Parivuotias silkkiterrieriuros tuli meille pariksi viikkoa kokeilemaan opiskelijakämppäelämää. Herra Widgren on tottunut rauhalliseen eloon, ja opiskelijatalon äänet ja tavat vähän ihmetyttävät.
Illalla muutoin rauhallisesta rapsuttelusta nautiskelleessaan yläkerran elefantit aloittivat remppapuuhat, lähempänä puolta yötä. Eihän sellaista voi käsittää, miten sitä voisi rentoutua. Iltalenkillä pimeä metsä oli myös kovin ikävä, pelottamaanhan se laittoi. Kuka tahansa villieläin voisi haluta ylhäimistön hengiltä. Katuvalojen loisteessa kävely oli huomattavasti turvallisempaa, vaikka siellä tulikin vastaan öliseviä ja hoippuvia miehiä.
Aamu-ulkoilu suoritettiin metsässä. Hra Widgrenin on täytynyt tottua rauhallisempiin metsiin, sillä opiskelijakämpän takana olevan metsän vieressä on talon rakennus meneillään. Siitäkös tuleva meteli Herraa ihmetytti. Oli turvallisempi kävellä mustan jättiläisen kannoilla, tai jos se otti ja katosi pusikkoon, tulla seisomaan hihnasta kiinni pitäjän jalkojen päälle. Loppuun suoritettiin ylhäimistölle paremmin soveltuva lyhyt kaupunkikävely, ja sitten malttoi jo tarpeetkin tehdä. Kuka sitä nyt haluaisi tehdä tarpeita leukaan asti ulottuvaan umpihankeen.
Talon ateriat ovat kuvottavan hajuisia. Ei ole sisäfilettä. Illalla se vielä meni, mutta kun aamulla tarjoiltiin taas samaa, niin yöks. Ruoan kanssa ei myöskään tarjoilla kangasservettejä. Koska parta tulee pyyhkiä, on se välttämättömyyden pakosta tehtävä mattoon tai sänkypeittoon. Palvelua ei myöskään saa, vaikka kuinka itkettäisi. Ja joka tilanteessa joutuu istumaan, nakkiakaan ei saanut ellei istunut ensiksi, ja silloinkin vain pieninä palasina. Ei ole elo niinkuin hotellissa. Ikkunasta ei näy merinäköala, vaan kerrostalo. Siellä tosin asuu ihan sievä neito, sitä on mukava katsella.
Onneksi sentään turkki on vielä pidetty kuosissa, yöllä ei tullut kylmä, ja rapsuttelua saa niin paljon kuin kehtaa kerjätä. Nakkikin oli ihan hyvää, varmaan samaa merkkiä kuin kotona. Eikä näin päiväsaikaan kuuluvat remppaäänetkään enää ihmetytä, vaan voi hyvillä mielin ottaa sikeitä pienellä kerällä. Mieluiten sylissä.
maanantai 9. helmikuuta 2009
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Aamutokot
Otettiin tänään taas hyvän mielen tokoja.
Ruutuun meno suoraan leluun. Parit maasta seuraamaan tulot ja heti kontaktista leikit. Noutoja sekä puisella että metallisella, palkkauksen kohteena oikea luovutusasento. Tunnaria kolme toistoa, eka helppo, missä oli vain 1 väärä ja oma. Toinen normitunnari. Viimeinen vaikein, missä oli 10 väärää. Kaikissa tosi nättiä työskentelyä ilman sähläämistä. Viimeisessä tassujen alle sattuneet kapulat liikkuivat, mutta niitä oli niin paljon, ettei ihmekään. Liikkeestä istuminen kerran.
Kaukojen s-i tehtiin peruutuksesta, pari toistoa. Haetaan sillä nyt sitä oikeaa suoritustapaa. Loppuun uutta liikettä, merkkikaukoja. Koira merkille, ja siitä 1-2 vaihtoa ja palkka. Palkkasin loppuun myös pelkän merkin. Häntä ainakin vipsasi kovasti, taisi olla ihan hauskaa. Näitä vois kehitellä enemmänkin, ohjattua ruutua, idioottirinkiluoksetuloja tai jotain muuta yhtä järjetöntä. Ei pidä toistaa aina vaan samaa.
Ruutuun meno suoraan leluun. Parit maasta seuraamaan tulot ja heti kontaktista leikit. Noutoja sekä puisella että metallisella, palkkauksen kohteena oikea luovutusasento. Tunnaria kolme toistoa, eka helppo, missä oli vain 1 väärä ja oma. Toinen normitunnari. Viimeinen vaikein, missä oli 10 väärää. Kaikissa tosi nättiä työskentelyä ilman sähläämistä. Viimeisessä tassujen alle sattuneet kapulat liikkuivat, mutta niitä oli niin paljon, ettei ihmekään. Liikkeestä istuminen kerran.
Kaukojen s-i tehtiin peruutuksesta, pari toistoa. Haetaan sillä nyt sitä oikeaa suoritustapaa. Loppuun uutta liikettä, merkkikaukoja. Koira merkille, ja siitä 1-2 vaihtoa ja palkka. Palkkasin loppuun myös pelkän merkin. Häntä ainakin vipsasi kovasti, taisi olla ihan hauskaa. Näitä vois kehitellä enemmänkin, ohjattua ruutua, idioottirinkiluoksetuloja tai jotain muuta yhtä järjetöntä. Ei pidä toistaa aina vaan samaa.
lauantai 7. helmikuuta 2009
Talviurheilua
Varsinainen talviurheilujen päivä tänään. Lähdin viemään Riittiä pyörällä hiihtämään 3km päähän Päijänteelle. Umpihangessa pyöräily on kohtuullisen rankkaa. Varmaan on juokseminenkin. Koiralla oli menomatkalla ihan hirveästi vauhtia, ja otettiinkin pieni pätkä, alta 100m, vetovaljaissa pyörällä. Hauskaa oli, mutta aika vallatonta menoa. Ei mikään kaupunkilaji. Ja parkkiksella hiihtämään pääsyä odotellessa minun olevinaan-koirasosiaalinen meinasi pistää rähinää pystyyn vallattomasti leikkimään tulleelle mustalle parivuotiaalle urokselle. En osannut edes yhtään ottaa omaani lyhyempään hihnaan, kun luoksetullut näytti ihan pennulta eleineen. Toinen lähti samantien pois, ei ollut kiinnostunut Riitin äijäilyistä.
Hiihtämässä Riitti kävi kaksi matkaa. Ensimmäinen siten, että minä olin jäällä mukana, ja Riittiä yritettiin saada juoksemaan edellä menevien perään. No se ei sujunut alkuunkaan, Riitti kyttäsi vain minua, juoksi ehkä kilometrin. Yhden ohituksenkin ottivat, mutta muutoin eka reissu ei sujunut. Otettiin sitten toinen pätkä, missä minä jäin autolle. Tyhjälle ladulle Riitti lähti aivan täysiä, eikä jäänyt minuakaan kaipailemaan, kun minä olin jäänyt autoon. Palatessa, vaikka olin rannalla vastassa kirittämässä, Riitti ei kiinnostunut minusta yhtään. Ei se olevinaan ole minusta riippuvainen, tai edes kiinnostunut, mutta sitten kumminkin sen verran, ettei mammaa voi taakse jättää.
Palatessa pyörällä kotiin oli koirakin jo rauhallisempi. Ravasi nätisti pyörän vierellä tempomatta joka suuntaan.
Illalla reeneissä oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Oli taas niin virtaa täynnä että huh. Otettiin pienet seuraamiset, liikkeestä istuminen, tunnari ja kaukoista m-s-i. Tosi täpäkkää menoa, ja hyvä keskittyminen, vaikka vire oli missä sattuu. Otettiin tunnarikin tarkoituksella korkeasta vireestä ilman valmistelevia, ja hyvin keskittyi silti asiaan. Se s-i vaihto kaipaisi yhä hiomista. Pitäis palata syksyn reenikuvioihin, jos se sillä.
Hiihtämässä Riitti kävi kaksi matkaa. Ensimmäinen siten, että minä olin jäällä mukana, ja Riittiä yritettiin saada juoksemaan edellä menevien perään. No se ei sujunut alkuunkaan, Riitti kyttäsi vain minua, juoksi ehkä kilometrin. Yhden ohituksenkin ottivat, mutta muutoin eka reissu ei sujunut. Otettiin sitten toinen pätkä, missä minä jäin autolle. Tyhjälle ladulle Riitti lähti aivan täysiä, eikä jäänyt minuakaan kaipailemaan, kun minä olin jäänyt autoon. Palatessa, vaikka olin rannalla vastassa kirittämässä, Riitti ei kiinnostunut minusta yhtään. Ei se olevinaan ole minusta riippuvainen, tai edes kiinnostunut, mutta sitten kumminkin sen verran, ettei mammaa voi taakse jättää.
Palatessa pyörällä kotiin oli koirakin jo rauhallisempi. Ravasi nätisti pyörän vierellä tempomatta joka suuntaan.
Illalla reeneissä oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Oli taas niin virtaa täynnä että huh. Otettiin pienet seuraamiset, liikkeestä istuminen, tunnari ja kaukoista m-s-i. Tosi täpäkkää menoa, ja hyvä keskittyminen, vaikka vire oli missä sattuu. Otettiin tunnarikin tarkoituksella korkeasta vireestä ilman valmistelevia, ja hyvin keskittyi silti asiaan. Se s-i vaihto kaipaisi yhä hiomista. Pitäis palata syksyn reenikuvioihin, jos se sillä.
torstai 5. helmikuuta 2009
Kiirettä pitää
En ole ehtinyt kirjaamaan treenejä. Olevinaan niin kiire. Huonoja selityksiä. Erehdyttiin lupailemaan myös kokeilemaan koiratanssia. Loistavia varmaan motivaatiolle, mutta kun tuota aikaa on vain rajallisesti.
Ensin tokot:
Tiistaina tehtiin parveketunnareita kasa, kaikki huomattavasti parempia kuin maanantaiset. Lisäksi kaukojen s-i vaihtoa hiottiin ja edestä sivulle siirtymiä myöskin.
Keskiviikkona kans parveketunnari, jossa nuoli ihan antaumuksella väärää, mutta toi silti oikean. Liekö ollut linnunkakkaa tms tarttunut väärään. Parit muut parveketunnarit hyvin. Otettiin lisäksi agihallissa vähän seuraamisia odottelun ohessa.
Torstaina tokoteltiin vähän enempi. Ensin paikkamakuu minun rakentaessa kenttää, ja puoli minuuttia piilossa. Siitä luoksetulo. Erinomaiset topit, molemmista palkat, ja nätti eteentulo, jota hiottiin vähän erillisenäkin. Siihen väliin noudot, yks tavallisella, hyvä. Sitten parit eteentulon ja sivulle siirtymisen hionnat. Parit toistot metallikapulalla, molemmat erinomaisia. Jatkettiin liikkeestä jäävillä. Kaikki oikein. Muita vain kerran, istuminen kolmesti joka väliin. Tunnaria ihan ulkona, se oli aivan loistava! Oikea oli kolmas mitä Riitti haistoi, ja se toi sen ihan samantien haistelematta muita ja mälläämättä. Loppuun ruutu merkillä ja ilman, suoraan palkalle ja heittopalkalla. Hienoja ruutuja tuli. Oikein positiivista reeniä tänään, ainoan huomautettavan voisi sanoa ruudusta seuraamaantuloon, joka voisi olla innostuneempi.
Myös ageissa tokoteltiin odotellessamme, otettiin luoksetulon eteentuloja ja siitä sivulletuloja, seuraamisia, kaukojen s-i vaihtoa ja jäävien peliä saalisleikistä. Oikein kivaa tuntui olevan. Vähän haastetta myös, eli seuraamista kontaktien läheisyydessä. Riitti meinasi tuijotella kontakteja, ja Pieksämäen hallissa niitä on, joten sekin tuli oikein tarpeeseen.
Sitten agit:
Keskiviikkona mölliryhmän kolmanneks viimeisellä kerralla aloitettiin kepeillä. Riitti olisi vain tahtonut loikkia hyppyjä, eikä meinannut malttaa tehdä keppejä, vaan olisi karannut kepeille mieluummin. Ratana okseri-a- kääntö muuri-aita yhdistelmällä, takaisin A:lle, siitä A:n alla olevaan putkeen, kepit, okseri, putki ja pöytä. Aikamoista pyöritystä. Huh. Kaikki yksittäiset osat saatiin menemään hienosti, mutta ei samassa paketissa. Paras kokonainen rata olisi tainnut olla 10 vai hylky? Eli parhaassa oikein menneessä radassa tuli yksi rima alas, ja koira ei pysynyt pöydällä.
Itsenäisenä ratana 3 vierekkäisen esteen kanssa takaakiertoja jatkumona. Otettiin hiljaisuustreeniä, ja saatiinkin monia hiljaisia ratoja. Itsenäisenä myös puomi-hyppy-putki-rengas rata, jota otettiin myös hiljaa, ja muuten onnistuttiinkin, mutta putken jälkeen ennen rengasta saatiin aina haukku.
Torstaina omassa jatko2 ryhmässä. Lähdettiin heti radalle, rata oli hyppy-pyöritystä 7 esteellä. Kokeiltiin kahdella tapaa, alku kutsumalla ja siihen valssilla eteenpäin, ja toinen kokeltiin takaa leikaten lähes koko rata. Riitillä sujuu takaaleikkaukset niin paljon paremmin kuin muut. Voi ehkä johtua siitä, että siinä minä häsään vähiten.
Itsenäisenä ratana suoraa aloitusta rengas, 2 hyppyä ja a-este. Harjoiteltiin sekä paikallaan oloa, että a:lle hidastusta, vaikka alun otti kutsuna. Hyvin sujui kaikki. Itsenäisinä esteinä otettiin kepit molemmin puolin puhtaasti, keinu, puomi ja a. Nätisti meni kaikki. Ensviikon torstain treenit jätetään varmaankin väliin, mutta pitää miettiä menisikö keskiviikkona kumminkin.
Ensin tokot:
Tiistaina tehtiin parveketunnareita kasa, kaikki huomattavasti parempia kuin maanantaiset. Lisäksi kaukojen s-i vaihtoa hiottiin ja edestä sivulle siirtymiä myöskin.
Keskiviikkona kans parveketunnari, jossa nuoli ihan antaumuksella väärää, mutta toi silti oikean. Liekö ollut linnunkakkaa tms tarttunut väärään. Parit muut parveketunnarit hyvin. Otettiin lisäksi agihallissa vähän seuraamisia odottelun ohessa.
Torstaina tokoteltiin vähän enempi. Ensin paikkamakuu minun rakentaessa kenttää, ja puoli minuuttia piilossa. Siitä luoksetulo. Erinomaiset topit, molemmista palkat, ja nätti eteentulo, jota hiottiin vähän erillisenäkin. Siihen väliin noudot, yks tavallisella, hyvä. Sitten parit eteentulon ja sivulle siirtymisen hionnat. Parit toistot metallikapulalla, molemmat erinomaisia. Jatkettiin liikkeestä jäävillä. Kaikki oikein. Muita vain kerran, istuminen kolmesti joka väliin. Tunnaria ihan ulkona, se oli aivan loistava! Oikea oli kolmas mitä Riitti haistoi, ja se toi sen ihan samantien haistelematta muita ja mälläämättä. Loppuun ruutu merkillä ja ilman, suoraan palkalle ja heittopalkalla. Hienoja ruutuja tuli. Oikein positiivista reeniä tänään, ainoan huomautettavan voisi sanoa ruudusta seuraamaantuloon, joka voisi olla innostuneempi.
Myös ageissa tokoteltiin odotellessamme, otettiin luoksetulon eteentuloja ja siitä sivulletuloja, seuraamisia, kaukojen s-i vaihtoa ja jäävien peliä saalisleikistä. Oikein kivaa tuntui olevan. Vähän haastetta myös, eli seuraamista kontaktien läheisyydessä. Riitti meinasi tuijotella kontakteja, ja Pieksämäen hallissa niitä on, joten sekin tuli oikein tarpeeseen.
Sitten agit:
Keskiviikkona mölliryhmän kolmanneks viimeisellä kerralla aloitettiin kepeillä. Riitti olisi vain tahtonut loikkia hyppyjä, eikä meinannut malttaa tehdä keppejä, vaan olisi karannut kepeille mieluummin. Ratana okseri-a- kääntö muuri-aita yhdistelmällä, takaisin A:lle, siitä A:n alla olevaan putkeen, kepit, okseri, putki ja pöytä. Aikamoista pyöritystä. Huh. Kaikki yksittäiset osat saatiin menemään hienosti, mutta ei samassa paketissa. Paras kokonainen rata olisi tainnut olla 10 vai hylky? Eli parhaassa oikein menneessä radassa tuli yksi rima alas, ja koira ei pysynyt pöydällä.
Itsenäisenä ratana 3 vierekkäisen esteen kanssa takaakiertoja jatkumona. Otettiin hiljaisuustreeniä, ja saatiinkin monia hiljaisia ratoja. Itsenäisenä myös puomi-hyppy-putki-rengas rata, jota otettiin myös hiljaa, ja muuten onnistuttiinkin, mutta putken jälkeen ennen rengasta saatiin aina haukku.
Torstaina omassa jatko2 ryhmässä. Lähdettiin heti radalle, rata oli hyppy-pyöritystä 7 esteellä. Kokeiltiin kahdella tapaa, alku kutsumalla ja siihen valssilla eteenpäin, ja toinen kokeltiin takaa leikaten lähes koko rata. Riitillä sujuu takaaleikkaukset niin paljon paremmin kuin muut. Voi ehkä johtua siitä, että siinä minä häsään vähiten.
Itsenäisenä ratana suoraa aloitusta rengas, 2 hyppyä ja a-este. Harjoiteltiin sekä paikallaan oloa, että a:lle hidastusta, vaikka alun otti kutsuna. Hyvin sujui kaikki. Itsenäisinä esteinä otettiin kepit molemmin puolin puhtaasti, keinu, puomi ja a. Nätisti meni kaikki. Ensviikon torstain treenit jätetään varmaankin väliin, mutta pitää miettiä menisikö keskiviikkona kumminkin.
tiistai 3. helmikuuta 2009
Pikatokot
Tänään ihan vain nopsasti liikkeestä istuminen, metallivauhtinouto, parit eteentulon hiomiset ja kaukojen seis-istu vaihtoa. Kotipihalla, sillä lähdettiin keittiöjakkaran kanssa tekemään noita eteentulon hiomisia. Sen kans ei kovin kauas viitsi lähteä.
Lisäksi parvekkeella tunnaria, keittiönpöydällä olevien kapuloiden määrästä päätellen 6 toistoa pitkin päivää. Hyvin vaihtelevia suorituksia, ekassa ei mitään keskittymistä, osa oikein nättejä, osa epävarmoja.
Savu tuoksuu enää miedosti, kuin naulakossa olisi takki, joka on ollut notskilla päällä. Jospa se loppukin haihtuisi tuulettamalla, eikä tarvitsisi edes verhoja pestä. Käytävällä haisee kyllä vielä savu selvästi.
Lisäksi parvekkeella tunnaria, keittiönpöydällä olevien kapuloiden määrästä päätellen 6 toistoa pitkin päivää. Hyvin vaihtelevia suorituksia, ekassa ei mitään keskittymistä, osa oikein nättejä, osa epävarmoja.
Savu tuoksuu enää miedosti, kuin naulakossa olisi takki, joka on ollut notskilla päällä. Jospa se loppukin haihtuisi tuulettamalla, eikä tarvitsisi edes verhoja pestä. Käytävällä haisee kyllä vielä savu selvästi.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Sunnuntai-illan live action
Ovikello soi. Siellä oli joku tyttö puhelimessa. En avannut, ties mitä olis halunnut myydä. Sitten soi puhelin: "Ootko kotona, onko koira kotona, nyt äkkiä ulos, talo palaa!" Kengät jalkaan, koira hihnaan, takki käteen ja ulos. En jäänyt katselemaan otanko tavaroita mukaan vai en, kun on kuullut näistä muutamasta muusta Jyväskyläläisestä, kenen kämpät ovat palaneet, että se palo leviää hyvin nopeasti.
Pihassa oli jo ambulanssi, sitten siihen rupesi tulemaan paloautoa, poliisia ym. Kuulin, että se on meidän yläpuolella oleva asunto, mikä palaa. Ikkunoista puski mustaa savua, ja vettä nuo palomiehet puskivat sinne ihan kiitettävästi. Lopulta kun saivat asunnon sammumaan, niin päästiin katsastamaan, onko omiin asuntoihin tullu vahinkoa. Meillä haisee vähän savu, ei ole vesivahinkoa, eikä nokisia seiniä tms. Verhot ja petivaatteet ym saa varmasti pestä, ja hurisevaa kuivuria kuunnella useamman viikon, mutta muutoin selvittiin säikähdyksellä.
Harmi sitä tyttöä ja kämppistään kenen asunto paloi asumiskelvottomaksi. Kaikkiin tavaroihin liittyy kuitenkin yllättävän iso tunnearvo.
KSML: Tuli vahingoitti opiskelijasolua
Pihassa oli jo ambulanssi, sitten siihen rupesi tulemaan paloautoa, poliisia ym. Kuulin, että se on meidän yläpuolella oleva asunto, mikä palaa. Ikkunoista puski mustaa savua, ja vettä nuo palomiehet puskivat sinne ihan kiitettävästi. Lopulta kun saivat asunnon sammumaan, niin päästiin katsastamaan, onko omiin asuntoihin tullu vahinkoa. Meillä haisee vähän savu, ei ole vesivahinkoa, eikä nokisia seiniä tms. Verhot ja petivaatteet ym saa varmasti pestä, ja hurisevaa kuivuria kuunnella useamman viikon, mutta muutoin selvittiin säikähdyksellä.
Harmi sitä tyttöä ja kämppistään kenen asunto paloi asumiskelvottomaksi. Kaikkiin tavaroihin liittyy kuitenkin yllättävän iso tunnearvo.
KSML: Tuli vahingoitti opiskelijasolua
Tokottelua ja hiihtelyä
BC-reenit. Otettiin yhteinen paikkamakuu. En nähnyt piiloon mitä siellä tapahtui, mutta ei ainakaan ääntelyä kuulunut. Hiottiin seuraamista, noutoa, kaukoja ja jääviä, kerran otettiin luoksetulo. Kaukojen s-i on tosi ruma, sille pitää tehdä jotain, ja noudon&luoksetulon edessä istuminen on liian väljä. Muutoin kaikki meni oikein nätisti. Seuraamiseen olen todella tyytyväinen, Riitti oli oikein tarkka. Tunnarin eka oli katastrofaalinen, R kokosi kapuloista palapeliä. Toinen oikein nätti, vaikka kapula oli mulla vain ihan hetken hajustumassa. Mikä lie ekassa ollut vikana.
Riitti oli tänään taas hiihtämässä. Olivat tehneet 14 km lenkin. Hyvin sujui hiihtelyt, vaikka luokse oli karannut jotain irtokoiria. Riitti ei niistä ollut vauhdissa pahemmin välittänyt. Sen sijaan hihnaohitukset ei kuulemma suju kovinkaan nätisti.
Ja tuli perjantaina kokeiltua, että kaks sakemannia väsähtää nopeammin kuin yks bortsu. Riitti leikitti niitä ensiks lenkillä, ja sitten sisällä. Loppujen lopuks molemmat saksanpaimenet olivat ihan valmiita nukkumaan, ja yksi pieni riiviö-bortsu olis vielä voinu roikkua vähän kaulakarvoissa kiinni.
Riitti oli tänään taas hiihtämässä. Olivat tehneet 14 km lenkin. Hyvin sujui hiihtelyt, vaikka luokse oli karannut jotain irtokoiria. Riitti ei niistä ollut vauhdissa pahemmin välittänyt. Sen sijaan hihnaohitukset ei kuulemma suju kovinkaan nätisti.
Ja tuli perjantaina kokeiltua, että kaks sakemannia väsähtää nopeammin kuin yks bortsu. Riitti leikitti niitä ensiks lenkillä, ja sitten sisällä. Loppujen lopuks molemmat saksanpaimenet olivat ihan valmiita nukkumaan, ja yksi pieni riiviö-bortsu olis vielä voinu roikkua vähän kaulakarvoissa kiinni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)