Agiräiskintää

Taas näitä päiviä, milloin pistää miettimään, että miksi me tätä lajia harrastetaan...

_I , I ` about tuon mallinen rata, lähtien alaviivalta, lopussa ois ollu kepit, mutta ne otettiin erikseen, kun ei toivoakaan että Riitti kesken radan suorittaisi kepit, varsinkin kun ne ei muutenkaan suju niin hyvin. 90° kulma oli lähes mahdoton. Ihan sama otettiinko takaa leikaten, valssilla, mäkelöillä, sylikäännöllä. Aina rima alas. Kerran saatiin takaa leikaten se tehtyä. Että räiskis räiskis. Ja hau hau. Eikä loppujen lopuks kouluttajakaan tuntunut tietävän mitä minä teen väärin. Kenties olin Riitin tiellä, kenties se vaan räiskii jos olen sen edellä, kenties ohjasin huonosti, kenties tömistin jaloillani liikaa tai kenties ohjasin liian selkeästi käsilläni, kun pelkkä kroppaohjauskin olisi riittänyt.

Kepit ei sujunu ollenkaan. Riitti tietää mitä pitäis tehdä, mut se oikoo tai pelleilee. Ehkä joka kolmas suoritus oikein? Itsenäisinä esteinä loppusuora jossa pituus. Se meni oikein hyvin, ei kertaakaan räiskis räiskis. Ja okseri-putki, joka meni myös oikein hyvin.

Lopuksi näytettiin miten kontaktit sujuu A:lla ja puomilla. No ei suju. Nousukontakteissa Riitti varasti kerran A:lle (tosin siinä ehkä mun vika kun en sanonut a-seis-kiipee kuten yleensä, vaan a-kiipee-seis), kerran ennakoi puomilla ja pysähtyi jo ennen kun tassut koski kontaktiin, ja loput meni ihan ok. Niille pitäs tehdä jotain. Varmaan kylvää nameja ja laittaa koira hihnaan. Alastulokontakteilla maahanmenon tarjoaminen ei suju A:lla ollenkaan, mutta puomilla ihan ok. Tosin kuulemma kontaktit pitäisi opettaa joko namialustalla tai juoksukontakteiksi. Että kai niitä sitten pitäis lähteä vaihtamaan.

...Niin miksi? No siksi että koiralla on kivaa!