Uskaltauduin murtsikkasuksien kanssa liikkeelle ekaa kertaa 15 vuoteen. Tästä muisti äitinikin kertoa kauhutarinoita, kuinka 2km saatiin kulumaan aikaa yli 2h. No, tällä kertaa otin avuksi Riitin, tuon jo viime talvelta vetohiihtohulluksi todetun.. Ja kukas sitä nyt harjoittelemaan ilman koiraa alkaa, lahjattomat treenaa, eikös niin?
Ekat 1,6km oli todellista kärsimystä. Riitti ei kuunnellut minun jatkuvia käskyjä hidastaa, ainoastaan pysäytyskäsky toimi kohtuullisesti. Vauhtia oli ihan liikaa ekakertalaiselle. Koiran ravi olisi ollut ihan sopiva vauhti. Toisella kierroksella oli jo ihan hauskaa, kun reitti oli tuttu mutkineen ja alamäkineen, ja loppumatkasta mentiinkin niin kovaa kun koirasta lähti. Yhdessä kohdassa alamäkeä Riitti huomasi, että piru, naru pääsi hetkeksi löystymään, ja kiihdytti vielä vauhtia. Jos niin kovaa olisi menty koko matka, niin liekö oltaisiin enää hengissä. Kerran kaaduttiin, mikä on loistava saldo! Kivaa oli. Enempää ei uskallettu mennä, koska minun jalat oli ihan maitohapoilla, ja minä vaan yritin pysyä pystyssä. Eikä sitä tiedä miten maitohapoilla Riitti on, se kun menisi täysillä, vaikka ei olisi kuin 3 toimivaa jalkaa.
Saatiin sukset lainaan nyt ainakin lauantaihin asti, ja sillon on toinen vuoro koirahiihtoa täällä Jyväskylässä. Saa nähdä pitääkö se hankkia omat monot ja sauvat..
1 kommentti:
Kannattaa hankkia omat sukset!!! Hiihto taitaa olla ihan hittilaji tänä talvena, tosi moni tuntuu kaivaneen ne ala-asteaikuiset vermeet esille ja innostunu sivakoimisesta.
Täällä suunnilla ainakin on tosi huonosti koirahiihtolatuja, kun jäille ei ole (ainakaan vielä) ajettu latupohjia.... =/ Saa sitte pienellä jänskätyksellä hiihdellä "luvattomilla laduilla"... Mutta kivaa se kyllä on! :-D
Lähetä kommentti