perjantai 21. joulukuuta 2018
torstai 13. joulukuuta 2018
Marian Rally-Toko koulutuksia
Meillä on ollut nyt aika monet Maria Riskin rally-toko koulutukset, ja hän on vaan ihan huippu hyvä kouluttaja. Puhuin eilen hänelle tästä meitä ainakin vuoden vaivanneesta molemmat oikeaan kääntymisen ongelmasta, ja esittelin mitä Käämi osaa ja mitä se ei osaa, ja mihin se sotkee käskyn ja miltä se silloin näyttää. Olin ajatellut että saatais jotain eväitä millä purkaa tätä kotona. Meillä oli Marian kanssa aikaa 11min, ja ehdittiin ratkaista tämä ongelma jo 9 minuutissa, joten jäi vielä aikaa käydä läpi voittajaluokan uusia kylttejä. Että kyllä se vaan on huippua kun on osaava kouluttaja.
Kiitos kuvasta Katri!
Käämi siis osaa tehdä sen käännöksen namilla ja käsimerkillä, mutta ei siedä siinä mitään liikehäiriötä, eikä pidä temppua oikeana työnä, joten tarjoaa siihen mieluummin muuta. Maria kehotti lisäämään siihen käskyn joka tukee liikettä, jolloin on kisoissa mahdollista käyttää kaksoiskäsky, mikä taas vähentää virheen mahdollisuutta. Sitten poistettiin nami kädestä mutta ei lisätty häiriötä. Sitten lisättiin minun askeleita paikallaan teputtaen ilman liikettä, ensin kohti valkovuokkoa, ja siitä molemmat oikeaan. Loppujen lopuksi saatiin tämä onnistumaan useita kertoja putkeen siten että pysähdyttiin seisomaan sekunniksi ennen liikkeen tekoa. Tästä ei ole enää pitkä matka koevalmiiksi!
Maria on aiemmin neuvonut meille miten opetetaan rallyssa koiraa erottelemaan sekaisin meneviä tehtäviä, tässä oli hieno 1-2-3 metodi. 1.) Käskyjä häiriöksi, esim istu - kahvipannu - seiso - kukkaruukku - istu - seinä jne vähitellen vaikeuttaen, ja vain käskyihin saa reagoida. Tätä Maria ei sanonut, mutta itseni täytyy myös kokeilla sellaisia käsimerkkejä jotka ei tarkoita mitään, koska olen epäselvä käsistäni, ja Käämi enemmän tekee käsimerkin mukaan mitä käskyn. 2.) toistojen kautta, esim seuraamisessa askeleen välein ja jokaisesta palkaten: istu, istu, istu, maahan - tavoitellen että koira oikeasti kuuntelee myös sen viimeisen käskyn 3.) kaksi eri liikettä vaihdellen: istu-seiso-istu-istu-seiso-istu-seiso-seiso jne. Käämin kanssa on tehty tätä voittajaluokan liikkeiden kanssa, ja tuo eka oli helppo, kakkonen meni juuri ja juuri, kolmas on vielä vähän vaiheessa.
Sitten on harjoiteltu yhdistelmäkylttejä, mm puolenvaihto valkojen välistä-peruutus, joka tukee seuraamispaikkaa ja eteen istu-seiso-maahan, ja perusasento-pyörähdys-perusasento ja ja ja mitähän muuta. Tosi hyviä ja tarpeellisia.
Ja sitten on harjoiteltu Marian kanssa ihan perusjuttuja, eteen istumisien suoruutta, käskyjen ajoitusta, yhtäaikaisuutta ym. Koska nämäkin tärkeitä, etenkin koiran ollessa oikealla näitä on vaan tullut tehtyä ihan liian vähän. Koira eteen 1-2-3ssa koiran tulisi lähteä ihmisen kanssa samaan aikaan liikkeelle, mutta nopealla koiralla toisella jalalla pystyy ihminen lähtemään ennen kuin kutsuu koiran mukaan, jotta ei tule törmäystä. Jatkuva käsipu jatkossa sallittu, mutta imutus ei (koskee myös muita liikkeitä). Suoruudessa laitettiin lähtöasennon paikka kuntoon, jotta on mahdollista suorittaa suoraan esim maahanmeno. Tai toinen vaihtoehto että opettaa koiran korjaamaan asentoa vaihtaessa vinonkin asennon. Palkan paikka siihen suuntaan, mihin koirankin pitäisi itseään korjata. Eteentullessa koira voi kiertää esineen esim maahan tökätyn grillitikun, jotta koira linjaa itsensä oikein. Myös suorassa asennossa pysymistä pitää palkata, ei riitä pelkkä oikein tekemisestä palkkaaminen, vaan yhtä lailla kuin seuraamisessa paikasta palkkaaminen, niin suorissa eteentuloissa, sivulla seisomisissa ym paikallaan pysymisestä palkkaa.
On myös käyty läpi miten uudet kyltit luultavasti tullaan tuomaroimaan. Etenkin se missä koiran pitää kiertää ohjaaja pysähtymättä, mutta rintamasuunta pitää olla kunnossa ennen liikkumista, on mun henkilökohtainen kauhistusliike. Tässä on niin isot miinusvaarat nopean koiran kanssa. Koira istu-takaa puolenvaihto-istu on Käämillä kanssa sellainen nupit kaakkoon liike, joka suoritetaan kaikki jalat ilmassa ja istutaan ihan mihin sattuu lento päättymään.
Maria naureskeli myös Käämi-seniorin työskentelyvireelle, joka siis oli ihan katossa. Kuten aina. Töitä, parasta ikinä!
Ps: superhyviä koulutusmuistiinpanoja: https://vauhtinallen.blogspot.com/2018/11/koulutusmuistiinpanoja.html
Kiitos kuvasta Katri!
Käämi siis osaa tehdä sen käännöksen namilla ja käsimerkillä, mutta ei siedä siinä mitään liikehäiriötä, eikä pidä temppua oikeana työnä, joten tarjoaa siihen mieluummin muuta. Maria kehotti lisäämään siihen käskyn joka tukee liikettä, jolloin on kisoissa mahdollista käyttää kaksoiskäsky, mikä taas vähentää virheen mahdollisuutta. Sitten poistettiin nami kädestä mutta ei lisätty häiriötä. Sitten lisättiin minun askeleita paikallaan teputtaen ilman liikettä, ensin kohti valkovuokkoa, ja siitä molemmat oikeaan. Loppujen lopuksi saatiin tämä onnistumaan useita kertoja putkeen siten että pysähdyttiin seisomaan sekunniksi ennen liikkeen tekoa. Tästä ei ole enää pitkä matka koevalmiiksi!
Maria on aiemmin neuvonut meille miten opetetaan rallyssa koiraa erottelemaan sekaisin meneviä tehtäviä, tässä oli hieno 1-2-3 metodi. 1.) Käskyjä häiriöksi, esim istu - kahvipannu - seiso - kukkaruukku - istu - seinä jne vähitellen vaikeuttaen, ja vain käskyihin saa reagoida. Tätä Maria ei sanonut, mutta itseni täytyy myös kokeilla sellaisia käsimerkkejä jotka ei tarkoita mitään, koska olen epäselvä käsistäni, ja Käämi enemmän tekee käsimerkin mukaan mitä käskyn. 2.) toistojen kautta, esim seuraamisessa askeleen välein ja jokaisesta palkaten: istu, istu, istu, maahan - tavoitellen että koira oikeasti kuuntelee myös sen viimeisen käskyn 3.) kaksi eri liikettä vaihdellen: istu-seiso-istu-istu-seiso-istu-seiso-seiso jne. Käämin kanssa on tehty tätä voittajaluokan liikkeiden kanssa, ja tuo eka oli helppo, kakkonen meni juuri ja juuri, kolmas on vielä vähän vaiheessa.
Sitten on harjoiteltu yhdistelmäkylttejä, mm puolenvaihto valkojen välistä-peruutus, joka tukee seuraamispaikkaa ja eteen istu-seiso-maahan, ja perusasento-pyörähdys-perusasento ja ja ja mitähän muuta. Tosi hyviä ja tarpeellisia.
Ja sitten on harjoiteltu Marian kanssa ihan perusjuttuja, eteen istumisien suoruutta, käskyjen ajoitusta, yhtäaikaisuutta ym. Koska nämäkin tärkeitä, etenkin koiran ollessa oikealla näitä on vaan tullut tehtyä ihan liian vähän. Koira eteen 1-2-3ssa koiran tulisi lähteä ihmisen kanssa samaan aikaan liikkeelle, mutta nopealla koiralla toisella jalalla pystyy ihminen lähtemään ennen kuin kutsuu koiran mukaan, jotta ei tule törmäystä. Jatkuva käsipu jatkossa sallittu, mutta imutus ei (koskee myös muita liikkeitä). Suoruudessa laitettiin lähtöasennon paikka kuntoon, jotta on mahdollista suorittaa suoraan esim maahanmeno. Tai toinen vaihtoehto että opettaa koiran korjaamaan asentoa vaihtaessa vinonkin asennon. Palkan paikka siihen suuntaan, mihin koirankin pitäisi itseään korjata. Eteentullessa koira voi kiertää esineen esim maahan tökätyn grillitikun, jotta koira linjaa itsensä oikein. Myös suorassa asennossa pysymistä pitää palkata, ei riitä pelkkä oikein tekemisestä palkkaaminen, vaan yhtä lailla kuin seuraamisessa paikasta palkkaaminen, niin suorissa eteentuloissa, sivulla seisomisissa ym paikallaan pysymisestä palkkaa.
On myös käyty läpi miten uudet kyltit luultavasti tullaan tuomaroimaan. Etenkin se missä koiran pitää kiertää ohjaaja pysähtymättä, mutta rintamasuunta pitää olla kunnossa ennen liikkumista, on mun henkilökohtainen kauhistusliike. Tässä on niin isot miinusvaarat nopean koiran kanssa. Koira istu-takaa puolenvaihto-istu on Käämillä kanssa sellainen nupit kaakkoon liike, joka suoritetaan kaikki jalat ilmassa ja istutaan ihan mihin sattuu lento päättymään.
Maria naureskeli myös Käämi-seniorin työskentelyvireelle, joka siis oli ihan katossa. Kuten aina. Töitä, parasta ikinä!
Ps: superhyviä koulutusmuistiinpanoja: https://vauhtinallen.blogspot.com/2018/11/koulutusmuistiinpanoja.html
sunnuntai 9. joulukuuta 2018
Kuulumisia
Eipäs ole vuoteen tullut kirjoiteltua mitään.
Käämille kuuluu hyvää ja se on ollut terveenä. Me on vuoden verran harjoiteltu rally-tokon voittajaluokan liikkeitä, ja nyt alkaa olla sellainen fiilis, että uskallettaisiin mennä kisaamaan. Oikealla seuratessa molemmat oikeaan ja vasempaan käännökset ovat vielä epävarmat, mutta muiden liikkeiden osalta ei pitäisi enää olla huomautettavaa tuomarilla. Tokikin minä onnistun möhlimään ne kisoissa silti, mutta koira osaa, ainakin kotona. Joten ehkäpä vuoden alusta voisi alkaa katselemaan kokeita. Käämi vappufiiliksissä.
Tämän päivän askarteluoperaationa oli koiranpeti, jonka alle robotti-imuri mahtuu. Robotti-imuri on aivan täydellinen perheenjäsen, ja nyt onkin sisustettu kotia sellaiseksi, että se mahtuu joka paikkaan. Sohvaan pitäisi vielä hankkia korkeammat jalat. Vaatehuoneessa pyöri kaksi kirjahyllyn virkaa toimittanutta kenkätelinettä, ja koska kenkäteline sopii huonosti kirjahyllyksi, päätin askarrella niistä koiranpedin. Tuli oikein kätevä, ja Käämikin kelpuutti sen. Patjan virkaa ajaa vanha pinnasängyn patja päällystettynä Marimekon Untamon rikkimenneellä sänkypeitolla.
Kakkoskoiran virkaa toimittaa lainakoira Halla aina silloin tällöin. Etenkin lapset ovat ihastuneita, ja tyttö on suunnitellut että haluaisi alkaa harrastamaan agilityä Hallalla.
On edelleen kova paikka ajaa lähieläinlääkärin ohi, tytön kanssa molemmat itketään siinä lähes joka kerta. Muuten sitä voi jo haikein mutta hyvillä mielin katsella vanhoja valokuvia.
Käämille kuuluu hyvää ja se on ollut terveenä. Me on vuoden verran harjoiteltu rally-tokon voittajaluokan liikkeitä, ja nyt alkaa olla sellainen fiilis, että uskallettaisiin mennä kisaamaan. Oikealla seuratessa molemmat oikeaan ja vasempaan käännökset ovat vielä epävarmat, mutta muiden liikkeiden osalta ei pitäisi enää olla huomautettavaa tuomarilla. Tokikin minä onnistun möhlimään ne kisoissa silti, mutta koira osaa, ainakin kotona. Joten ehkäpä vuoden alusta voisi alkaa katselemaan kokeita. Käämi vappufiiliksissä.
Tämän päivän askarteluoperaationa oli koiranpeti, jonka alle robotti-imuri mahtuu. Robotti-imuri on aivan täydellinen perheenjäsen, ja nyt onkin sisustettu kotia sellaiseksi, että se mahtuu joka paikkaan. Sohvaan pitäisi vielä hankkia korkeammat jalat. Vaatehuoneessa pyöri kaksi kirjahyllyn virkaa toimittanutta kenkätelinettä, ja koska kenkäteline sopii huonosti kirjahyllyksi, päätin askarrella niistä koiranpedin. Tuli oikein kätevä, ja Käämikin kelpuutti sen. Patjan virkaa ajaa vanha pinnasängyn patja päällystettynä Marimekon Untamon rikkimenneellä sänkypeitolla.
Kakkoskoiran virkaa toimittaa lainakoira Halla aina silloin tällöin. Etenkin lapset ovat ihastuneita, ja tyttö on suunnitellut että haluaisi alkaa harrastamaan agilityä Hallalla.
On edelleen kova paikka ajaa lähieläinlääkärin ohi, tytön kanssa molemmat itketään siinä lähes joka kerta. Muuten sitä voi jo haikein mutta hyvillä mielin katsella vanhoja valokuvia.
torstai 21. joulukuuta 2017
Joulutreenit
Jouluteemaiset rallytreenit
Käämi oli pukeutuneena asianmukaiseen asusteeseen
Ja lelukin oli joulun värinen
Mukavaa oli
Hyvää Joulua!
Käämi oli pukeutuneena asianmukaiseen asusteeseen
Ja lelukin oli joulun värinen
Mukavaa oli
Hyvää Joulua!
maanantai 6. marraskuuta 2017
RTK2 Käämi
Käämi oli viikonloppuna kisaamassa Rallyn piirinmestaruuskisoissa Tamskilla. Mokasin itse lähdön, joten saatiin kahdelta ekalta kyltiltä kontrollivirheet -1p siitä kun koira tönäisi minua tullessaan seuraamaan ja lisäksi yksi istuminen oli vino -1p. Muutoin meni ihan tosi hyvin, joten saatiin 97p. Se tarkoittaa koularia RTK2, ja siirtoa voittajaluokkaan. Sijoitus oli neljäs, hävittiin pari sekuntia ajassa, että ois oltu kolmansia. Teen ehkä itse vähän liian rauhallisesti, toisaalta kiva kun ehtii ihan hetken huilata noissa pysähdyksissä ja miettiä kyltillä että mitä seuraavalla kyltillä tehdään. Tuomari kehui lapussa että upea suoritus.
Tässä rata:
Tässä vielä kuva radalta:
Ja tässä video. Kiitos kuvaamisesta Nina!
https://youtu.be/P8Se4Ypwwpw
Tässä rata:
Tässä vielä kuva radalta:
Ja tässä video. Kiitos kuvaamisesta Nina!
https://youtu.be/P8Se4Ypwwpw
torstai 28. syyskuuta 2017
Riitti 12.4.2006 - 27.9.2017
Riitti oli lauantaina omituinen. Treenattiin, niin se ei oikein käyttänyt takapäätä ja pyrki istumaan niissä liikkeissä. Se ei kiihtynyt yli, ei piipannut eikä haukkunut. Mutta leikki kuitenkin täysillä ja herkut kelpasivat hyvin. Hieroin sen selkää, ja se ehkä tuntui parista kohtaa lämpimältä, joten ajattelin että selkä on jumissa. Illalla Riitti ei vetänyt hihnassa, päästi ruokaa kärkkyneen Käämin ruokakupilleen ennen kuin se oli tyhjä. Ajattelin että no niitä nameja meni aika paljon, ehkä Riitti oli vaan täynnä.
Sunnuntaina Riitti ei edelleenkään vetänyt hihnassa, söi huonosti ja sillä oli maha sekaisin. Peruin kisat Riitiltä, ajattelin että sillä meni herkuista maha sekaisin. Maha meni iltaa kohti enemmän sekaisin, ja ruoka ei maistunut, herkut kyllä. Mies sanoi, että tämä johtuu varmaan siitä, kun jouduttiin vaihtamaan ruokaa pari viikkoa sitten toimitusvaikeuksien vuoksi, uusi ruoka ei sovi sen vatsalle.
Maanantai-aamuna heräsin ja löysin Riitin makaamasta oksennuksessa ja ripulissa. Yleensä se pyytää aina ulos, jos sillä on maha sekaisin, mutta nyt se ei jaksanut nostaa edes päätä oksennuksesta. Avasi sentään silmät. Muu perhe hyvästeli jo Riitin, kun lähdimme kohti eläinlääkäriä. Eläinlääkäri tutki, kuumetta oli 41 ja syke ei tuntunut tassuissa, kuola vaan valui ja päätään ei edes nostanut. Verikokeissa näkyi pikatestissä haimatulehdus ja verenmyrkytys. Eläinlääkäri sanoi että kyllä siitä vielä koira saadaan, haimatulehdushoitoon suurin osa koirista vastaa hyvin, ja verenmyrkytykseen auttaa antibiootit suoraan suoneen. Niinpä Riitti jäi tiputukseen. Päivällä kuulin, että Riitti on syönyt vähän ja nostaa jo päätään. Illalla kun hain Riittiä kotiin, Riitti käveli jo omilla jaloillaan. Seisoessa huojui ja kuola vaan valui, mutta kun lähdettiin niin ravasi reippaasti, ja lämpöä oli enää alle 38,8. Eläinlääkäri sanoi, että jotkut tarvitsevat vielä toisen päivän tiputusta, niin soita aamulla, jos ei ole mennyt selvästi parempaan suuntaan yön aikana. Kotona vesi maistui, mutta ruoka ei. Nutriplus geeliä sain sen syömään. Ripulointi ja oksentelu jatkui, vaikka estolääkitys oli päällä. Kävimme yön aikana pari kertaa pihalla, ja syötin ja juotin Riittiä. Se näytti jo lähes reippaalta.
Tiistai-aamuna Riitti makasi kyljellään ripulissa ja oksennuksessa, kieli oli ulkona suusta ja silmät eivät liikkuneet. Luulin jo että nyt se on kuollut, mutta vielä se nosti päätä. Annoin aamun oksennuksen estolääkkeen, ja ohjeiden mukaan 30-60min päästä pitäisi alkaa ruoka maistua. Ei maistunut vesi eikä ruoka. Sitten Riitti kuuli että Käämi pääsee aamulenkille, samassa se pomppasi pystyyn ja lähti mukaan. Soitin kuitenkin eläinlääkäriin ja sain käskyn tuoda Riitin sinne. Kuumetta oli taas 41, ja verenmyrkytys näkyi verikokeessa. Painoa oli 200g enemmän kuin eilen, joten jotain oli tehty oikein. Tarkemmat haimatulokset olivat tulleet, arvo oli yli 2000, yli kymmenkertaisesti normaalin. Riitti jäi toiseksi päiväksi tippaan ja sai taas antibioottia suoraan suoneen, lisää pahoinvointilääkkeitä ja ripuliin järeämmät lääkkeet. Nutriplus Riitille maistui, mutta ruoka ei. Illalla kun hain sen kotiin, se näytti jo koiralta. Ei kuolannut, seisoessa piti päätä melko ylhäällä ja pissillä käydessä nosti jalkaa ja meinasi lähteä pupun perään. Eläinlääkäri sanoi taas että yön aikana pitäisi mennä selvästi parempaan suuntaan, ja jos ei mene, niin huomenna pitäisi joko lähteä tarkempaan haimaultraan kasvaimen selvittämiseksi tai mahdollisesti kuolioituneen haiman poistamiseksi leikkauksessa. Illalla ja yöllä käytin Riittiä pihalla, ja ripuli vaan valui, ei edes yrittänyt pidätellä. Vesi maistui, mutta ruoka ei, joten pakkoruokin ohjeiden mukaan. Aamulla Riitti näytti taas hengettömältä, mutta kummasti se taas nousi, kun kuuli että pääsee ulos. Aamulääkkeet eivät tuoneet oloon helpotusta, ruoka ei maistunut ja kaikki pakkoruokittu tuli estolääkkeistä huolimatta taas oksennuksena ulos. Varasin ajan lopetukseen.
Kävimme viimeisellä lenkillä, eli seisoimme metsässä, Riitti pää painuksissa. Viimeiset herkut eivät maistuneet. Hetken päästä Riitti ripuloi taas veren sekaista nestettä. Kun hoitaja tuli laittamaan kanyylia, hän sanoi, että ei meinaa saada laitettua kun ei ole verenpaineita. Riitti oli aivan kalpea ikenistä ja tuntui käteen tulikuumalta.
Hyvää matkaa Riitti. Olit maailman paras. Loistava monipuolinen harrastuskoira, ihana lasten kanssa ja komea kuin mikä.
Sunnuntaina Riitti ei edelleenkään vetänyt hihnassa, söi huonosti ja sillä oli maha sekaisin. Peruin kisat Riitiltä, ajattelin että sillä meni herkuista maha sekaisin. Maha meni iltaa kohti enemmän sekaisin, ja ruoka ei maistunut, herkut kyllä. Mies sanoi, että tämä johtuu varmaan siitä, kun jouduttiin vaihtamaan ruokaa pari viikkoa sitten toimitusvaikeuksien vuoksi, uusi ruoka ei sovi sen vatsalle.
Maanantai-aamuna heräsin ja löysin Riitin makaamasta oksennuksessa ja ripulissa. Yleensä se pyytää aina ulos, jos sillä on maha sekaisin, mutta nyt se ei jaksanut nostaa edes päätä oksennuksesta. Avasi sentään silmät. Muu perhe hyvästeli jo Riitin, kun lähdimme kohti eläinlääkäriä. Eläinlääkäri tutki, kuumetta oli 41 ja syke ei tuntunut tassuissa, kuola vaan valui ja päätään ei edes nostanut. Verikokeissa näkyi pikatestissä haimatulehdus ja verenmyrkytys. Eläinlääkäri sanoi että kyllä siitä vielä koira saadaan, haimatulehdushoitoon suurin osa koirista vastaa hyvin, ja verenmyrkytykseen auttaa antibiootit suoraan suoneen. Niinpä Riitti jäi tiputukseen. Päivällä kuulin, että Riitti on syönyt vähän ja nostaa jo päätään. Illalla kun hain Riittiä kotiin, Riitti käveli jo omilla jaloillaan. Seisoessa huojui ja kuola vaan valui, mutta kun lähdettiin niin ravasi reippaasti, ja lämpöä oli enää alle 38,8. Eläinlääkäri sanoi, että jotkut tarvitsevat vielä toisen päivän tiputusta, niin soita aamulla, jos ei ole mennyt selvästi parempaan suuntaan yön aikana. Kotona vesi maistui, mutta ruoka ei. Nutriplus geeliä sain sen syömään. Ripulointi ja oksentelu jatkui, vaikka estolääkitys oli päällä. Kävimme yön aikana pari kertaa pihalla, ja syötin ja juotin Riittiä. Se näytti jo lähes reippaalta.
Tiistai-aamuna Riitti makasi kyljellään ripulissa ja oksennuksessa, kieli oli ulkona suusta ja silmät eivät liikkuneet. Luulin jo että nyt se on kuollut, mutta vielä se nosti päätä. Annoin aamun oksennuksen estolääkkeen, ja ohjeiden mukaan 30-60min päästä pitäisi alkaa ruoka maistua. Ei maistunut vesi eikä ruoka. Sitten Riitti kuuli että Käämi pääsee aamulenkille, samassa se pomppasi pystyyn ja lähti mukaan. Soitin kuitenkin eläinlääkäriin ja sain käskyn tuoda Riitin sinne. Kuumetta oli taas 41, ja verenmyrkytys näkyi verikokeessa. Painoa oli 200g enemmän kuin eilen, joten jotain oli tehty oikein. Tarkemmat haimatulokset olivat tulleet, arvo oli yli 2000, yli kymmenkertaisesti normaalin. Riitti jäi toiseksi päiväksi tippaan ja sai taas antibioottia suoraan suoneen, lisää pahoinvointilääkkeitä ja ripuliin järeämmät lääkkeet. Nutriplus Riitille maistui, mutta ruoka ei. Illalla kun hain sen kotiin, se näytti jo koiralta. Ei kuolannut, seisoessa piti päätä melko ylhäällä ja pissillä käydessä nosti jalkaa ja meinasi lähteä pupun perään. Eläinlääkäri sanoi taas että yön aikana pitäisi mennä selvästi parempaan suuntaan, ja jos ei mene, niin huomenna pitäisi joko lähteä tarkempaan haimaultraan kasvaimen selvittämiseksi tai mahdollisesti kuolioituneen haiman poistamiseksi leikkauksessa. Illalla ja yöllä käytin Riittiä pihalla, ja ripuli vaan valui, ei edes yrittänyt pidätellä. Vesi maistui, mutta ruoka ei, joten pakkoruokin ohjeiden mukaan. Aamulla Riitti näytti taas hengettömältä, mutta kummasti se taas nousi, kun kuuli että pääsee ulos. Aamulääkkeet eivät tuoneet oloon helpotusta, ruoka ei maistunut ja kaikki pakkoruokittu tuli estolääkkeistä huolimatta taas oksennuksena ulos. Varasin ajan lopetukseen.
Kävimme viimeisellä lenkillä, eli seisoimme metsässä, Riitti pää painuksissa. Viimeiset herkut eivät maistuneet. Hetken päästä Riitti ripuloi taas veren sekaista nestettä. Kun hoitaja tuli laittamaan kanyylia, hän sanoi, että ei meinaa saada laitettua kun ei ole verenpaineita. Riitti oli aivan kalpea ikenistä ja tuntui käteen tulikuumalta.
Hyvää matkaa Riitti. Olit maailman paras. Loistava monipuolinen harrastuskoira, ihana lasten kanssa ja komea kuin mikä.
sunnuntai 24. syyskuuta 2017
Toiseksi paras belgianpaimenkoira
Käämi oli kisaamassa belgien rotumestaruuskisoissa, jälleen. Edellisen kerran Käämi edusti belgianpaimenkoiria vepekisoissa, voittaen luokkansa.
Riitiltä vapautui kisapaikka sairastumisen myötä, ja vaikka ei olla treenattu koko kesän aikana kymmentä kertaa enempää, mutta kun kerran on maksettu, niin käytetään se sitten. Vaihdoin siis Käämin kokeeseen. Edellisen kerran meille kävi samoin, ja silloin Käämi tuurasi Riittiä tassuhaverin satuttua, saaden muistaakseni 76p. Puollustuksena sanon että Käämi ei silloin osannut pyörähdystä eikä hyppyä, joten niistä tulleet kympit vaikuttivat loppupisteisiin. Tänään tuomarina oli Kirsi Petäjä, ja paikkana Nokian palveluskoirien maja. Hieno iso hiekkakenttä, ympärillä puita ja rauhallisuutta. Rata oli kiva, alkoi hypyllä, mutta sen jälkeen simppeliä seuraamista, takapäätyöskentelyä, asennonvaihtoja, eteentuloja, hidasta seuraamista jne.
Käämi oli oikein mukavan oloinen, veti radan suuntaan niin paljon että meinasin mennä nurin, yritti karata lasten hiekkalaatikon leluautoille, seurasi poikittain edessä, katseli kisakumppaneita niin ettei kuullut käskyjä. No onneksi tämä oli näköjään taas samaa alkuhäröilyä kuin viimekerroilla ja kehässä yhteistyö taas löytyi. Tehtiin oikein kiva rata, olin itse kartalla ja Käämi teki hienosti töitä. Vain saksalainen täyskäännös meni sekaisin pyörähdyksen kanssa, joten se uusittiin. Lopputuloksena 97p. Sillä tuloksella Käämistä tuli avoimen luokan toiseksi paras belgianpaimenkoira.
Tuomarin kommentit: Hienoa työtä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)