Pönttöpää ja muita kesän kuulumisia

Onko sinua koskaan haukuttu ala-asteella pönttöpääksi, ja pahoillasi olet salaa miettinyt sanonnan outoutta: "mikä on tuo kumma pönttöpää, mistä ne puhuu?" Riitti tarjoaa teille vastauksen!

Riitti siis onnistui rikkomaan tassun. Tietenkin sen saman tassun, mistä on jo joskus 8 vuotta sitten puoli anturaa poistettu. Ensin katsoin sunnuntaina aamulenkin jälkeen, että hetkinen, miksi täällä on punaista maalia terassilla. Sitten tajusin että Riitin etutassu on maalissa. Eikun hetkinen, veressä. Pieni haava löytyi ja se putsailtiin ja sidottiin. Illalla tarkemmalla syynillä huomattiin myös kannuskynnen repsottavan ikävästi. Eikun eläinlääkäriin, ja lääkäri katsoi parhaimmaksi poistaa kynnen. Nyt odotellaan uuden kasvua.

Muuten kesää on vietetty makkaraa grillaillen (Riitti kuvassa odottaa malttamattomana grillimakkaran noutotreeniä), vepeillen, mökkeillen, sienestäen, marjastaen, jäljestäen ja lenkkeillen, kun kuumuus ei ole pahemmin kiusannut. Harvinaisen mukava kesä sen puolesta. Itikoiden puolesta taas ei, niitä on riittänyt. Lapsi näyttää kasvoista ja kämmenistä siltä kuin sillä olisi vesirokko ja kun neuvolasta kysytään antihistamiinireseptin toivossa mitä tehdään, niin neuvolantäti sanoo että pitää pysytellä sisällä ettei lasta pistä itikat. Mutta ulkona on silti oltu. Raparperilehden alla, sisiliskollakin koti oli kultainen.

Käämi kunnostautui eilen vepekokeessa, ja suoritti kiltisti kaikki neljä liikettä. Mitä nyt köyden viennissä unohti ottaa köyden mukaan. Onneksi hoksasi ilman lisäkäskyjä palata ottamaan köyden mukaan, mutta tuomari rokotti siitä -5p, kommentilla: "koira ei tarttunut ensimmäisellä yrityksellä köyteen". Itse olisin ottanut ennemmin samat miinuspisteet kommentilla: "varaslähtö", koska en ehtinyt edes tarjota köyttä koiralle, nyt tuosta tulee ennemmin kuva että koira oli haluton työskentelemään, kun asia oli toisinpäin, että koira oli liian innokas. Annoin lisäksi varmuuden vuoksi irrotuskäskyn tuplana kun Käämin ilme oli sen näköinen että pian nappaa köyteen kiinni uudestaan, joten siitä myös -1p. Aikaa tuhrautui alkupösilöinnin takia 1:24. Lisäksi liikkuvissa veneissä myöhästyin lähetyksestä, ja siitä johtuen yksi ylimääräinen ohjauskäsky rantaan ja yhden metrin maalilinjan ohitus, eli yhteensä -2p, ja siinäkin aikaa ihan liikaa, 1:21 tuosta lähestysmokasta johtuen. Hukkuvaan meni 2min ja rannansuuntaiseen vientiin 0:23 ilman huomautuksia. Lopputuloksena 92/100p, sijoitus 2/3 ja VOI1 -tulos, eli toinen kiinnitys vepevalion arvoon. Kuvaviihdytyksenä tulevia vesipetoja

Ensi vuonna muuttuukin vepen säännöt, mukavaa että tulee uutta treenattavaa ajankirimisen ja virheiden paikkailun lisäksi! Niistä lisää täällä: http://www.suomenlandseeryhdistys.fi/9

Kotoa puuttuva netti vähentää kummasti blogin päivitystä, toisaalta taas lisää ulkoilua ja siivousta lähes yhtä paljon. Tällä hetkellä näyttää siltä että me muutetaan ihan pysyvästi Tampereelle, joten jatkossa meitä näkee enemmän sielläpäin. Tässä vielä juhannusfiiliksiä Talin siirtolapuutarhalta, Käpyeläimen zen-olotilassa.

Ei mennyt putkeen tällä kertaa

Ei mennyt meidän eilispäivän rallyt ihan putkeen. Mikä tosin ei ole ihmekään tuolla treenimäärällä, ja noin vaikealla radalla. Oli eka kerta, kun rataantutustumisaika loppui kesken, ja en ehtinyt painamaan mieleeni kylttejä ja niiden järjestystä. Rata sisälsi hurjan pitkän pätkän oikealla seuraamista, 4 seuraamispuolenvaihtoa ja paljon koiran pyöritystä. Ei meidän vahvimpia puolia, minä olin ihan sekaisin että pitikö kääntyä oikeaan vai vasempaan täyskäännöstä, kummalla puolella koiran pitikään olla ennen käännöstä ja käännöksen jälkeen. Viimeistään peräkkäisten neljän tehtävän käännösten (molemmat täyskäännös vasempaan, molemmat täyskäännös oikeaan, käännös vasempaan, puolenvaihto jalkojen läpi) pään sekaisinmeno oli taattu.

Ensin uusittiin pyörähdys seuraamisen yhteydessä kun annoin liian epäselvän käskyn Riitille, siitä -3p. Sitten oikealla seuraamisen yhteydessä pari haukahdusta -3p kukin, sitten pyysin Riitin väärälle puolelle sivulle istumaan eteentulosta, eli jouduttiin uusimaan se -3p, ja saatiin kuitenkin samasta kyltistä -10 tvä kun Riitti oli johonkin väliin ehtinyt tehdä ylimääräisen pyörähdyksen johonkin suuntaan. Loppuradalla Riitti oli 90° kulmassa jossain tehtävässä missä olisi pitänyt olla suorassa, eli siitäkin -10 tvä. Ja loppuun minä möhlin koko suorituksen hylätyksi, kun otin kolmannen kerran uusinnan. Tajusin sen samalla hetkellä kun suustani pääsi että uusitaan, että eipäs uusitakaan, mutta se meni jo hylsyksi. Tuomari kommentoi lappuun että osaava koira. Vaikka minä en olisi möhlinyt ja ilmoittanut tuomarille hylkyyn oikeuttavaa kolmatta uusimista, ois silti saatu liikaa miinuksia, eli ei tulosta.

Sinänsä Riitti osasi kaikki kyltit ja tehtävät, kaikki kaatuivat sellaisiin pieniin mokiin, joita nyt oli liikaa. Huolellisemmalla ohjauksella hyväksytty suoritus ois ollut ihan mahdollinen. Kunnolla ohjattu pyörähdys seuraamisen yhteydessä ja oikealle puolelle tehty sivulletulo eteentulosta ois riittäneet tulokseen. Ja minun hermojen hallinnan lisäksi ennenkaikkea ratatreeniä ennen koetta me ois tarvittu. Tuomari oli kyllä rennolla tuulella, ei vähentänyt pisteitä parista vähän vinosta oikealla seuraamisesta tai sen sellaisista. Muistelen että sama tuomari olisi ollut jossain kisassa ennen huomattavasti tiukempi. Rata oli myös siinä mielessä vaikea, että 11 voittajaan osallistuneesta koirasta vain 3 tais saada tuloksen...

koti-rally

Jotenkin yhtäkkiä iski mielikuva (kisakirjeellä saattaa olla jotain vaikutusta asiaan) että me ollaan menossa sunnuntaina Riitin kanssa rallytokoon, ja ollaan viimeksi treenattu ehkä maaliskuussa. Vai oliko se helmikuussa...

Kotipihalla on tehty nyt voittajan liikkeitä. Meillä ei ole muuta tavoitetta kuin hyväksytty tulos, ei tällä aikataululla ehdi hioa enää mitään 100 pisteen suoritusta. Mutta ollaan siis panostettu niihin hankalimpiin, eli pyörähdyksiin ja siihen ettei saa istua. Loppuun vielä kuvia rallytokotreeneistä,
"Seiso!"

"Maahan!"

Lopuksi palkataan koira sosiaalisesti:

Ja lelulla:

Veneen hakua

Käämi treenasi eilen vepessä veneenhakua kolmella eri variaatiolla. Ensimmäisellä kierroksella otettiin vain rantaantuloa noin 10 metristä 3 toistoa, ensin lähes suoraan, sitten 2 erilaista vinoa. Palkkana nakkia rannassa olevassa kupissa. Hienosti sujui porttien läpi tuleminen, vaikka suora linja rantaan olisi ollut porttien ohi.

Toisella kierroksella tehtiin sama kuin yllä mutta veneenhakuna. Yksi ohitus josta ei palkkaa ja sen jälkeen kaksi onnistumista isoilla kehuilla. Hienosti pieni bordercollie taisteli, ja ui linjasta ohi menneen veneen perään. Mutta oli se vähän sekaisin, koska ei lähtenyt suoraan vetämään venettä kohti rantaa, vaan yritti ensin tarjota köyttä soutajalle.

Kolmannella kierroksella otettiin tosi helppo suora linja ja rannasta kutsuttiin Käämiä. Tässä ei yhtään epäröintiä, joten tähän oli hyvä lopettaa. Kehuin ja vahvistin rantaan -sanalla.

Veneen haku ilman vettä

Hauska että vie 8 vuotta lajin harrastamista, ennen kuin alkaa olla itsellä edes jonkinlaiset mielikuvat siitä, mistä liikkeet koostuu ja miten ne opetetaan. Ehkä tässä on taustalla se, että vaikka meille on puhuttu että liikkeitä voi treenata myös kotona, kukaan ei ole sanonut että miten tärkeää se on. Uskon että lajin prot treenaa kotona useita kertoja viikossa. Koska vepen liikkeissä on niin monta pientä osasta, että kerran viikossa vesitreenit ei riitä niiden hiomiseen, on pakko soveltaa liikkeiden palastelua ja harjoittelua maalla. Sitten voi käyttää ne kallisarvoiset vesitreenihetket vain palasten kokoamiseen. Siinäkin riittää hommaa.


Vienti ilman vettä oli meidän viime kesän teema. Tätä jatketaan edelleen vaikeuttamalla vientitreenejä maalla, vedessä keskitytään ainakin alkukausi motivaatioon, sillä itse en ainakaan haluaisi lähteä uimaan pirun kylmään veteen antaakseni juuri saamani uuden tavaran jollekin vieraalle tyypille.

Nyt on maalla tehtävien treenien operaationa porttien opettelu veneen hakua varten. Tavallaan vientiliike sekin, etenkin jos alokkaasta lähtien treenaa tavoitteena voittajaluokka, eli on itse veneessä ja apuohjaaja maalla. Tavoitteeksi ajattelin ottaa sen, että koiralla on selkeä mielikuva mihin se on menossa ja samalla venettä (ja hukkuvaa) viemässä. Mitä olen treeneissä kysellyt, moni ei ole opettanut koiralleen keppejä ollenkaan, mutta silti niiltä vaaditaan keppien välistä tuloa vaikka tuuli painaa veneen täysin vinoon rannasta, ja jos koira tuo veneen vinoon, niin sitten koiraa ei palkata. Minusta se ei ole oikein koiraa kohtaan. Joskus näkee myös koiria, jotka pyörittää venettä ulapalla pitkin poikin omistajan karjuessa vieressä rantaan. Voi olla että koira vaan vtuilee, mutta entäs jos se ei tiedä minne sen pitäisi mennä? Tai jos sillä ei ole riittävää motivaatiota, taitoa, uskoa onnistumiseen tai voimaa veneen vetämiseen, joten on kivempi vaan leikkiä köydellä? Sitten on myös se varteenotettava kysymys, että entäs jos koiralla on esim niskat kipeät, ja veneen vetäminen sattuu siihen.

Me on aloitettu tämän kesän kuivatreenit laittamalla kepit avoimeen maastoon riittävän lähelle toisiaan. Uskoisin että koira oppii hahmottamaan jonkun asian minkä se näkee kertasilmäyksellä. Olen käyttänyt myös visuaalisia harhoja, eli 50m päästä ulapalta 5 metrin etäisyydeltä toisistaan olevat kepit erottuu selkeästi, mutta 10 metrin päästä niitä ei hahmotakaan enää yhdellä vilkaisulla. 2 metrin päässä toisistaan olevat kepit kyllä hahmottaa. Sitten keppien taakse tullaan kuin koepaikalle. Siihen jätetään hihna, jonka saa jättää myös kokeessa rantaan, ja hihnan kaveriksi targetti tai kuppi ja sinne herkku. Sitten kävellään koiran kanssa jonkin matkan päähän, ja lähetetään rantaan. Koira juoksee kupille ja syö herkun. Siitä eikun vaikeuttamaan. Lisää matkaa, omaa etäisyttä koiraan, vinoja lähetyksiä, targetti pois, keppien laitto sellaiseen maastoon jossa selkeä paikka on muualla, häiriö, tuomari seisomaan kepeistä sivuun ym. Voisihan tässä lisätä koiralle myös sen köyden ja vaikkapa köyden päähän painonkin, jos haastetta kaipaa. Vain mielikuvitus on rajana.

Tavallaan tämä on kuin tokon ruutu-liike, mutta melkein tuplaten kauempaa, matkalta pitää löytää köysi suuhun eikä siitä saa irrottaa ja onnistumista vastustaa väärään suuntaan virran mukana menossa oleva 200kg vene, aallokko, tuuli ja loppuun lisätään vielä katsomon häiriötekijät kuten makkaran paisto ja äänekäs pölpötys. Kokeessa ranta on koiralle uusi ja tolpat erinäköiset, eivätkä välttämättä edes kovin hyvin erottuvat. Jos koira ohittaa maalilinjan, ei voi syyttää koiraa vaan omaa napaa pitää katsoa. Joko koira ei osaa maalilinjaa, koiralla on puutteellinen motivaatio tai sillä oli liian haastavat olosuhteet onnistua.

Vepekausi alkoi

Vepekausi alkoi eilen, ja Käämi pääsi heti aloittamaan kauden täydellä teholla ilman manducassa kulkevaa pientä häiriötekijää. Taisi olla luksusta, hetki minun kanssa ihan kahdestaan ilman että minun ajatus on vähän väliä jossain muualla. Toivottavasti saadaan jatkossakin aina hoitaja, eikä tarvitse kisoissa olla toinen silmä kohti rattaita.

Käämi teki ensimmäisenä liikkeenä köyden viennin. Otettiin helpolla aloituksella, eli vain reilu 10 metriä matkaa, mutta muuten kisanomaiset aloituskuviot. Vastaanottaja oli ekaa kertaa vepetreeneissä, mutta hän toimi ihan loistavasti ohjeiden mukaan. Siinäpä vasta pätevä tuleva vepeilijä! Rannassa näytettiin Käämille pallo ja taputettiin venettä. Sitten soutivat ulapalle ja minä lähetin Käämin. Käämi lähti vauhdilla ja ui reippaasti ja nousi hienosti veneen laidalle tarjoamaan köyttä. Vastaanottaja otti vasta kun Käämi oli noussut, ja palkkasi sitten nakeilla ja pallolla. Kehuin tähän väliin ja lopuksi palkkasin rannasta pallolla. Hyvä alku tälle liikkeelle, kun ei takunnut yhtään, vaikka vesi oli kylmää. Epäröi kyllä vähän pallon perään lähtöä, eli tuota uimaan lähtemisen varmuutta pitää selvästi vielä treenata.

En ole vielä päättänyt että mitä haluan tehdä viennissä, että miten me rakennetaan tästä koevarma 20p suoritus. Ainakin sitä treenataan, että erottaa soutajan vastaanottajasta, vaikka soutaja olisi lähempänä rantaa, ja olisi aktiivisempi kuin vastaanottaja, tuollainen tilanne ainakin oli viime kesänä yhdessä aallokkoisessa rannassa, ja moni voittajaluokan koira menetti siinä mahdollisuuden ykköstulokseen, kun luotto loppui kesken, kun köyden vastaanottajaa ei löytynytkään. Samoin väärinpäin soutavia veneitä pitää treenata. Mutta mitä muuta...

Toisena liikkeenä liikkuvat veneet, myös lyhyellä matkalla, ehkä noin 15m ja 35m. Rannasta katsottuna ulapalla oleva vene liikkui vasemmalta oikealle ja rannan puolen vene oikealta vasemmalle. Lähetin Käämin mahdollisimman myöhään, sillä tuuli painoi veneitä voimakkaasti vinoon, jotta hyötyisi tuulesta venettä vetäessä. Vähän Käämi epäröi veneellä, ja kävi ensin tarkastamassa avustajan ja otti vasta sitten köyden. Toimi kuitenkin niin nopeasti etten ehtinyt pyytää auttamaan koiraa. Veti hienosti tolppien väliin veneen ihan rantaan asti ja kohti tuomaria, jolla oli kupissa nakit. Ei meinannut hoksata nakkeja, vaan olisi mieluummin leikkinyt köydellä.

Viime kesän kuvituskuva, © artcanvas

Tämä tolppien väliin tuleminen on sellainen mitä pitää treenata, että tulee tolppien väliin vaikka tuomari ei ole rannassa. Siinä on muuten tosi tyhmiä pistemenetyksiä, kun menee sivuun jos tuomari puuttuu rannasta. Ainakin yhden tuomarin tiedän tekevän niin ettei jää keskelle rantaa odottelemaan koiraa, vaan menee sivuun istumaan ja koira joutuu tulemaan tyhjien tolppien väliin. En ole vielä päättänyt miten tätä lähden tekemään, mutta ainakin opetan sille kotona nuo tolpat, ja sitten otetaan vähän samaan tyyliin kuin avoimen oma vene ensin lyhyeltä matkalta ja pidennetään ja vinoutetaan vähitellen. Eiköhän se sieltä vahvistu.

Helvetistä itään

Tässä parit kuvat tämän päiväiseltä Helvetistä itään -kierrokselta Helvetinkolulta. Hienot oli maisemat

Ja luonto alkoi olla jo vehreää, mutta hyttysiä oli melko vähän.

Hiukan oli märkää vielä pitkospuilla, joten oli pakko jättää pojat odottamaan ja mennä itse edellä ja pyytää poikia tulemaan perässä.

Paikallisesta Helvetinportista saatiin myös herkulliset villisikaburgerit, ja pojat saivat ravintolan pitäjän koirasta uuden ystävän.