Käämi juhlii tänään 12v syntymäpäiviään!
Pari viikkoa sitten maanantaina oltiin Käämin kanssa nosetreeneissä, ja Käämi oli siellä harvinaisen huolellinen haistelija. Löysi siis kaikki piilot koheltamatta yhtään. Tiistaina en kiinnittänyt mitään huomiota asiaan, mutta keskiviikkona Käämi oli suorastaan apaattinen. Lenkille lähti mielellään ja ruoka kohtuullisesti maistui, mutta kotona vaan makasi. Seurailin sitä päivän ja mitä enemmän seurasin niin sitä sitä pahemmalta se apaattisuus vaikutti. Suunnattiin yliopistolliseen päivytykseen. Ihana eläinlääkäri otti huolen tosissaan, vaikka lääkärissä Käämi vaikutti ihan normaalilta reippaalta ja kiltiltä omalta itseltään. Onneksi Käämi on maailman kiltein, ja antaa tutkia ilman puudutusta ja nukutusta, koska ne eivät ole maksan kanssa kovin suositeltuja. Painoa oli 17,5kg (maksan takia tavoitepaino on 17,5-18kg) eli hyvä. Keuhkot ja sydän oli kuuntelussa normaalit ja hampaat ok. Kuumetta löytyi, joten otettiin verikokeet. Tulehdusarvot olivat lähes sata! Pissassa oli valkosoluja, mutta ei kiteitä eikä verta ja pH oli hyvä. Maha oli kopeloidessa kipeä, mutta eturauhanen ei. Päätettiin ultrata syyn paikallistamiseksi, ja ultrassa vatsaontelosta löytyikin paise/kasvain, ja lisäksi virtsarakon pinta oli paksuuntunut. Hoidon mahdollistamiseksi tutkittiin myös maksa-arvot, koska monet lääkkeet eivät sovi yhteen kohonneiden maksa-arvojen kanssa, mutta maksa-arvot olivat normaalit (kiitos tiukan ruokavalion). Koska ikää jo on, ja paise oli todella haastavassa paikassa, niin päädyttiin ottamaan vain tämmöinen vähän sattumankaupan hoito, ja aloitettiin antibiootit. Pohdittiin myös eturauhasen varohoitoa, mutta siinäkin oli haasteena maksan kanssa yhteensopivuus. Otettiin myös lyhyt Metacam hoito, koska se saattaa rauhoittaa kasvaimia, mutta sekään ei sovi yhteen maksasairauksien kanssa.
Nyt Käämi on taas normaali oma itsensä, joten näillä näkymin hoito tepsi. Mutta voihan myös olla että kasvaim(i)en kaverina oli joku muu tulehdus johon joko antibiootit auttoivat, tai virus joka parani itsekseen, ja kasvaimet jäivät. Se että kyseessä olisi ollut tauti, vähän epäilyttää, koska Kidellä ei ole ollut mitään oireita. Närästys vaivaa yhä, voi olla että se maksa ärtyi tästäkin vähästä lääkityksestä, mutta pääasia ettei vaikuta kipeältä ja väsyneeltä. Jatkohoitona eletään päivä kerrallaan. Tämän ikäisten kanssa ei ikinä tiedä onko tämä päivä viimeinen vai onko vuosia jäljellä vielä useita. Eläinlääkäri ehdotti tilanteen seurantaa ultralla kuukausittain, mutta joskus myös tieto lisää tuskaa.
Kaljuksi ajeltu maha kutkasi, niin piti laittaa kauluri ettei nuole. Käämi oli eri mieltä kaulurin tarpeellisuudesta. Kiltisti piti kauluria vaikka en löytänyt mitään pantaa mihin kaulurin olisi saanut kiinni.
Nosetreeneissä Käämi oli taas eilen, eli ekaa kertaa taudin jälkeen vähän lisättiin liikuntaa ja aktiviteettiä. Oli niin innoissaa kun näki että pääsee treenirepun kanssa mukaan ja treeneissä oli taas ihan normaali kaahottava oma itsensä, se siitä rauhallisesta huolellisesta työskentelystä. Hieman hoikistui taudin aikana, kuvastakin näkyy kun kylkiluut törröttää. Keräillään grammat vähitellen takaisin.
Loppuun kesäfiiliskuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti