Sannin koulutus

Kävimme sunnuntaina Sannin koulutuksessa, ja täytyy kyllä sanoa että tuli tarpeeseen. Pohdiskelimme kahden koiran kanssa käsimerkkien käyttöä. Mitkä voisivat olla sopivia toisistaan riittävän hyvin erottuvia merkkejä, ja minkä tyyppisiä koira yleensä sotkee ja miten koira ymmärtää peilikuvia verrattuna ihmiseen. Sekä millaisia saa sääntöjen puitteissa mestarissa käyttää (periaatteessa kyynärpään pitää olla kyljessä kiinni, mutta ranteilla saa huitoa, mutta ei yli 3 sekuntia putkeen eikä koko kyltin ajan).

Toisen koiran kanssa tätä pohdittiin jäävissä, eteentuloissa ja asennon vaihdoissa. Sanni kehotti kiinnittämään etenkin eteentulossa huomiota siihen että koira tietää onko se tulossa eteen seisomaan peruutusta varten vai istumaan. Minusta Riitti osaa muut hyvin, ja merkit olikin melko selkeät, mutta puolenvaihto selän takana saattaa sekoittua liikkeestä seisomiseen ja tuo eteen seisominen voisi olla selkeämpi. Osa asennoistahan meillä on aikamoisia sekamelskoja, esim istu-askel oikealle-istu (siirtymisessä peppu pitää olla ilmassa ja koiran tai ohjaajan rintamasuunta ei saa muuttua) sisältää käsimerkit istu-seiso-takapää-sivu-istu. Saa nähdä miten noihin reagoi tuomarit mestarissa, koska periaatteessa tuossa on kyllä varaa huomauttaa.

Sanni sanoi ettei ole tämän alan ekspertti, mutta ei siltä kyllä tuntunut, vaan hän keksi Riitillekin loistavan valmistelevan käsimerkin kontaktin tiputtamiseen kohta seuraavaa irtoamista varten. Kävimme läpi yleisimmät ja päädyimme pohdinnan jälkeen siihen että estän kontaktin kädelläni jonka jälkeen seuraa käsky. Nyt meillä on eväät työstää tämä merkki ja pyöriminen ym irtoamiset oikeasti toimivaksi. Riitti hoksasi idean oikeastaan kolmannella toistolla, nyt enää ketjutus siihen että kävelemisestä kontaktin katkaisu tarkoittaa pyörimistä ja istumisesta merkin silmillä hakemista.

Samoin pohdimme paikallaoloa, ja hän ehdotti siihen jotain jalkamerkkiä, ja taidan valita jalan lepuutuksen, koska silloin minulla jää kädet vapaaksi mahdollisia lisäkäskyjä varten (toisin kuin kaksin käsin hihnasta kiinni pitämisessä).

Ihan ei aika riittänyt enää kontaktin nostamisen käsimerkin pohtimiseen. Onneksi se ei juuri ole ongelma.

Kansainväliset käsimerkit

Rallyn käsimerkeistä pohdintaa.

Tätä ihanan haastavaa erottelutreenirataa tehtiin eilen treeneissä, ja lisättiin vielä vähän haastetta. Vaihdettiin 88 kylttiin 89, eli liikkeestä istumisen sijaan merkki, ja pukten takana tehtiin hyppy + hypyn takana kääntävänä liikkeenä oli houkutus jättipehmoleluineen. Tämä käsimerkkien pohdinta lähti osittain siitä ja osittain siitä, kun olemme menossa reilun viikon päästä rallykurssille, ja piti etukäteen pohtia, mille treenille olisi eniten tarvetta. Meillähän on mestarissa vielä paljon treenattavaa, joten sinänsä kaikelle olisi tarve. Mutta mille eniten, niin se olisi käsimerkit.

Riitillä on iän myötä huonontunut kuulo tai siitä on tullut valikoivampi. Treeneissä sen huomaa hallissa, jossa joku koira haukkuu samaan aikaan kun Riitti tekee (no, en minäkään silloin kuule omia käskyjäni). Tutut rutiiniasiat Riitti osaa lukea huulilta, mutta uusissa ja haastavissa tämä korostuu. Joten olemme paljolti vaihtaneet käskyjä käsimerkkeihin tai ainakin tukeneet sanallisia käskyjä käsimerkein. Osa on helppoja ja tuttuja jo pentuajan opetteluista sekä arjesta, esim sivulle istumaan, peruutus, pyöriminen, seiso, maahan ja eteentulo. Osaan on keksitty uudet merkit, kuten jäävänä liikkeenä istu, seuraa istumatta, paikallaanolosta seuraamaan tulo (reittähän ei saa taputtaa tai vartaloa taivuttaa), kaikki täyskäännökset joissa seuraamispuolen vaihto ja saksalaiset.

Tällä hetkellä meillä puuttuu vielä käsimerkit ainakin
1. irtoamiseen luvan antamiseen,
2. käytösruutuun ja
3. valmistelevat käsimerkit.

Esim jos kontakti on radalla tippunut, niin millä käsimerkillä sen voisi nostaa. Tai sama toisinpäin, jos koira pitää kontaktia, niin millä käsimerkillä sen katseen saisi laskemaan, jotta koiran saisi irtoamaan putkeen, merkille, esteelle. Etenkin valmisteleva käsimerkki merkille. Riitti osasi tokossa aikanaan käskyn katso, jolla se haki istuessa tai seuratessa merkin&ruudun ja otti sen jälkeen kontaktin takaisin, mutta nyt minun ei auta kuin seisoa käskytyspaikalla ja odottaa niin kauan että kontakti tippuu. Muuten koiralla ei ole mitään hajua, mihin päin sen pitäisi lähteä tehtävää suorittamaan. Voin vain kuvitella että koiralle hieman epäselvää, että milloin istuessa sen kuuluu tiputtaa kontakti ja milloin ei (vrt koiran näkökulmasta esim lähtö, istu-käännös-istu, istu-kierrä koira, merkki ja käytösruutu).

Tokossa ja PKssa kaikki oli aikanaan niin helppoa. Sana esim tokossa sana sivu ja koira jatkaa sivullaoloa/seuraamista vapaalla tyylillään, kunnes toisin kerrotaan. Mutta kun rallyssa siinä sivulla ollessa pitää välillä olla pershuksen ilmassa ja välillä ei, 3 metrin välein pyöriä, kiertää, vaihtaa puolta jne, ja jos meni väärin niin -10p.

Eli olisikos jollain hyviä ideoita käsimerkkeihin ja niiden erottelutreeniin...?

Onko nyt oikeasti marraskuu?

Lehden mukaan on ensimmäinen luminen ja kylmä marraskuun alku 75 vuoteen. Ja kun itse miettii niin eipä näitä ole montaa ollut. Saa nähdä onko talven ainoat kunnon pakkaset tässä, vai vieläkö tammi-helmikuu ehtii korjata asiaa...

Pojat villiintyivät täysin kun lumi tuli. Mikä siinä onkin kun eläimet ja lapset tykkää lumesta...



ps: otin kuvat ihan kameralla. En silti jaksanut käsitellä niitä, joten taisi olla turhaa kameran laturin etsintään käytetty parituntinen...

Klooneja

Lehdessä oli viikonloppuna juttu, että koiria voi nykyisin kloonata, harmi se hinta (90 000e), muuten oisin heti tilannu Käämi-kloonin. Kotijoukot olivat järkyttyneitä, koska he haluaisivat Riitti kloonin. Eli molemmat siis.

Pojat kävivät taas kylpylässä huollettavana. En keksi mitään noin loistavaa asiaa maailmassa, kuin paikka jossa voit pestä, kuivata ja föönata koirat ja jättää pölisevät karvat ja märät pyyhkeet, hihnat, pallot ja kellukkeet jonkun muun huoleksi. Poikien mielestä se uintikin on mukavaa.

Uusi ramppi oli hieno ja loiva! Lopuksi sai uiskennella pallonkin kanssa.

Käämille osui sopivaan aikaan, sillä suurin osa kesäkarvasta irtosi tuolle reissulle. Riitin suhteen olin vielä liian ajoissa, joten varasinkin uuden ajan 3 viikon päähän.

Vanhenevan koiran juhlaa

Luin jostain eläinlääkärin vanhenevan koiran oppaasta, että vanhempi koira tarvitsee kahden ruoan sijaan annoksensa jaetuksi vähintään kolmeen ruokaan päivässä. No, ihan niin pitkälle ei olla päästy, että kolmesti päivässä muistettaisiin ruokaa antaa, mutta useimpina päivinä on aloitettu antamaan välipalaksi possunkorva, kalkkunan kaula, mahalaukkua tms. Ja eihän nyt pelkästään Riitille voi antaa, kun se ei olisi tasapuolista. Käämin linjoja täytyy vähän seurailla, ettei ylimääräiset herkut ala kertyä vyötärölle (muistan aina kun eläinlääkäri sanoi 16-viikkoisesta Käämistä ettei hän ole eläessään nähnyt näin lihavaa bordercollien pentua).

Yllättävää, pojat eivät ole vastustelleet ylimääräistä herkkuhetkeä! Ei vaikka sen joutuu viettämään ulkona päiväuniaan nukkuvaa vahtien. Tätä tahtia muutama kilo herkkuja ei riitä kovin pitkälle syksyä...

En oikein tiedä missä vaiheessa koiria pitää alkaa pukemaan jos ne oleskelevat omalla pihalla jonkun tunnin, etenkin kun Riitti viettää ajan enimmäkseen rauhakseltaan naapurin kissaa tai lintuja katsellen ja Käämi palelee helposti. Tai ainakin näyttää palelevalta.

Syksyn kuulumisia

Vähän kulttuuria alkuun, epäilen, että Käämiä on käytetty esimerkkinä, kun on tehty taidetta tunneliin. Tunnistatkos paikan?

Kuin kaksi marjaa?

Päästiin Riitin kanssa jatkamaan Tamskin rallytokon valmennusryhmässä, tuntuu uskomattomalta. Ei me nyt ihan niin hyviä olla. On toki kehitytty vuodessa, mutta vähän epäilyttää tämä mestariluokan 95p tulosten keräys. 70p olisi varmasti mahdollinen, mutta valiotitteli houkuttelisi enemmän kuin "vain" koulari, joten saa nähdä uskaltaudutaanko me kisaamaan. Valkun jatkumisen kunniaksi tilattiin kerralla koko talven treeniherkut. Onko normaalia, että ihmisen siivouskaapissa on pari kiloa possua, pari kiloa kanaa, puoli kiloa heppaa, toinen samanmoinen jotain kalaa...

Tässä jotain ratoja, mitä on viimeksi treenattu. Ylemmässä radassa vastoin sääntöjä täyskäännös kiinni esteessä (virallisestihan pitäisi olla 1,5m) ja alemmassa radassa pujottelusta poistuminen kyltille normaali vauhti ei tainnut myöskään mennä ihan sääntöjen mukaisesti... Vähän pitää vielä treenata tätä radan suunnittelua... Kauttaviivoilla merkitty vaihtokylttejä, joilla saa vähän helpotettua rataa.

Eipä ole tämän fiksumpia valokuvia esiteltäväksi. Ei riitä enää kädet kameran kaivamiseen lenkillä esiin, ja ihan joka paikkaan ei päivälenkilläkään enää pääse, eikä vauhtikaan saa pysähtyä kesken lenkin. Jostain kumman syystä. Ja iltalenkillä ei riitä valo enää kuvaamiseen.

Pitäisi kyllä ihan asiakseen ladata joskus kameran akut ja ottaa kunnon kuvia muustakin kuin yhdestä kaksijalkaisesta. Kuten vaikkapa syksyn lehdistä...

Käämi 7v

Onnea Käämi 7v!
Käämi juhli synttäreitään perhepiirissä, kera lihapulla-juustokakun.