torstai 19. helmikuuta 2009

Laiskottelua

On laiskoteltu niin treenaamisessa kuin blogin kirjoittamisessa. Ei ole oltu kuin leikittämässä saksanpaimenia jäällä. Tänään kuitenkin oltiin agiliitelemässä, viimeinen kerta, kesällä jatkuu sitten taas.

Ratana oli ihan oikea rata. Tai ainakin lähes. Oli hyppyjä, pussi, a ja kepit, hieman Z mallisessa kiihdytys-kääntö radalla. Otettiin kahdella eri tavalla. Riitille sopii paljon paremmin takaa ohjaus, se on rauhallisempi, ei räkytä, eikä räiski. Tosi upea rata, Riitti haki kepitkin hienosti! Keppikulmia pitäisi treenata, ja A:n nousukontakti on meille vaikein kontakti. Ehkä pk-A tekee siihen sitä haastetta. Alastulokontaktit se jo itsenäisesti osaa.

Itsenäisenä ratana kahden esteen pyöritystä, keinu, kepit ja 2 hypyn ja putken muodostamia pyörityksiä vähän joka suuntaan.

Odotellessamme tokottelimme hieman. Otettiin seuraamista, joka oli ihan hiljaista, jäävät ja kaukoja. Hiottiin hieman eteentuloja ja sivulle siirtymisiä.

Eilen oltiin lepakkovuorolla bc-treeneissä. Ihan alkuun Riitti nuoli oikein antaumuksella Nastjaa, ja koitti haastaa sitä leikkiin. Ihanaa ettei tuollaiset häiritse sen treenimotivaatiota. Otettiin Hannan avustuksella vähän seuraamista, joka oli mitä oli. Pohdiskeltiin piippaamisen (tai siis mölinän) syitä, ja koska se on jossain vaiheessa ollut hiljaa, niin kokeillaan nyt tähän väliin pelkkää yli-iloista kehumismenoa. Kun mahdollisimman rauhallinen käytös on minusta vain pahentanut ongelmaa. Hihhei-seuraaminen oli ihan kivaa. Paikan Riitti pitää hyvin, siinä ei minusta ole mitään ongelmaa. Jääviä, joissa Riitti tarjosi istumista melkein joka vaihtoon. Ei huono, parempi näinpäin, kuin toisin päin. Ohjattu nouto liikkuroituna, joka myös oli mitä sattuu, ekalla väärä, pysäytin ja Riitti palasi merkille, ja haki siitä oikean. Toinen meni nappiin. Metallinouto hypyllä ja ilman, se oli hyvä. Luoksetulo oli myös hyvä. Kaukot todella upeat. Ja loppuun paikkaistumista ja paikkamakuuta, mitkä ihan ok. Riitin tekeminen ehdottomasti paranee aina loppua kohti. Jotenkin pitäisi saada se alkupää vielä hanskaan.

Kaukojen peruutusta on treenattu jonkun verran sisällä, ja tällä hetkellä s-i on ennemmin peruutus kuin paikallaan pysyvä, eli ehkä se tästä. Tunnaria on otettu parvekkeella myös oikeastaan joka päivä. Ennen seuraavaa koetta pitäisi hioa vielä ne eteentulot ja sivulle siirtymiset, tehdä Juhantalo-Kakkola seuraamisia, sekä paljon hyvänmielen juttuja.

Ei kommentteja: