Kotitoimistolaisen etätyöapuri nukahti kesken tärkeiden hommien.

Hauskoja asioita kotipihassa on kastelukannun vesisuihkun alle juokseminen, mullan ja kasvien syöminen, lapioiden pureskelu, kahvimukin ja teelusikan varastaminen, vissyn juominen salaa lasista, karvamaton tapporavistelu, ja leikkiminen. Sisäsiisteydessä kasvattaja on kyllä tehnyt loistavan pohjatyön, sillä ulos tulee suurin osa tarpeista, kun vaan muistaa viedä unen, leikin ja syömisen jälkeen, meillä ei ole tullut kuin ehkä 1 vahinko päivässä. Noudon pohjiksi on tehty kahden lelun leikkiä, ja välillä idea on hyvin hallussa, ja toinen lelu tulee jo puoliväliin takaisin omimisen sijaan.
Ja leikkiminenhän on kivaa.
Kide hoksasi vähän vajaa 9 viikkoisena, miten vinkulelun saa vinkumaan
Käämi pari viikkoa nuorempana vingutti vielä tassuilla
Käämin kanssa on vähän haasteita, kun pikkuleijona on omasta mielestään jo melko iso leijonakuningatar, ja Käämi taas väistää kaikki konfliktitilanteet. Joten vähän ennakkovarautumista kiihdyttävissä ja resurssienjakotilanteissa, ettei neidistä tule pikkustyrankia. Jos taas neiti lähestyy nätisti, niin saa jo tulla ihan viereen haistelemaan ja nukkumaan ilman että Käämi lähde karkuun, mutta vain takapuolen kohdalla. Pikkuhiljaa.

On pyöritty vasta omilla huudeilla, mutta vähitellen olisi tarkoitus laajentaa maailmaa, kun tässä iässä se totuttelu maailman ihmeisiin on niin paljon helpompaa. Jännittäviä asioita katsoo hetken, mutta menee sitten heti tutustumaan. On tässä lähistöllä käyty jo metsässä, ojan varressa (tassunpohjienkin kastuminen sai aikaan ravistelureaktion), junassa ja bussissa. On nähty sauvakävelijöitä, pyöräilijöitä, potkulautoja, lapsia, rekkoja... Kotona on opeteltu avautuvan oven odottamista ryntäämättä, seisomista pöydällä, erilaisia ääniä, kynsien leikkausta, tassujen pesua. Melko rankkoja nämä pikkupennun elämän ekat viikot, ilmankos suurin osa päivästä menee nukkuessa. Tässä metsän ihmeisiin tutustumassa.























