Riitti 9v!

Hyvää 9-vuotis syntymäpäivää Riitti!

Riitti juhli syntymäpäiviään luu-karkein koristellulla jugurtti-raksukakulla.

Hyvin maistui, yhtään ei jäänyt Käämille tähteitä.

Onnea Riitille! Toivottavasti meillä on vielä toiset 9 vuotta yhtä tervettä ja mukavaa yhteistä taivalta edessä kuin tähänkin asti, ja päästään Koiramme-lehden 18-vuotiaiden koirien esittelyyn.

Riitin synttäreiden kunniaksi on kauan odotetut jälkikelit vihdoin tulleet! Riitti löysi jo ekan jälkikepinkin. Harmi ettei mahdu treeniliivin taskuun.

Vähän vielä löytyy luntakin, juuri sopivasti selän pesua varten

Kivoja risuja täällä metsässä, voi vaikka suorittaa omat mielikuvituskepit

Me voidaan syödä tämä loppu lumi pois, niin päästään heti jäljestämään



Poikien mielestä myös vepekelit ovat koittaneet.

Ai mitenniin ei saa vielä mennä uimaan?


Nyt tarvitseekin enää kaivaa kaapista ne talven yli kivasti suljetussa muovilaatikossa hautuneet jälkikamppeet, jotka on varmasti kuivattu hyvin ennen laatikkoon pakkausta...

Missä viipyy jälkikelit?

Huhtikuu käy jo pitkällä, ja jälkikelit näyttää tältä:

Täällä jossain lumen alla se meidän jälki voisi mennä..

Jos annan tassua niin teetkö mulle jäljen, kysyy Riitti.

Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssi

Käytiin viikonloppuna Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilla. Sisältö oli suurin piirtein sama kuin reilu vuosi sitten käymällämme Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla, joten ei siitä sen enempää. Ehkä Vappu painotti enemmän koiran fysiikkaa kun taas Ulla sitä itse hyppäämistekniikkaa, tai sitten kun ekalla kertaa se tekniikka oli mulle uutta, niin se jäi silloin paremmin mieleen. Vappu oli ehkä suurpiirteisempi kirjallisten ohjeiden noudattamisessa mitä Ulla, ja estevälejä rukattiin koiran mukaan välittämättä senttimetrimääristä. Vappu painotti myös oikeaa oppimisvirettä enemmän mitä Ulla. Tai sitten tosiaan mulle jäi vaan eri asiat mieleen, kun nyt itse keskittyi muuhunkin kuin vain siihen tekniseen puoleen, kun se oli jo viime kerrasta tuttua.

Käämi pääsi syventymään metrisen esteen saloihin pääasiassa nousevan sarjan parissa. Vappu kehui Käämin hyppytekniikkaa hyväksi, ja Käämiä toimintakykyiseksi ja rohkeaksi, että uskaltaa yrittää uudestaan vaikka olisi ollut vaikea este edellisellä kerralla. Ja lisäksi että päästä löytyy järki, kun menee liian vaikeaksi sen kokemukseen nähden, niin Käämi kiersi esteen sen sijaan että olisi yrittänyt räpiköidä esteen yli. Lisäksi saatiin ohjeita kapulan kanssa hyppäämistreeniin, palkkauspaikkoihin, minun ohjaamiseen, koiran suoritusasentoihin ym. Oli kiva kuulla että Käämistä saa luultavasti vähällä vaivalla varman ja hyvän pk-esteen hyppääjän, niin tulee ehkä helpommin nähtyä se vaiva.

Noottia saatiin että Käämi saisi olla paremmassa lihaskunnossa lapojen takaa (kapulan rentoon kantamiseen tärkeät lihakset) ja ulkoreisistä (hyppyvoima viimeisiin sentteihin). Ei ihme, kun liikunta on selvästi vähentynyt entisestä. Ei vaan vaunujen kanssa pääse ihan samalla tavalla liikkumaan talviaikaan, ja myönnän kyllä että itsekin olen ollut laiska. Saatiin ohjeita millaisella liikunnalla tuota strategista lihaskuntoa saisi paremmaksi, eli mm rantavedessä kahlausta ja tikapuutreeniä. Nyt me ryhdistäydytään, että saadaan se metrinen super-iisipiisi-helpoksi ja koevarmaksi. Ja ehkä jälkeä ja esineruutuakin pitää tehdä, jos kokeisiin mielii, mutta lumet satoi juuri takaisin, joten ihan vielä ei tarvitse niitä aloittaa.

Kevät tuli, lumi suli

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli. Paitsi että vielä on lumi maassa ja puro jäässä, muuten Käämi ois jo uinut siellä. Nyt täytyy tyytyä kierimään hangessa. Lumien sulaminen tuo esiin jokakeväisen ilmiön: jälkijalkaa alkaa kutkuttamaan! Jos oikein valikoisi aurinkoiset rinteet, niin melkein pääsisi jo jäljestämään. Lunta on niin vähän että jos sää jatkuu tällaisena, niin ensi viikolla varmasti pääsee.


Mikäli tuo Manducassa kulkeva narupallon toisessa päässä roikkuja paranee flunssastaan...

Pahoittelut kauhean huonosti käsitellyistä kuvista, aurinko paistaa näyttöön, niin ei nää lopputulosta.





Ps: Päästiin vepeilemään kesäksi, jee! Tulis jo toukokuu.

Kuuma rallihumu

Viime sunnuntain rallikokeet meni oikein mukavasti. Tuomari Pia Heikkinen, katsoi Riitin sirun, rokotukset ja vanhan kisakirjan, siirsi meidän vanhoista tuloksista luokan uuteen kirjaan ja päästiin suoraan voittajaluokkaan, kuten pitikin. Mittasi Riitin myös ja totesi yli 50cm korkeaksi sekä luoksepäästäväksi. Ehdin nähdä parit mestariluokan suoritukset ennen omaa rataantutustumista, mm. Riitin serkku Pipsa teki mestariluokassa hienon hyväksytyn tuloksen, joten se helpotti kovasti omaa kisajännitystä.

Kisarata alkoi kolmen askeleen peruutuksella, joka ei takuulla olisi onnistunut vielä 3 viikkoa sitten istumatta, mutta nyt siinä ei ollut mitään ongelmaa. Sitten oli aikamoista pyöritystä tuplasaksalaisilla, spiraaleilla, 270° ja 360° käännöksillä, ja muilla, jonka seurauksena saatiinkin sitten parit haukahdukset ja niistä -3p. Sitten monta jo avoimesta tuttua liikettä, kuten hyppyä ja erilaisia käännöksiä, eteentuloja ja peruutuksia. Loppupuolella rataa päästiin seuraamaan takakautta puolenvaihdon jälkeen oikealle puolelle. Itse möhlin kyltillä "istu - eteen - takakautta oikealle sivulle - istu" sen ensimmäisen istumisen, joten otettiin kyltti uusiksi ja siitä -3p. Uusinnalla onnistui, mutta pirhana unohdin sen loppuistumisen! Eli myös TVÄ -10p. Se on jo ihan hyvin että saa -13p yhdeltä kyltiltä.

Käytösruudun liikkeenä oli paikallaistuminen 2 minuuttia sivullaollessa. Riitti istui hienosti sivulla, ja seuraava koira tuli suorittamaan. Eivät päässeet ekaa liikettä pidemmälle, kun koira karkasi omistajansa hallinnasta ja karvat pystyssä äristen meidän päälle. Pitelin siinä sitten noin 60 kiloa koiria erossa toisistaan yllättävän hyvin siihen asti että tuomarin sihteeri vai paikkaistumisen valvoja, vai kukahan se oli, ehti ottamaan toisen koiran meidän kimpusta irti. Loppuseurauksena oli vain kuolainen Riitti, puremia ei tainnut ehtiä tulemaan. Onneksi ei ollut enää isoa mahaa, muuten en olisi mennyt väliin. Saatiin suorittaa käytösruutu kokeen lopuksi nollakoiran parina, ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Mutta tuo samainen meidän päälle tullut koira kävi ulkona myös nollakoiran päälle. Kuulemma koira ei ole ennen ollut vihainen, joten liekö ollut kipeä tai jotain, mutta oli syy mikä tahansa, ikävää. Näitä ei vaan saisi sattua. Etenkin sille nuoremmalle nollakoiralle ikävää, Riitti nyt ei sen enempiä itseensä ottanut.

Lopputuloksena me saatiin hyväksytty voittajaluokan tulos, 80 pistettä ja sijoitus oli kolmas. Tuomari kehui arvostelulomakkeella hyvää yhteistyötä. Palkintoina herkkuja koiralle ja ihmiselle.

Myös viimeinen kerta rallytokokurssia oli ja meni. Saatiin sielläkin vielä hienoa työstöä mm. valkovuokko-kylttiä varten, sekä takajalkojen löytämiseksi sivuttain vasemmalle kävellessä. Pitääkin muistaa treenailla vielä paikallaoloa siten, että joku ihminen istuu ihan metrin päässä paikallaoloa valvomassa, ettei tule kiusausta mennä pussailemaan ihmistä. Erittäin hyödyllinen kurssi siis, en ollut osannut odottaa etukäteen tuolta noin paljoa. Pitänee alkaa käydä kursseilla useammin kuin kerran viiteen vuoteen. Rally on kyllä hyödyllistä tämmöiselle toispuoleiselle tokokoiralle, oppii käyttämään molempia puolia kropasta.

Rallin lämmittelyajot

Viime viikolla harjoiteltiin lisää kylttejä. Ohjelmassa oli puolenvaihto takakautta oikealle ja vasemmalle, oikealla seuraaminen, istumasta seisominen ja muutamia muita meille helppoja kylttejä. Saatiin puolenvaihtoon hyvä käsiapuohje, jota voi käyttää kokeessakin huoletta ihan ylimpiä luokkia myöten. Tuli myös todettua, että radalla Riitti tottelee puolenvaihtokäskyssä vasta toista käskyä, eli jotta liikkeen saa toteutettua kyltin kohdalla, minun täytyy aloittaa käskytys riittävän ajoissa, jotta kyltistä ei tule -10p, jos koira ehtisi ohittaa suorituspaikan. Täytyy myös muistaa että minä tai koira ei saada pysähtyä, sekin on -10p. Tuokin tuli treeneissä tehtyä ihan kiitettävän monta kertaa. Pujottelu koira oikealla puolella seuraten vaatii taas sellaista takapään käyttöä, jota Riitiltä ei meinaa löytyä, joten sitä treenailtiin myös. Peruuttamista tehtiin lisää.

Tällä viikolla tehtiin estehyppyä, jossa haasteena on, että koira ei saa hypyn jälkeen kääntyä 90 astetta, eikä pysähtyä odottamaan minua, eli minun täytyy olla nopea tai koiran täytyy osata hidastuskäsky. Muutaman treenauksen jälkeen ongelmaksi meinasi tulla myös varastaminen, eli sitäkin piti ottaa väliin että esteestä vain seurataan ohi. Tehtiin myös täyskäännöksiä molemmin puolin, sekä eteenistumisia ja siitä etu- ja takakautta seuraamaantuloja istumisilla ja ilman. Oikealla puolella seuraamisessa täyskäännöksessä oikeaan takapään käyttö on vielä vähän jäykkää, mutta treenataan lisää. Ja liikkeestä seisomista, josta koiran on lähdettävä seuraamaan ilman pysähtymistä, kun taas seisomisesta ohjaajan on pysähdyttävä ilman että koira istuu. Huhhuh, miten ihmeessä nämä muistaa ulkoa, mitä milläkin kyltillä pitää tehdä... Tehtiin myös pyörähdyksiä seuraamisen yhteydessä, ja lisää peruuttamista, ja se alkaakin olla jo mestariluokkaa varten yllättävän hyvä.

Sunnuntaina kokeisiin. Olen hyvillä mielin, sillä ennen kurssia olin varma että meillä on pari kylttiä, jotka jos kokeeseen osuvat, niin niistä saadaan varma -10p. Ja ajattelin että jos mestariluokkaan joskus mennään, niin ei mitään toivoa saada yli 95p, koska siellä liian vaikeita kylttejä olisi jo liikaa. Mutta ei enää! Nyt meillä on enää muutamia kylttejä joista saadaan -1 tai -3p melko varmasti, ja niidenkin osalta hiomalla on mahdollista saada timantti aikaan. Tokikin kaikkea voi aina kokeessa sattua, ja varmasti sattuukin, mutta luottavaisempi mieli, kun mahdollisuus onnistumiseen on. Eniten kokeessa haastetta tuo se, että minä muistan kylttien oikeat suorituspaikat, ja muistan olla niiden kanssa huolellinen.

Hiljaista suoritusta meiltä ei ole odotettavissa, mikäli radalta löytyy hyppy, pyörähdys tai juoksua. Mutta mahtavaa että ratatreeniä on saanut säännöllisesti, niin tuo hiljaaoloon palaaminen äännähdyksen jälkeen onnistuu paremmin käskystä.

Ainiin, teki se Käämikin jotain. Viime viikolla ihan vaan parit sivulletulot ja liikkeellelähdöt ja istumisen ja maahanmenon erottelua. Tällä viikolla seuraamisesta palkkailin oikeaa suorituspaikkaa (herra hiukan meinaa keulia), jäävistä tehtiin sekä istuminen että maahanmeno, luoksetulo oli yllättävän hyvin muistissa ja loppuun henkilöryhmä, johon osallistui myös yksi sivullaolon häiriötreeniä tekevä koira. Toisella kiekalla tehtiin kapulan hakuja telineesta ja estehyppynoutoa 50 > 70 cm. Meinaa kytätä ja mennä matalaksi ennen lähetystä, pitää koittaa jotain kurretemppua tuohon vaikka keksiä, jotta saa kropan painopisteen takajaloille. Pitää kaivella kangaseste eetteristä, ja alkaa taas ottamaan tämä metrinen ihan operaatioksi, että joskus päästäisiin kokeeseen. Ehkä myös pari jälkeä ja esineruutua on hyvä ottaa ennen kokeeseen ilmottautumista, vai mitä luulette? Ei taida pelkkä tottis riittää tulokseen. Taitaa olla pk-harrastajien piirissä harvinaista, että joku tykkää enemmän tottiksesta, kuin maastoista.

More than a rally

Vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdilla. Pojat nauttii lumesta, etenkin Käämi. Tosin Käämi hajotti leikkikaverin lumihevoselta pään juoksemalla siitä läpi. Ehti se olla ehjä ainakin sekunnin.


Riitti aloitti ekaa kertaa elämässään ohjatuissa rallytokoissa tällä viikolla. Ja mullekin tämä on eka ohjattu tokoaiheinen kurssi melkein viiteen vuoteen (muistelisin että viimeksi olin heinäkuussa 2010 Käämin kanssa Mia Skogsterin opeissa). Kurssilla oli aika monta koiraa ja kaikki teki yhtäaikaa. Riittiä ei häiriö haittaa, mutta en tiedä miten muita, koska palkkasin herraa ihan surutta narupallolla. Päivän teemana oli takapään käyttö, ja tämä olikin meille oikein tarpeellinen teema, sillä Riittihän pyrkii istumaan peruuttaen tehdyissä täyskäännöksissä, ja kisoissa jokainen istuminen on -10p.

Ensin tehtiin yksittäisiä kylttejä, joista suurin osa meille helppoja. Niiden aikana keskityttiin opettelemaan samat kyltit oikealla puolella seuraamisen aikana. Kuitenkin kylteistä vasemmalla seuratessa täyskäännös peruuttaen vasempaan on haastava, ja vaikein se on jos se tulee istumisen jälkeen. Seisomisesta se vielä onnistuu. Saatiin hyvä vinkki lähteä purkamaan sitä ympyrässä seuraamisen kautta. Tähän asti olen kiertänyt ongelman sillä että olen käskenyt Riitin seisomaan, kääntynyt itse ensin, ja pyytänyt Riitin vasta sitten sivulle, jolloin tuomarille näyttää että koira hidastelee, mutta ei kuitenkaan laske peppua alas, joten lopputulos on ollut -1p. Nyt saatiin hienoja täyskäännöksiä. Ja pää aivan pyörälle ympyrää pyöriessä. Meneeköhän koiran pää pyörälle?

Toinen haastava kyltti oli peruuttaminen seuraamisen yhteydessä. Riitti osaa peruuttaa hyvin, mutta se istuu, ja edelleen jokainen istuminen on -10p. Purettiin ongelmaa opettelemalla peruuttamista minun edessä. Tätä on tehty kokonakin paljon, joten Riitillä oli hyvä käsitys, mutta kouluttaja neuvoi minun käsien paikkaa ja saatiin kuin saatiinkin peruuttaminen onnistumaan yhden askeleen ajan sivulla. Sitten eikun lisää treeniä, että päästään siihen vaadittuun kolmeen askeleeseen.

Lopuksi tehtiin ratatreeniä noin 12 kyltillä. Koska rata oli helppo ja sisälsi vain liikkeitä joita me jo osataan (lukuunottamatta viimeistä peruutusta), keskityttiin hiljaiseen suorittamiseen. Riitti oli hienosti täysin haukkumatta, mutta toki treeni ei sisältänyt mitään, missä koira pitää lähettää tekemään jotain (etenkin seuraamisen yhteydessä hyppääminen ja koiran pyörähtäminen on paha), jolloin haukahdus helpoiten tulee. Ihan pientä vinkumista parilla kyltillä, mutta vinkuminen loppui kun sanoin hiljaa ja odotin hiljenemisen ennen kuin lähdettiin suorittamaan seuraavaa kylttiä.

Ilmoittauduin rohkeasti myös kisoihin, vaikka kaikki kyltit ei olekaan täysin hanskassa. Ei siellä radalla kuitenkaan kaikkia kylttejä ole ja tässähän sitä on 2,5 viikkoa aikaa treenata.

Tokokokeissa näkee joskus niitä koiria jotka ei meinaa istua ollenkaan seuraamisen pysähdyksissä. Rally ois kyllä niiden laji. Tämmöiselle pian 9v koiralle jonka koko elämän ensimmäinen liike on ollut sivulla istuminen, rally on melko haastavaa.