vain minua, juoksi ehkä kilometrin. Yhden ohituksenkin ottivat, mutta muutoin eka reissu ei sujunut. Otettiin sitten toinen pätkä, missä minä jäin autolle. Tyhjälle ladulle Riitti lähti aivan täysiä, eikä jäänyt minuakaan kaipailemaan, kun minä olin jäänyt autoon. Palatessa, vaikka olin rannalla vastassa kirittämässä, Riitti ei kiinnostunut minusta yhtään. Ei se olevinaan ole minusta riippuvainen, tai edes kiinnostunut, mutta sitten kumminkin sen verran, ettei mammaa voi taakse jättää.
Palatessa pyörällä kotiin oli koirakin jo rauhallisempi. Ravasi nätisti pyörän vierellä tempomatta joka suuntaan.
Illalla reeneissä oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Oli taas niin virtaa täynnä että huh. Otettiin pienet seuraamiset, liikkeestä istuminen, tunnari ja kaukoista m-s-i. Tosi täpäkkää menoa, ja hyvä keskittyminen, vaikka vire oli missä sattuu. Otettiin tunnarikin tarkoituksella korkeasta vireestä ilman valmistelevia, ja hyvin keskittyi silti asiaan. Se s-i vaihto kaipaisi yhä hiomista. Pitäis palata syksyn reenikuvioihin, jos se sillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti