Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö. Sitten tuli aamu ja mamma heräsi, ja lähti kauheassa kiireessä töihin. Yksin jäänyt tuhoeläin oli juuri edellisenä päivänä askarrellut-paskarrellut mamman nahkasandaaleista viileämmät ja kesään sopivammat. Valitettavasti sää on mitä on, joten mamma ei ollut tyytyväinen. Hän päätti jättää tuhoeläimen häkkiin, ettei askartelisi lisää.
Tästäkös tuhoeläin kauhistui ja päätti kertoa kohtalostaan naapureille ulvomalla vimmatusti. Mamma oli olevinaan ovela, ja päätti tulla kotiin ruokkiksella, saatuaan naapurilta tekstiviestillä tiedon. Tuhoeläin löytyi nukkumasta kerällä häkistä, joten valitettavasti en saanut sitä kiinni itse teosta.
Mamma silti vapautti tasmanian tuhoeläimen kahleistaan, ja se pysyikin hiljaa koko loppupäivän.
Tarinan opetus: Koirat ovat viisaampia kuin omistajansa. Ne keksivät keinon saada tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa.
ps. Tämä oli eka kerta kuukauteen kun sain tiedon että kuuluu ulvontaa. Ja tuhoaminenkin oli eka kerta ainakin puoleen vuoteen, liekö yli vuoteen? Jatkossa ei varmaankaan kannata lähteä kiireellä töihin, vaan tehdä ne normaalit aamurutiinit, vaikka kuinka olisi kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti