Meillä meni möllit niin metsään kun olla vaan voi. Eihän tuolta mitään menestystä odotettukaan, keskeneräiset liikkeet kun on, eikä lähtökohdatkaan ollu tänään ihan huipussaan. Paikkamakuu oli ihan siedettävä, välillä oli piippaillut vieruskaverin kanssa, tuomarin mukaan ruokkineet toisiaan siihen. Luoksetulo lukuunottamatta sitä, että katseli takana leikkiviä koiria eikä "kuullut" ekaa käskyä, oli hyvä. Estenouto oli ihan nappi toisella suorituksella, kun ekalla käskyllä missasi koko esteen olemassaolon. Seuraamisen haahuiluun puutuin pienellä poskipuhuttelulla, mikä olikin ihan loistava, että tällainen koemuotoinen suoritus saatiin ja asiaan pääsi puuttumaan, jonka jälkeen paikallaan siirtymät hyviä. Istuminen jäi seisomiseksi, voipi olla ettei ole vielä kovin varma, kun sitä on aika vähän otettu. Tunnari skipattiin kokonaan, se on niin kesken, ettei viitsinyt ottaa. Metallia ei otettu myöskään, sitä olisi ehkä parempi ottaa vähän vähemmässä lumessa ja pakkasessa alkuun. Ruudussa Riitti hämäänty ruudun vieressä olleesta kehää rajanneesta törpöstä, joka oli samannäköinen, ja siinä oli melkein kuin kaksi ruutua vierekkäin. Loput liikkeet meni sitten niiden kavereiden tuijotteluun.
Mun vire tai pinna ei ollut todellakaan kohdallaan, joten kaikista fiksuin olisi ollut jäädä kotiin maksamaan univelkoja. Toisaalta näin nyt, miten häiriöherkkä tuo on toisten koirien leikkien suhteen, varsinkin kun leikkimässä on ne omat leikkikaverit. Eihän sitä auta kuin treenata, onneksi noita tuttuja on helppo saada häiriöksi. Samoin paikkoja, joissa ei ole ennen oltu tokoilemassa, pitäisi saada jotenkin vahvistettua siihen, että siellä tokoillaan. Kun nyt on lähinnä treenattu noilla muutamilla kentillä ja halleilla.
Varmaankin ohjelmassa olisi tässä piakoin mennä tuonne samalle paikalle treenaamaan, jotta saataisiin onnistunut treeni tuohon paikkaan yhdistettyä. Ja pitää muutenkin rueta katselemaan vaihtuvia paikkoja treeneille. Se vaan on niin helppo mennä noille tutuille paikoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti