Ovikello soi. Siellä oli joku tyttö puhelimessa. En avannut, ties mitä olis halunnut myydä. Sitten soi puhelin: "Ootko kotona, onko koira kotona, nyt äkkiä ulos, talo palaa!" Kengät jalkaan, koira hihnaan, takki käteen ja ulos. En jäänyt katselemaan otanko tavaroita mukaan vai en, kun on kuullut näistä muutamasta muusta Jyväskyläläisestä, kenen kämpät ovat palaneet, että se palo leviää hyvin nopeasti.
Pihassa oli jo ambulanssi, sitten siihen rupesi tulemaan paloautoa, poliisia ym. Kuulin, että se on meidän yläpuolella oleva asunto, mikä palaa. Ikkunoista puski mustaa savua, ja vettä nuo palomiehet puskivat sinne ihan kiitettävästi. Lopulta kun saivat asunnon sammumaan, niin päästiin katsastamaan, onko omiin asuntoihin tullu vahinkoa. Meillä haisee vähän savu, ei ole vesivahinkoa, eikä nokisia seiniä tms. Verhot ja petivaatteet ym saa varmasti pestä, ja hurisevaa kuivuria kuunnella useamman viikon, mutta muutoin selvittiin säikähdyksellä.
Harmi sitä tyttöä ja kämppistään kenen asunto paloi asumiskelvottomaksi. Kaikkiin tavaroihin liittyy kuitenkin yllättävän iso tunnearvo.
KSML: Tuli vahingoitti opiskelijasolua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti