Toinen mestariluokan kisa

Lauantaina oltiin kimppakyydillä Lohjalla kahden treenikaverin kanssa kisaamassa. Toinen sai hienon 86p tuloksen ja ihan himpan vaille ekan valiokiinnityksen, ihan turha kymppi kun oli siellä. Ja toisesta tuli rotumestari. Joten aika upeassa seurassa saatiin kisata. Sää oli upea ja oli kiva ulkoilla pitkät lenkit, sillä välin kun odotukset oli pitkät.

Tällä kertaa me ei tuloksilla juhlittu. Katsoin jo rataantutustumisessa että nyt on niin haastava, että ei tulla onnistumaan, mutta itseasiassa ilman omaa käskymokaani olisi saatu tulos, ainakin todennäköisesti. Lähetin nimittäin Kiden merkille käskyllä merkki, vaikka siis sehän on opeteltu kosketusalustalla, eli käskyllä tassut. Ja koska säädetiin siinä sen verran lahjakkaasti, niin meni sitten vähän kierroksille siitä pieni koira, ja vauhtia riitti seuraavat pari kylttiä. Videon kuvasi Saara.

Mieltä lämmittää onnistuminen etukäteen vaikeaksi arvioimassani sarjassa kyltit 14-15-16-17 eli edestä puolenvaihto, peruutus, liikkeestä seiso ja molemmat oikeaan. Tätä sarjaa tehtiin etukäteen noin kolmesti ennen rataa, ja aina oli jotain mikä meni pieleen. Jotain pientä myös itse radallakin oli, mm itse kumarruin ja Kide ei oikein pysynyt seisomassa, mutta etukäteen olin ajatellut että tuossa on sellainen 4*-10 sarja. Kaikki nuo Kide yksitellen osaa, mutta oli taas niin vaikea ketjutus että ei me tällaisia olla treenattu. Mieltä lämmitti myös hieno -kommenttien sarja mm peruutuksesta, takapään käytöstä ja sarjahypystä.

Mutta koska tässä nyt on kahdessa kisassa tullut todettua, että meidän pitäisi vielä treenata näitä vaikeampia sarjoja, niin päätin etten enää yritä ilmoittautua uusiin kisoihin. Ja heti sen kunniaksi saatiin sähköpostiin kilahdus, että mahduttiin Raaseporin tuplakisoihin itsenäisyyspäivänä. Olin siis laittanut automaatti-sähköpostin lähetyksen näemmä. :D No, ne käydään vielä, vaikka muistelen että Klingenberg tekee aika vaikeita ratoja ja Lindqvistin radalla en olekaan ikinä ollut. Mutta sitten pitäisi treenatakin. Ei olla näiden kisojen takia päästy edes niihin tokotreeneihin, missä meidän piti käydä jokatoinen viikko.

Kiden Rally-Tokon mestariluokan korkkaus

Kide oli Porvoossa lauantaina 1.11. kisaamassa ensimmäistä kertaa mestariluokan radalla. Saatiin kisaan peruutuspaikka, joten ihan hirveästi ei ehditty treenailla, toisaalta oli alla syksyn 6 kerran ratatreenikurssi. Tuomarina oli ihana mentaalivalmentaja Tytti Lintenhofer, jonka radalla on aina niin positiivista kisata. Rata oli kiva, mutta siellä oli pari källiä, kuten pyörähdys puolenvaihdon jälkeen, istuminen hypyn jälkeen, kaikki jäävät (istu, seiso ja maahan eri järjestyksissä) ja paha linjaus molemmat oikeaan kyltille. Alla kuva radasta:

Rata meni oikein kivasti, mutta alun istuminen oli vaikea ja muutakin pientä oli, ja kahteen haasteeseen mentiin ihan täysillä. Ehkä ensi kerralla voisi koittaa itse kävellä aavistuksen rauhallisemmin. Koitin kehua Kiden joka välissä, ja se tuntui toimivan. Kidellä oli radalla tosi kivaa vaikka odottelu oli pitkä (oltiin 3. viimeisiä). Tulos ei ollut kummoinen, mutta tulos kuitenkin, 71p. Linkki ratavideoon tässä (kiitos Saaralle videoinnista!) ja alla vielä tuloslappunen. Tuomari kirjoitti kauniisti meistä, tuli todella hyvä mieli.

Talvikausi on alkanut

Kiden kanssa mahduttiin joka toinen viikko tokotreeneihin, kiitos kaikille peukkujen pitämisestä, selvästi kannatti. Ekalla kerralla tehtiin liikkuroituna ohjattu, ruutu ja merkki, joista kaikista sain videon, ihanaa! Ja häiriötreeneissä paikallaolo, kaukoja ja tunnaria. Mahduttiin myös kerta kuussa rally-treeneihin, jossa varmaan olisi tiedossa uusia kylttejä. Huippua! Rallykisoihin sen sijaan ei olla mahduttu, pitäisi varmaan laittaa puhelimeen muistutus ilmoittautumisajan alkamisesta, niin voisi olla paremmat mahdollisuudet.

Omatoimitreeneissä on saatu ketjutettua merkin kierto. Tämä on hieno, kannattaa katsoa: video.
Sen sijaan liikkuroituna sama ryhmätreeneissä vaatii vielä vähän hiomista, mutta toisella kierroksella se oli jo ihan ok. Lupaavalta vaikuttaa. Sama vielä kaikkiin muihinkin liikkeisiin...

Tunnistusnouto (ja kaukot) on ehkä eniten kesken. Maistelemalla oikea löytyy, jos malttaa tehdä muutakin kuin vain noutaa, eli periaatteessa tietää mitä tekee mutta ei vielä ole minkäänlaista rutiinia. Luuleekohan olevansa labradori?

Kesän treenit

Kesällä ei paljoa tullut treenattua. Käytiin 5 kerran kurssista 4 kertaa tokoa, sitten ei tehty oikeastaan mitään. Treenikaverin kanssa kyllä sovittiin että tehdään, mutta mitään ei saatu aikaiseksi. Kurssi oli kyllä hyödyllinen ja kouluttaja kannusti että hyvin pienellä vaivalla saisin Kiden tokon voittajaluokan kuntoon. Mutta paljon pientä vielä olisi tehtävänä, lähinnä apujen ja apuväleiden häivytys pois, sekä varmuutta lisää niihin kokonaisuuksiin, että uskaltauduttaisiin kokeilemaan kokeeseen asti. Talveksi hain intensiivikurssille, pitäkää peukkuja että mahdutaan mukaan! Treenit olisivat jokatoinen viikko KOKO talven. Tarvitsen kurssin että tulee tehtyä, itsekseni en saa aikaiseksi

Kesä-heinäkuussa ei tehty mitään. Mökkeiltiin ja kärsittiin helteestä ja lomailtiin. Kävin messukeskuksessa katsomassa World Dog Shown, shoppailemassa mm kaninkarvaisen namipiilopallon ja ihailemassa Kiden sukulaisia (Kiden siskopuolen tyttö oli juniori Maailman Voittaja! Oli mukavaa irtiottoa, joten tarpeen varmasti. Pitkään kestänyt rallymasennus hukkui, joten erittäin onnistunut lomailu!

Rallya on tehty nyt elokuun ajan 3 kertaa, lähinnä rataa välipalkalla. Tehtävistä eniten kesken on edessä peruutus, edestä puolenvaihto ja merkki. Muut oikeastaan olisi koekelpoisia. Muutama videokin on tullut otettua. Tässä syyskuun treenivideo, kiitos videosta treenikaverille. Sitten kuitenkin välillä tulee ihan ihmejuttuja, kuten hajumaailmaan unohtumisia, mikä näkyy taas hyvin tässä elokuun treenivideolla, kiitos kuvauksesta jälkikasvulle. No, vielä meillä on 2 kertaa rallyn ratakurssia jäljellä. Vähän on tässä harkinnassa, että josko ilmoittautuisi rallykokeisiin vielä tähän loppusyksylle. Vielä vuosi sitten ajattelin että todellakin meidän toko-voi on ennen kisavalmis mitä rally-mes, mutta kyllä tämä rally-mes taitaa sittenkin mennä ohi. Ei paljosta silti kiinni!

Ulkokausi korkattu

3 Leijonaa paikkamakuussa

Ilmottauduttiin kevääksi 5 kerran Päivi Sumulehdon toko-kurssille, tärkeimpänä perusteena se, että treenit on isolla hiekkakentällä ihan meidän lähellä ja Päivi tuntee meidät jo viime kesästä. Päivi pitää kauhean tarkkoja kriteereitä omille koirilleen ja treenaa paljon, mutta suodatetaan ohjeista meidän kerta viikossa (kuussa) treenaamiseen sopivat vinkit. Kuvia en ottanut, joten kuvituskuvat talvikauden hallitreeneistä. Ekalla kerralla otettiin ihan vaan ulos siirtymisen kunniaksi tavoitteeksi olla karkaamatta lintujen perään ja tehdä edes jotain mitä pyydetään. Se menikin oikein hienosti. Kide juoksi ruutuun, jonne päivi oli vienyt ison namialustan (jäätelörasia), mutta Kide ei silti löytänyt rasiaa! Meni kuitenkin ruutuun, jäi vähän eteen vain. Ei hiottu. Merkki meni hienosti, vaikka oli 3 pienempää häiriökartiota näkökentässä. Päivi ehdotti että palkattaisiin tiukemmasta käännöksestä, mutta päätin olla tyytyväinen ekaan, koska en voi luvata että toistolla olisi edes lähtenyt merkille. Sitten tehtiin ohjattu nouto, jossa melkoisen laiskaa seuraamista mutta loppuliike onnistui. Tehtiin myös L-liikettä, joka on kai voittajan jäävien kuvio. Se meni oikein nätisti, ja käsimerkeillä oikeat jäävät (seiso ja maahan). Ihan koekelpoinen, ehkä 7-8 arvoinen suoritus. Palkkasin asennossa pysymisestä molemmissa asennoissa, enskerralla voisi palkata asennon ottamisesta. Tässä voitais hinkata ne käsimerkit pois ja seuraamista kauniimmaksi. Asennon pitää hyvin. Loppuun otettiin avo-kaukot, tässäkin ihan vaan tavoitteena onnistuminen. Kide säikähti ohi ajanutta kovaäänistä mopoa, joten ei mennyt maahan ekalla käskyllä, mutta otettiin asentoon tulo uudestaan niin sitten onnistui hienosti.

Loppuun kuvituskuvia, eli hallikauden ruutuhäiriötreeni

Merkkihäiriötreeni

Jäävien häiriötreeni

Tällä hetkellä fiilis on, että kyllä me päästään vielä tänä vuonna tokon voittajaluokka korkkaamaan. Mutta Rally jää kyllä ensvuoteen.

Kide 5v

Kide täytti 5 vuotta 25.3.!

Virallisena päivänä ei ollut vastaanottoa, mutta edeltävänä lauantaina Kide juhli synttäreitään rallytreenien ja seuraavana lauantaina tokotreenien merkeissä.

Rallyssa tehtiin kukkasia ja persjättöjä, ja 10 kyltin rata. Alkuun Kidellä oli kaikki käskyt hukassa, mikä ei ole ihme, koska rallya tehdään ihan liian vähän. Mutta lopulta voi rata meni ihan tosi hyvin. Mes tehtävistä kukkaset oli hallussa, mutta mikään muu oikeastaan ei. Paljon lisää treenattavaa olisi jos tänä vuonna meinataan kisata.

Tokossa treenattiin ensin häiriössä kaukoja, ruudun paikan hakemista ja esteelle hakeutumista eri kulmista. Yksilönä tehtiin vertikaali ohjattunouto, ja se meni ihan huippuhienosti, vieläpä puukapuloilla, vaikkakin pito-ote oli löysä. Lisäksi saatiin uusi vinkki treenata kiertoa luopumistehtävänä, yllä kuva, luopua pitää esim esteistä ja kapulasta (ja myös ruoasta, targetista ym). Kokeiltiin tätä ihan läheltä, noin 2 metrin matkalta, ja Kide ei ihan oikeasti osaa vielä käskyä merkki. Eli lisää treenattavaa saatiin tästä. Uskoisin että tämä kuitenkin vahvistaa merkin oppimista. Loppuun video kaukotreenistä, ollaan nyt noin kuukausi tehty laatikolla, ja tää alkaa olla aika hieno. Kuvissa laina-laatikko kun oma unohtui kotiin. Laatikolla onnistuu jo täyspitkälläkin matkalla, tosin silloin hitaammat vaihdot. Videolla etäisyys on ehkä 2-3 metriä, ja siinä tosi täpäkät vaihdot. Kyllä tällä suorituksella luulisi 8 saavan. Empä olisi tätäkään uskonut vuosi sitten.
Linkki videoon

Eettinen koirankoulutus -kurssi ja pohdintaa

Sain vihdoin muutaman vuoden harkinnan/välttelyn jälkeen aikaiseksi ilmoittautua Eettinen Koirankoulutus verkkokurssille Virkusta. Kurssiin kuului mm. todella mielenkiintoinen 1,5h Katriina Tiiran käyttäytymisluento. Harmi että aineisto ei jää käyttöön, oli sen verran mielenkiintoista materiaalia, eli jos olet vasta menossa verkkokurssille, varaa muistiinpanovälineet ja ruutukaappaukset ym käyttöön! Sanoisin että kurssi on varsin edullinen verrattuna luentoihin mitkä sieltä saa kuunneltavaksi.

Katriina puhui mm. luonteen periytyvyydestä, ja itselleni tutusta luonnetestistä, jossa edelliset 2 koiraani olen käyttänyt. Molemmat koirat olivat avoimia ja rohkeita, joten niiden kanssa oli kiva käydä testissä. Luonnetesti olisi siis lähinnä itselleni kuvausvertailu, millainen Kide oli verrattuna kahteen edelliseen koiraani. Kurssilla puhuttiin, että luonnetestissä itseasiassa kuvataan vain koiran rohkeutta useammassa kohdassa, eikä niinkään koiran luonnetta. Luonnetestin tulosten periytyvyys oli vain (ulkomuistista luvut, ei luotettavaa tietoa) 13% ja MH kuvauksen tulosten periytyvyys oli jopa 25%, eli melkein tuplat verrattuna luonnetestiin. En ole käynyt MH kuvauksessa yhdenkään koirani kanssa, ja minua itseasiassa ei se ihan hirveästi kiinnosta, en tykkää etenkään aaveista (koska en arjen tilanteessa metsälenkillä haluaisi, että koira lähtee katsomaan jotain mikä voi olla ihminen tai pelottava), mutta varmaan se pitäisi käydä ainakin katsomassa millainen kuvaus on. No, en myöskään haluaisi koiralle kokemusta että ihminen voi olla vihainen (luonnetesti), koska Kide on tämmöinen pullamössössä kasvatettu, jolla ei varmaan ole mitään negatiivista kokemusta. Jalostustarkastuksen luonnekuvaus sen sijaan kiinnostaisi eniten, siinä on ehkä painostavia osioita, mutta ei varsinaista pelottelua. Mutta niitä on hirveän vaikea löytää.

Tämän ansiosta kiinnostuin että pitäisikö kuitenkin käydä se SmartDog testi Kiden kanssa. Siellä ei ole käynyt yhtään leijonakoiraa aiemmin nettisivujen listauksen mukaan, ja siellä ei ainakaan pelotella koiraa. Katriina puhui myös tunnollisuudesta/herkkyydestä virheille, jossa koira kieltäytyy tekemästä valintaa, kun se ei tiedä asiaa, eli vaikka tilanteeseen ei liity palkkion menetystä eikä rangaistusta. Mutta kun koiralle tulee esiin uusi asia, niin se passivoituu. Tämä oli tosi mielenkiintoinen kohta, ja tämä näkyy Kidellä kouluttamisessa. Ja tämä on iso ero vaikka bortsuun, jossa jos vaikka Käämi kohtasi uuden asian, niin se kokeili 10 eri vaihtoehtoa enkä muista että olisi ikinä passivoitunut. Tunnollisuus oli hyvä kuvaus tuosta, koska Käämi ei todellakaan ollut tunnollinen, sitä ei voinut vähempää kiinnostaa jos se teki virheen. Ja Kide taas on, Kide ei tykkää tehdä virheitä. Tämä täytyy minun huomioida paremmin kouluttamisessa jatkossa.

Samoin tykkäsin tosi paljon urheilupsykologi Emma Hietarinnan luennosta, missä puhuttiin itsesäätelystä ja kouluttajan motivaatiosta, se sopi sekä harrastamiseen, että uhmaikäisen kanssa arkeen ja miksei työelämäänkin. Eikä ihme, hän oli myös työterveyspsykologi. Tämä ehkä auttaisi itselläni tähän jo pidempään jatkuneeseen rally-masennuksen purkamiseen.