Käytiin Sinkan kanssa tekemässä metsään jäljet koirille tänään. Metsässä oli tosi vähän aluskasvillisuutta, ja se oli aika märkä. Sinka teki Riitille, ja mie muille.
Riitin jälki oli noin 15 metriä pitkä, ja joka askeleella oli raksu. Jälki oli hieman alle tunnin vanha. Tultiin kuin janaa pitkin lähtöpaikalle. Riitti löysi jäljen hyvin, tosin kääntyi naama minuunpäin syömään namia siitä. Lähti kuitenkin oikeaan suuntaan. Riitti käveli kylki edellä lähes koko jäljen, siirtyen askeleelta toiselle siten, että peruutti vähän, ja tuli taas suoraan seuraavalle askeleelle. Epäilen tämän johtuneen vähäisestä sivutuulesta. Pari kertaa Riitti harhautui metrin päähän, mutta palasi hienosti takaisin. Loppua kohti viimeiset 2-3 metriä Riitti meni kuin hinaaja, syömättä yhtään namia, haistoi tietysti lopussa olevan palkan. Enskerralla pitää antaa palkka omasta taskusta, niin ehkä samanlaista loppuryntäystä ei tule.
Ippen jälki oli ehkä 25 metriä pitkä. Ippe ei ole oikeastaan kuin verijälkiä jäljestänyt. Koko metsäänmeno oli yhtä haahuilua ja kuseskelua. Alkoi jo hämärtää, enkä itsekään oikein enää nähnyt merkkaamaani jälkeä. Annoin Ippelle saman aloituskäskyn, kuin verijäljellä, ja se painoi kuonon maahan, meni suoraan aloituspaikalle, merkkasi sen kusasemalla siihen, ja painoi vauhdilla koko jäljen, syömättä yhtään namia, haistellen silti kokoajan tosi tarkasti. Eikä se harhautunut jäljeltä varmasti senttiäkään, itse vain näin namien mukaan, miten tarkasti se jäljen seurasi. Minä hyvä kun ehdin kerätä merkit matkalta. Kun tultiin loppupaikan nameille, Ippe kusasi siihenkin, ja jatkoi minun poismenoaskeleita pitkin polulle varmaankin 40 metrin matkan. Kehuin Ippen kun polulle tultiin, ja kuin merkkinä se lopetti haistelun, nosti pään ylös, ja käveltiin takaisin autolle. Vähän erilaista työskentelyä näillä vanhuksilla kuin junioreilla, vaikka jälki sinänsä olikin Ippelle uusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti