lauantai 30. marraskuuta 2013

Eläinlääkärillä

Käytiin tänään eläinlääkärissä, ohjelmassa oli molempien koirien silmäpeilaukset sekä viralliset selkäkuvat. Riitiltä tutkittiin lisäksi olat ihan huvikseen, kun nyt kerran nukutetaan niin samalla vaivalla. Käämiltä kuvautin huvikseni lisäksi ranteet, koska minusta ne on joskus ehkä narisseet venytellessä, tai sitten kuvittelen.

Silmät olivat molemmilla pojilla kaikilla laitteilla tutkittuna edelleen kaikin puolin terveet, eli J1 molemmille.

Selkäkuvat lähtivät kennelliittoon SP- ja LTV-lausuntoja varten.

Riitin olat olivat terveet, ei irtopaloja eikä mitään muutakaan.

Käämin ranteet kuvattiin neljästä suunnasta. Mitään ranteisiin kuulumatonta niistä ei löydetty, mutta kuvaaja ei saanut niitä ihan millimetrilleen suoraksi, joten sanoi että ne olisi hyvä kuvata esim 2 vuoden päästä uudestaan, ettei niistä löydy sitten myöhemminkään mitään. Lausunut eläinlääkäri ei todennut otettujen kuvien perusteella luustomuutoksia. Joten jos oireita ei ilmaannu, ei me niitä varmasti seuraillakaan.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, en tiedä miten nämä ois kuulunu muuttaa jpgeiksi, joten otin vaan ruutukaappaukset painttiin. Kuvia ois paljon enemmänkin, mutta tässäpä nyt pääpiirteittäin nämä:
Riitin olat:

Riitin selkä:

Riitin kuvia aiemmin
Käämin ranteet:

Käämin selkä:

Käämin kuvia aiemmin

perjantai 29. marraskuuta 2013

Treenit ja hieroja

Aksassa tehtiin pyöritystä ja irtoamisharjoituksia siten ettei minulle tullut oikeastaan yhtään juoksuaskelta. Riitti oli oikein pätevä koko radan. Käämiltä upeita itsenäisiä kontakteja ja keppejä, ja sen radanlukutaito selvästi kehittyy päivä päivältä. Vähän meillä on Käämin kanssa välillä vaikeuksia, joko minä olen liian hitaana sen tiellä, tai sitten Käämi lukee minun kroppaani liian tarkasti ja ohjaan sen minne sattuu.

Tottiksissa Riitti rallytokoili avoimen ja voittajan liikkeitä, Käämi taasen harjoitteli A- ja hyppyestenoutoja uudensileällä 650g kapulallaan. Jossa on jo ekan noudon jälkeen komeat hampaanjäljet, eli jatkossa treenataan uudenkarhealla kapulalla. Käämi ei ole mikään pehmeä suustaan, sillä on komea ote takahampailla, joka pitää. Ei olisi Käämistä riistaa noutavaksi koiraksi.

Meillä kävi myös hieroja. Käpy ei tapansa mukaan ollut hieronnan tarpeessa, mutta Grimmillä oli jumissa vähän koko selkä oikeastaan koko matkalta. Saatiin hyvät jumppaohjeet, ja seuraillaan nyt riittikö yksi kerta vai pitääkö Sannan käydä uudestaan.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Agilityä ja RTK1 Riitti

Riitti oli lauantaina Rally-Tokokisoissa. Kolmannet kisat ja alla kaks hyväksyttyä tulosta, eli luokkanousua avoimeen luokkaan lähdettiin metsästämään. Rata oli Reeta Jokelan käsialaa, ja suht helppo profiililtaan. Otettiin Riitin kanssa ihan kuten muutkin kisaajat, eli höpötin Riitille koko radan ja annoin käsiaopuja jokaiseen liikkeeseen, varsinaista seuraamista me ei edes otettu, kontaktikävelyä ennemmin. Täyskäännöksessä Riitti taisi koskea minuun, ja lisäksi saatiin -1p vinkumisesta, eli lopputuloksena 98p ja kolmas sija, RTK1-koulari ja kunhan laji virallistuu niin saadaan siirtyä avoimeen luokkaan. Jos kisoja löytyy ennen toukokuuta lähettyviltä, niin eiköhän me avointakin käydä vielä kokeilemassa.

Olin ilmoittanut Riitin agikisoihin sunnuntaille, mutta minusta ei ollutkaan juoksemaan, kun olin nostanut töissä vähän liian painavia laatikoita. Ruutin Tiia onneksi lupautu kisaamaan Riitin kanssa, niin ei tarvinnut jättää kokonaan välistä noita kisoja. Videot löytyy kameraltakin, mutta totuttuun tapaan en ole kovin ahkera tyhjentelemään tuota kameraa, kiitos liian ison muistikortin. Kuvaukset lainattu Tiian blogista:

Riitti, 1 rata, hyl: Lähdössä sain sanoa pari käskyä, että uskalti lähteä. :D 2 rima tulee alas, käänsin tekemällä valssia hypyn eteen. Seuraava hyppy 3 ok (putki ansana), A:lle ja siinä valssasin edessä. Rengas ja hyppy takaa. Tässä Riitti jää katselemaan missä se mamma on!? Suostuu mukaan ja jatketaan rataa. Sitten koitan kannustaa, ettei jää aikaa tuollaiselle. Puomin alastulolla vähän vilkuilee pois radalta ja sitten tulee alas. Kepeille yllätyin kun piti saattaa enemmän, mutta kerkesin pelastaa sisäänmenon. (erot kädellä opettamisella ja 2by2 + verkot). Olin sokea ja en huomannut, että jätti vikan kepin pujottelematta! Vaikka näistä varoitettiin. Takaakiertoon ei lähtenytkään niin pienellä liikkeellä ja "kielto", kun en tiennyt että hylkääntyi jo. Keinu ok. Siitä putkeen. Sitten 2 hyppyä ja putkeen. Pituus ja käännös ok.

Eli 2. rima, keppien vika väli ja takaakierron moka.


Riitti jäi vähän katselemaan minun perään parissa kohtaa, ja pörräsi hyvin lähellä Tiiaa ohjauskuviot, joten ei ollut mikään helpoin ohjattava vaan lähinnä mukaan kutsuttava. Paikoin taas eteni ihan kivasti ja suoritti esteet huolellisesti. Toiselle radalle tehtiin lähtökuviot paremmin, niin Riittikin lähti tekemään töitä sitten tosissaan, ja pääsi vähän sikailunkin makuun.

Riitti 2 rata, hyl: Nyt Riitti haukkuikin välillä ja lähdössä sain käskeä uudestaan istumaan? Tai ainakin odottamaan. Otin niistona, nyt samassa kulmassa olevan 2. hypyn ja rima pysyi. En ehtinyt persjätölle putken jälkeen ennen keinua niin ohjasin toiselta puolelta. Keinulta lähti ennen vapautusta ja pakka vähän hajosi. Takaaleikkaus hypylle, kääntyi väärään suuntaan ja rima. (tiesinkin ettei "sylkkärit toimi") Tulin helpolle puolelle keppejä ja ne nyt ok. Putkeen ja puomille. Siinä hyvin koski. Putkeen ja siitä pussiin. Hyvin hyppy, okseri ja muurikin. (joskus roiskasee palikat niin annoin rauhan) A:lla koski hyvin, vapautin aiemmin. Hyppy ja putkeen olisi pitänyt olla 2 pääty ja menikin ekaan. Sitten vielä vika hyppy.

Riitti yllätti mut vauhdilla tällä radalla! Piti pistää itelle ihan toinen vaihde päälle. ;) Niin hauskat ulinat sillä, kun odottaa lähtöä. Hain tokan kerran sen suoraan autosta ja Tiia oli parvella piilossa. Niin ei yhtään vilkuillut missä mamma ja sain lähtöön mennessä vähän seuraamaankin! Riitillä rimat tippuu joskus herkästi niin säilyttiin niillä 1kpl/ rata. Tällä radalla huono ohjaus ja ekallakin sitten, kun tällä ohjauksella sujui. Ekalla kertaa ei kiinnostanut namit, kiskoi vaan lähtöön ja minä perässä. Sen jälkeen Ruu tuntui niin pieneltä ja kiltiltä.


Kiitos Tiia Riitin kanssa kisaamisesta! Riitti oli oikein tyytyväinen kun pääsi agilitaamaan.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kuulumisia

Omistaja on ollut laiska kirjoittelemaan. Ollaan käyty tiistaisin agilityssä ja torstaisin tottistelemassa molempien poikien kanssa.

Viime viikolla agilityssä rata, Riitin kanssa oltiin ihan konkareita. Jos omistaja olisi muistanut radan niin ois vedetty puhdas rata heti ekalla kertaa, mutta unohduksen takia jouduttiin ottamaan uusiksi. Pohdittiin myös keppiongelmaa (vikat kaksi väliä), ja oltiin kouluttajan kanssa tästä hieman eri linjoilla. On ratkaisu ongelmaan kumpi tahansa, keppejä pitäisi silti treenata enemmän ja useammin. Eilen oli toisenlainen rata, jossa harjoiteltiin putkilta oikeaan suuntaan kääntymistä. Riitti osasi tämän erinomaisesti suoralla putkella, mutta U-putkella asiaan selvästi tarvittaisiin vielä vahvistusta, onnistuneita suorituksia tuli ehkä 65 %. Harjoiteltiin myös takaaleikkausta vaikeammilla kulmilla. Riitti lukee rataa hienosti ja sen kanssa on niin mukava tehdä kun se paikkailee minun virheitä.

Käämin agilityissä edellisellä viikolla tehtiin suosiolla rata vain ensimmäisen 14 esteen osalta, ja se meni erittäin hyvin! Kepeillä käytettiin apuna ohjureita kahdessa ekassa välissä, mikä oli loistava juttu, sillä saatiin vain onnistuneita keppejä. Ensi kerralla uskaltaa itsekin luottaa koiraan enemmän kun alla on monta onnistumista. Loppuradalla harjoiteltiin uusia juttuja palkan kanssa, mikä oli myös hyvin tarpeen herralle. On ihana kun on näin hyviä kouluttajia, on mukava treenata hyvässä opastuksessa. Eilen otettiin Käämin kanssa putket alkuun palkalla, ja sen ansiosta saatiinkin vain onnistuneita suorituksia. Käämin osalta siis onnistumisprosentti sekä kepeillä että putkissa 100 %! Käämin kanssa joutuu olemaan paljon huolellisempi ohjaajana, sillä sen radanlukutaito ei ole niin hyvä, eikä se reagoi esim valsseihin automaattisesti.

Käämillä tottiksissa hyppytekniikka edistyy, A-estenouto näyttää jo varsin pätevältä, ja omistajankin tarvitsee kauhistella koiran puolesta päivä päivältä vähemmän. Kyllä vielä tuntuu menevän kädet silmille ennen kuin koira esteelle ponnistaa, mutta kun tekniikka paranee suorituksesta toiseen, niin ehkä omistajakin oppii joskus luottamaan koiran osaamiseen? Onni on myös kevyet hajoavat esteet, joilla koira ei satuta itseään virhearvion sattuessa. Noudoissa eteenluovutus onnistuu jo lyhyillä matkoilla, luoksetulossa eteen istuminen on jo todella varma. Pitkän matkan noudoissa varmuutta eteen istumisessa vielä kaivataan.

Riitin kanssa on koitettu välttää kyllästyminen toistoihin harjoittelemalla uusia temppuja. Eihän tämä meidän rallytoko samalta näytä kuin konkareilla, mm siksi että Riitti istuu sivulle aina kun ohjaaja ei ehdi karjaista seiso etukäteen. Mutta hauskaa on. Uskaltauduttiin pyörähtämään kaksissa kokeissakin huvin ja urheilun vuoksi, ja molemmista tuloksena hyväksytty tulos, ekasta pisteitä 80, toisesta 85. Vielä kun ohjaaja oppii kyltit ja ennakoimaan tilanteet joissa istuminen tapahtuu, niin eiköhän tästä paremmille pisteillekin päästä, molemmissa tapauksissa pistemenetykset johtui istumisista ja ohjaajan törttöilyistä. Seuraava koitos olisi tiedossa 23.11. Veikkolassa. Siis jos kesärenkailla silloin vielä uskaltaa liikkua, tai jos saadaan kyyti järjestymään..

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Viikonlopun ohjelmaa

Oltiin poikien kanssa vierailemassa Hallan luona. Pojat osasivat oikein kiltisti olla ja leikkiä pennun kanssa. Tässä vielä kuva kaveruksista. Onnistuneeseen otokseen vaadittiin kaksi avustajaa ja noin sata epäonnistunutta kuvaa...

perjantai 11. lokakuuta 2013

Torstain tokot

Käämi harjoitteli hyppyjä ja noudon luovutuksia, sekä luoksetuloa. Hyppynoudossa otettiin menoa ja paluuta, ja siihen lisää varmuutta vähän vaikeammassakin kulmassa. Tämä osoittautuikin yllättävän haasvataksi, ja enskerralla pitää lähteä pilkkomaan se heti alkuun pienemmiksi palasiksi. Saatiin kuitenkin hienoja onnistuneita suorituksia. Noudon luovutuksia ja luoksetuloja otettiin sekaisin ja ristiin, koska luoksetulo on jo hyvä ja suora, mutta noudon luovutus meinaa lähteä kiertämään sivulletuloon. Tässä leikistä tuntui olleen hyötyä, ja lopputreenistä Käämi tarjosi oikeaa paikkaa jo ihan ilman apuja.

Riitti harjoitteli Rally-tokon hyppyä, istumattomuutta ja täyskäännöksiä. Riitti oli ihan pettynyt pelkkiin nakkeihin, ja halusi palkaksi Käämillä olleen lelusorsan. Pitääpä enskerralla muistaa ottaa Riitille oma narupallo mukaan.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Tiistain agiliitelyt

Eilen alkoi talven agiliitelykausi. Meillä oli kontaktien tehotreenipäivä, radalla siis kaikki kontaktit, kerran tai kahdesti.

Ensin pääsi tekemään Riitti. Muuten erittäin hienosti, mutta keinu oli vähän turhan hätäinen. Pitää itse muistaa hidastaa Riittiä. Myös A:n ylösmenokontakti vaatii hidastuksen ennen estettä. Riitti oli oikein pätevä noin muuten, teki hyvän puhtaan radan. Vähän saatiin noottia että meillä ei oo ihan selkeät kaavat noissa kontaktien alastuloissa, Riitti kun pysähtyy milloin seisomaan, milloin menee maahan, ja vapautukseenkaan meillä ei ole mitään selkeää sääntöä. Näissä voisi kyllä itse ryhdistäytyä, vaikka onkin kiltti ajatuksen voimalla toimiva koira. Riitti teki myös keppejä yksittäisenä esteenä.

Käämi teki saman radan, ja sen kanssa mulla onkin huomattavasti selkeämmin asiat kunnossa, ja me molemmat tiedostetaan mitkä on vapautuskäsky. Käämi teki myös hienon puhtaan radan. Käämille myös yksittäisenä esteenä keppejä, ja ne meni oikein hienosti. Nyt sitten vaan keppejä taas radalle, että päästäis joskus kisaamaankin!

Riitin kanssa on huvin vuoksi vähän Rallytokoiltu, ja ajateltiin käydä kokeilemassa muutaman viikon päästä miten tämä laji sujuisi. Vaikeinta on itse muistaa laput ja koiralle vaikeinta on olla istumatta sivulle.

Pojat on myös harjoitelleet supertärkeää temppua arkea varten: astumaan ämpäriin. Vien usein lenkille lähtiessä kerrostalon alaovelle täyden vesiämpärin, ja huuhdon pojista enimmät kurat pois jo ennen rappukäytävään menoa. Olisi kätevää jos pojat kävisi itsenäisesti kävelemässä ämpäristä, kun tällä hetkellä joudun nostamaan molemmat puoliniskuroivat sinne ämpäriin. Kotona tyhjällä ämpärillä tämä onnistuu jo tosi hyvin, mutta mikä siinä on että märkänä ei! Ei voi olla vesi vastenmielistä vepekoirille jotka ovat koko lenkin rypeneet kaiken maailman kuraojissa... Kai se pitää leikkiä sisälläkin vesileikkejä, ja opettaa pojat menemään sinne vedellä täytettyyn ämpäriin.