Haku ja viikonloppu

Viime viikonlopun olin Kiteellä kaverin häissä. Reissu oli aivan huippu! Käämi oli muutaman päivän ilostuttamassa Jessican laumaa, ja hakuillutkin hieman. Oli kuulemma ollut oikein reipas, helppo, ja hieman tottelematonkin. Riitti taas oli äippälässä syömässä hyvin ja nautiskelemassa omasta pihasta. Kuulemma oli jopa neljästi päivässä saanut ruokaa. Mikäs siinä jos maistuu.

Käämin viikonlopun haut menivät kertoman mukaan hyvin, ja 3 hajuhakua olivat tehneet.

Maanantaina Käämi teki 3 hajuhakua taasen, ja esitti oikein pätevää työskentelyä. Oli selvästi herneet kolisseet korvien välissä viikonloppuna, ja Käämi otti hajun jo noin hieman kauempaa, riippuen tuulen suunnasta. Maastona rutikuivaa kangasmetsää, ja helle..

Myös uimassa on käyty, ja Käämi on innostunut oikein tosissaan uimisesta. Viimeksi taisi lehrata melkeinpä pisimpään järvessä, ja kokoajan uimassa, kukas sitä nyt rannassa välillä kävisi.

Esineruutua

Molemmille pojille tänään esineruudut. Ruutu oli ihan täyskokoinen ja tallattu sekä koirien juoksema ja laajentama. Maasto ei ollut mitään helppokulkuista, ja näkyvyys vain 10-20 metriin. Just oli satanu, niin hajujen puolesta helppo.

Riitillä oli vaikeuksia edetä, joten palataan taas kapeisiin ja syviin hetkeksi, ja pelkkiä takaesineitä sille. Nosti kuitenkin yhden ihan ok ehkä kolmannella lähetyksellä. Ja toisenkin sitten kun oli vähän edetty alueelle.

Käämi oli huippu. Eka noin 40m, toinen 45m. Vietiin ne yhdessä, ja se haki molemmat tosi nopeasti, parissa sekunnissa. Ihan huippua, miten se voi olla noin luontainen esine-etsijä?

Hakua

Käämi oli eilen esineruutu ja hakutreeneissä. Maasto oli kuivaa kangasmetsää, missä kohtuullisen hyvä näkyvyys.

Käämi etsi kahta esinettä tallatulta alueelta, eka käytiin heittämässä L:n mallilla keskelle 20*50m aluetta noin 20metriin. Käämi etsii tosi itsenäisesti ja päättäväisesti, en odottanut siltä ihan näin hyvää työskentelyä. Myös palautus oli hyvä. Toinen heitettiin U:n mallilla keskelle aluetta noin 25-30 metriin. Tässä myös hyvää työskentelyä mutta eteneminen esineelle oli suoraviivaisempaa. Jatketaan siis näitä, mutta edetään matkassa vähitellen täyteen syvyyteen, ja lisätään vähitellen esineden määrää.

Käämi hakuili hajuhakuja neljä kpl. Eka maalimies oli tuttu, muut vieraita. Ekalla Käämi ei oikein hoksannut mitä oltiin tekemässä, eikä ihmekään, kun ennen on tehty pelkkiä makkararinkejä ja emäntäkin vielä huuteli ihan tyhmiä koiralle. Siitä eteenpäin maalimiehet sujuivatkin paremmin. Käämi oppi uuden ilmaisumuodon, maalimiehen naaman päälle selälleen heittäytyminen, ja toteutti tätä jo kahdella maalimiehellä. Toki kun maalimiehet saivat namit purkista käsiin, maahanmenokin sujui. Viimeinen oli tosi hyvä, Käämi sai hajun jo pari metriä ennen maalimiestä, ja meni mallikkaasti maahan maalimiehen eteen automaattisesti ilman mitään vihjeitä. Pätevä mies!

Käämillä on selvästi luontaisempi tuo matala nenä mitä Riitillä, ja pitääkin muistaa tehdä sen kanssa makkararuutuja, ettei hyvä luontainen nenä unohdu. Riitti on luonnostaan paljon enemmän ilmavainuinen, selvä luontainen hakukoira. On se fiksua harrastaa koirilla juuri ristiin niiden luontaisten taipumusten kanssa näitä lajeja. Mutta kukas sitä nyt liian helpolla tahtoisi päästä :)

Pentueläimiä jälleen

Riitin ja Nitan pentupallerot ovat jo 9-viikkoisia. Molemmat pennunottajat tuntuvat tykkäävän pennuista, ja kyllähän nuo pätevän näköisiä kuvissakin ovat. Tässä pari kuvaa, kuvat Tiina Karvonen

Roki noutaa lelua Kimma noutaa lelua noutavaa Rokia

Juhannus oltiin mökillä, ja pojat sai juosta ja uida Ninjan ja Pikkiksen kanssa sydämensä kyllyydestä. Meillä alkaa ensviikolla tokot ja haut, joten sitten tulee päivityksiäkin. Pari lyhyttä jälkeä Riitti on tehnyt, mutta ei mitään sen kummempaa päivitettävää ole ollut.

Vantaa, Vanda

Täällähän me nyt ollaan. Asutaan kehä kolmosen ja taajaman ulkopuolella, keskellä metsää. 20m ulko-ovelta pääsee metsään jossa tekee tunnin lenkin helposti, huippukätevää. Ei ihan heti uskoisi olevan pääkaupunkiseudulla. Töissä on kivaa. Kämppäkin on kiva, lukuunottamatta pieniä puutteita, kuten parveketta. Mutta sähköt toimii vihdoin!

Suuntana Vantaa

Me liitytään tässä piakkoin pääkaupunkiseudun bortsu-vahvistukseen. Tarkempi osoite on Vantaankosken pohjoispuolella, näillä näkymin. Vinkit paikallisista seuroista ja kimppatreeneistä otetaan ilolla vastaan, kunhan on kotiuduttu.

Pentueläimet

Riitin ja Nitan pennet ovat jo 5-viikkoisia kakaroita. Poika on tainnut tulla isäänsä, ja roikkuu lelussa paremmin kuin moni aikuinen, taistelee tosissaan, ja pärrää. Pehmolelun sisällä olevan vingun vingutus luonnistuu, eli leuoissa on jo voimaa. Ja virtaa piisaa. Parin tunnin riehuminen ulkona syömätauolla ei tuota mitään ongelmaa. Onnea vaan pennun ottajille, tuolta paketilta tuskin vauhti tulee kesken loppumaan. Neitokainen taas ottaa upean kokosuun otteen leluista! Selvä ipo-koiran alku. Yllättävän hiljaisia kakarat ovat, pientä piippailua silloin tällöin. Seuraavat hienosti ihmisten perässä (tai edellä) ja sylissä viihdytään, kun silloin pääsee pussailemaan naamaa ja puremaan nenää. Koko piha on jo valloitettu, uusiin asioihin tutustutaan häntä tötteröllä, ja kummasti pihalta karkaaminenkin näyttäisi kiinnostavan. Molemmat pennut vaikuttavat oikein hyvin kontaktia ottavilta ja sopeutuvaisilta koiranaluilta.

Kiitos kuvista Tiina!