maanantai 9. helmikuuta 2009

Pikkukoira tuli taloon

Parivuotias silkkiterrieriuros tuli meille pariksi viikkoa kokeilemaan opiskelijakämppäelämää. Herra Widgren on tottunut rauhalliseen eloon, ja opiskelijatalon äänet ja tavat vähän ihmetyttävät.

Illalla muutoin rauhallisesta rapsuttelusta nautiskelleessaan yläkerran elefantit aloittivat remppapuuhat, lähempänä puolta yötä. Eihän sellaista voi käsittää, miten sitä voisi rentoutua. Iltalenkillä pimeä metsä oli myös kovin ikävä, pelottamaanhan se laittoi. Kuka tahansa villieläin voisi haluta ylhäimistön hengiltä. Katuvalojen loisteessa kävely oli huomattavasti turvallisempaa, vaikka siellä tulikin vastaan öliseviä ja hoippuvia miehiä.

Aamu-ulkoilu suoritettiin metsässä. Hra Widgrenin on täytynyt tottua rauhallisempiin metsiin, sillä opiskelijakämpän takana olevan metsän vieressä on talon rakennus meneillään. Siitäkös tuleva meteli Herraa ihmetytti. Oli turvallisempi kävellä mustan jättiläisen kannoilla, tai jos se otti ja katosi pusikkoon, tulla seisomaan hihnasta kiinni pitäjän jalkojen päälle. Loppuun suoritettiin ylhäimistölle paremmin soveltuva lyhyt kaupunkikävely, ja sitten malttoi jo tarpeetkin tehdä. Kuka sitä nyt haluaisi tehdä tarpeita leukaan asti ulottuvaan umpihankeen.

Talon ateriat ovat kuvottavan hajuisia. Ei ole sisäfilettä. Illalla se vielä meni, mutta kun aamulla tarjoiltiin taas samaa, niin yöks. Ruoan kanssa ei myöskään tarjoilla kangasservettejä. Koska parta tulee pyyhkiä, on se välttämättömyyden pakosta tehtävä mattoon tai sänkypeittoon. Palvelua ei myöskään saa, vaikka kuinka itkettäisi. Ja joka tilanteessa joutuu istumaan, nakkiakaan ei saanut ellei istunut ensiksi, ja silloinkin vain pieninä palasina. Ei ole elo niinkuin hotellissa. Ikkunasta ei näy merinäköala, vaan kerrostalo. Siellä tosin asuu ihan sievä neito, sitä on mukava katsella.

Onneksi sentään turkki on vielä pidetty kuosissa, yöllä ei tullut kylmä, ja rapsuttelua saa niin paljon kuin kehtaa kerjätä. Nakkikin oli ihan hyvää, varmaan samaa merkkiä kuin kotona. Eikä näin päiväsaikaan kuuluvat remppaäänetkään enää ihmetytä, vaan voi hyvillä mielin ottaa sikeitä pienellä kerällä. Mieluiten sylissä.

Ei kommentteja: