Riitti oli ekaa kertaa sitten helmikuun ihan oikeissa rallytokotreeneissä. Koska mulla on liikuntaseteleitä menossa vanhaksi vuodenvaihteessa, niin pitää tuhlata ne jonnekin, ja mikäs sen parempi kuin tuhlauspaikka kuin koiratreenit.
Koirakoutsilla Maria piti meille tunnin teemana peruutukset seuraamisen yhteydessä ja ohjaajasta poispäin. Riitti osaa itse peruuttamisen hyvin, eikä matka ole sille ongelma, mutta sen suurin ongelma on siirtymiset. Kuten muissakin liikkeissä, sen siirtymän aikana pitää ehtiä ottamaan haltuun se parhaimmillaan edellisellä tehtävällä kiihtynyt koira, rauhottamaan se, ja valmistelemaan se seuraavan tehtävän vaatimaan asentoon 3-5 askeleen aikana samalla eteenpäin kävellen. Se siirtymä on täydellinen hetki nykäistä peppu maahan tai kääntää kroppaa 45 astetta väärään suuntaan, ja -10p on taattu.
Olin ajatellut tehdä edestä peruuttamaan lähdön siten että pysäytän Riitin seisomaan, mutta Maria oli sitä mieltä että ehdottomasti vauhdista. Kokeiltiin molempia, seisomaan pysäytyksellä suoritus on huolellisempi mutta riski istumiseen on suurempi, ilman pysäytystä taas on riskinä että kroppa on 45 astetta väärään suuntaan. Täytyy vähän katsella ja analysoida kisavideoita, että miten helposti tuosta saa sen -10, jos koira ei peruutakaan ekaa askelta vaan tekee pohkeenväistöä. Saatiin hyvät ohjeet siirtymän palasteluun pienempiin osiin, ja siitähän ne onnistumiset sitten lähti. Mulla tulee aina välillä vaadittua Riitiltä vähän liikaa koska kyllähän tuon ikäinen osaa, mutta tottakai sille pitäisi palastella asiat ihan yhtälailla kuin Käämillekin. Kokeiltiin tätä vauhdista suorittamista myös radalla, ja hyvin onnistui. Täytyy nyt miettiä että kummin me se tehdään, pysäytyksellä vai ilman.
Sitten se seuraamisesta peruuttaminen, Riitti osaa tässäkin tekniikan hyvin, mutta ongelmana on se samainen siirtymä. Saatiin hyvät ohjeet valmisteleviin, että mitä sääntöjen puitteissa voi tehdä (rytmin muutokset&käsimerkit) ja mitä ei (vartaloavut). Sain myös ohjeen selkeyttää käskytystä, mutta Riitti toimii minusta paremmin mitä vähemmän käskyjä annan, joten mennään nyt edelleen mahdollisimman vähillä käskyillä. Se on oppinut tokossa, että seuraamisessa on vain aloituskäsky ja sitten seurataan, eikä höpötellä. Ratatreenissä onnistuin mokaamaan peruutuksen peruuttamalla 4 askelta vaaditun 3 sijaan, ja siitäkin olisi -10p tullut. Voi huoh! Tokon EVL:n rentoutta tulee välillä ikävä...
Lisäksi minun kropan vinoutta hinkattiin paljon, koska olen ihan ihme asennossa joissain liikkeissä, kun yhtään ei saa itse puoltaa, poikittaa tai kumarrella. Koiraan tuolla ei onneksi ollut vaikutusta, mutta tuomarihan siitä pisteitä ottaisi pois varmasti. Ollaan menossa Marian oppeihin tulevilla viikoilla tehotreenaamaan kääntymisiä (eli pepputyöskentelyä) ja voittajan&mestariluokan puolenvaihtoja. Ajattelin käydä myös muutamat rallyn ratatreenit loka-joulukuussa noilla lopuilla vanhaksi menevillä virikeseteleillä.
Päästiin Tamskin Rallytokon valmennusryhmään, eli vietetään talven torstai-illat Rallytokon parissa. Siellä onkin mukana Riitin puoliveli Aron, mukavaa nähdä sukulaisia! Tämän ansiosta päästään myös parina perjantai-iltana vetämään tavoitteellisten rallitokoilijoiden ryhmiä, sekin on mukavaa. Olen jo pidemmän aikaa tarjoutunut useammalle seuralle vetämään tavoitteellisten treenaajien tokoa, mutta yksikään seura ei ole ennen tätä innostunut asiasta. Vielä kun saa organisoitua lapsen hoitokuviot noille muutamille perjantai-illoille.
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Hukkuvan pelastaja
Käämi the Maailman Pelastajasta tuli tänään rodun noin viides vesipelastusvalio. Kaikki meni just niinkuin oppikirjassa, siispä täydet 100p kera luokkavoiton tästä hyvästä saatiin. Itse koelappu jo hukattiin joten aikoja ei ole nyt tarjolla. Minäkin pääsin uimaan Käämin kanssa heti viimeisen liikkeen jälkeen, hyytävän jäistä oli vesi, ei käy koiria kateeksi.
Kuvassa Käämi poseeraa kauniisti istuen, eikä yhtään varasta uutta vinkulelua suuhun...
Kuvassa Käämi poseeraa kauniisti istuen, eikä yhtään varasta uutta vinkulelua suuhun...
perjantai 14. elokuuta 2015
Pönttöpää ja muita kesän kuulumisia
Onko sinua koskaan haukuttu ala-asteella pönttöpääksi, ja pahoillasi olet salaa miettinyt sanonnan outoutta: "mikä on tuo kumma pönttöpää, mistä ne puhuu?" Riitti tarjoaa teille vastauksen!
Riitti siis onnistui rikkomaan tassun. Tietenkin sen saman tassun, mistä on jo joskus 8 vuotta sitten puoli anturaa poistettu. Ensin katsoin sunnuntaina aamulenkin jälkeen, että hetkinen, miksi täällä on punaista maalia terassilla. Sitten tajusin että Riitin etutassu on maalissa. Eikun hetkinen, veressä. Pieni haava löytyi ja se putsailtiin ja sidottiin. Illalla tarkemmalla syynillä huomattiin myös kannuskynnen repsottavan ikävästi. Eikun eläinlääkäriin, ja lääkäri katsoi parhaimmaksi poistaa kynnen. Nyt odotellaan uuden kasvua.
Muuten kesää on vietetty makkaraa grillaillen (Riitti kuvassa odottaa malttamattomana grillimakkaran noutotreeniä), vepeillen, mökkeillen, sienestäen, marjastaen, jäljestäen ja lenkkeillen, kun kuumuus ei ole pahemmin kiusannut. Harvinaisen mukava kesä sen puolesta. Itikoiden puolesta taas ei, niitä on riittänyt. Lapsi näyttää kasvoista ja kämmenistä siltä kuin sillä olisi vesirokko ja kun neuvolasta kysytään antihistamiinireseptin toivossa mitä tehdään, niin neuvolantäti sanoo että pitää pysytellä sisällä ettei lasta pistä itikat. Mutta ulkona on silti oltu. Raparperilehden alla, sisiliskollakin koti oli kultainen.
Käämi kunnostautui eilen vepekokeessa, ja suoritti kiltisti kaikki neljä liikettä. Mitä nyt köyden viennissä unohti ottaa köyden mukaan. Onneksi hoksasi ilman lisäkäskyjä palata ottamaan köyden mukaan, mutta tuomari rokotti siitä -5p, kommentilla: "koira ei tarttunut ensimmäisellä yrityksellä köyteen". Itse olisin ottanut ennemmin samat miinuspisteet kommentilla: "varaslähtö", koska en ehtinyt edes tarjota köyttä koiralle, nyt tuosta tulee ennemmin kuva että koira oli haluton työskentelemään, kun asia oli toisinpäin, että koira oli liian innokas. Annoin lisäksi varmuuden vuoksi irrotuskäskyn tuplana kun Käämin ilme oli sen näköinen että pian nappaa köyteen kiinni uudestaan, joten siitä myös -1p. Aikaa tuhrautui alkupösilöinnin takia 1:24. Lisäksi liikkuvissa veneissä myöhästyin lähetyksestä, ja siitä johtuen yksi ylimääräinen ohjauskäsky rantaan ja yhden metrin maalilinjan ohitus, eli yhteensä -2p, ja siinäkin aikaa ihan liikaa, 1:21 tuosta lähestysmokasta johtuen. Hukkuvaan meni 2min ja rannansuuntaiseen vientiin 0:23 ilman huomautuksia. Lopputuloksena 92/100p, sijoitus 2/3 ja VOI1 -tulos, eli toinen kiinnitys vepevalion arvoon. Kuvaviihdytyksenä tulevia vesipetoja
Ensi vuonna muuttuukin vepen säännöt, mukavaa että tulee uutta treenattavaa ajankirimisen ja virheiden paikkailun lisäksi! Niistä lisää täällä: http://www.suomenlandseeryhdistys.fi/9
Kotoa puuttuva netti vähentää kummasti blogin päivitystä, toisaalta taas lisää ulkoilua ja siivousta lähes yhtä paljon. Tällä hetkellä näyttää siltä että me muutetaan ihan pysyvästi Tampereelle, joten jatkossa meitä näkee enemmän sielläpäin. Tässä vielä juhannusfiiliksiä Talin siirtolapuutarhalta, Käpyeläimen zen-olotilassa.
Riitti siis onnistui rikkomaan tassun. Tietenkin sen saman tassun, mistä on jo joskus 8 vuotta sitten puoli anturaa poistettu. Ensin katsoin sunnuntaina aamulenkin jälkeen, että hetkinen, miksi täällä on punaista maalia terassilla. Sitten tajusin että Riitin etutassu on maalissa. Eikun hetkinen, veressä. Pieni haava löytyi ja se putsailtiin ja sidottiin. Illalla tarkemmalla syynillä huomattiin myös kannuskynnen repsottavan ikävästi. Eikun eläinlääkäriin, ja lääkäri katsoi parhaimmaksi poistaa kynnen. Nyt odotellaan uuden kasvua.
Muuten kesää on vietetty makkaraa grillaillen (Riitti kuvassa odottaa malttamattomana grillimakkaran noutotreeniä), vepeillen, mökkeillen, sienestäen, marjastaen, jäljestäen ja lenkkeillen, kun kuumuus ei ole pahemmin kiusannut. Harvinaisen mukava kesä sen puolesta. Itikoiden puolesta taas ei, niitä on riittänyt. Lapsi näyttää kasvoista ja kämmenistä siltä kuin sillä olisi vesirokko ja kun neuvolasta kysytään antihistamiinireseptin toivossa mitä tehdään, niin neuvolantäti sanoo että pitää pysytellä sisällä ettei lasta pistä itikat. Mutta ulkona on silti oltu. Raparperilehden alla, sisiliskollakin koti oli kultainen.
Käämi kunnostautui eilen vepekokeessa, ja suoritti kiltisti kaikki neljä liikettä. Mitä nyt köyden viennissä unohti ottaa köyden mukaan. Onneksi hoksasi ilman lisäkäskyjä palata ottamaan köyden mukaan, mutta tuomari rokotti siitä -5p, kommentilla: "koira ei tarttunut ensimmäisellä yrityksellä köyteen". Itse olisin ottanut ennemmin samat miinuspisteet kommentilla: "varaslähtö", koska en ehtinyt edes tarjota köyttä koiralle, nyt tuosta tulee ennemmin kuva että koira oli haluton työskentelemään, kun asia oli toisinpäin, että koira oli liian innokas. Annoin lisäksi varmuuden vuoksi irrotuskäskyn tuplana kun Käämin ilme oli sen näköinen että pian nappaa köyteen kiinni uudestaan, joten siitä myös -1p. Aikaa tuhrautui alkupösilöinnin takia 1:24. Lisäksi liikkuvissa veneissä myöhästyin lähetyksestä, ja siitä johtuen yksi ylimääräinen ohjauskäsky rantaan ja yhden metrin maalilinjan ohitus, eli yhteensä -2p, ja siinäkin aikaa ihan liikaa, 1:21 tuosta lähestysmokasta johtuen. Hukkuvaan meni 2min ja rannansuuntaiseen vientiin 0:23 ilman huomautuksia. Lopputuloksena 92/100p, sijoitus 2/3 ja VOI1 -tulos, eli toinen kiinnitys vepevalion arvoon. Kuvaviihdytyksenä tulevia vesipetoja
Ensi vuonna muuttuukin vepen säännöt, mukavaa että tulee uutta treenattavaa ajankirimisen ja virheiden paikkailun lisäksi! Niistä lisää täällä: http://www.suomenlandseeryhdistys.fi/9
Kotoa puuttuva netti vähentää kummasti blogin päivitystä, toisaalta taas lisää ulkoilua ja siivousta lähes yhtä paljon. Tällä hetkellä näyttää siltä että me muutetaan ihan pysyvästi Tampereelle, joten jatkossa meitä näkee enemmän sielläpäin. Tässä vielä juhannusfiiliksiä Talin siirtolapuutarhalta, Käpyeläimen zen-olotilassa.
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Ei mennyt putkeen tällä kertaa
Ei mennyt meidän eilispäivän rallyt ihan putkeen. Mikä tosin ei ole ihmekään tuolla treenimäärällä, ja noin vaikealla radalla. Oli eka kerta, kun rataantutustumisaika loppui kesken, ja en ehtinyt painamaan mieleeni kylttejä ja niiden järjestystä. Rata sisälsi hurjan pitkän pätkän oikealla seuraamista, 4 seuraamispuolenvaihtoa ja paljon koiran pyöritystä. Ei meidän vahvimpia puolia, minä olin ihan sekaisin että pitikö kääntyä oikeaan vai vasempaan täyskäännöstä, kummalla puolella koiran pitikään olla ennen käännöstä ja käännöksen jälkeen. Viimeistään peräkkäisten neljän tehtävän käännösten (molemmat täyskäännös vasempaan, molemmat täyskäännös oikeaan, käännös vasempaan, puolenvaihto jalkojen läpi) pään sekaisinmeno oli taattu.
Ensin uusittiin pyörähdys seuraamisen yhteydessä kun annoin liian epäselvän käskyn Riitille, siitä -3p. Sitten oikealla seuraamisen yhteydessä pari haukahdusta -3p kukin, sitten pyysin Riitin väärälle puolelle sivulle istumaan eteentulosta, eli jouduttiin uusimaan se -3p, ja saatiin kuitenkin samasta kyltistä -10 tvä kun Riitti oli johonkin väliin ehtinyt tehdä ylimääräisen pyörähdyksen johonkin suuntaan. Loppuradalla Riitti oli 90° kulmassa jossain tehtävässä missä olisi pitänyt olla suorassa, eli siitäkin -10 tvä. Ja loppuun minä möhlin koko suorituksen hylätyksi, kun otin kolmannen kerran uusinnan. Tajusin sen samalla hetkellä kun suustani pääsi että uusitaan, että eipäs uusitakaan, mutta se meni jo hylsyksi. Tuomari kommentoi lappuun että osaava koira. Vaikka minä en olisi möhlinyt ja ilmoittanut tuomarille hylkyyn oikeuttavaa kolmatta uusimista, ois silti saatu liikaa miinuksia, eli ei tulosta.
Sinänsä Riitti osasi kaikki kyltit ja tehtävät, kaikki kaatuivat sellaisiin pieniin mokiin, joita nyt oli liikaa. Huolellisemmalla ohjauksella hyväksytty suoritus ois ollut ihan mahdollinen. Kunnolla ohjattu pyörähdys seuraamisen yhteydessä ja oikealle puolelle tehty sivulletulo eteentulosta ois riittäneet tulokseen. Ja minun hermojen hallinnan lisäksi ennenkaikkea ratatreeniä ennen koetta me ois tarvittu. Tuomari oli kyllä rennolla tuulella, ei vähentänyt pisteitä parista vähän vinosta oikealla seuraamisesta tai sen sellaisista. Muistelen että sama tuomari olisi ollut jossain kisassa ennen huomattavasti tiukempi. Rata oli myös siinä mielessä vaikea, että 11 voittajaan osallistuneesta koirasta vain 3 tais saada tuloksen...
Ensin uusittiin pyörähdys seuraamisen yhteydessä kun annoin liian epäselvän käskyn Riitille, siitä -3p. Sitten oikealla seuraamisen yhteydessä pari haukahdusta -3p kukin, sitten pyysin Riitin väärälle puolelle sivulle istumaan eteentulosta, eli jouduttiin uusimaan se -3p, ja saatiin kuitenkin samasta kyltistä -10 tvä kun Riitti oli johonkin väliin ehtinyt tehdä ylimääräisen pyörähdyksen johonkin suuntaan. Loppuradalla Riitti oli 90° kulmassa jossain tehtävässä missä olisi pitänyt olla suorassa, eli siitäkin -10 tvä. Ja loppuun minä möhlin koko suorituksen hylätyksi, kun otin kolmannen kerran uusinnan. Tajusin sen samalla hetkellä kun suustani pääsi että uusitaan, että eipäs uusitakaan, mutta se meni jo hylsyksi. Tuomari kommentoi lappuun että osaava koira. Vaikka minä en olisi möhlinyt ja ilmoittanut tuomarille hylkyyn oikeuttavaa kolmatta uusimista, ois silti saatu liikaa miinuksia, eli ei tulosta.
Sinänsä Riitti osasi kaikki kyltit ja tehtävät, kaikki kaatuivat sellaisiin pieniin mokiin, joita nyt oli liikaa. Huolellisemmalla ohjauksella hyväksytty suoritus ois ollut ihan mahdollinen. Kunnolla ohjattu pyörähdys seuraamisen yhteydessä ja oikealle puolelle tehty sivulletulo eteentulosta ois riittäneet tulokseen. Ja minun hermojen hallinnan lisäksi ennenkaikkea ratatreeniä ennen koetta me ois tarvittu. Tuomari oli kyllä rennolla tuulella, ei vähentänyt pisteitä parista vähän vinosta oikealla seuraamisesta tai sen sellaisista. Muistelen että sama tuomari olisi ollut jossain kisassa ennen huomattavasti tiukempi. Rata oli myös siinä mielessä vaikea, että 11 voittajaan osallistuneesta koirasta vain 3 tais saada tuloksen...
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
koti-rally
Jotenkin yhtäkkiä iski mielikuva (kisakirjeellä saattaa olla jotain vaikutusta asiaan) että me ollaan menossa sunnuntaina Riitin kanssa rallytokoon, ja ollaan viimeksi treenattu ehkä maaliskuussa. Vai oliko se helmikuussa...
Kotipihalla on tehty nyt voittajan liikkeitä. Meillä ei ole muuta tavoitetta kuin hyväksytty tulos, ei tällä aikataululla ehdi hioa enää mitään 100 pisteen suoritusta. Mutta ollaan siis panostettu niihin hankalimpiin, eli pyörähdyksiin ja siihen ettei saa istua. Loppuun vielä kuvia rallytokotreeneistä,
"Seiso!"
"Maahan!"
Lopuksi palkataan koira sosiaalisesti:
Ja lelulla:
Veneen hakua
Käämi treenasi eilen vepessä veneenhakua kolmella eri variaatiolla. Ensimmäisellä kierroksella otettiin vain rantaantuloa noin 10 metristä 3 toistoa, ensin lähes suoraan, sitten 2 erilaista vinoa. Palkkana nakkia rannassa olevassa kupissa. Hienosti sujui porttien läpi tuleminen, vaikka suora linja rantaan olisi ollut porttien ohi.
Toisella kierroksella tehtiin sama kuin yllä mutta veneenhakuna. Yksi ohitus josta ei palkkaa ja sen jälkeen kaksi onnistumista isoilla kehuilla. Hienosti pieni bordercollie taisteli, ja ui linjasta ohi menneen veneen perään. Mutta oli se vähän sekaisin, koska ei lähtenyt suoraan vetämään venettä kohti rantaa, vaan yritti ensin tarjota köyttä soutajalle.
Kolmannella kierroksella otettiin tosi helppo suora linja ja rannasta kutsuttiin Käämiä. Tässä ei yhtään epäröintiä, joten tähän oli hyvä lopettaa. Kehuin ja vahvistin rantaan -sanalla.
Toisella kierroksella tehtiin sama kuin yllä mutta veneenhakuna. Yksi ohitus josta ei palkkaa ja sen jälkeen kaksi onnistumista isoilla kehuilla. Hienosti pieni bordercollie taisteli, ja ui linjasta ohi menneen veneen perään. Mutta oli se vähän sekaisin, koska ei lähtenyt suoraan vetämään venettä kohti rantaa, vaan yritti ensin tarjota köyttä soutajalle.
Kolmannella kierroksella otettiin tosi helppo suora linja ja rannasta kutsuttiin Käämiä. Tässä ei yhtään epäröintiä, joten tähän oli hyvä lopettaa. Kehuin ja vahvistin rantaan -sanalla.
perjantai 22. toukokuuta 2015
Veneen haku ilman vettä
Hauska että vie 8 vuotta lajin harrastamista, ennen kuin alkaa olla itsellä edes jonkinlaiset mielikuvat siitä, mistä liikkeet koostuu ja miten ne opetetaan. Ehkä tässä on taustalla se, että vaikka meille on puhuttu että liikkeitä voi treenata myös kotona, kukaan ei ole sanonut että miten tärkeää se on. Uskon että lajin prot treenaa kotona useita kertoja viikossa. Koska vepen liikkeissä on niin monta pientä osasta, että kerran viikossa vesitreenit ei riitä niiden hiomiseen, on pakko soveltaa liikkeiden palastelua ja harjoittelua maalla. Sitten voi käyttää ne kallisarvoiset vesitreenihetket vain palasten kokoamiseen. Siinäkin riittää hommaa.
Vienti ilman vettä oli meidän viime kesän teema. Tätä jatketaan edelleen vaikeuttamalla vientitreenejä maalla, vedessä keskitytään ainakin alkukausi motivaatioon, sillä itse en ainakaan haluaisi lähteä uimaan pirun kylmään veteen antaakseni juuri saamani uuden tavaran jollekin vieraalle tyypille.
Nyt on maalla tehtävien treenien operaationa porttien opettelu veneen hakua varten. Tavallaan vientiliike sekin, etenkin jos alokkaasta lähtien treenaa tavoitteena voittajaluokka, eli on itse veneessä ja apuohjaaja maalla. Tavoitteeksi ajattelin ottaa sen, että koiralla on selkeä mielikuva mihin se on menossa ja samalla venettä (ja hukkuvaa) viemässä. Mitä olen treeneissä kysellyt, moni ei ole opettanut koiralleen keppejä ollenkaan, mutta silti niiltä vaaditaan keppien välistä tuloa vaikka tuuli painaa veneen täysin vinoon rannasta, ja jos koira tuo veneen vinoon, niin sitten koiraa ei palkata. Minusta se ei ole oikein koiraa kohtaan. Joskus näkee myös koiria, jotka pyörittää venettä ulapalla pitkin poikin omistajan karjuessa vieressä rantaan. Voi olla että koira vaan vtuilee, mutta entäs jos se ei tiedä minne sen pitäisi mennä? Tai jos sillä ei ole riittävää motivaatiota, taitoa, uskoa onnistumiseen tai voimaa veneen vetämiseen, joten on kivempi vaan leikkiä köydellä? Sitten on myös se varteenotettava kysymys, että entäs jos koiralla on esim niskat kipeät, ja veneen vetäminen sattuu siihen.
Me on aloitettu tämän kesän kuivatreenit laittamalla kepit avoimeen maastoon riittävän lähelle toisiaan. Uskoisin että koira oppii hahmottamaan jonkun asian minkä se näkee kertasilmäyksellä. Olen käyttänyt myös visuaalisia harhoja, eli 50m päästä ulapalta 5 metrin etäisyydeltä toisistaan olevat kepit erottuu selkeästi, mutta 10 metrin päästä niitä ei hahmotakaan enää yhdellä vilkaisulla. 2 metrin päässä toisistaan olevat kepit kyllä hahmottaa. Sitten keppien taakse tullaan kuin koepaikalle. Siihen jätetään hihna, jonka saa jättää myös kokeessa rantaan, ja hihnan kaveriksi targetti tai kuppi ja sinne herkku. Sitten kävellään koiran kanssa jonkin matkan päähän, ja lähetetään rantaan. Koira juoksee kupille ja syö herkun. Siitä eikun vaikeuttamaan. Lisää matkaa, omaa etäisyttä koiraan, vinoja lähetyksiä, targetti pois, keppien laitto sellaiseen maastoon jossa selkeä paikka on muualla, häiriö, tuomari seisomaan kepeistä sivuun ym. Voisihan tässä lisätä koiralle myös sen köyden ja vaikkapa köyden päähän painonkin, jos haastetta kaipaa. Vain mielikuvitus on rajana.
Tavallaan tämä on kuin tokon ruutu-liike, mutta melkein tuplaten kauempaa, matkalta pitää löytää köysi suuhun eikä siitä saa irrottaa ja onnistumista vastustaa väärään suuntaan virran mukana menossa oleva 200kg vene, aallokko, tuuli ja loppuun lisätään vielä katsomon häiriötekijät kuten makkaran paisto ja äänekäs pölpötys. Kokeessa ranta on koiralle uusi ja tolpat erinäköiset, eivätkä välttämättä edes kovin hyvin erottuvat. Jos koira ohittaa maalilinjan, ei voi syyttää koiraa vaan omaa napaa pitää katsoa. Joko koira ei osaa maalilinjaa, koiralla on puutteellinen motivaatio tai sillä oli liian haastavat olosuhteet onnistua.
Vienti ilman vettä oli meidän viime kesän teema. Tätä jatketaan edelleen vaikeuttamalla vientitreenejä maalla, vedessä keskitytään ainakin alkukausi motivaatioon, sillä itse en ainakaan haluaisi lähteä uimaan pirun kylmään veteen antaakseni juuri saamani uuden tavaran jollekin vieraalle tyypille.
Nyt on maalla tehtävien treenien operaationa porttien opettelu veneen hakua varten. Tavallaan vientiliike sekin, etenkin jos alokkaasta lähtien treenaa tavoitteena voittajaluokka, eli on itse veneessä ja apuohjaaja maalla. Tavoitteeksi ajattelin ottaa sen, että koiralla on selkeä mielikuva mihin se on menossa ja samalla venettä (ja hukkuvaa) viemässä. Mitä olen treeneissä kysellyt, moni ei ole opettanut koiralleen keppejä ollenkaan, mutta silti niiltä vaaditaan keppien välistä tuloa vaikka tuuli painaa veneen täysin vinoon rannasta, ja jos koira tuo veneen vinoon, niin sitten koiraa ei palkata. Minusta se ei ole oikein koiraa kohtaan. Joskus näkee myös koiria, jotka pyörittää venettä ulapalla pitkin poikin omistajan karjuessa vieressä rantaan. Voi olla että koira vaan vtuilee, mutta entäs jos se ei tiedä minne sen pitäisi mennä? Tai jos sillä ei ole riittävää motivaatiota, taitoa, uskoa onnistumiseen tai voimaa veneen vetämiseen, joten on kivempi vaan leikkiä köydellä? Sitten on myös se varteenotettava kysymys, että entäs jos koiralla on esim niskat kipeät, ja veneen vetäminen sattuu siihen.
Me on aloitettu tämän kesän kuivatreenit laittamalla kepit avoimeen maastoon riittävän lähelle toisiaan. Uskoisin että koira oppii hahmottamaan jonkun asian minkä se näkee kertasilmäyksellä. Olen käyttänyt myös visuaalisia harhoja, eli 50m päästä ulapalta 5 metrin etäisyydeltä toisistaan olevat kepit erottuu selkeästi, mutta 10 metrin päästä niitä ei hahmotakaan enää yhdellä vilkaisulla. 2 metrin päässä toisistaan olevat kepit kyllä hahmottaa. Sitten keppien taakse tullaan kuin koepaikalle. Siihen jätetään hihna, jonka saa jättää myös kokeessa rantaan, ja hihnan kaveriksi targetti tai kuppi ja sinne herkku. Sitten kävellään koiran kanssa jonkin matkan päähän, ja lähetetään rantaan. Koira juoksee kupille ja syö herkun. Siitä eikun vaikeuttamaan. Lisää matkaa, omaa etäisyttä koiraan, vinoja lähetyksiä, targetti pois, keppien laitto sellaiseen maastoon jossa selkeä paikka on muualla, häiriö, tuomari seisomaan kepeistä sivuun ym. Voisihan tässä lisätä koiralle myös sen köyden ja vaikkapa köyden päähän painonkin, jos haastetta kaipaa. Vain mielikuvitus on rajana.
Tavallaan tämä on kuin tokon ruutu-liike, mutta melkein tuplaten kauempaa, matkalta pitää löytää köysi suuhun eikä siitä saa irrottaa ja onnistumista vastustaa väärään suuntaan virran mukana menossa oleva 200kg vene, aallokko, tuuli ja loppuun lisätään vielä katsomon häiriötekijät kuten makkaran paisto ja äänekäs pölpötys. Kokeessa ranta on koiralle uusi ja tolpat erinäköiset, eivätkä välttämättä edes kovin hyvin erottuvat. Jos koira ohittaa maalilinjan, ei voi syyttää koiraa vaan omaa napaa pitää katsoa. Joko koira ei osaa maalilinjaa, koiralla on puutteellinen motivaatio tai sillä oli liian haastavat olosuhteet onnistua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)