maanantai 31. toukokuuta 2010
Mia Skogsterin tottis-seminaari
Eilen oltiin Käämin kanssa Mia Skogsterin tottisseminaarissa. Paikalla oli 10 bortsua ja yks saksanpaimenkoira. Kuuntelu oli melkeinpä hyödyllisempää kuin itse osallistuminen. Sain vaikka kuinka monta sivua muistiinpanoja, niin Riittiä kuin Käämiä ajatellen, sekä ennenkaikkea omaa ohjaamista, eleitä ym. Oli myös hienoa nähdä, miten kouluttaja pärjäsi mitä erilaisempien koirien kanssa, miten sama ongelma voi juontaa niin eri syistä, ja miten ne kuitenkin saatiin hyvin kasaan, ja vinkkejä niiden työstämiseen. Kaikkiin asioihin saatiin oikein perusteelliset perustelut, eikä jäänyt sellainen olo, että mitähän tuollakin nyt haettiin. Sekä tietenkin hienoa oli nähdä näitä muita Myyttiläis-pentuja.
Käämille oli valittu 2 liikettä tehotreeniin, seuraaminen ja liikkeestä istuminen, näiden lisäksi sain myös yhteen luoksetulokysymykseen vastauksen. Saatiin molempiin sellainen kasa vinkkejä, että jos näillä ei pakkaa kasaan saada, niin ei sitten millään. Oli mm minun käsien palkkausentoja, palkkausajoituksia, palkkaussanoja ja mitä niillä tarkoitetaan. Jokainen koira taisi reagoida Miian palkkaussanoihin. Oman kropan hallintaa painotettiin myös, ja sitä, mitä apuja kannattaa käyttää, ja miten ne häivytetään pois. Sekä tietenkin vinkit miten näistä meidän liikkeistä edetään valmiiseen liikkeeseen.
Mia kehui Käämiä erittäin ahneeksi (=teki hommia Mian taskussa olleiden nappuloidenkin perässä syöden sormet verille), oikein iloiseksi, keskittymiskykyiseksi ja hyvin motivoituneeksi pennuksi.
Olipa aikamoinen reissu. En viitsinyt mennä nukkumaan lauantai-illalla, kun bussi lähti kahdelta yöllä, ja loppujen lopuksi erään yöbussihäirikön takia en sitten menomatkalla nukkunut ollenkaan. Koirat kyllä veti hirsiä bussissa, niitä ei möykkä häirinnyt, joten virtaa piisas. Minä en oo tottunu valvomaan, joten tämä 37h valvontarupeama otti vähän koville. Harjoituksen puutetta. Takasin tullessa viimeisen junapätkän torkahtelut vastasi olotilaltaan enemmän pöyrtyilyä kuin nukahtelua. Mutta seminaari oli niin huippu, ettei tippaakaan kaduttanut!
Käämi seuraa, kuva Liisa Nevalainen
Käämille oli valittu 2 liikettä tehotreeniin, seuraaminen ja liikkeestä istuminen, näiden lisäksi sain myös yhteen luoksetulokysymykseen vastauksen. Saatiin molempiin sellainen kasa vinkkejä, että jos näillä ei pakkaa kasaan saada, niin ei sitten millään. Oli mm minun käsien palkkausentoja, palkkausajoituksia, palkkaussanoja ja mitä niillä tarkoitetaan. Jokainen koira taisi reagoida Miian palkkaussanoihin. Oman kropan hallintaa painotettiin myös, ja sitä, mitä apuja kannattaa käyttää, ja miten ne häivytetään pois. Sekä tietenkin vinkit miten näistä meidän liikkeistä edetään valmiiseen liikkeeseen.
Mia kehui Käämiä erittäin ahneeksi (=teki hommia Mian taskussa olleiden nappuloidenkin perässä syöden sormet verille), oikein iloiseksi, keskittymiskykyiseksi ja hyvin motivoituneeksi pennuksi.
Olipa aikamoinen reissu. En viitsinyt mennä nukkumaan lauantai-illalla, kun bussi lähti kahdelta yöllä, ja loppujen lopuksi erään yöbussihäirikön takia en sitten menomatkalla nukkunut ollenkaan. Koirat kyllä veti hirsiä bussissa, niitä ei möykkä häirinnyt, joten virtaa piisas. Minä en oo tottunu valvomaan, joten tämä 37h valvontarupeama otti vähän koville. Harjoituksen puutetta. Takasin tullessa viimeisen junapätkän torkahtelut vastasi olotilaltaan enemmän pöyrtyilyä kuin nukahtelua. Mutta seminaari oli niin huippu, ettei tippaakaan kaduttanut!
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Peltojälkeä
Pohjana oli suhteellisen korkea heinikko. Käämille ensiksi namiruutu, reilun metrin sivuilla. Se pysyi upeasti namiruudussa, kerran lähti töhöttämään omiaan, mutta palasi sitten takaisin ruutuun syömään namuja. Söi namuja tarkasti ja matalalla nenällä. Käämi tuntuisi olevan luonnostaan tosi hyvä jäljestäjä.
Riitille noin 15m suoraa, kulma 10m suoraa ja kulma, sekä 15m suoraa. Jäljen päässä keppi. Riitti ei paljoa kulmia jäljestellyt, eikä loppuvaiheessa oikein suoraakaan. Maasto oli vähän haastava, hieman matalammalla heinikolla ois voinu aloittaa. Keppi kyllä nousi. Peltojäljestäjää Riitistä ei tule, mutta noita voisi kyllä taas vähän tehdä, niin saisi sitä metsäjälkeä vahvistettua. Jos Riitille olisi pelkkää suoraa peltojälkeä, se ois ihan hyvä. Myös kulmat menee, jos niitä on 2 metrin välein. Mutta tällaiset, missä pitää ensiksi mennä suoraan vähän matkaa ennen kuin kulma tulee, niin meno on ihan hömpöttelyä, ja kulmat menee suoriksi.
Riitille noin 15m suoraa, kulma 10m suoraa ja kulma, sekä 15m suoraa. Jäljen päässä keppi. Riitti ei paljoa kulmia jäljestellyt, eikä loppuvaiheessa oikein suoraakaan. Maasto oli vähän haastava, hieman matalammalla heinikolla ois voinu aloittaa. Keppi kyllä nousi. Peltojäljestäjää Riitistä ei tule, mutta noita voisi kyllä taas vähän tehdä, niin saisi sitä metsäjälkeä vahvistettua. Jos Riitille olisi pelkkää suoraa peltojälkeä, se ois ihan hyvä. Myös kulmat menee, jos niitä on 2 metrin välein. Mutta tällaiset, missä pitää ensiksi mennä suoraan vähän matkaa ennen kuin kulma tulee, niin meno on ihan hömpöttelyä, ja kulmat menee suoriksi.
lauantai 29. toukokuuta 2010
Vesipelastuskoe, Tikkakoski
Veneestä hyppy ja 50m uinti meni Riitillä aikaan 1,06 ja pisteitä 25
Esineen vienti 30 metriin aikaan 0,43 siten että Anna oli antamassa esineen Riitille, ja minä vastaanottamassa esinettä veneessä 25p
Veneen nouto 30 metristä aikaan 1,37 ja 25p
Hukkuvan pelastaminen 30 metristä aikaan 1,46, virhepisteitä 2, kun sivutuuli heitti pienen koiraparan 2m sivuun maalilinjasta, vaikka kaikkensa koitti tehdä, eli 23p.
Ykköstulos pisteillä 98/100, sijoitus 1/5 ja siirto avoimeen luokkaan.
Palkintoja saatiin jokaiselle liikkeelle oma, oli kyllä mukavaa! Riitti, joka ei yleensä edes tykkää vinkuleluista, vinguttaa palkintopehmolehmää ihan raivokkaasti jo toista tuntia. Näemmä lelut joiden eteen on tehty töitä, on parempia kuin lahjaksi saadut lelut. Nyt eikun treenaamaan avoimen liikkeitä.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Agiliitoa
Käämi kävi eilen tekemässä kaverin esteillä parit harjoitukset. Käämi opetteli takaakiertoa ja välistä vetoa, rengasta, keinua, A:ta ja keppejä. Pieni lamppu on alkanut pennun päässä syttyä, ja keppien loppu sujui jo vähän paremmin. Alku sen sijaan on ihan hukassa. A ja rengas sujuivat jo mainiosti! Keinussa pientä ryntäilyn makua. Takaakierrot ja välistä vedot maassa olevilla rimoilla menivät myös ihan mallikkaasti.
Reissun päätteeksi pääsi vielä leikkimään muiden pentujen ja ihanan Nelli-japsin kanssa.
Reissun päätteeksi pääsi vielä leikkimään muiden pentujen ja ihanan Nelli-japsin kanssa.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Vesipelastuskoiria
Kauden ekat viralliset vepetreenit on takana.
Riitti otti veneestä hypyn 50 metristä. Siinä ei mitään sanottavaa, meni aivan kuten ennenkin. Sitten Riitti teki esineen viennin 30 metriin, ja siinä vähän vaikeuksia. Parilla lisäkäskyllä saatiin se kuitenkin viemään esine. Enskerralla kokeillaan samaa, minkä eräs toinen koira teki. Koira lähtee viemään esinettä, kun vene on noin 15 metrissä. Kun koira lähestyy venettä, sitä lähdetäänkin soutamaan kohti 30 ja 50 metriä. Samoin vaihdetaan vientiesine. Riitti ei tahtoisi luopua rakkaimmasta lelustaan Dummystä vieraalle ihmiselle. Jos esineenä onkin poiju tai pelastusliivit ja vaihtokauppana saisi Dummyn, niin se voisi toimia paljon paremmin.
Käämi kävi myös kokeilemassa vepeä. Se meni veneeseen kuin olisi aina siellä ollut, istui itsenäisesti siihen asti kunnes vene oli soudettu 20 metriin ja hyppyluvan sai, ja se teki veneestä hypyn 20 metristä, ja se meni kuten vanhalla taitajalla! Käämi teki toisella kierroksella uuden veneestä hypyn noin 40 metristä. Se jänskätti vähän enempi, ja lähtöön tarvittiin pari käskyä, mutta 30 metrin merkkipoiju ohitettiin ilma ongelmia.
Riitti otti veneestä hypyn 50 metristä. Siinä ei mitään sanottavaa, meni aivan kuten ennenkin. Sitten Riitti teki esineen viennin 30 metriin, ja siinä vähän vaikeuksia. Parilla lisäkäskyllä saatiin se kuitenkin viemään esine. Enskerralla kokeillaan samaa, minkä eräs toinen koira teki. Koira lähtee viemään esinettä, kun vene on noin 15 metrissä. Kun koira lähestyy venettä, sitä lähdetäänkin soutamaan kohti 30 ja 50 metriä. Samoin vaihdetaan vientiesine. Riitti ei tahtoisi luopua rakkaimmasta lelustaan Dummystä vieraalle ihmiselle. Jos esineenä onkin poiju tai pelastusliivit ja vaihtokauppana saisi Dummyn, niin se voisi toimia paljon paremmin.
Käämi kävi myös kokeilemassa vepeä. Se meni veneeseen kuin olisi aina siellä ollut, istui itsenäisesti siihen asti kunnes vene oli soudettu 20 metriin ja hyppyluvan sai, ja se teki veneestä hypyn 20 metristä, ja se meni kuten vanhalla taitajalla! Käämi teki toisella kierroksella uuden veneestä hypyn noin 40 metristä. Se jänskätti vähän enempi, ja lähtöön tarvittiin pari käskyä, mutta 30 metrin merkkipoiju ohitettiin ilma ongelmia.
torstai 20. toukokuuta 2010
Käämi 9kk, Riitti 4v
Kiitos taas kuvista Tiina, nämä on upeita! Pojat söpöstelee yhdessä:
Käämi 9kk ei ole ollenkaan niin rääsy kuin vielä kuukausi sitten:
Riittikin on jo 4v ja 1kk.
Ja Riitin pennut 3 viikkoisia:
Olivat oikein mukavan oloisia nuo neitokainen ja pojanklopi. Ovat aloittaneet jo leikkimään vähän keskenään, ja lahkeissa roikkuminenkin sujuu jo hienosti. Näistä tulee vielä päteviä tuholaisia.
Käämi kävi myös katsomassa vähän Birgitan lampaita, ja suoritti karkausoperaation vuohiaitaukseen.
Käämi kävi myös katsomassa vähän Birgitan lampaita, ja suoritti karkausoperaation vuohiaitaukseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)