Romeon blogin innoittamana lähdettiin Käämin kanssa aamulenkille etsimään pientä sulaa kaistaletta. Löydettiin sellainen. Mitään koskematonta se ei varmasti ollut, mutta sen verran aikaisin aamulla oltiin liikkeellä, että yön rauhassa ollutta kylläkin. Käämi odotti puussa kiinni, ja jälki ajettiin heti tuoreeltaan. Kaistale oli sammaleista heinikkoa, hyvin märkää sellaista. Namuja 3 per askel, ja askeleet kiinni toisissaan, mutta ei jonona.
Koko kaistale käytettiin, noin 10m niin suoraa kuin kaistale antoi tehdä. Ekat 5m Käämi söi kyllä namuja, ja välillä katseli ihmeissään ympärilleen ja kuunteli kaukaa kuuluvia koiran haukkuja. Käveli alussa jäljellä sivuttain ja peruuttaen. Loput 5m meni ihan ok, se pysyi 3m siitä todella hienosti ja tarkasti jäljellä, eteni suoraviivaisesti ja söi jokaisen namun. Viimeiset 2m alkoi tulla jo vauhtia, eikä meinannut malttaa syödä joka namia. Lopussa pieni kasa namuja, joka ehkä veti puoleensa, vaikkei näkynyt?
Enskerralle isommat namut, ja ehkä vaan kantaan ja kärkeen namit, ja lopun namikasa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti