Pääsiäistokoleiri

Kide oli HSKP:n nuorten koirien tokoleirillä opettelemassa tokokisoissa tarvittavia taitoja. Kouluttajina olivat Tending kasvattajat Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri. Saatiin olla molempien opeissa kaksi kertaa. Pekan kanssa katsottiin ohjelmatreeniä, eli sitä kisatilannetta, ja Riitan kanssa katsottiin tekniikkaa. Pääsiäisen anti oli aivan loistava. Lisäksi ollaan menossa kesäkuussa uudestaan Korrien oppiin ATD:n tokotreeneissä. Kaikki allaolevat muistiinpanot on ihan itseä varten, ja ei välttämättä juuri Korrien sanomaa, vaan koulutuksessa mieleentullutta.

Pekan ajatuksena oli, että Tokoa varten koiralle opetetaan kisatilanne. Kisatilanteessa tärkeää on että koira saa palkan ihmiseltä, eikä se itse treenikenttä merkitse mitään. Pekan tavoitteena oli myös, että koira ei tiedä milloin se on kokeessa ja milloin treeneissä, vaan että treenit rakennetaan niin että koetilanne on koiralle tuttu. Koiran elämä olisi sarja onnistumisia, ja sillä olisi kisatilanteessa luotto siihen että olen pätevä koira jolla on maailman paras ohjaaja. Ja että koira pyrittäisiin opettamaan tekemään töitä ihmiselle, ei leluille, nameille tai tokoa itseään varten. Pekan kanssa katsottiin sitä, millaisesta kehumisesta koirat tykkäävät. Toisille sopii kosketus, toisille äänikehu, toisille liikkuminen koiran kanssa. Kide esimerkiksi ei tykännyt taputtamisesta, mutta tykkäsi rapsuttamisesta. Oli hyvin oivaltavaa, että hakee sen sosiaalisen palkan oikeasti niin että koira nauttii siitä. Pekka myös painotti että koiraa ei kehuta nami-sanalla kisoissa, vaan koiran pitää tietää milloin se saa sosiaalista palkkaa ja milloin namin tai lelun. Pekka myös muistutti monia, että aina ensin kehu, sitten vasta kaivellaan taskuista herkkuja, ettei taskujen kaivelu ole se palkkavihje.

Tosi moni teki ohjelma-treeniä, eli siirtymiä, esimerkiksi 3 siirtymää/helppoa liikettä putkeen sosiaalisella palkalla ja vasta viimeisestä sai lelun. Ohjelmassa tärkeintä oli rauhallinen ja motivoitunut mielentila, ei niinkään liikkeen onnistuminen. Liikkeitä tehtiin myös odotustilassa, käytävällä ja ulkona treenikentän sijasta, jotta koiralle se treenikenttä ei olisi niin merkityksellinen. Meillä tätä ongelmaa ei ole, kun koiralla ei vielä ole kisakokemusta, niin yhtälailla on palkattu ulkona, odotustilassa kuin kentälläkin. Pekan ajatuksena oli että tehdään ensin siirtymä-kehu-palkkaus ja siirtymä-kehu-siirtymä-kehu-palkkaus ja lopulta jopa 3-5 siirtymää tai liikettä ja vasta loppuun se palkka. Ohjeena oli myös, että ohjelmatreenissä tehdään helppoja liikkeitä, sääntöjen vastaisestikin, ja autetaan koiraa onnistumaan ja pysymään mielentilassa ja sitten itse liikkeiden tekninen opettelu tehdään erikseen. Kisoihin Pekka kannusti menemään vasta kun on hallussa liikkeet teknisesti ja ohjelmatreeni kantaa sen 4-5 liikettä.

Tekniikkatreenissä ehdittiin tehdä vaikka mitä. Mm seuraamisessa sain palautetta askelpituudestani. Minun pitäisi huomioida askelpituudessani paremmin koiran koko, ja kävellä lyhyemmällä askeleella. Tämä on minulle vaikeaa. Kide näytti tosi kaunista seuraamista, niin liikkeelle lähdöt, suora, käännökset kuin pysähdykset. Saatiin kehotusta alkaa kokoamaan seuraamista jo kokonaiseksi kisaliikkeeksi. Myös sivulletuloa voisi vahvistaa enemmän, Kidellä on kaunis sivulletulo, mutta paikka vielä vähän vaihtelee. Itse en ole tästä niin huolissani, ja olen sitä myös itse vahvistanut, minulle riittää että paikka on minun mielestä hyvä, ei niinkään väliä onko se aina sama.

Merkille lähetykseen saatiin myös kehotuksena alkaa lisäämään EVL:n elementtejä, vaikka itse merkki on vielä ihan kesken. Jännästi kukaan kouluttaja ei oikeastaan ole huolissaan Kiden merkistä, vaikka se on meillä ollut jo ainakin vuoden ajan treenien teemana, eikä se siltikään oikein ole mennyt eteenpäin. Saa nähdä tuleeko merkki olemaan meillä se, miksi ei koskaan päästä tokossa eteenpäin, vai purkautuuko se vain itsestään ajan myötä.

Ruutua kehotettiin myös viemään eteenpäin, alkamalla yhdistelemään esimerkiksi kahta satunnaista palasta toisiinsa. Myös kaikki palaset siitä kuntoon erillisinä, ja jokaista osasta vähitellen eteenpäin, lopun kokoaminen on sitten helppoa. Ruudun palasista tyhjä on meillä opettelematta, mutta ruudun bongaus, ruutuun juoksu, stoppipaikka, nopea stoppi ja seisominen ruudussa on jo opettelun alla. Vielä enemmän opeteltavaa on maahanmenossa, seuraamaan tulossa, sekä loppuperusasennossa. Kokeiltiin targetin heiton kautta paikan hakemista yhdistettynä pysähdykseen, ja se olikin oikein nätti. Tätä voitaisiin kokeilla seuraavissa treeneissä tutulla ruudulla.
Noutoa näytettiin ja siitä saatiin myös paljon kiitosta, kauniita osia olivat sekä nosto, pito että vauhti. Siihen ehdotuksena kapula suussa hyppääminen ja esteen yhdistäminen joko etu, tai takaperin ketjuttamalla, sekä sivulletulo kapula suussa vauhdista. Kuolleen kapulan nosto taas kehotettiin jättämään myöhempään.

Muilta apinoituja vinkkejä olikin sitten etenkin ohjattuun noutoon liittyen. Tästä nähtiin tosi monta opetustapaa, ja pari on nyt ainakin sellaisia, mitä lähdetään kokeilemaan. Kokeillaan ainakin targettia keskikapulalle, sekä namialustaa keskikapulalle.

Kaukoissa nähtiin sekä etujalkatekniikan että takajalkatekniikan opetusta. Olen ajatellut Kidelle takajalkatekniikkaa, koska epäilen etten osaa opettaa etujalkatekniikkaa. En ole lopputuloksesta kovinkaan huolissani, osaan opettaa on ehkä 8:n kaukot, ja päätavoitteenani on se, että koira tekisi kaikki vaihdot, vasta toissijaisena se tekniikka. Toki jumppaa on tehty tähän taustalle ja sitä jatketaan, ja palkkaustapoja kokeillaan, mutta en ota tästä hirveästi stressiä, tulee sellaiset kuin tulee, ei niitä MMissä esitellä.

Tunnarin osalta käytiin myös läpi monta opetustapaa hajupurkeista piilosta etsimiseen ja kävyistä kankaaseen. Olen suunnitellut tunnaria syksyn projektiksi, kun sitä voi sitten tehdä omassa olohuoneessa, ja toistoja tarvitaan paljon ja muuttujiakin riittää.

FI ja EE MVA Kide

Kide täytti perjantaina 2 vuotta, ja sen seurauksena pääsi metsästämään näyttelytitteleitä. Viime kuussa Kide sai ensimmäisen isojen koirien sertin Virosta. Viikonloppu Heidin kanssa oli menestyksekäs, Kide kävi kahdessa näyttelyssä, ja sai 2 sertiä, joiden ansiosta Kidestä tuli EE MVA, vain 2 vuotta ja 2 päivää vanhana. Kuvassa pöydän putsaajat Vivi-pikkusiskopuolen kanssa.

Ja koska Suomesta löytyi syksyltä yksi serti, on Kide nyt myös FI MVA. Itsehän olen ollut tässä asiassa avuksi lähinnä sohvalla löhöämällä, ja turkkia silloin tällöin pesemällä ja harjaamalla.

Loppuun söpö sukulaisposeeraus

Kaikki kuvat (C) Heidi.

Kide 2 vuotta!

Hyvää syntymäpäivää Kide!

Juhlimme eilen kotona, kun Kide lähti tänään Heidin kanssa näyttelyreissulle. Synttärilahjansa, eli MariL valmennuksen, Kide sai jo tiistaina.

DNA testituloksia

Kennelneuvoja otti joku aika sitten Kidestä DNA testin ja lähetti Laboklinille. Testi otettiin lähinnä omasta mielenkiinnostani. En tiedä miten paljon leijonia on testattu Suomessa, mutta USAn osalta tiedän muutamia julkisia tuloksia ja muissa roduissa testattuja on. Tänään tuli tulokset, ja niissä oli mukavia uutisia: Kide on sekä kondrodysplasian että kondrodystrofian osalta terve!

Chondrodysplasia (CDPA) - PCR
Result: Genotype N/N
Interpretation: The examined animal is homozygous for the wildtype allele. It does not carry the causative mutation for CDPA.
Trait of inheritance: autosomal dominant

Chondrodystrophy (CDDY and IVDD risk) - PCR
Result: Genotype N/N
Interpretation: The examined animal is homozygous for the wildtype allele. It does not carry the causative mutation for CDDY.
Trait of inheritance: autosomal dominant

Pari päivää myöhemmin valmistui myös MyDogDNA tulokset, ja niistäkään ei löytynyt mitään. 211 testin (mm prcd-PRA) osalta Kide on terve.

Marin toko

Päästiin taas pitkästä aikaa puimaan meidän haasteita Marin kanssa. Muistiinpanot treeneistä sekoitettuna omiin ajatuksiin ja treenikentän laidalta kuultuihin, ei siis välttämättä Marin ohjeita.

Sivulletuloja voi tehdä vauhdista, esim naminheittelyt tai appari namialustalle, jolloin liikkeeseen saa vauhtia, eikä luoksetulon odottamisesta tule tylsää. Palkkaus sivulle ja namikupille vapautus, josta vain "tylsempi" nami. Pääpalkka ei ole namikupilla vaan sivulletulossa. Myös lelu kädessä sivulletuloharjoituksia voisi aloittaa, ensin helpompi lelu, myöhemmin myös pallo. Häiriöitä helppo lisätä tähän harjoitukseen, koska motivaatio tällaiseen helppo rakentaa.

Merkin kiertoon meidän täytyy ottaa oma valmistelusana. Kokeiltiin siellä ja katso, molemmat toimi katseen suuntaan, nyt täytyy vaan päättää ohjaajan mikä on minkäkin tehtävän sana. Kaksoiskierrolla voi hakea liikeeseen vauhtia, ja tähän apparit apuun. Ehdottomasti Kiden kanssa kannattaa jatkaa 50 toistoa lisää alustapalkalla ja sitten vasta kokeilla taas ilman alustaa, vauhti ja varmuus edellä ja vasta sitten apujen häivytys. Ei haittaa vaikka palaa samaa reittiä, reitti tulee sitten palkan sijoittelun ja ajan myötä, nyt pääasia on se kohde ja vauhti. Odottamista sivulla tähän vähemmälle, vaan ennemmin ns vauhdista lähetys, ettei tässäkin siitä odotuksesta tule se ns tylsä juttu. Istumiset ja odotukset rakennetaan sitten myöhemmin kun muu paketti on valmis.

Maahanmenossa käsimerkin ja katseen häivytys pitäisi aloittaa jo. Häivytyksen voi rakentaa ensin eteen, sitten oikealle, sitten vasemmalle. Palkkaus pitää olla riittävä. Avullisia ja ilman apuja sekaisin, myös edessä tarkoilla kriteereillä tehtyjä pitää tehdä halki koko koiran kisauran ns perustreeninä. Auttaa säilyttämään kokonaisuuden.

Tunnariin kyseltiin vinkkejä, vaikka se on vasta tosi alkeissa, ei siis mitään esiteltävää vielä. Aloitetaan lisäämään häiriöpurkkeja, tavoitteena että niitä olisi vaikka 20, tuoreet häiriöhajut, ja vaikeat häiriöhajut myös (kuola, ruoka ym). Purkeilla rakennetaan koko kisasuoritus paloista, ja vasta myöhemmin purkit pois. Itsevarmuus koiralla tässä tärkeä, mutta ei liian henkselit paukutellen, että myös keskittyy haistelemaan. Vaikeita ja helppoja sekaisin.

Kide oli tosi kiva, ja jaksoi hienosti keskittyä koko treenin ajan, ja alkaa hienosti olla hallussa nämä tärkeät kuviot, eli ennen halliin menoa tarpeet, hallissa portista nätisti sisään, rauhallinen odottelu josta namia, odotelusta vireen nosto tekemiseen. Sen kanssa on kyllä niin kiva treenata <3

Pipsan toko

Kiden vuoden eka tokokoulutus oli Pipsa Sahlmanin (mm. Toko MM21 joukkuepronssia) silmien alla. Katsottiin 20min meidän luoksetulon alkeita, ruudun alkeita ja luoksetulon stoppeja. Treeni oli hyödyllinen, ja näillä päästään taas eteenpäin. Seuraavat kommentit ulkomuistista, en lupaa että on oikeasti Pipsan suusta.

Näytettiin meidän Ruudun tämän hetkinen tilanne. Meillä on namialusta käytössä, ja alustan koko on pienennetty nyt tässä ihan lähiaikoina ruokakupista rahkapurkin kanteen. Välimatkaa olemme vaihdelleet noin 5-7 metriä ruudusta. Näytettiin miltä näyttää, ja hyvin Kide meni täysiä ruutuun. Pipsa kehotti, että koska tämä sujuu nyt näin hyvin, ehdottomasti kannattaa pidentää matkaa, ja lähteä hakemaan mahdollisimman pitkää, jopa ylimatkaa jo nyt, että Ruudusta tulee koiralle sellainen täysiä pikajuoksu pitkälle, eikä napanuora pääse vaivaamaan. Sanoi että voidaan hyvin jatkaa tällä alustalla, ja hakea nyt sitä matkaa, ja vasta myöhemmin kokeilla jos namit voisi jättää pois alustasta. Mutta nyt pääasia on se vauhti ja toinen asia on matkan lisääminen, ja myöhemmin palkkausvaihtelut, mutta nekin vain jos vauhti säilyy.

Luoksetulossa tehtiin yksi läpijuoksu koko hallin poikki ja sitten yksi odotus mistä palkkaus. Pipsa kehui että Kide istuu hienosti ja asento on vakaa ja keskittyy minuun koko suorituksen ajan. Sanoi että ehdottomasti kannattaa hyödyntää sitä, että jättää paljon, ja kytkee vaikka seinään tms, jotta saa varmasti onnistuvia toistoja vaikeisiinkin jäämisiin (hypyt, lelut, käskytys ym), ja lisää tähän vähitellen häiriötä ja sen kautta varmuutta. Luoksetulosta kehui että Kidellä alkaa olla jo selvä tämä alkukuvio, mitä tapahtuu ja toimintamallit ovat oikeat. Sitten vain se tähän se loppuasento erikseen.

Luoksetulon stoppeja me ei olla vielä tehty, mutta kyseli niistä miten kannattaisi aloittaa. Pipsan mukaan stopit kannattaa aloittaa sillä, että asennot ovat vahvat. Jos sanon seiso, istu, maahan, niin koiran täytyy osata se sekä erikseen käsimerkistä että erikseen käskystä. Käsimerkit selkeiksi (eli eri asentoon eri käsi, suunta ym) ja varmoiksi. Vasta sitten yhdistetään vauhtiin. Harjoitellessa on tärkeää olla vauhtia, esimerkiksi kierrosta pallonheittoa, vartaloapua, peruutusta, takapalkkaa. Kokeilemalla löytyy omalle se oikea. Eli kotiläksynä tästä nyt alkuun näitä asentoja vahvemmiksi ja liitetään käskyyn käsimerkki ja opetellaan ne nyt kunnolla.

Kide oli tosi nätisti odotusajat. Vähän haisteli/söi ruohomattoa, mutta pääasiassa syötin sille paikalla olemisesta namia tiheällä palkkauksella. Pipsa kehui että Kide nauttii juoksemisesta, tykkää leikkiä, palkkautuu hyvin, keskittyy, on ahne ja muutenkin lupaavan oloinen tokokoira, ja uskoi että me päästään vielä pitkälle.

Pohdiskelin myös, kun kuuntelin parin muun treenejä, että panostetaan vaan lisää (tämä vuosi) näihin hyviin ja vahvoihin pohjiin, koska mutulla jos pohjat on vahvat, niin lopun rakentaminen on helpompaa.

2022 Tavoitteet ja katsaus kuluvaan vuoteen

2021 vuodelle meillä ei kaiketi ollut mitään tavoitteita. Toivottiin vähemmän koronaa ja Käämille terveyttä. Kide toivoi leluja silputtavaksi, ja näyttelymenestystä tavoiteltiin. Ihan salaa mielessäni toivoin Käämille RTVA:ta, mutta koska koronatilanne, niin ei tiennyt edes onko kokeita.

Käämi valioitui keväällä vuoden ainoalla kokeella, joka olikin ihan loistava suoritus! Käämi on myös pääosin ollut terveenä. Käämi kastroitiin varalta loppukesän paise-episodin yhteydessä. Hetkellisesti se tuntui hyvältä päätökseltä, sillä sen jälkeen Käämiä selvästi vähemmän vaivasi hormonaaliset asiat. Mutta kyllä se myös vanhensi Käämiä. Onneksi Käämi on silti virkeä, lenkkeilee mielellään vaikka tuntitolkulla, treenaa nosea mielellään, mutta sellainen pappa siitä tuli kotioloissa. Käämin maksa-arvot ovat olleet hyvät edelleen, ja maksa onneksi kesti nukutuksen ja lääkitykset. Ruokavaliota jatketaan, muita hoitoja tällä hetkellä Käämillä ei ole. Mutta kyllä se on vanhentunut kevään 11-kuisen olemuksestaan yllättävän nopeasti syksyn aikana papparaiseksi.

Kide sai näyttelyistä ekan sertinsä ja kävi yllätysvisiitillä Rally-Tokossa, kun Käämi ei lääkityksen takia päässyt koronan takia siirrettyyn kokeeseen. Ja kun se meni hyvin, niin Kide kävi kahdessa muussakin kokeessa ja haki itselleen ensimmäisen tittelin, koulutustunnuksen RTK1. Kide on myös tuhonnut ison kasan Riitiltä perittyjä leluja, ja harjoitellut pohjataitoja sekä tokoon että rally-tokoon. Kidestä on kasvanut varsin pätevä ja ihana nuori koira, jolla tuntuisi olevan kaikkea mitä koiralta voi vain toivoa. Se on myös yllättänyt fiksuudellaan ja helppoudellaan. Kaikista pelotteluista huolimatta olemme selvinneet myös turkin kanssa, Heidistä on ollut tässä iso apu. Tällä hetkellä näyttelyturkin ylläpito ei tunnu mitenkään mahdotomalta, kun pesee ja harjaa noin kerta viikkoon, niin siinäpä se pääosin on. Me ei olla turkkia varottu, vaan Kide on saanut rämpiä metsässä ihan vapaasti.

2022 vuodelle toivotaan Käämille paljon terveitä aikoja. Nosea Käämi jatkaa, ja lenkkeilyä, ja hupirallattelua, niin pitkään kuin väkisin mukaan haluaa tuppautua.

Kide aikoo ensi vuonna opetella tokon alokasluokan liikkeet, sekä rally-tokon avoimen luokan temppujen ketjutukset. Tavoitteena on taitojen vahvistaminen, ja useampi koulutuspäivä. Ensimmäinen jo vahvistettu on MariL:n valmennusleiri helmikuussa. Toivottavasti ensi vuonna pääsee taas näyttelyihin, ja sieltä tavoitteena on 2 sertiä lisää. Virallisissa tutkimuksissa olisi myös tarkoituksena käydä, ja niiden perusteella selviää sitten jatkosuunnitelmat. Itse ainakin toivoisin Kidelle pentuja, sillä se on luonteeltaan aivan uskomattoman ihana pikkukoira, eikä sillä ole ollut yleisterveydessä huomautettavaa, edulliseksi on tullut eläinlääkärikäyntien osalta. Tokon ja Rallyn osalta asiat on vähän auki. Vertailin huvikseni Käämi 1v 5kk tokovideota ja Kiden 1v 8kk tokotreeniin, niin Kide on teknisesti paljon pidemmällä mm käännöksissä, kaukoissa, jäävien tekniikassa ja perusasentopaikka on parempi. Etäliikkeitä on tehty sitten paljon vähemmän. Voi olla että teemme vain pohjataitoja lisää, toisaalta jos hyvältä näyttää niin en täysin poissulje ettemme kävisi Rallysssa avoimessa tai tokossa alossa.

2022 vuodelle en enää edes toivo koronatonta aikaa, se taitaa olla mahdottomuus, mutta kyllä kovasti odotan paluuta normaaliin harrastusrintamalla. Toivottavasti siihen päästään edes joskus. Minulle koiraharrastuksessa tärkeintä on treenikavereiden tsemppaaminen, kisoissa suoritusten seuraaminen ja niiden vatvominen buffassa. Tällä hetkellä harrastamisesta ja kisaamisesta puuttuu se kaikki, kun on isot turvavälit, ulkona palelua ja yksin hallissa, buffat suljettuna ja treeneissäkin olet paikalla yksin kouluttajan kanssa.