Hulluna hiihtoon

Emäntä nimittäin. On toki koirakin, mutta se ei ole mikään uusi tieto. Oltiin tänään jäällä hiihtelemässä reilu tunti. Opeteltiin vähän käskyihin reagoimista, että milloin pitää hidastaa, milloin pysähdytään, ja milloin saa mennä kovempaa. Opeteltiin vähän myös suuntia. Jäällä oli tosi kiva mennä, kun siellä oli joku tehnyt omia latuja. Ei tarvinnut häiritä oikeita hiihtäjiä menemällä oikealle ladulle, ja silti emäntä pysyi jonkinlaisella ladulla huomattavasti paremmin pystyssä kuin ilman. Tällä kertaa kaaduin kolmesti, kaikki ekan 200 metrin matkalla..

No siinä ei kauaa mennyt. Kello on nyt kahdeksan, ja eteisestä löytyy omat sauvat ja monot... Vielä jos saan ostaa nuo sukset mitkä mulla on lainassa, niin olen hyvin tyytyväinen. :) Huomenna hiihtämään omilla monoilla!

Poikien tokoilua

Oli tän vuoden ekat bc-treenit. Riitin kanssa oli tosi kiva tehdä hommia, vaikka lähinnä vaan leikittiin, ja muistuttelin sille vähän juttuja. Oli niin pitkä tauko edellisistä treeneistä. Pitäis alottaa taas ne väh viidesti viikossa treenit, että sen kanssa pääsis kisakuntoon. Mutta ehkä vasta sen mun viisaidenhammasleikkauksen jälkeen, nyt alkuvuosi vaan vähän viritellään, ja haetaan oikeaa virettä.

Käämin kanssa tehtiin pieni parin sekunnin paikkamakuu, pari luoksetuloa ja pari sivulletuloa. Käämi teki ne hienosti ja vauhdikkaasti. Laitoin sille myös lelua ruutuun, mutta keskittyminen oli kaikessa muussa, että sitä ei voi tuolla vielä reenailla, tai sitten tuli vaan jo liikaa kerralla. Lopuksi vähän leikittiin. Käämin kanssa ei varmaan hallille vielä hetkeen mennä, vaan jatkossa keskitytään siihen oikean vireen hakemiseen ihan omassa rauhassamme, että minun keskittyminen on satasella pennussa, ja pennulle on mahdollisimman vähän muuta häiriötä. Mun täytyy myös päättää, että opetanko sitä rauhottumaan hallissa odotusaikoja, vai vienkö sen pois odotusaikojen aikana. Molemmissa on puolensa.

Vetohiihtoa

Uskaltauduin murtsikkasuksien kanssa liikkeelle ekaa kertaa 15 vuoteen. Tästä muisti äitinikin kertoa kauhutarinoita, kuinka 2km saatiin kulumaan aikaa yli 2h. No, tällä kertaa otin avuksi Riitin, tuon jo viime talvelta vetohiihtohulluksi todetun.. Ja kukas sitä nyt harjoittelemaan ilman koiraa alkaa, lahjattomat treenaa, eikös niin?

Ekat 1,6km oli todellista kärsimystä. Riitti ei kuunnellut minun jatkuvia käskyjä hidastaa, ainoastaan pysäytyskäsky toimi kohtuullisesti. Vauhtia oli ihan liikaa ekakertalaiselle. Koiran ravi olisi ollut ihan sopiva vauhti. Toisella kierroksella oli jo ihan hauskaa, kun reitti oli tuttu mutkineen ja alamäkineen, ja loppumatkasta mentiinkin niin kovaa kun koirasta lähti. Yhdessä kohdassa alamäkeä Riitti huomasi, että piru, naru pääsi hetkeksi löystymään, ja kiihdytti vielä vauhtia. Jos niin kovaa olisi menty koko matka, niin liekö oltaisiin enää hengissä. Kerran kaaduttiin, mikä on loistava saldo! Kivaa oli. Enempää ei uskallettu mennä, koska minun jalat oli ihan maitohapoilla, ja minä vaan yritin pysyä pystyssä. Eikä sitä tiedä miten maitohapoilla Riitti on, se kun menisi täysillä, vaikka ei olisi kuin 3 toimivaa jalkaa.

Saatiin sukset lainaan nyt ainakin lauantaihin asti, ja sillon on toinen vuoro koirahiihtoa täällä Jyväskylässä. Saa nähdä pitääkö se hankkia omat monot ja sauvat..

Agiliitelyt

Päivän ratana tämä:
Ekalla kertaa Riitti vetäisi pöydän pitkäksi, eikä pysynyt sillä. Toisella kierroksella ei pysähtynyt A:n ylösnousukontaktille. Muutoin oikein mallikasta menoa.

Itsenäisenä tehtiin I _-_ ja - - - olleilla esteillä välistävetoja, takaakiertoja jne. häiriönä toimi paikallinen tuomari, eskari-ikäinen Esa. Esa seisoi, höpötti ja hyöri välillä ties missä, mutta Riitti keskittyi hienosti töihin, eikä ottanut pojasta häiriötä. Todella hieno Rimppis! Rimat pysyivät koko reenin ajan lukuunottamatta reenien ekaa rimaa, yhtä rimaa ja yhtä mihin ohjasin sen huonosti. Mamman Supermies! Harjoiteltiin itsenäisesti myös putken hakemista, ja keppikulmia putkesta tultaessa. Riitti meinasi jättää kolmanneks vikan välin tekemättä pari kertaa. Laiskimus!

Olisipas kiva päästä taas kisaamaan..

Itsenäiset agitreenit

Pitihän sitä kisoissa sattuneelle poikkeustapaukselle saada varmistusta.. Otettiin ekana suoraa rataa, jossa hyppy-pituus-putki-hyppy-kepit. Tarkoituksena oli harjoitella tuota pituutta, sekä putken jälkeistä riman pitämistä, ja itsenäistä kepeille hakeutumista, sekä itsevarmuutta. Meni oikein hienosti, ja rimat pysyi. Otettiin se pariin kertaa, keppien lopussa aina palkka odottamassa, ja Riitti oli supernopea. Toisena rata otettiin kaks välistävetoa ja yksi takaakierto -puomi-rengas-hyppy-kepit. Sekin meni hienosti ja rimat pysyi. Kolmantena ratana kaks takaakiertoa, yksi välistäveto -puomi-takakautta renkaalle-takaakierto hypylle ja kepit. Riitti oli super-taitava, ja teki kepit molemmilla kerroilla ekalla oikein, vaikka olin väärällä puolella, eikä renkaalla ollut mitään ongelmaa. Myös kontaktit sujui hienosti. En kyllä vieläkään käsitä mistä se meidän eilinen hylky tuli. Mutta Riitti on superhieno, kun piti rimat! Huomenna alkaa ihan oikeat ohjatut agitreenit, ja hiottavana on kontaktit.

Käämi keksi yhtäkkiä äänen käytön, ja meinasi kiljua odotteluita. Näköjään jos aion pitää sen hiljaisena, en voi ottaa sitä enää halliin odottamaan kun tehdään Riitin kanssa. Pitää harjoitella kaksin Käämin kanssa hiljaa odottelua. Käämi teki myös putken pari kertaa, sekä irtorenkaan läpi kävelyn pari kertaa. Harjoiteltiin myös koirahäiriössä vähän sivulle tuloa ja paikkamakuuta (max 3sec). Käämi oli oikein pätevä.

Käämi on keksinyt lenkeillä paimentamisen ihanuuden, ja keskittyykin jo melkein puolet ajasta koirakavereiden tuijottamiseen niiden kanssa kilpaa juoksemisen ja painimisen sijaan. Harmi vaan että koirakaverit ovat huonoja lampaita, eivätkä ymmärrä pentu-paran pysäytysyrityksiä.
Riitti lähettää terveisiä umpihangesta

Ekat agikisat

Riitin kanssa käytiin tänään ekoissa virallisissa agikisoissa Lappeenrannassa. Näin tuli vuoden tavoitteista eka täytettyä. Pakkasta oli kevyet -22°C, ja halli kylmä. Onneksi autossa oli lämmitys. Radoissa oli enempi pyöritystä, mitä ykkösluokan radoilta olin odottanut, mutta ei mitään varsinaisesti vaikeaksi sanottavaa kuitenkaan.

Ekalla radalla Riitti kävi odotetusti hyvin kuumana, mutta suhteessa siihen se meni varsin hyvin. Mie möhlin keppien aloituksen, ja huusin Riitin tänne, vaikka se olisi aloittanut ne ihan oikein. Saatiin kuitenkin radalta hylky, en tiedä mistä kohtaa. Itse en virhettä huomannut, mutta onhan tuo saattanut mennä esim väärästä välistä rengasta. Toisella radalla saatiin vitonen, myöskin keppien alusta. Liekö edellisen radan minun mokani vaikuttanut Riittiin. Kolmannelta hyppyradalta hylky. Muuten oli puhdas rata keppeineen päivineen, mutta nöy, ohjasin väärältä puolelta yhtä estettä.

Kaikista ylpein olen Riitin rimoista! Meidän syksyisistä rimaongelmista ei ollut tietoakaan! Voitteko kuvitella! Joko puolentoista kuukauden tauko teki hyvää (juu, tosi fiksua mennä kisaamaan kylmiltään), minun asenne kisoissa oli eri, tai sitten Riitti on oppinut salaa jotain. Saa nähdä miten jatkossa tulee rimat reeneissä sujumaan. Pitääkin selailla blogia, miten viimevuoden joulutauko vaikutti Riittiin.

Uusintahieronta

Riitti on venytelyt melkein joka päivä nämä hierontojen väliset päivät. Se hierottiin nyt uusiksi, ja takajalkojen liikerata oli edelleen hieman vajaa, mutta muuten Riitti nautti hieronnasta paljon enemmän kuin viimeksi, eikä ollut enää oikeastaan jumissa. Niskassa oli yksi kohta, ja toisella puolella selkää yksi kohta, mihin Riitti reagoi. Saatiin käskyksi jatkaa venyttelyjä, ja neuvottiin, miten itse vois takajalkoja vähän hieroa, että saataisiin niistä liikerata auki takaisin.