Minilentoeläin

Vähän kuin varkain, kaverin tultua kipeäksi, päästiin ottamaan yksi väliin jäänyt agiliitokerta tänään. Riitti oli jo huomattavasti paremmin hanskassa kuin viimeksi, mutta vieläkin vähän ominpäin juoksentelua oli ilmassa. Oltiin mini-ryhmässä, joten kaikki esteet oli matalina.

Alkuun otettiin yksittäisenä esteenä keinua. Se meni hienosti. Sitten itsenäisenä rata irtoamisharjoittelua. Riitti ei niitä taitaisi enää tarvita, sehän irtoaa. Soon mun nato-ohjus. Rata oli suora, hyppy-putki-rengas-pöytä. Riitti meni aivan erinomaisesti. Otettiin ensalkuun siten, että olin jo puolessa välin putkea ennen lähtölupaa, jotta ehdin varmistaa renkaan. Sitten ihan alusta lähtien, ja Riitti sai ampua ihan itse pöydän palkalle.

Sitten virallisena ratana oli välistä vetoja itseä kohti ja taakse kiertämisiä (hypyt minua päin) sekaisin. Ja minähän olin sitten niin sekaisin kuin olla vaan voi. Väärät käskyt, väärät radat jne. Liiallisen yrittämisen ja surkean ohjaamisen seurauksena Riittikin sitten kyllästyi, eikä ottanut enää kohtihyppyjä kunnolla, jätti vaan seuraamatta ohjauksen kokonaan ja suoritti miten itsestään hyvältä tuntui. Lopuksi saatiin onnistunut loppuosa, ja jätettiin siihen. Kokorataa ei mitään toivoa minun aivoilla yrittää. Ohjaajalla ei sittenkään taida olla kahta vasenta jalkaa, vaan kaksi vasenta aivopuoliskoa, tai ainakin aivokurkiainen on poikki. Rata oli siis:
_ _ _ _ put-
I
_ _ _ _ I ki

Missä ensiksi hyppy-hyppy-välistäveto-hyppy-välistäveto-hyppy-takaakiero-hyppy-putki ja takasin päin tullessa hyppy-takaakierto-hyppy-takaakierto-hyppy-takaakierto-hyppy.

Ja sitten meidän kepit katsottiin. Ja Riittihän osaa ne! Mahtava koira!

Pitäsköhän vielä myöntää, että aiheutettiin hieman pahennusta agilityssä tänään.

Minna kysyi, että kukas tämä bortsu on. Vastasin että Riitti. Se kysyi että missäs sen korvat on. Riitin korvathan on aina päätämyöten kun ihmiset puhuu sille lässyttäen. Vastasin vitsillä että ne on typistetty. Jonkun toisen koiran omistaja siitä vierestä veti herneet nenäänsä, ja suutahtaen mumisi että "miks ihmeessä" vai mitähän hän sanoi. Piti korjata että ihan luomut ne Riitin korvat on, ne vaan menee päätämyöten kun se on iloinen, mutta en tiedä miten hyvällä sitä otettiin. Hupsis... Pitäs katsoa tarkemmin missä seurassa laukoo mitäkin suustaan.

Palauttava treeni

Otettiin noutoa, josta tarkoituksena saada se kapulan pyörittely pois. Pari toistoa ja viimeinen meni ihan loistavasti, oli todella tiivis ja suora luovutusasentokin. Otettiin myös tunnari liikkeenohjaajalla. Kummasti ei ollut mitään ongelmaa, vaikka otettiin se heti noutojen perään "vire korkealla". Ei mitään epäröintiä, ei pahempaa häsläämistä, vaikka vauhtia oli kuin ohjuksessa.

Otettiin myös seuraamisen suoraa pätkää ja sitä vasemmalle käännöstä. Hienosti se osaa, luultavimmin se olin minä, kuka möhli sen ekan käännöksen jotenkin.

Pieksämäen voittajan tokokoe

Tänään voittajan tokokoe, Pieksämäellä. Tuomarina Pehkosen Mauri.

Paikkamakuu 10 (piippasi kerran tai kaks kun jätin sen, oli kuulemma haistellu hieman)
Seuraaminen 7 (eka vasemmalle käännös meni Riitillä pitkäksi, muuten todella hyvää)
Liikkeestä istuminen 8 (otettiin hitaasta seuraamisesta, joten siitä kait vähennys, muuten erinomainen)
Luoksetulo 8 (seisomiseen kaksoiskäsky)
Ruutu 9 (seuraamaan tulossa ensiksi edisti, mutta korjasi oikealle paikalle)
Estenouto 8 (vaihtoi kapulan asentoa suussa)
Metallinouto 8 (eteenluovutus vino, nousi seisomaan kun otin kapulan)
Tunnistusnouto 0 (otti oikean, tiputti. Haisteli kaikki uudestaan, otti oikean ja tiputti sen kahden muun kapulan väliin, ja nosti siitä, mutta nosti vahingossa väärän.)
Kaukot 9 (Vartaloapu s-m vaihdossa)
Kokonaisvaikutus 7 (En kuunnellu, mitä lie sanoi)

Yhteensä 237p, 2. tulos ja sijoitus 1/4, eli luokkavoitto. (256p ois ollu 1.tulos) Hieno punainen pokaali saatiin.

Täytyy kyl sanoa että olen tyytyväinen Riittiin. Se ei huidellu pitkin kehää ihan omiaan, vaan pysyi suht hanskassa. Seuraamiset oli hyviä lukuunottamatta ekaa vasemmalle käännöstä, kaukot toimi just niin hyvin kuin treeneistä ois voinukin odottaa (kiitokset vaan Lentsulle)! Kaikki missä pelkäsin olevan ongelmaa meni oikein erinomaisesti suhteessa hiomisen määrään. Mutta se ainoa liike mitä en muistanut manata eilenillalla, tunnari. Aivan liikaa epävarmuutta kolmen viikon tauon jäljiltä, ja sitten en osannu sanoa liikkurille, että ei, en ole vielä valmis, ja laskea sitä koiraa edes vähän.

Joulukuussa on niin ihana mennä yrittämään uudelleen, kun tietää miten hyvin toi tuolla hallissa tekee toitä.

Viherlandian agiliitelyt

Riitti kävi ekaa kertaa kolmen viikon tauon jälkeen agiliitelemässä. Huh huh mitä menoa. Ei mitään toivoa hallinnasta tai hiljaisuudesta. Poika ampui vaan suuntaan x, keskittymättä mihinkään.

Ratana oli rengas-putki-pituus-pöytä, ja se meni oikein hyvin, tosin minä en ehtinyt edes putken suulle asti juoksemaan kun Riitti oli jo pöydällä. Tosin jos se olis ollu vaikka radan alku, niin mullahan olisi ollut siinä monta hetkeä aikaa juosta pöydältä eteenpäin, kun Riitti olisi joutunut makoilemaan pöydällä. Rata tuli suoritettua hiljaa, hieno poika.

Toisena ratana oli _ I asennossa olevat esteet, joilla kokeiltiin hyppiä hiljaa. Alkuun meni hyvin, ja saatiin monta valssillista hiljaisuutta. Sitten Riittiä alkoi kyllästyttämään, ja se keskittyi pelkkään minulle haukkumiseen.

Yksittäisinä esteinä otettiin keinua, jossa eka kerta meni rynniessä, mutta loput hyvin. Sitten keppejä, joista ohjaaja sanoi, että mun pitäs antaa koiralle enemmän tilaa suorittaa ne itsenäisesti, sillä se niitä jo osaa. Otettiin sitten, ja kummasti meni 6 keppiä Riitiltä itsenäisesti. Hieno Rimppis! Vielä pitää vahvistaa kuitenkin sitä, että minä olen keppien väärällä puolella, sillä siinä meinaa tulla väärä aloitus.

Lauantain tokokokeita odotetaan jo jännityksellä. Harmittaa ne kohdat mitä ei ehditty hioa loppuun, mutta hyvillä mielillä mennään hakemaan fiilistä taas Pieksämäen hau hau -hallista. Ja tuomarikin vaihtui, meillä on Pehkosen Mauri. Emäntäkin jännittää huomattavasti vähemmän, kun tietää että kokeeseen on tulossa mukava tuomari. Tosin silti pelkkä mielikuvitusharjoittelu saa pahoinvoinnin käynnistymään. Kokeeseen on tulossa 60 koirakkoa. Huh huh! Ja joulukuussa sitten uusintayritystä.

Pakastin täynnä hirvenlihaa

Riitti sai Mettänpeikoilta pakastimen täyteen hirven luita, rasvaa ja lihaa. Kyllä on loppuvuodeks herkutteluja kerrakseen tiedossa. Lattia suorastaan lainehti kuolasta, kun pakkasin isosta pussista pienempiin pusseihin köntsät. Vähän Riitti sai jo maistiaisiakin, mutta jätetään isommat annokset myöhemmälle illalle, normaaliin ruoka-aikaan.

Tokoilusuunnitelmassa on pysytty hienosti, mutta totesin sen hieman liian kyllästyttäväksi (aamuin illoin 1-3 liikettä tehotreenauksessa), joten jätetään osa varmaankin välistä. Liikkeestä istuminen on se suurin ongelma, se vaan on niin paljon epävarmempi kuin muut jäävät.

Näytelmäpullapoika

Riitti kävi tänään vähän juoksemassa ympyrää ja seisoskelemassa. Jospa se sujuisi edes puoliksi niin hyvin sitten oikeassa kehässä.

Viimeselle viikolle suunniteltiin myös tiukka treeniohjelma, pari liikettä joka päivä, ei enempää ettei kyllästytä, mutta riittävästi että ehditään hioa kaikki suurimmat ongelmat ennen koetta. Toivottavasti ääni palautuu sunnuntaihin mennessä, muuten menee sekin suunnitelma mönkään.

Sairastelua

Emäntä keksi itselleen kuumeen jostain viimeviikoksi. Nyt on jälkitautina äänihuulten tulehdus. Ääntä ei tule lainkaan, pelkkää pihinää jos yrittää, ei edes kuiskata voi. Yskiä ei voi ja aivastuskin kuullostaa todella oudolta.

Lääkärin käskystä olen ehdottomassa puhumiskiellossa nyt pari päivää. Sen jälkeen varovasti voi aloittaa puhumista. Hassuja kommelluksia on sattunut. Tänään apteekissa farmaseutti luuli varmaankin kuuroksi mykän sijaan, puhui selkeitä yksinkertaisia lauseita, ja viittoi mukana, että nämä lääkkeet ja suun kautta otettavia. Mua huvitti se kovasti. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Riitti onneksi toimii hienosti käsimerkeilläkin kaikki peruskäskyt, ja ehkä saattaa lihoakin hieman, kun ei pääse harrastelemaan ja pitkille lenkeille joka päivä. Olisi sitten pullapoikana näyttelyissä -- taitaa olla emännän haaveajattelua.

Harmi niiden kahden viikon päästä olevien kokeiden kanssa, kun hiottavaa olisi ollut vielä vaikka kuinka, ja mitään tokokäskyjä en ole opettanut käsimerkkien kanssa. Ainoastaan kaukoja, eteen tulemista ja seuraamisen siirtymiä pystyy harjoittelemaan sisällä käsimerkeillä.